Television ja internetin välityksellä jalkapalloa voi seurata useita pelejä viikossa, mutta kuten vahnha viisaus kertoo: urheilu on aina parasta paikan päällä. Tätä mieltä ovat myös Faneille.comin toimittajat Kalle Tamminen ja Jaakko Tiira, jotka ovat vierailleet futismatseissa ympäri vanhaa mannerta. Miksi jalkapalloa kannattaa lähteä katsomaan ulkomaille, mihin mennä ja mitä kautta hommata lippuja? Muun muassa näihin kysymyksiin kaksikko ottaa kantaa kertoessaan kokemuksiaan ikimuistoisista hetkistä kuningaspelin aitiopaikoilla.
Missä päin maailmaa olet kiertänyt futismatseissa?
KT: Oma jalkapallomatkailuni on toistaiseksi rajoittunut Euroopan rajojen sisälle, mutta asiaan tulee muutos jo parin kuukauden päästä, kun tarkoituksenani olisi käydä ihmettelemässä paljon kohutun Kiinan jalkapalloliigan meininkejä paikan päällä. Ensimmäisen jalkapallo-otteluni ulkomailla näin Kreikassa, kun Panionios isännöi Newcastlea silloisen UEFA-cupin lohkovaiheen ottelussa. Alan Shearer ratkaisi ottelun rangaistuspotkulla ja mieleen jäi erityisesti soihdut, joita kannattajat ottelussa polttelivat tasaiseen tahtiin. Tämän jälkeen olen nähnyt 78 ottelua Suomen rajojen ulkopuolella. Isoin piikki tuli vaihto-aikanani Italiasssa, jolloin seurasin parhaimmillani kuutta ottelua viikon sisällä. Italian lisäksi Espanjan ja Saksan sarjat ovat tulleet tutuiksi ja myös Brittien saarilla on tullut ihmeteltyä useampaakin matsia.
JT: Aivan Kallen veroinen oma rekordini ei ole, mutta etenkin Sumujen saarilla on tullut käytyä ihmettelemässä lukuisia matseja. Ensimmäinen iso matsini oli suosikkijoukkueeni Arsenalin kotipeli Emiratesilla West Hamia vastaan syksyllä 2010. Todellista pään seinään takomista, mutta Alex Songin 89. minuutilla puskema 1–0-voittomaali nostatti sellaisen kollektiivisen euforian tunteen, etten ole vieläkään unohtanut tuon hetken upeutta. Sittemmin pelejä on kertynyt noin 40-50 kappaletta. Asustelin viime kevään Manchesterissä vaihto-opiskelujen muodossa, jolloin tuli vierailtua stadionilla jos toisella. Englannin lisäksi kävin hiljattain ihmettelemässä Bundesliigaa Ruhrilla. Näiden lisäksi olen käynyt satunaisia matseja Ruotsissa ja muutamassa maaottelussa.
Pelithän näkyvät HD-kuvalla TV:stä. Miksi siis lähteä paikan päälle?
KT: Koska jalkapallo on aina parasta paikan päällä! Itse otteluhan on vain pieni osa jalkapallomatkailua. Parasta on päästä näkemään ja kokemaan uusia paikkoja ja tutustumaan siihen, miltä jalkapallokulttuuri näyttää eri puolella maailmaa. Kyse on elämyksien hakemisesta, kotisohvalla otteluiden katsominen on varmasti mukavaa, mutta kaatosateessa kattamattomalla stadionilla paleleminen on jotain sellaista, mitä ei unohda koskaan. Suomen maajoukkueiden vierasmatseissa käyminen taasen on melkoista itsensä kiduttamista, mutta vastaavasti harvoin olen päässyt kokemaan vastaavanlaista yhteisöllisyyttä, kun hävityn ottelun jälkeen jossain likaisessa unkarilaisessa baarissa.
JT: Komppaan kollegaa 100-prosenttisesti. Jos katsot pelin kotona, katsot pelkästään pelin. Jos olet itse pelissä, olet osa tapahtumaa ja juuri tapahtuma on se mikä tekee jalkapallomatkailusta kaiken sen arvoista. Kaljat kannattajapubissa ennen peliä, tunteiden skaala itse pelissä ja upeiden muistojen fiilistely jälkeenpäin on asia mitä ei kotisohvilla saavuteta. Esimerkiksi Dortmundin Keltainen seinä näyttää hienolta kameroissa, mutta vasta kun olet sen paikan päällä nähnyt ja kuullut, saa ilmiö oikeat mittasuhteet. Lisäksi myös pelin hahmottaa paikan päällä paljon paremmin, etenkin siitä syystä, että näet koko ajan mitä kentällä tapahtuu. Etenkin paikat läheltä kenttätasoa paljastavat kuinka kovista urheilijoista ja upeasta pelistä todella on kyse.
