Urheilumedian ZlatanEspanjalainen seurajätti FC Barcelona ilmoitti kuluneella viikolla, että joukkueen uusi päävalmentaja on Barcaa pelaajana kahden vuoden ajan 1980-luvulla edustanut Ernesto Valverde. Hetki ennen tätä 53-vuotias espanjalaisluotsi oli irtisanoutunut Athletic Club Bilbaon peräsimestä.
Vaikka Valverdessa on ainakin rahtusen verran barcalaista DNA:ta, on kuuluisien konkistadorien mailta kotoisin olevan päävalmentajan nimitys erittäin suuren riskitason temppu.
Ja kyllä, tässä vaiheessa spekuloiminen on nimenomaan sitä itseään, mutta vaara pelillisiin ristiriitoihin on olemassa. Ja ennen kaikkea: miten Valverden palkkaaminen vaalii Barcelonan pelillistä perinnettä ja sen ideologiaa?
Selvää on se, että koska Valverde on espanjalaisen jalkapallokoulukunnan kasvatteja, niin hänen joukkueensa on tottunut pelaamaan peliväline maassa ja taidokkaita syöttökuvioita hyödyntäen. Athleticin aikakautta peilaten Barca-peräsimestä poistuneen Luis Enriquen ja seuran uuden ohjaajan pelitavoissa on yhteistäkin. Molemmat halusivat edetä suoraviivaisestikin silloin, kun tilaa oli tarjolla. Molemmat joukkueet tykkäsivät käyttää myös aggressiivista ja korkeaa prässiä.
Se, mikä Valverden nimityksestä tekee huolestuttavaa on hänen nopeaan etenemispeliin mieltyminen. Kuten yllä totesin, niin Enrique käytti sitä yhtälailla, ja kuten käyttää modernit pallokontrollisapluunat. Valverden kohdalla mahdolliseksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin pelisuunnitelmien puutteellisuus.
Ja missäkö se näkyy?
Ennen kaikkea siinä, että vaikka mennen kauden Athleticin pelistä löytyi pallokontrollielementtejä, olivat ne erittäin korkeatempoisia ja riskialttiita, jotka johtivat ajoittain vastaiskun vastaiskuun. Kun pallo saatiin, sitä kyettiin kierrättämään pelaajalta toiselle pienessäkin tilassa taiturimaisesti, mutta kun suurin osa hyökkäyksistä nojaa niin vahvasti etenemiseen, tulee murtautumismalleistakin liian yksitoikkoisa. Athletic tykkäsi myös viljellä pitkiä syöttöjä ja korkeita palloja hyökkääjilleen. Tämä on toki ymmärrettävää, koska kärjessä häärisi suurimman osan kaudesta Aritz Aduriz. Yksinkertaistettuna: liian yksitoikkoista.
Baskiseuran viime kauden pallonhallintaprosentti oli aikalailla tasan 50 prosenttia. Eikä pelkkää numeroa pidä tuijottaa, vaan sitä, mitä noiden prosenttien aikana tapahtui, ja miksi se oli juuri tuo, eikä esimerkiksi 55.
Vaikka joukkueella oli pallokontrolliin kykeneviä pelaajia, oli Valverden selkeä suuntaviiva, että peliä ei hallita pallo jalassa, vaan liikkeellä. Jälleen, liike on yksi suurimmista prinsiipeistä matsien päälliköimiseen, on se silti vain yksi osa pelin hallitsemisesta, eli ilman muita elementtejä siitä tulee haavoittuvainen, puutteellinen.
Valverde halusi joukkueensa joko puolustavan kollektiivina ja matalalla blokilla tai yhtenäisesti, mutta korkealla linjalla. Jälkimmäinen olikin suositumpi ase Athleticin pelissä. Oli käytössä kumpi prässisuunnitelma vaan, oli pallonvoiton jälkeinen suorittaminen selkeää: pidempi pallo tilaan tai Adurizille, josta seuraava aalto jälleen kohti tyhjyyttä tai maalintekoyritystä. Toinen vaihtoehto oli aiemmin mainitsemani pienen tilan kombinaatio ja ylivoimapelaaminen, jotta – yleensä – laitapelaaja saatiin rintamasuunta kohti vastapuolen maalia ja kovaan juoksuun.
En missään nimessä väitä, että Barcan uunituore päävalmentaja Ernesto Valverde on huono tai epäpätevä valmentaja, päinvastoin. Mutta ne pelilliset palikat, joita hän on viime vuosina Athleticissa näyttänyt kielivät siitä, että katalaanijätin käsissä saattaa hyvin nopeasti olla pelilliset ristiriidat.
Enkä vain kykene näkemään, että Valverde onnistuisi muuntautumaan kohti barcamaista totaalista jalkapalloa. Modernin pallokontrollin lähettiläiden (Jorge Sampaolin juuri päättyneen kauden Sevilla ja Zinedine Zidanen Real Madrid, sekä Quique Setiénin Las Palmas) ovat ottaneet yhä enemmän oppia nopean tahdin etenemisjalkapallosta, mutta Valverden näkemykset ovat kuitenkin vieläkin aggressiivisempia. Ja, koska kyse on Barcelonasta, on vaarana, että Ernesto Valverde Tejedor vie joukkueen peliä vieläkin kauemmaksi siitä suunnasta, johon heidän pelinsä pitäisi mennä.
Kaksi + yksi -vuotinen sopimus voi olla Valverden kohdalla hyvinkin utopiaa.
PS. Noh, jotain positiivistakin. Ainakin uusi luotsi tuo joukkueeseen vieläkin vahvempaa kollektiivia, yhteisöllisyyttä ja työmoraalia.
Kuva: David Ramos/Getty Images.