HJK pelasi myöhään torstai-iltana Eurooppa-liigan lohkovaiheen ensimmäisen kotiottelun. Vieraaksi Sonera Stadiumille saapunut belgialainen Club Brugge latoi taululle tylyt lukemat, kun se vei ottelun nimiinsä 3-0. Maalintekijöinä toimivat Tom De Sutter ja Laurens De Bock. Ensimmäisen törkkäsi omiin toppari Markus Heikkinen.
HJK oli muuttanut suhtautumistaan aktiivisemmaksi verrattuna kaikkiin aiempiin tämän vuoden euro-otteluihin. Se näkyi myös ottelun tilastoissa verrattuna lohkovaiheen ensimmäiseen otteluun FC Kööpenhaminan vieraana Tanskassa: pallonhallinta meni nyt tasan 50-50 (39-61 Tanskassa), syöttömäärä kasvoi lähes kaksinkertaiseksi (241-459), syöttöprosentti nousi huomattavasti (75-85) ja maalintekoyrityksiäkin kirjattiin peräti 16 kappaletta, kun niitä Tanskassa tuli ainoastaan kolme. HJK lähti myös ajoittain aiempaa ylempää prässäämään, eikä tiputtanut automaattisesti matalalle prässikorkeudelle joka kerta pallon menetettyään.
Mitä tästä pelitavallisesta valinnasta sitten seurasi? HJK sai ajoittain varsinkin ensimmäisellä jaksolla aikaiseksi riistoja hyvillä sektoreilla ja pääsi nopeisiin vastaiskuihin. Bruggen linjaa se ei kuitenkaan saanut murrettua kuin kerran, kun Demba Savage juoksi toisella jaksolla syvyyteen ja typerästi ulos tullut australialaismaalivahti Matt Ryan torppasi hänet nurin. Ottelun bosnia-hertzegovinalainen erotuomari Ognjen Valjic levitti kuitenkin kätensä ja antoi pelin jatkua.
Taktiikka teki toisaalta myös HJK:n haavoittuvaiseksi, ja pelissä nähtiinkin useita vieraiden tasa- tai jopa ylivoimahyökkäyksiä, joita aiemmissa euro-otteluissa on ollut minimaalisen vähän. Kunnon maalitilanteita Brugge ei niistä heikkojen viimeisten syöttöjen takia saanut, vaikka jo ensimmäisellä jaksolla se pääsi kertaalleen neljällä kahta vastaan hyökkäykseen. Ensimmäiseen maaliin johtanut kulmapotku tuli tosin juuri tilanteesta, jossa Brugge pääsi hyökkäämään heikosti organisoitunutta HJK-puolustusta vastaan.
Lähes koko toinen jakso mentiin kovaa vauhtia päästä päähän, kun Bruggekään ei halunnut johtoasemastaan huolimatta kontrolloida peliä pitkien hyökkäysten ja pallonhallinnan kautta. Se kävi kuitenkin tekemässä tarvittavat 0-2 ja 0-3 osumat raa’an tehokkaasti HJK:n jäädessä vaille kunnon tekopaikkoja kahta Erfan Zenelin 84. ja 85. peliminuutilla hyvältä sektorilta ammuttua epäonnistunutta laukausta lukuun ottamatta.
Miksi HJK:n päävalmentaja Mika Lehkosuo sitten päätyi tällaiseen taktiikkaan? Monien asiantuntijoiden mielipide oli jo FC Kööpenhamina-pelin jälkeen, että rohkeammin olisi pitänyt pelata Tanskassakin. Lehkosuo teki nyt näin todennäköisesti siksi, että hän laski pelaajamateriaalinsa olevan vahvempi kuin karsintavaiheessa ja halusi hakea voittoa riskitasoa nostamalla ensimmäisessä kotiottelussa.
Oliko se sitten hyvä ratkaisu? Asia ei ole täysin mustavalkoinen, mutta ratkaisu ei ollut hyvä vaan virheellinen. Ongelmaksi muodostuu HJK:n pelaajien heikompi taso lohkovaiheessa vastaan tulevien joukkueiden pelaajamateriaaliin verrattuna. Kun lähdetään parempaa joukkuetta vastaan avoimeen peliin, jossa yksittäiset pelaajat joutuvat kontrolloimaan isoja alueita ja sitä kautta juoksemaan paljon, virheiden todennäköisyys ja määrä kasvavat. Tällaisessa edestakaisin pelaamisessa, jota varsinkin koko toinen jakso nähtiin, väsyy kumpikin joukkue, ja virheitä tulee molemmille. Yksilöiltään heikompi ryhmä tekee virheitä pitkässä juoksussa enemmän, ja parempi joukkue rankaisee virheistä pitkässä juoksussa useammin. Näin tällainen ”avoin, positiivinen ja rohkea” pelaaminen materiaaliltaan parempia joukkueita vastaan tuottaa kaiken mennessä nappiin joskus hienon ”taisteluvoiton”, mutta useammin tappioita selkein numeroin kuten eilenkin nähtiin. Erittäin suurella todennäköisyydellä HJK olisi hävinnyt eilisen pelin millä tahansa pelitavalla, sillä niin laadukas joukkue Brugge oli. Matalalla prässitasolla puolustaen pisteiden napsiminen on lohkovaiheessa kuitenkin huomattavasti todennäköisempää kuin eilen nähdyllä tavalla.