Dortmundin Keltainen seinä näyttää upealta kuvissa, mutta vasta paikan päällä se pääsee todellisiin oikeuksiinsa. (Sascha Steinbach/Getty Images For MAN)
Mitä kautta olet hommannut lippuja matseihin?
KT: Lähtökohtaisesti käytännössä mihin tahansa jalkapallo-otteluun saa lippuja, kun on vain riittävän ajoissa liikenteessä. Oikeastaan aina hankin liput seurojen kotisivujen kautta, mikä on ongelmatonta ja samalla vältän kolmansille osapuolille maksamisesta. Italiassa, Saksassa ja Espanjassa jokaiseen otteluun tulee lippuja yleiseen myyntiin, joten päivämäärät tarkistamalla ja koneen ääressä päivystämällä liput saa varmasti itselleen. Englannissa tilanne on hieman toinen suuren kysynnän vuoksi, mutta ainakin itse olen aina saanut hommattua myös saaren peleihin liput aina kun olen yrittänyt. Epätoivoisille tarjolla on Viagogon tapaisia lippujen välityssivustoja, jonne kausikorttilaiset voivat laittaa omia paikkojaan myyntiin yksittäisiin otteluihin. Huonona puolena on firman välityspalkkiona ottama isohko korvaus, jolloin yksittäiset liput saattavat muuttua vähän turhan kalliiksi. Olen elämässäni nähnyt monta arvokisaottelua ja Euroopan kiihkeimpää derbyä, mutta kertaakaan en ole joutunut maksamaan lipustani yli 60 euroa.
JT: Itsekin olen ostanut liput aina seurojen kautta. Kuten Totuus totesi se on mutkatonta ja vältyt maksamasta ylihintoja. Toisinaan joudut olemaan kärsivällinen, kuten Manchester Cityn viime keväisten UCL-pelien kanssa seuran nettisivujen kaaduttua suuren kysynnän vuoksi. Englannissa kysyntä on tosiaan kovempaa, mutta top6-seurojen ulkopuolelta saa lippuja lähes poikkeuksetta yleisestä myynnistä. Isompien seurojen osalta kannattaa suosiolla ostaa jäsenyys, joka kustantaa noin 30-40 puntaa, mutta tulee siltikin halvemmaksi kuin liput kolmannen osapuolen kautta. Poikkeuksena parin viikon takainen Dortmundin matsi, johon liput osti paikkakunnalla asunut suomalainen kausikortin haltija seuran sivuilta, iso kiitos hänelle!
Mikä on ollut paras peli minkä olet paikan päällä todistanut?
KT: Hyvin vaikea nimetä yhtä parasta peliä, joten huijataan vähän ja nimetään muutama. AS Roman ja Bayern Munchenin välinen Mestareiden liigan ottelu on jäänyt ikuisesti mieleen, osittain siitä syystä, että pääsin seuraamaan ottelun itsensä Jari Litmasen seurassa. Tuon ottelun piti olla se matsi, jolloin Roma sinetöi asemansa eurooppalaisena huippuseurana, mutta niin vaan Bayern tuli ja haki Pep Guardiolan johdolla 7–1-vierasvoiton. Tunnelma stadionilla oli hyvin outo sekoitus pettymystä ja ylpeyttä tuloksesta huolimatta hyvin taistelleesta joukkueesta. Tämän lisäksi Coppa Italian välierä Roman ja Napolin välillä on jäänyt hyvin mieleen. Ottelussa nähtiin viisi komeaa maalia ja draamaa riitti aivan loppuminuuteille asti.
JT: Todella paha sanoa. Joukkueiden perusteella ehdottomasti viime keväinen Mestarien liigan välierä Manchester City – Real Madrid, jonka kävin väijymässä Etihadilla appiukkoni ystävän kanssa, joka on kannattanut Cityä 60-luvun lopusta saakka. Pelillisesti tuo maaliton tasuri ei kuitenkaan värähtelyjä aiheuttanut. Viihdyttävin näkemäni peli on viime keväinen FA Cupin puolivälierä Everton – Chelsea, joka oli lämpöinen ja täyttä hulinaa koko 90 minuuttia. Romelu Lukaku sooloili upean voittomaalin 70. minuutin kohdalla, mutta ikimuistoisen ottelusta teki suuresti halveksimani Diego Costan saama ulosajo, joka sai koko stadionin liekkeihin.
