VOITA MATKA SUPER BOWLIIN – Osallistu, niin saat riskittömän vedonKuningaspelidebatti-nimeä kantava juttusarja starttasi viime viikolla ja nyt on vuorossa osa numero kaksi. Nimensä mukaisesti esityslistalla on jalkapalloa, jalkapalloa ja jalkapalloa. Toimittajat Atte Ruuttila sekä Jaakko Tiira taklaavat vapaamuotoisemman keskustelun kautta kuningaspelin pinnalla olevia aiheita viikoittain. Tämän kertaisessa painoksessa puitiin Manchester Cityn tappiota, Alexis Sanchezin tulevaisuutta, PSG:n sekoiluja ja ulkomaille suuntaavia suomalaisnuoria.
JT: Päivää Ademir! Avataan debatti brittikenttien jytkyllä, eli Manchester Cityn tappiolla. Taivaansinisten synkkä historia Anfieldilla sai jatkoa, kun Jürgen Kloppin poppoo kellisti tappioitta pelanneen Cityn lukemin 4–3. Pep Guardiolan miehistö oli isoissa ongelmissa Poolin vastaprässin ja nopeiden vastaiskujen kanssa. Voisi jopa sanoa, että lähinnä suitsutusta kerännyt City laitettiin pelilliseen siltaan ensimmäistä kertaa koko kaudella. Paljastiko Liverpool Guardiolan paletin heikkoudet?
AR: Hejsan Jalmar! Ja se ruotsin kielestä. Joo ja ei, pallokontrolliin perustuvilla joukkueilla on yleensä aina sama heikkous tai ongelma, joka pitää ratkaista; aggressiivinen prässääminen (toteutustavasta riippumatta) ja nopea suunnanmuutospelaaminen. Jo pallokontrollipeli itsessään pakottaa sitä harjoittavan joukkueen nousemaan koko joukkueena ylös, jotta ylivoimien – määrällisten ja laadullisten – rakentaminen onnistuu ja jotta mahdollinen pallonmenetys voidaan kääntää mahdollisimman nopeasti takaisin itselleen. On siis sanomattakin selvää, että onnistunut vastaprässi ja onnistunut tilanteenvaihtaminen on myrkkyä Cityn kaltaisia joukkueita vastaan, koska topparin ja hyökkääjän välinen ero ei ole suuri, peliä pyritään hallitsemaan vastustajan kenttäpuoliskolla.
Mutta City epäonnistui pelisuunnitelmassaan, eli pyrkimyksessä vastata Poolin aggressiiviseen prässiin oman joukkueen terävällä liikkumisella ja ennalta harjoitellulla syöttösuuntia maksimoimalla sijoittumisella. Enkä usko, että edes kahden manchesteriläisseuran välillä arpova Alexis Sánchez olisi ollut Cityn pelastus.
JT: Mitäpä tähän erinomaiseen taktiseen analyysiin lisäämään. Muuta kuin se, että akilleen kantapääksi arvioitu Cityn puolustus näytti ensimmäistä kertaa tällä kaudella erittäin haavoittuvaiselta, kun se joutui puolustamaan syvällä omalla alueella. Nostan Pepille ja Citylle siitä hattua, että he pyrkivät pitämään pallon maassa periaatteidensa mukaisesti, vaikka isäntien prässin ohittaminen näytti toisella puoliajalla likipitäen mahdottomalta tehtävältä.
Mutta eteenpäin. Otan heti kopin Don Ruuttilan mainitsemasta chileläisestä, joka on kohonnut odotusten mukaisesti tammikuun ikkunan halutuimmaksi kauppatavaraksi. City-diili näytti jo varmalta, kunnes United mitä ilmeisemmin iski apajille vielä paremman tarjouksen kera. Huhu sumujen saarelta kertoo Cityn vetäneen töpselin seinästä, kun Sanchezin edustajat kertoivat Unitedin paremmasta tarjouksesta. Toisaalta vahva statement Cityltä, mutta toisaalta järjetön, koska Sanchezin tasoista pelimiestä ei 30-35 miljoonan punnan pilkkahintaan tule saamaan.
