Faneille.com – Urheilumedian ZlatanTämän viikon Kuningaspelidebatti lähti käyntiin Saksan Bundesliigasta, joka on jäänyt keskusteluissa vähemmälle huomiolle. Jaakko Tiira ja Atte Ruuttila pohtivat onko FC Bayernin ylivoimalle tehtävissä mitään. Tästä vapaamuotoinen keskustelu soljui jalkapallotalouteen laajemminkin.
JT: Hyvää päivää Attesein! Saksan Bundesliiga on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle keskusteluissamme, joten aloittakaamme tämä painos Saksan maalta. Mestaruus on ratkennut jo hyvä tovi sitten, kun Bayern München on repäissyt sarjan keulassa jo 18 pisteen kaulan. Jättiläisen takana on kuitenkin erittäin tasaista, kun RB Leipzig, Borussia Dortmund, Eintrach Frankfurt, Bayer Leverkusen ja Schalke 04 löytyvät neljän pisteen sisältä. Viisikosta kolme nappaa suorat paikat ensi kauden Mestarien liigaan. En kuitenkaan kysy ketkä kolme paikat auringosta nappaavat, vaikka saat toki siihenkin arviosi esittää. Kuinka vahingollisena pidät sarjan kiinnostavuuden kannalta, että suurin mielenkiinto kohdistuu mestaruuden sijaan sijoihin 2. – 4. ?
AR: Hei vain itsellesi! Saksassa marssi on selvää kärkipaikan osalta ja totta kai se syö kiinnostusta sarjaa kohtaan. Tämä vain tuntuu olevan tälläkin kaudella valitettava trendi pitkin Eurooppaa. Ja oikeastaan kysymys voitaisiin asetella isompaan keilaan. Miksi useassa Euroopan suurista sarjoista pelit loppuvat mestaruuden kannalta liian aikaisin, olisiko esimerkiksi palkkakatto ratkaisu, jolla voitaisiin hillitä, etteivät suuret olisi joka vuosi suuria? Eikä sekään ole varsinaisesti ongelman ydin, että suuret ovat suuria, vaan se, että heille ei löydy tasaisia haastajia. Onhan se virkistävää, että Leicesterin kaltaisia tuhkimotarinoita esiintyy, mutta omaan makuuni aivan liian harvoin. Toisaalta, suuret seurat ovat suuria tietystä syystä. He ovat rakentaneet itselleen mahtipontisen imperiumin vuosikymmenten ajan, eikä sekään ole ollut millään muotoa helppo savotta. Pitäisikö meidän siis rangaista heitä, jotka ovat kehittäneet tekemistään pitkäjänteisesti vuosikymmenten ajan, heitä jotka osaavat ja kykenevät pysymään maailman huipulla vuodesta toiseen? Rangaistuksella en siis tarkoita mitään oikeaa pistemenetystä, vaan juurikin palkkakaton tai vastaavan asentamista jalkapalloon. Vaikka olisiko silläkään suurta vaikutusta?
Jotain pitäisi kuitenkin tehdä, jotta useammat onnistuisivat tai vastaavasti kyntäisivät. Tietyn epäreiluuden kuitenkin tunnistan. Esimerkiksi Espanjassa maata pitkään hallinnut diktaattori Francisco Franco suosi tietoisesti Real Madridia, joka on pakostakin avittanut Madridin valkoisia nykyiseen loistoonsa. Se, kuinka paljon nykyinen glooria on suoranaisesti Francon ”aikaansaannosta”, on hyvin hankala määrittää.
JT: Uskallan väittää La Ligan olevan dynamiikaltaan hieman erilainen, sillä isoja on kaksi ja Atleticokin pystyy kutittelemaan. Bundesliigassa mestaruuden lipeäminen Bayernilta vaatii heiltä sukelluksen ja muilta suonenvetokauden. Karu tosiasia on se, että Bayern on kokoluokaltaan täysin omassa kastissaan. Deloitten vuosittain julkaisema Money League kertoo müncheniläisten omaavan Euroopan neljänneksi suurimman liikevaihdon (€588M), kun taas Borussia Dortmund löytyy sijalta 12. noin 330 miljoonan euron liikevaihdollaan. Kolmas top20-listalle mahtuva saksalaisseura on Schalke, jonka liikevaihto on pyöreästi 100 miljoonaa Ruhrin alueen verivihollistaan pienempi. Toisin sanoen Dortmund ja Schalke voisivat yhdistää voimansa, mutta eivät siltikään pärjäisi Bayernille taloudellisesti.