Entä mikä on siistein stadion millä olet käynyt peliä katsomassa?
KT: Napolin San Paolo on kaikessa rumuudessaan ja tylyydessään huikean tunnelmallinen stadion. Myös Juventuksen upouusi Juventus Stadium on komea ja kaikin puolin toimiva stadion. Legendaarinen Wembley on myös kaikessa massiivisuudessaan hieno kokemus, stadikan mittasuhteet tajusi vasta kiivettyään piippuhyllylle, jossa omat halvimmat paikkamme luonnollisesti olivat. Lempistadionini on silti Genovassa sijatseva Luigi Ferraris, jota pidetään yleisesti Italian parhaana stadionina. Stadikka on kaunis ja täydellinen paikka jalkapallon seuraamiseen.
JT: Hienoin stadioni omalla listallani on jo Kallen mainitsema Wembley, joka on kerta kaikkisen upea pyhättö – nimi, ”Home of Football” ei ole tuulesta temmattu. Schalken kotikenttänä toimiva Veltins-Arena Gelsenkirchenissä on myös todella upea ja moderni stadion. Silti suosikkipaikkana tähän mennessä on ehdottomasti Evertonin legendaarinen Goodison Park. 1800-luvulla rakennetun stadionin pääkatsomon penkit ovat puisia, jotka on maalattu sinisiksi ja ylimmältä standilta näkee Anfieldille. Vanhan ja tyylikkään stadikan yksi hienouksista on se, ettei siellä ole palohälyttimien lisäksi mitään punaista.
Mieleenpainuvin hetki, mitä olet futismatseissa kokenut?
KT: Ehdottomasti Teemu Pukin tasoitusmaali Gijonissa ja yleisesti ”Gijonin ihmeen” viimeiset minuutit. Muistan ikuisesti maalin jälkeisen viiden sekunnin epäuskon, joka muuttui lennosta täydelliseksi euforiaksi. Raavaat miehet itkivät ottelun jälkeen ja itsekkin saatoin hieman kuivailla kyyneliä silmäkulmastani, niin hieno taistelu ja tulos tuo ottelu oli kaiken tuskan jälkeen, mitä Suomen peleissä on tullut koettua.
JT: Omani sijoittuu Skotlantiin. Olimme viime keväänä ystäväni kanssa kiertelemässä briteissä ja Glasgow’ssa suuntasimme Rangersin kotimatsiin. Kurkistus sarjataulukkoon pelipäivän aamuna kertoi, että voitolla Rangers varmistaa paluun pääsarjaan. Ibroxille saavuttuamme suuntasimme legendaariseen Louden Tavern -kannattajapubiin, jossa pubin pitäjä intoutui pitämään puheen. Glasgow’n mongerruksesta en saanut juurikaan selvää, mutta päätöslauseen kuulin: ”Fuck the Pope!” Loppunmyydyn ottelun Rangers voitti 1–0. Itse peli ei ollut hääviä futista, sillä vierasjoukkue Dumbarton tuskin olisi pärjännyt edes Veikkausliigassa. 50 000 fania Skotlannin divarimatsissa laulamassa ja todistamassa pitkän korpivaelluksen päättymistä oli kuitenkin jotain todella upeaa, oman seuran takana seisomista aidoimmillaan. Vaikka Pitch-invasion jäi piippuun, oli hetki päätösvihellyksen jälkeen jotain sanoinkuvailemattoman upeaa.
Millä näkemälläsi joukkueella on parhaat fanit?
KT: Vedi Napoli e poi muori, eli näe Napoli ja voit kuolla. Olin katsomassa Napolin ja Roman välistä Valon derbyä San Paololla ja ottelu oli tunnelmaltaan parasta, mitä seurajoukkuejalkapallossa olen koskaan päässyt kokemaan. Hieman Romaa symppaavana piti olla hyvin tarkkana, miten stadionilla käyttäytyi, sillä Napolin Curvassa porukka oli sen näköistä, että he tuskin olisivat tulleet taputtelemaan kiltisti otsaani väärässä paikassa tuulettelun jälkeen. Maajoukkuepuolella paras tunnelma taasen on ollut Venäjän ottelussa Suomea vastaan. Stadion oli tupaten täynnä ja meteli oli paikkapaikoin suorastaan infernaalista. Maaotteluissa tunnelma harvoin nousee seurapelien tasolle, joten tuo ottelu on jäänyt mieleeni positiivisena säännön vahvistamana poikkeuksena.
