EM-kisojen toisessa puolivälierässä kohtaavat Belgia ja Wales. Lillessä pelattava ottelu on ennakkoon todella tasainen, sillä samasta karsintalohkosta kisoihin ponnistaneista joukkueista materiaaliltaan heikompi Wales on ollut kenties hieman vakuuttavampi. Oman mielenkiintonsa otteluun tuo myös se tosiasia, että vastakkain ovat kisojen kaksi eniten maaleja tehnyttä joukkuetta.
Pystyykö vahvasti läpi turnauksen puolustanut Wales nollaamaan Belgian väkevät yksilöt?
Wales ja Belgia ovat kohdanneet toisensa neljänä edellisenä vuotena. Tämä johtuu luonnollisesti siitä, että maat arvottiin samaan lohkoon myös kaksi vuotta sitten pelattujen MM-kisojen karsintoihin. Parin keskinäinen vääntö onkin ollut tasaväkistä, sillä kummatkin Brysselissä pelatut ottelut ovat päättyneet tasatulokseen. Syksyllä 2012 Belgia onnistui nappaamaan vierasvoiton Walesista, mutta Lohikäärmeet olivat niskan päällä viime vuoden kesäkuussa niin ikään Cardiffissa pelatussa ottelussa, jonka maa voitti 1–0 Gareth Balen maalilla.
Karsintojen B-lohkon voittaneella Belgialla ja kakkosena kisoihin päässeellä Walesilla on muutenkin paljon yhteistä. Kummankin hyökkääminen rakentuu vahvojen yksilöiden ympärille ja kumpikin maa on noussut toden teolla kansainvälisen futiksen kartalle 2010-luvulla. Toki FIFA-rankingissa 2. paikkaa hallinnoiva Belgia on vielä pykälän kovempi – ainakin lähtökohtaisesti – mutta sen riveistä ei löydy Balen kaltaista supertähteä.
Wales on paljon muutakin kuin Bale
Walesin vahva nousu maajoukkuetasolla henkilöityy vahvasti maan ykköspelaajaan Gareth Baleen. Lohikäärmeiden otteita seuranneet voivat kuitenkin hyvällä omalla tunnolla todeta, että Wales on paljon muutakin kuin pelkästään Bale.
Kaksi maalia kisoissa ja neljä karsinnoissa päästänyt Wales on tullut tunnetuksi vahvasta puolustuksestaan. 3–5–2-ryhmityksen alakerta onkin ollut todella hyvä näissä kisoissa. Puolustusta, kuten koko joukkuetta, johtaa luonnollisesti kapteeni Ashley Williams, joka on kolmikon nimekkäin jäsen. Linjan vasemmalla pelaava Ben Davies on ollut kipparin tavoin todella hyvä näissä kisoissa. Tottenhamissa leipänsä tienaava Davies on enemmänkin vasen laitapuolustaja, mutta atleettiselta ja hyvin peliä lukevalta Daviesilta näyttää onnistuvan myös topparin tontin hoitaminen. Linjan ennakkoon heikoin jäsen, West Bromwichin James Chester, on ollut ehkä se kaikkein vakuuttavin. Välillä penkillä ja välillä laitapakkina WBA:ssa urakoinut Chester on ottanut lukuisia tärkeitä katkoja, blokannut laukauksia ja avannut myös peliä ansiokkaasti. Nähdyn kaltaisilla otteilla tunnetusti toppareita rakastavan Tony Pulisin ei tarvitse ensi kaudella miettiä peluuttaako suojattiaan vaiko ei.
James Chester on pelannut mainiot kisat (Getty).
Myös Walesin keskikenttä on ollut loistava. Konehuoneen kolmikon roolitus on onnistunut nappiin ja jokainen on nostanut pykälän tasoaan seurajoukkuepeleistä. Liverpoolissa lähinnä rotaatiomiehenä käytetty Joe Allen rytmittää peliä mainiosti. Linjan edessä kovasti töitä tekevä Joe Ledley on pelannut fantastiset kisat. Jalkavammasta ennen kisoja kärsinyt Ledley jäi tällä kaudella Crystal Palacessa vähälle peliajalle, mutta kenties kisojen tyylikkäimmällä parralla varustettu raastaja on antanut vahvoja näyttöjä Ranskassa. Kovaa taklaava ja hyvin sijoittuva Ledley on hoitanut oman osuutensa myös pallollisessa pelissä Ledleyn syötettyä palloa omille 87 prosentin tarkkuudella. Kolmikon kolmas jäsen on Arsenalin Aaron Ramsey, joka tuntuu olevan joka paikassa. Lohikäärmeiden hyökkäämiselle tärkeä Ramsey tuntuu ehtivän aina puolustuksen avuksi, eikä miehen paristot näytä loppuvan missään vaiheessa.
