Andy Robertsonin matka Anfieldin uudeksi suosikiksi on ollut kaikkea muuta kuin tavanomainen

Liverpoolin tämän kauden puheenaihe on ollut hurjat 41 maalia pommittanut Mohamed Salah. Egyptiläinen ei suinkaan ole Redsin ainoa nappihankinta. Viime kauden päätteeksi sarjasta pudonneesta Hullista vain kahdeksalla miljoonalla ostettu vasen puolustaja Andrew Robertson, 24, on noussut Anfieldin uudeksi suosikiksi.

Pelikello näyttää 75. minuuttia ja kotijoukkue Liverpool johtaa Manchester Cityä kolmella maalilla koleana tammikuisena iltana. Energinen laitapakki spurttaa prässäämään omalta kenttäpuolelta ja ravaa kolmen pallollisen City-pelaajan perässä, jotka tiputtavat pelivälineen lopulta maalivahti Edersonille asti. Herhiläinen juoksee vieraiden maalivahdin kantaan ja on oitis seuraavaksi pallon saavan Nicolas Otamendin kimpussa. Tilanne päättyy Cityn vapaapotkuun, mutta kotiyleisö yltyy raikuviin suosionosoituksiin. Tuohon hetkeen tiivistyy Andy Robertson, jota on kuvailtu yhden miehen ”gegenprässiksi”. Reds-fanien rakastaman skotti on kerännyt viime kuukausina runsaasti suitsutusta, mutta hänen tiensä huipulle ei ole ollut helppo.

Robertsonin tarina alkoi Skotlannin suurimmasta kaupungista Glasgow’sta, jossa hän syntyi maaliskuussa 1994. Robertson liittyi paikallisen suurseura Celticin akatemiaan jo lapsena. Pienikokoisen pelaajanalun taivas synkkeni 15-vuotiaana, työläiskaupungin katolilainen seura vapautti liian pieneksi katsomansa teinipojan. Robertsonille hylätyksi tuleminen oli valtaisa pettymys, sillä hän oli kannattanut Celticiä pikkupojasta asti ja omistanut seuran kausikortin jo useamman vuoden. Lähtöpassien sulatteluun kului lähes koko seuraava kausi. Luovuttamisen sijaan Robertson halusi näyttää akatemiaväen olleen väärässä ja on myöhemmin kertonut akatemiasta tippumisen toimineen uran käännekohtana.

Glasgow’lainen siirtyi alasarjajoukkue Queen’s Parkin riveihin. Sen jälkeen, kun nuorukainen valmistui koulusta vuonna 2012, oli hän uransa tienhaarassa. Robertsonin isä ja äiti lupasivat sponsoroida poikansa jalkapallounelmaa vielä yhden vuoden. Laitapakki tienasi Skotlannin kolmosdivarissa pelanneessa Queen’s Parkissa 18 puntaa viikossa ja kävi töissä kansallisstadion Hampden Parkin lipputoimistossa.

Robertson on jälkeenpäin kertonut olleensa lähellä jättää jalkapallon kokonaan keskittyäkseen yliopisto-opintoihin. Kesän 2013 jälkeen hänen ei kuitenkaan ole tarvinnut moista miettiä. Tuolloin Dundee United löysi nuorukaisen alasarjoista. Robertsonin ensimmäinen ja ainoa kausi skottiliigassa oli täysosuma.

Hän pelasi kahta ottelua vaille täydet 90-minuuttia jokaisessa ottelussa ja pääsi debytoimaan Skotlannin maajoukkueessa maaliskuussa. Kauden päätyttyä debytantti arvostettiin Skotlannin pääsarjan kauden joukkueeseen. Samasta tähdistöjoukkueesta löytyi muun muassa nykyinen joukkuekaveri Virgil Van Dijk. Kaiken kukkuraksi Robertson palkittiin Skotlannin Premiershipin Vuoden nuorena pelaajana.

Hullissa Robertson nousi lopullisesti huipulle

Jalkapallossa isoja asioita voi tapahtua nopeasti. Vain reilu vuosi amatööripelien jälkeen, heinäkuussa 2014 Valioliigaseura Hull City pulitti parikymppisestä laitapakista noin kolme miljoonaa puntaa ja Robertson oli muuttunut vuodessa Skotlannin kolmosdivaripelaajasta Valioliiga-ammattilaiseksi.

Nuorukaisen ensimmäinen kausi isoissa valoissa oli mukiinmenevä, mutta ei varsinainen jättimenestys. Robertson pelasi 24 ottelua sarjasta pudonneiden Tiikerien riveissä. Kausi sarjaporrasta alempana teki skotille hyvää. Hän sai Steve Brucelta reilusti vastuuta, pelasi yli 40 Championship-ottelua ja nousi joukkueen avainpelaajaksi.