Kaiken kaikkiaan Sanchez-saaga on todella erikoinen. 29-vuotiaalla hyökkääjällä tuntuu olevan kova kiire pois taantuvasta Arsenalista, mistä miestä ei voi syyttää. Jos hän ajattelisi rahaa, kannattaisi vielä kevät roikkua Pohjois-Lontoossa, jolloin mahdolliset siirtokorvaukset saisi muutettua allekirjoitusbonuksiksi. Ihmettelen kuitenkin suuresti jos hän valitsee Unitedin Cityn sijaan. Old Traffordilla olisi toki varmempaa ja isompaa ruutua tarjolla, mutta Jose Mourinhon usein masentavassa hyökkäyspelissä edes Sanchezin kaltainen maailmanluokan pelaaja ei välttämättä pääse loistamaan. Myös pokaalien näkökulmasta Cityn pitäisi olla luonteva valinta, sillä taivaansiniset ovat paikallisvastustajaansa pelillisesti niin paljon edellä. Sanchezin saappaissa menisin itse Cityyn jopa hitusen pienemmällä palkalla. Entäpä teikäläinen?
AR: En ole millään muotoa yllättynyt, että United lähti haaskalle. Eihän seura olisi ikimaailmassa saanut Gareth Balea Realista, siis samanlaiseen hinta-laatu-suhteeseen. Bale kun olisi maksanut ainakin sen tuplat, mitä chileläinen taituri tulee todennäköisesti maksamaan. Vaikka Mou-setä onkin ajoittain erittäin inhorealistinen taktisessa suhtautumisessaan, niin Sanchez voi hyvinkin olla ratkaiseva tekijä, jotta joukkue avaisi edes hitusen dominanssiaan ennakkoon heikompia vastustajia vastaan.
Viime viikolla jauhoimme Realista, joka otti kohtalaisen shokeeraavan turpakeikan Villarrealilta ja kaiken kukkuraksi Santiago Bernabeulla. Olen edelleen erittäin rauhallisin mielin joukkueen päävalmentajan Zinedine Zidanen puolesta, mutta onhan se kumma, että tuolla tasolla operoiva Real ei kykene maalintekoon näissä tiukoissa peleissä, jotka kääntyivät vielä viime kaudella erittäin kovalla prosentilla.
Viikon ällistyttävin kyntäminen tulee kuitenkin Ranskasta. Suurseura PSG:ssä roihuaa jälleen. Ja yllätys, yllätys, keskipisteenä on tähtihyökkääjä, enkelin äänen omaava Edinson Cavani. Meillä ei Jalmu ole hajuakaan, minkälaista on johtaa tuollaista orkesteria, mutta onhan ranskalaisseuran kurinpidollinen tekeminen naurettavalla tasolla.
Edinson Cavani on ollut tällä kaudella monessa mukana. (All Over Press)
JT: En tiedä johtavatko jäljet Unai Emeryyn, mutta todella erikoista meininkiä Qatarin valtion imagon nostatus -joukkueessa on nähty. Neymar VS Cavani -rankkariepisodi on vielä tuoreessa muistissa ja uruguaylainen on jälleen myrskyn silmässä. Liekkö Cavania potuttavan se tosiasia, että hänelle uskottiin joukkueen talismaanin viitta vain yhden kauden ajan. Ja siis selvennettäköön, että kyse on tapauksesta, jossa Cavani ja hänen joukkuetoverinsa Javier Pastore palasivat myöhässä talvilomalta. Sinällään pidän PSG:n päätöstä hyllyttää kaksikko oikeana, sillä sääntöjä on noudatettava ja myöhästelyn katsominen läpi sormien olisi saattanut nakertaa muuta joukkuetta.