Bayern on erinomaisesti johdettu seura ja se on luonut itse menestyksensä, mutta on myös tiedostettava se, että seura käyttää kokoaan härskisti hyväkseen kotimaassa. Kun Dortmund vei kaksi mestaruutta, teki Bayern sen, mitä se yleensä tekee ja ryövää kilpailijoilta parhaat pelaajat. Viimeisin voimannäyttö nähtiin tammikuussa, kun seura teki esisopimuksen Schalken Leon Goretzkan kanssa. Bayern-johto kommentoi siirron olevan voitto koko Bundesliigalle, sillä nuori tähti nähdään jatkossakin kotimaan kentillä. Toki Bayern ostaa myös Saksan ulkopuolelta, mutta Manuel Neuer, Mats Hummels, Sebastian Rudy, Niklas Süle ja Robert Lewandowski ovat kaikki kilpailijoiden riveistä naarattuja.
Meininki Saksassa on muutenkin erilaista muihin maihin verrattuna, sillä seurat ovat pitkälti fanien omistamia ja namusedät on blokattu jo säännöillä. Hannoverin pitkäaikainen presidentti Martin Kind yritti lisätä omistustaan yli 50:n prosentin, sillä verukkeella, että hän on johtanut seuraa yli säännöissä vaaditun 20 vuotta, mutta liitto katsoi, ettei Kind ollut sijoittanut seuraan säännöllisesti ja hylkäsi anomuksen. Toisin sanoen, Bayernin ylivoimaa on liki mahdoton kuroa umpeen. Se saattaa onnistua hetkittäin, kuten Dortmund osoitti, mutta dynastiat ovat täyttä utopiaa. Tämä ongelma tuskin ratkeaisi edes palkkakatolla. En muutenkaan usko palkkakaton voimaan futiksessa. Jalkapallo, kun ei ole suljettu markkina siinä missä esimerkiksi Pohjois-Amerikan isot liigat. Ajatuksena sääntely on toki jaloa, mutta toimiakseen siihen pitäisi saada osallistettua kaikki isot liigat. Muutenkin kuulostaisi aika kornilta säännellä esimerkiksi Manchester Unitedia, joka tekee massiivisista panostuksista huolimatta voittoa vuodesta toiseen.
Bayernin ja Bundesliigan kenties paras pelaaja, Robert Lewandowski on yksi monista kilpakumppaneilta hankituista tähdistä. (Shaun Botterill/Getty Images)
AR: On juu eri, mutta asiaa on silti syytä katsoa isommalla haarukalla, kuin vain Saksan näkökulmasta, jossa suur(i)en myllääminen on silmäänpistävää. Vaikka tämä kuulostaa pahemman luokan ”bubismilta”, niin fakta on se, että mikäli jalkapallo haluaa rikkoa historiansa avulla nykypäivän kannuksensa ansainneet hierarkiat, on sen syytä katsoa tulevaan. Ja tulevalla tarkoitan esimerkiksi mainitsemaani palkkakattoa ja sitä, että televisiorahan on jakauduttava tasaisemmin. Jos ratkaisu on kierre, jossa suuret ansaitsevat yhä enemmän, koska heillä on yhä enemmän rahaa, jonka seurauksena he voittavat yhä enemmän, niin miksi edes keskustella tästä aiheesta. En henkilökohtaisesti usko mihinkään ”kaikki pelaa” tai ”tasajaot” -muminaan, niin jotain olisi silti syytä tehdä. Yksi kokeilu oli FFP (Financial Fair Play), mutta YLLÄTTÄEN tähänkin seurat ovat löytäneet porsaanreikiä, eikä kyseinen säädös ole muutenkaan toimiva. Nykyfutiksessa rahaa vain tarvitaan ja jos seura tekee parina kautena hiukan miinusta, ei sen pitäisi olla absoluuttinen rikos. Onhan FFP:ssä jalo idea, vältetään, ettei seura joudu taloudellisiin ongelmiin. Mutta pahimmassa tapauksessa juuri FFP ajaa seuraan taloudellisiin ongelmiin evätessään seuralta pääsyn rahakkaisiin europeleihin.
Mutta tässä koko tapahtumavyyhdissä tullaan edelleen kompleksisiin päätöksiin. Menestyvän seuran historia on antanut heille nykyisen statuksen, joka on antanut seuralle rahaa, ja koska seuralla on rahaa, voi se Bayernin tapauksessa tyhjentää pahimmat kilpailijat. Toistan: onko se edelleenkään seuran vika? Lopputulema tähän kaikkeen on namusedät. Se tekee rakkaasta jalkapallosta lajina täydellisen hirviön, mutta tasoittaisi puntteja huomattavasti. Toinen vaihtoehto on odottaa, että esimerkiksi Dortmund pelaa seuraavat 10-20 vuotta huipputasolla voittaen Mestarien liigan ja oman pääsarjan tasaisin väliajoin, jolloin he saavat ison rahavirran ja laajan fanipohjan. Kun Bayern saisi tiukan haasteen joka ikinen kausi, nostaisi se myös Bundesliigan kiinnostavuutta, josta pääsemmekin takaisin rahaan ja kiinnostavuuden kautta nousseisiin televisio-oikeuksiin.