Keskikentän ja puolustuksen ollessa käytännössä kiveen hakatut, kohdistuu hyvää työtä tehneen Chris Colemanin mielenkiintoisin kokoonpanovalinta hyökkäyspään pelaajiin. Bale jatkaa toisena kärkenä, mutta päävalmentaja arpoo vielä Sam Vokesin ja Hal Robson-Kanun välillä. Burnleyssä kelpo kauden pelannut Vokes on pelaajaprofiililtaan tavarajunaa muistuttava target-kärki, jonka suurin vahvuus on ilmassa pelaaminen. Pikkupojasta asti Readingia edustanut Robson-Kanu taas on selvästi Vokesia nopeampi, mutta enemmänkin laiturina viihtyvä Robson-Kanu ei ole yhtä käyttökelpoinen esimerkiksi erikoistilanteissa. Kumpikin on osunut maalipuiden väliin kertaalleen, mutta ehkä juuri pääpalloja voittava Vokes sopisi paremmin Balen aisapariksi painimaan Belgian vahvoja toppareita vastaan.
Belgia on osoittanut heräämisen merkkejä
Ennen kisoja osa nosti Belgian yhdeksi suurimmista mestarisuosikeista, kun taas osa tuomitsi huippuyksilöitä vilisevän maan floppaamaan. Belgian tilanne on siinä mielessä mutkikkaampi, kuin esimerkiksi Italialla tai Ranskalla, että maa on kaksikielinen. Näin ollen maajoukkueen valmennuksella on erilainen haaste saada joko ranskaa tai hollantia äidinkielenään puhuvat yksilöt hitsattua yhtenäiseksi joukkueeksi. Kenties tämä on se syy, miksi aikanaan maajoukkuetta kipparoinut Marc Wilmots on saanut luottoa Belgian peräsimessä, taktisista puutteistaan huolimatta.
Kisoissa eniten maaleja tehneen Belgian esityksiä kisoissa voisi kutsua nousujohteisiksi. Pahasti Italian jalkoihin avauspelissä jäänyt joukkue murjoi seuraavassa matsissaan Irlannin ja hoiti lohkon kakkospaikan voittamalla Ruotsin päätöspelissä. Neljännesvälierissä joukkue tarjosi positiivisesti kisoissa yllättäneelle Unkarille täydellisen tyrmäyksen loppunumeroiden ollessa 4–0. Tuossa ottelussa Belgian kapteenin virkaa toimittava Eden Hazard nousi valokeilaan, yhdellä maalilla ja yhdellä syötöllään. Lähes katastrofaalisen surkean kauden muun Chelsean joukkueen tavoin Valioliigassa pelannut Hazard paransi loppukeväästä ja on alkanut pikkuhiljaa muistuttamaan sitä pelaajaa, joka nappasi Valioliigan parhaan pelaajan palkinnon kaudella 2014–15.
Hazardille taustatukea tarjoilee Manchester Cityn Kevin De Bruyne, jonka pelisilmä on yksi Euroopan parhaista. Uskomattomia oivalluksia tämän tästä väläyttelevä De Bruyne on tärkein mies belgien pelinrakentelulle. Hyvällä potkutekniikalla operoiva keskikenttäpelaaja antaa lähes kaikki Belgian erikoistilanteet, mikä korostaa De Bruynen merkitystä Belgialle. Cityn pelintekijä ei kuitenkaan ole päässyt vielä aivan samalle tasolle, kuin Etihad Stadiumilla, joten tasonnosto on odotettavissa.
Belgian peli rakentuu näiden kahden tähden ympärille (Getty).