PSG tuntuu olevan käymistilassa, sillä kukaan ei tunnu uskovan Emeryn luotsaavan ryhmää ensi kaudella. Myös erinäiset, joskin täysin naurettavat konfliktit kertovat siitä, ettei kaikki ole kuten pitää. Paperilla pariisilaiset ovat Euroopan kärkeä, mutta uskon, että Zizou pelastaa työpaikkansa pudottamalla kukkopojat Mestarien liigan jatkopeleistä. Se on kaiketi ainoa kilpailu, johon Madridissa suunnataan katseita.
Mutta jos siirrytään Tähtien sota -osastolta kotimaisen futiksen tulevaisuuteen, niin jälleen yksi huippulupaus pakkasi kassinsa ja suuntasi Suomen rajojen ulkopuolelle. 17-vuotias HJK-lupaus, Jaakko Oksanen vaihtoi Championship-seura Brentfordin organisaatioon. Mitä olet mieltä Oksasen siirrosta ja suomalaispelaajien kiihtyvästä virrasta ulkomailla laajemminkin?
AR: Huikea päätös, kerrassaan! Näissä kysymyksissähän tuntuu olevan kaksi selkeää leiriä. Ne, jotka uskovat, että nuoren pelaajan pitää lyödä läpi ensin kansallisessa pääsarjassa ja sitten vasta edes harkita valloittavansa ulkomaankenttiä. Sitten on heitä, joiden mielestä ulkomaille pitää lähteä niin aikaisin kuin vain mahdollista, toki maalaisjärkeä käyttäen. Itse kuulun – kuten vastaukseni alusta voi päätellä – jälkimmäiseen klaaniin. Ei ole tietenkään järkevää lähteä ulkomaille, jos ei ole siihen henkisesti valmis. Esimerkiksi 16-vuotias on keskimäärin edelleen vielä lapsi ja ulkomaille muutto, ilman tai vanhempien kanssa, voi olla erittäin haastavaa.
Mutta mitä Oksasenkin tapauksessa hänen olisi hyödyttänyt jäädä murtautumaan kotimaan pääsarjassa? Hänellä on varmuudella kahden vuoden sopimus Brentfordiin ja optio kolmannesta, hän saa kovanluokan harjoittelua vyölleen ja pelannee seuran kakkosjoukkueessa, joka ei ole millään muotoa läpsyttelyä. Kaikella kunnioituksella HJK:ta kohtaan, uskon, että Oksasen fyysisyys ja taktinen osaaminen kehittyy, teknisen ohella. Mikäli tämän aihepiirin kysymys olisi ”Hyvät ja huonot uutiset” -ohjelmassa, niin nuoren suomalaiseen liittyvä osio pitäisi olla 100-prosenttisesti hyvän uutisen puolella.
JT: Kuten totesit, ovat nämä kaksipiippuisia juttuja. Toisaalta Veikkausliiga-pelit voivat kehittää Englannin junnu/reservisarjoja enemmän. Asia pitää kuitenkin nähdä laajemmin, sillä olosuhteet ja ympäristö ovat täysin eri luokkaa, mikä on myös tärkeää nuoren pelaajan kehityksen kannalta. Itse siis en julistaudu leiriläiseksi, vaan totean diplomaattisesti, että nuorena ulkomaille lähtö on ihan yhtä validi kehityspolku kuin kulkeminen kansallisen sarjamme kautta, ja päinvastoin.
Oksasen tapauksessa siirto oli kuitenkin lähtökohtaisesti erinomainen veto, varsinkin, kun tie Klubin kivikovaan avariin oli tukossa. Erityisen hyvän päätöksestä teki se, että nuorukainen suuntasi juuri Brentfordiin, joka tekee asioita hiukan eri tavalla. Länsilontoolaiset lakkauttivat akatemiansa ja muuttivat reservijoukkueensa B-joukkueeksi. Kyseinen ryhmä ei kuitenkaan pelaa U23-liigaa, vaan tarkasti valikoituja harjoituspelejä ympäri Eurooppaa. Oksasen lisäksi ampiaisten B-joukkueesta löytyy suomalainen Marcus Forss ja tukku muita pohjoismaalaisia, joten sopeutuminenkin pitäisi olla normaalia sulavampaa.
Kansikuva: Catherine Ivill/Getty Images