Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.Kun keskikesällä huhut Neymarin mahdollisesta siirrosta Pariisiin alkoivat, moni piti siirron mahdollisuutta hyvin pienenä. Jalkapallosarjojen ollessa tauolla lehdet tarvitsevat myyntivaltteja ja kesällä perinteisesti nähdään mitä villeimpiä siirtohuhuja. Moni, itseni mukaanlukien, joutuu kuitenkin perumaan sanansa, sillä tällä hetkellä näyttää käytännössä varmalta, että Neymar jättää Barcelonan taakseen kaikkien aikojen ylivoimaisesti suurimmalla siirtosummalla.
Ensimmäinen kysymys siirron yksityiskohtien tultua julkisuuteen on luonnollisesti se, miten tällaisen jättimäisen siirtosumman maksaminen yksittäisestä pelaajasta on ylipäätään mahdollista. UEFA loi vuonna 2009 tiukat talousnormit sen huippusarjojen joukkueille. 2000-luvun alkupuolella moni seura eli yli varojensa ja uusien Financial Fair Play säännösten avulla UEFA halusi taata taloudellisesti hyvinvoivat huippusarjat. UEFA on jopa rankaissut sääntöjä rikkoneita seuroja monenlaisin rangaistuksin, mutta Neymarin todennäköinen siirto vain osoittaa, miten helposti UEFA:a voidaan tarvittaessa huijata.
FFP:n perusidea on se, että seurat saavat käyttää siirtomarkkinoilla rahaa tietyn prosentin verran seuran vuosittaisista tuloista. FFP:n periaatteet ovat teorian tasolla kauniit, mutta käytännössä alusta asti seurat ovat löytäneet tapoja kiertää niitä. Yksinkertaisin ja eniten käytetty tapa on solmia yltiörahakkaita sponsorisopimuksia. Esimerkiksi Manchester City ja PSG ovat käytännössä naamioineet omistajiensa pohjattomat kassat sponsorisopimuksiksi, jolloin sheikkien omasta taskusta seuraan pistämät sadat miljoonat lasketaan UEFA:n virallisissa papereissa sponsorituloiksi.
Mediassa uutisoitujen tietojen perusteella PSG tulee viemään Neymar-siirron myötä talouskikkailun aivan uudelle tasolle. Huhujen mukaan Qatar on nimittäin palkkaamasssa Neymarin tulevien MM-kisojensa markkinointimieheksi sopuisalla 300 miljoonan euron summalla. Näin PSG ei itse maksa virallisesti siirrosta penniäkään, sillä Neymar ostaa itse itsensä ulos sopimuksesta Barcelonan kanssa. Luonnollisesti PSG:n omistaja Nasser El-Khelafi on qatarlainen, joten moni on laskenut yhteen 1+1 ja tullut siihen lopputulokseen, että käytännössä PSG:n omistaja maksaa koko siirtosumman omasta pussistaan kierrättämällä rahoja varsin mielikuvituksellisella meriselityksellä.
Samalla testataan käytännössä se, onko UEFA:lla todellisuudessa minkäänlaista mahdollisuutta tai uskallusta puuttua näin räikeään, sen itse luomien, sääntöjen rikkomiseen. Jos kattojärjestö FIFA toimii minkäänlaisena esikuvana, niin vastaus kysymykseen on hyvin todennäköisesti ei. Huippujalkapallomaailma on läpeensä korruptoitunut pienten piirien joukko ja hyvin todennäköisesti osa siirron mahdollistaneesta qatarilaisrahasta päätyy myös taloussääntöjä vahtivien johtajien taskuun. Käytännön esimerkkinä toimii Qatarille myönnetyt jalkapallon MM-kisat, jotka ovat osoittautumassa koko modernin jalkapallon surullisimmaksi yksittäiseksi päätökseksi.
Jose Mourinho totesi Paul Pogban siirron julkistamistilaisuudessa, että muutaman vuoden sisällä Manchester Unitedin maksama siirtosumma tuntuu varsin pieneltä. The Special One taisi olla oikeassa, sillä Neymarin hintaan verrattuna Pogba oli ManU:lta todellinen ryöstö. Onkin itsestäänselvää, että edes PSG ei todellisuudessa pidä Neymaria yli 200 miljoonan euron arvoisena jalkapalloilijana.
Kyse on statuksen nostattamisesta ja penisjatkeesta, sillä sheikki El-Khelafi on koko PSG-projektinsa ajan haaveillut todellisen ökytähden hankinnasta. Nyt PSG:llä on mahdollisesti sen historian ensimmäistä kertaa riveissään maailman top-3 pelaaja ja puheet Mestareiden liigan voitosta saivat jälleen kerran uutta tuulta purjeisiinsa. Jos PSG onnistuu Neymarin hankinnassa ilman rangaistuksia, tullaan jatkossa vastaavaa kikkailua näkemään entistä enemmän. Samalla jo nyt jalkapallokannattajien piirissä entistä enemmän suosiota nauttiva modernia jalkapalloa vastustava ajatusmaailma tulee leviämään entistä suuremman ihmismassan keskuuteen. Jalkapallo tuntuu menettäneen sielunsa lopullisesti.
Kansikuva: Chris Trotman/Getty Images