Napoli ja San Paolo eivät taatusti jätä kylmäksi. (Francesco Pecoraro/Getty Images)
JT: Dortmundin Keltainen seinä on maineensa veroinen. Kertakaikkisen upea, massiivinen ja äänekäs. Mutta sanon silti Crystal Palacen. Sympaattinen seura syvällä Etelä-Lontoossa, jonka stadion on niin perinteinen brittilato, kuin se suinkin voi olla. Tunnelma Selhurst Parkille on kertakaikkisen fantastinen. Faniryhmä pitää meteliä, jonka lisäksi kaikki muut katsomon osat myötäelävät vahvasti tapahtumia. Vierasfaneista sytyin eniten Newcastlen kannattajille, jotka näin viime keväänä kahteen otteeseen. Känniset Geordiet vetivät suurimmaksi osaksi ilman paitoja Stoken tuulisella ja sateisella Britannia Stadiumille – jossa on muuten hyvä tunnelma, mutta aivan järkyttävän kylmä – ja pitivät hyvää mekkalaa yllä vaikka joukkueen peli oli aivan kamalaa katsottavaa.
Entä minkä joukkueen kotimatsi on vastaavasti ollut pettymys?
KT: Millwallin kannattajista liikkuu monenlaista legendaa internetin ihmeellisessä maailmassa, joten odotin jotain suurta, kun ensimmäistä kertaa astelin New Denille. Todellisuudessa näin ja kuulin sekakäyttäjän näköisten keski-ikäisten miesten örvellystä ja muutaman rasistisen huudon vastapuolen pelaajalle. Noin yleisesti voin sanoa, että yleensä mitä isomman seuran kotimatsiin menet, sen heikompi tunnelma ottelussa on, koska paikalla on paljon turisteja. Yleensä parastunnelmalliset ottelut ovatkin pienempien seurojen otteluita, jolloin katsomossa on vain niitä ihmisiä, joille ottelu todella merkitsee paljon.
JT: Old Trafford. Tai no Unelmien Teatterissa oli varsin hyvä tunnelma ManU:n ja Arsenalin välisessä matsissa, mutta ns. peruspelissä se on todella lattea. ManU:n brittifanit ovat suht äänekkäitä, mutta ylikaupallistuneen seuran peleissä on niin järjetön määrä turisteja, että se valitettavasti tappaa tunnelman. Täytyy siis huomioida ketä vastaan pelataan ja millä panoksilla. Esimerkiksi Arsenal-Sunderland lukuisine turisteineen ei kattoa räjäytä, mutta jos Tykkimiehiä vastaan asettuu vaikkapa Chelsea, on tunnelma täysin eri luokkaa. Myös harjoituspelejä kannattaa välttää, sillä panosten puute näkyy niin kentällä kuin katsomossa.
Nimeä kolme matsia, mitkä haluaisit paikan päällä todistaa?
KT: Ehdoton ykköshaaveeni olisi päästä joskus todistamaan Superclasico (Boca Juniors – River Plate) livenä, mielellään legendaarisella Bomboneran stadionilla. Euroopassa to do-listan kärjessä on Serbian ikuinen derby Punaisen Tähden ja Partizanin välillä. Kolmannella ja viimeisellä valinnalla vedetään vähän kotiinpäin, sillä enemmän kuin mitään haluaisin todistaa Suomen maajoukkueen ensimmäisen ottelun aikuisten arvokisojen lopputurnauksessa!
JT: Omissa papereissa kovin peli on edelleen legendaarinen Old Firm, eli Celtic–Rangers. Glawgow’ssa käyneenä, uskontokuntien väliset rajat voi tuntea, vaikka väkivalta derbyistä onkin onneksi kaikonnut ja kumpikin seura omaa loistavat fanit. Toinen matsi mistä olen jo tovin haaveillut, on Istanbulissa Fenerbahcen ja Galatasarayn välillä pelattava Intercontinental Derby. Turkkiin ja Istanbuliin olisi muutenkin hienoa lähteä ihmettelemään futiskulttuuria. Tykkimiesten kannattajana täytyy kolmanneksi sanoa North London Derby, joka on Englannin kenttien kovin ja kiihkein paikallispeli. Arsenal ja Tottenham ovat varsin tasaisia ryhmiä ja ovat vuosien saatossa tarjoilleet mitä mielenvikaisempia derbyjä, joten kyseinen matsi olisi mielekäs todistaa jo ihan jalkapalloillullisestakin näkökulmasta, saatikka derbyhengen kannalta, sillä paikalliset todella vihaavat toisiaan.
Kansikuva: Alex Livesey/Getty Images