Tähtikaksikon ohella myös muu keskikenttä on vahva. Zenitissä enemmän kuin tuhtia leipää tienaava Axel Witsel on loistava pohjapelaaja ja hänen vierellään raatava Radja Nainggolan on yksi kisojen parhaista all around -keskikenttämiehistä. Ihmeellisen päähän pistoksen avauspeliin saanut Wilmots tuskin toistaa samaa virhettä ja peluuttaa Man Unitedin kulttihahmoa, Maroune Fellainia, enää avauksessa. Näin ollen De Bruyne jatkaa parhaalla tontillaan 10-paikalla ja oikeaan laitaan on tarjolla joko Napolin Dries Mertens tai Atletico Madridin Yannick Ferreira Carrasco. Loistokevään Espanjassa pelannut Carrasco aloitti Unkari-pelin penkillä, mutta onnistui maalinteossa. Vastaavasti Mertens on ollut luomassa ja päättämässä maalipaikkoja, mutta toistaiseksi Napolin mies on jäätynyt kriittisillä hetkillä. Niinpä Wilmots luottanee nuorempaan Carrascoon, joka on pykälän vaarallisempi hyökkäyspäässä.
Mitä odottaa ottelulta?
Lähtökohtaisesti ottelun kulkua on vaikea ennustaa. Esimerkiksi Islanti–Ranska-pelin tapaan Lillen pelin ennakkoasetelma ei ole ihan yhtä selkeä, koska kumpikaan joukkue ei perusta peliään pallonhallintaan. Belgia on pitänyt palloa 51 prosenttisesti, kun taas Walesin vastaava lukema on 47. Esimerkiksi Unkaria vastaan Belgia oli pallossa vain 45 prosenttia ajasta ja joukkue onkin omimmillaan päästessään nopeisiin vastaiskuihin. Pallonriistojen jälkeen Belgian peli kääntyy salamannopeasti, kun 3-4 ylintä pelaajaa ampaisee suoraan pystyyn. Tämän kaltaisissa nopeissa vastaiskuissa erityisesti Hazard on parhaimmillaan.
Luultavasti Wales on tehnyt taustatyönsä hyvin ja tietää, että Belgiaa ei saa päästää vastaiskuihin, näin ollen Lohikäärmeiden hyökkäämisestä voi odottaa maltillista. Walesin oma hyökkääminen tulee nojaamaan pitkälti Balen, Ramseyn ja toisen kärjen varaan. Luultavasti ainakin Allen ja Ledley maakaavat suurimmaksi osaksi turvallisilla alueilla.
Jos karsintapelejä on uskominen, tulee Belgia hallitsemaan pelin kulkua. Cardiffin illassa se piti palloa 61 prosenttisesti, mutta onnistui tuottamaan ainoastaan yhden laukauksen maalia kohti, saman verran kuin Wales, joka siis voitti ottelun. Brysselissä maalittomaan tasapeliin päättyneessä ottelussa luotiin maalipaikkoja huomattavasti enemmän, sillä Belgia koetteli Wayne Hennesseyn vartioimaa maalia kuusi kertaa ja Wales Thibault Courtoisia neljä kertaa.
Varmaa on kuitenkin se, että kummankin joukkueen pyrkimys on pitää vastustajan huippuyksilöt kurissa. Belgian osalta tämä tarkoittaa myös rikkeiden välttämistä vaparietäisyyksillä, sillä Bale on näissä kisoissa näyttänyt vaarallisuutensa vapaapotkuissa. Walesin kannalta otollisin tapa nollata Belgian huippumiehet on kenties vetäytyminen omalle alueelle, näin ollen se ehkäisee belgien huippuvaaralliset vastaiskut. Vaikka kyseessä onkin kisojen kaksi eniten maaleja iskenyttä joukkuetta, ei pelistä kannata välttämättä odottaa hyökkäyspelin juhlaa, toki tätä mahdollisuutta ei voi sulkea pois.
Arvio
Ennakkoon puntit vaikuttavat tasaiselta, mutta itseluottamustaan edellisessä pelissä nostattanut Belgia on ennakkosuosikki. Jos Wales kuitenkin onnistuu pitämään pakkansa tiiviinä ja iskemään omista paikoistaan on se vahvoilla, sillä Belgia ei ole parhaimmillaan bussia vastaan. Heitetään ennakkoveikkaukseen pienoinen yllätys ja sanotaan, että sympaattinen Wales menee tästä parista jatkoon. Se olisi todella hieno, koska silloin välierässä nähtäisiin maailman kahden kalleimman pelaajan, Real Madridin miesten Cristiano Ronaldon ja Gareth Balen kohtaaminen välierissä.
Kansikuva: Getty