JT: ”Namusedät” ovatkin kiintoisa puheenaihe. Ihan huvikseen Abu Dhabista tai Qatarista ei rahaa Eurooppaan lähetetä, vaan esimerkiksi PSG on vahvasti linkittynyt vuoden 2022 MM-kisoja isännöivän Qatarin valtion imagon rakennukseen. En ole varsinaisesti mikään talousasiantuntija, mutta tuskin namusedät kuitenkaan ratkaisu ovat. He saattavat tasoittaa tietä hetkellisesti, mutta pidemmän päälle tämä pumppaa lisää ilmaa jo valmiiksi pöhöttyneeseen jalkapallokuplaan. Ainakin itse toivoisin eurooppalaiseen futikseen enenevissä määrin pohjoisamerikkalaista bisnesajattelua, jossa seuroista tehtäisiin voitollisia yrityksiä. Toki namusetien rahoillakin voidaan tehdä jollain aikavälillä voitollisia lafkoja, kun ne on ensin repäisty vipuvarsilla globaaliin suosioon. Tässä tapauksessa kuitenkin puhuttaisiin kymmenistä vuosista.
Mainitsemasi tv-oikeudet ovatkin kiintoisa aspekti, sillä tilanteen on uumoiltu mahdollisesti muuttuvan lähivuosina, kun Amazonin ja Facebookin kaltaiset jätit ovat puskemassa markkinoille ja lautasantennit ovat jäämässä historiaan. TV-rahan absoluuttista määrää tärkeämpää on kuitenkin se, miten se jaetaan. Englannissa raha menee suurin piirtein tasan, Espanjassa Barca ja Real jakavat yli puolet potista ja Saksassa jako on jotain siltä väliltä, kun Bayern ottaa kymmenisen miljoonaa Dortmundia enemmän, mutta yli triplat vähiten saaviin nähden. TV-ruutujen näytetään kuitenkin myös Mestarien liigaa, joka tekee entisestään lisää pesäeroa isojen ja isohkojen seurojen välille.
Jos kuitenkin palaan Bundesliigaan ja sen kiinnostavuuteen, niin valitettavasti tilanne ei ole korjaantumassa. Niin hyvää työtä kuin esimerkiksi Schalke ja Dortmund tekevätkin, ovat he jalkapallon ruokaketjussa kaukana Bayernin takana, eivätkä seurat kykene pitämään timanttejaan, toisin kuin müncheniläiset. Fanipohjasta se tuskin jää Euroopan kovimpia katsojakeskiarvoja kellottavalla Dortmundilla kiinni. Palkkakatot ovat täyttä utopiaa, ellei sitä sorvata FIFA:n tai UEFA:n toimesta koko mantereelle. Pääomalla tehdään lisää pääomaa – niin se kapitalismi toimii. Ja koska jalkapallo ei ole nykypäivänä suljettu markkina, on seurojen rahankäyttöä äärimmäisen vaikeaa rajoittaa. Hyvällä johtamisella voi kuitenkin päästä lähemmäs huippua, kuten Atletico Madrid, Napoli, Dortmund tai Tottenham ovat osoittaneet.
AR: On kuitenkin eri asia kellottaa kovia katsojakeskiarvoja, kuin valjastaa satojen miljoonien eurojen Aasian markkinat. Siitähän rahanteossa on nykyisin kyse, globaalin fanipohjan rahavirrasta. Ja mitä namusetiin tulee, niin heillä on aivan varmasti myös muita agendoja pelissä, kuin vain jalkapallo. Mutta valitettavan harvoin se on jalkapalloseuran muuttaminen voittoa tekeväksi yritykseksi. Soccernomics-teoksessa käydään hyvin läpi se, kuinka huonoa bisnestä jalkapallojoukkueen omistaminen on, ainakin nykyisellään, joten on erittäin mahdollista, että kun tapaamme 40 vuoden päästä, parahin Jaakkoni, niin samat teemat pyörivät yhä jalkapallon ympärillä. Siirrot ovat todennäköisesti paisuneet vieläkin naurettavammiksi.
Lopun lauseesi tiivistää hyvin koko keskustelun ja alkuperäisen ongelman: ”Hyvällä johtamisella voi kuitenkin päästä lähemmäs huippua”. Se, kun on vielä valitettavan kaukana itse huipusta.
Kansikuva: Alex Grimm/Getty Images For Paulaner