Hull nousi samantien takaisin pääsarjaan, mutta sekava omistajatilanne ei hurraa huutoja aiheuttanut. Bruce lähti kauden kynnyksellä lätkimään ja tilapäismanageri Mike Phelanilla oli alkukaudesta vaikeuksia saada edes riittävä määrä pelaajia kokoonpanoon. Yleisesti ottaen Hullia pidettiin lähihistorian huonoimpana Valioliiga-joukkueena.

Tiikerit kuitenkin yllättivät. Nuoret ja tuntemattomat nimet kuten Robertson, Harry Maguire ja Sam Clucas nousivat ryminällä suuren yleisön tietoisuuteen. Materiaalin realiteetit tulivat lopulta vastaan, kun Marco Silvan luotsaama joukkue putosi urhoollisen taistelun jälkeen sarjaporrasta alemmas.

Putoamisen varmistuttua oli selvää, ettei Hullin vasemmalla laidalla hurmannut juoksukone tule jatkamaan seuran mukana sarjaporrasta alemmaksi. Moni kuitenkin yllättyi, kun Liverpool tuli ja pestasi skotlantilaisen.

Robertsonin ura lähti todenteolla lentoon Dundee Unitedissa kaudella 2013-14. (Mark Runnacles/Getty Images)

Anfieldin uusi lemmikki

Poolin näkökulmasta Robertsonin hankinta oli melko riskitön, sillä hänestä maksettiin vain kahdeksan miljoonaa puntaa. Anfieldille kuitenkin odoteltiin kovempaa pelimiestä, sillä edelliskaudella vasempana puolustajana luuti James Milner. Robertsonin mukaan Pool-manageri Jürgen Kloppiin teki erityisen vaikutuksen juuri nuoren miehen matka alasarjoista huipulle.

Heinäkuussa Robertson kertoi Telegraphin haastattelussa Liverpoolin tarjouksen olleen niin sanottu no-brainer. Laitapakki kertoi brittilehdelle olleensa myyty keskusteltuaan Kloppin kanssa, eikä malttanut odottaa pääsevänsä Mersey-joen rannalle, sen jälkeen kun seurat olivat sopineet siirtosummasta.

Hyppy häntäpään Hullista Liverpoolin kaltaiseen suurseuran on valtava, eikä Robertson saanut alkusyksystä liiemmin vastuuta. Kesähankinta sai seurata penkiltä, kun otteitaan roimasti parantanut Alberto Moreno valtasi avauksen paikan takaisin itselleen. Skotti ei pelannut minuuttiakaan Mestarien liigan lohkovaiheessa. Hän oli ensimmäistä kertaa avauksessa kahdessa peräkkäisessä ottelussa vasta joulukuussa.

Robertson sai saumansa, kun Moreno loukkasi jalkansa joulukuun alussa. Sen jälkeen Kloppon ei ole tarvinnut arvuutella kuka avaa vasempana pakkina. Jos joku pelaaja on kuin tehty saksalaismanagerin pelitapaan, niin Andy Robertson. Klopp jakoi suojatilleen kehuja paitsi loistavista peliesityksistä, myös kärsivällisyydestä, mitä skotti alkukaudesta osoitti.

Liverpoolin pelitapa perustuu aggressiiviseen vastaprässiin, joka tunnetaan myös nimellä gegenprässi. Ryhmä odottaa saumaa iskeä ja kun se tulee, ampaisee koko Reds-miehistö aggressiivisesti riistämään pelivälinettä. Riiston jälkeen punapaidat sinkoavat salamannopeasti vastaiskuihin, joissa he ovat planeetan vaarallisin joukkue tällä hetkellä. Pelitapa on viihdyttävä, mutta myös kuluttava ja vaatii pelaajilta paljon. Juuri Robertsonin loputon energia ja periksiantamattomuus on se, mikä on säväyttänyt Reds-kannattajat. Seuran kaikkien aikojen legendoihin kuuluva maanmies Kenny Dalglish kehui Robertsonin olevan laatupelaaja, joka pelaa suurella sydämellä.

Skotti jaksaa prässätä päätösvihellykseen asti, jonka lisäksi hänen juoksuvoimansa ja tarkat basemman jalan keskitykset ovat oiva täsmäase Poolin hyökkäykselle. Kloppin pelitavassa laiturit eivät ole laitakiitäjiä, vaan taskuissa viihtyviä sisähyökkääjiä, jotka jättävät laidan auki nouseville pakeille. 24-vuotias glasgow’lainen on alustanut neljä osumaa ja luonut keskimäärin yhden maalipaikan per ottelu.

Jotain Robertsonin huimasta matkasta ja hänen Anfieldilla nauttimastaan arvostuksesta kertoo se, että skotille on lanseerattu oma chantti, joka raikaa lähes yhtä usein kuin Mo Salahin vastaava. Ja nyt puhutaan debyyttikauttaan seurassa pelaavasta laitapakista.

Robertsonin suosio ei perustu pelkästään hänen pelityyliinsä, vaan myös nuoren miehen nöyrä persoona on tehnyt vaikutuksen. Ensimmäisistä Valioliiga-pelaajana saamistaan palkoista nuori mies osti vanhemmilleen uuden talon kotikaupungista. Ja, kun Hullissa pelannut nuorukainen juhli 21-vuotissyntymäpäiväänsä, pyysi hän lahjojen sijaan vieraita lahjoittamaan rahaa paikalliseen ruoka-apuun.

Viimeisin esimerkki Robertsonin hienosta persoonasta nähtiin maaliskuussa, kun skotille selvisi Liverpoolia kannattavan pikkupojan lahjoittaneen omista rahoistaan Redsin ruoka-apuun. Eleestä liikuttunut Robertson kirjoitti pikku-Alfielle kirjeen, jossa hän kehui pienen miehen epäitsekkyyttä ja sanoi tämän tehneen koko seuran ylpeäksi. Kiitokseksi laitapakki lähetti Roberto Firminon pelipaidan nimmareineen, saatesanoilla: ”jos ollaan rehellisiä, eihän kukaan halua vasemman pakin pelipaitaa, joten laitoin sen sijaan Bobbyn paidan.”

Tuhkimotarinaan ollaan kirjoittamassa uutta lukua

Vallattuaan avauksen paikan joulukuussa, on skotti kerännyt suitsutusta sieltä täältä. Jamie Carragher kehui Robertsonin olleen fantastinen. Phil Nevillen mukaan skotti olisi Valioliigan tähdistökentällisen vasen puolustaja jos seuranta aloitettaisiin tammikuusta. Robertsonin kykyjä syksyllä epäillyt Gary Nevillekin on syönyt sanansa laitapakin suhteen.

Robertson on kertonut jälkikäteen, että juuri Gary Nevillen alkusyksystä esittämä kritiikki on ajanut häntä parempaan. Skotti on tietyllä tapaa pelannut koko uransa todennäköisyyksiä vastaan yrittäessään todistaa epäilijöiden olevan väärässä. Robertson on jälkikäteen todennut Celticiltä tulleen hylkäyksen olleen uran kannalta loistava asia, sillä se toden teolla herätti teinipojan jalkapallomaailman koviin realiteetteihin.

Enää Robertsonin ei tarvitse todistella tasoaan. Hän on osoittanut olevansa Liverpoolin avauksen tasoinen pelaaja ja yksi koko Valioliigan parhaista laitapuolustajista.

Laitapakin tuhkimotarina ei ole ehkä Jamie Vardyn veroinen, mutta siitä löytyy paljon yhtymäkohtia. Kumpikin vapautettiin ison seuran akatemiasta pienen koon vuoksi. Kumpikin on hakenut vauhtia alasarjoista ja saanut jatkuvasti todistella kriitikoille. Se, mistä Robertsonin ja Vardyn kohdalla on puhuttu vähemmän; kumpikin on pelannut erinomaisesti jokaisella sarjatasolla ja kuulunut joukkueiden avainpelaajiin, niin alasarjoissa kuin Valioliigan kirkkaissa valoissa.

Vardyn huima matka sai kliimaksinsa toissa kevään sensaatiomaisen mestaruuden myötä, kun taas Robertsonin vastaava hakee vielä kruunuaan. Sellainen on mahdollisesti tarjolla Mestarien liigassa, jossa Liverpool kohtaa välierissä toisen yllättäjän AS Roman.

Kloppon ryhmä on ollut vaikeuksissa syvällä makaavia puolustuksia vastaan, mutta päästessään prässäämään ja kääntämään peliä nopeasti, ovat Robertson ja kumppanit omimmillaan. Juuri tästä syystä Pool on ollut parhaimmillaan aktiivisia huippujoukkueita vastaan, eikä Mestarien liigan voitto 13 vuoden tauon jälkeen ole missään nimessä utopiaa.

Jos Reds painelee finaaliin ja nostelee isokorvaista pystiä, on Andy Robertson kohonnut vajaassa viidessä vuodessa skotlantilaisesta amatööripelaajasta Mestarien liigan voittajaksi. Siinä olisi tuhkimotarinaa kerrakseen.

Lähteet: The Telegraph, Express, The Sun, Transfermarkt

Kansikuva: Clive Brunskill/Getty Images

Aiheeseen liittyvät jutut