Unibetilla ensimmäinen mobiilivetosi on riskitön – rekisteröidy nyt!
Vanhan mantereen sarjoista puhuttaessa Portugali ei nouse kiimaisimpien joukkoon. LIGA Nos tarjoaa kuitenkin loistavan ponnahduslaudan suurempiin ympyröihin. Juventuksen haastava FC Porto on tehnyt pelaajien löytämisestä ja kehittämisestä taidetta.
FC Portosta puhuttaessa monien mieleen tulee Jose Mourinhon satumaisen kova raitapaitainen ryhmä, joka nosteli Mestarien liigan voittopokaalia Gelsenkirchenissä keväällä 2004. Muun muassa Manchester Unitedin ja Chelsean matkalla finaaliin kaatanut ryhmä kuvasti osuvasti Porton loistavaa toimintamallia. Esimerkiksi keskikenttällä häärännyt Maniche oli Benfican hylkäämä lupaus, jonka Porto poimi riveihinsä ilmaiseksi ja myi miehen 16 miljoonalla eurolla eteenpäin.
Mourinhon mukana Chelseaan siirtyneet Ricardo Carvalho ja Paulo Ferreira olivat maksaneet seuralle yhteensä kaksi miljoonaa euroa, mutta kaksikon myynnistä seura nettosi peräti 50 miljoonaa euroa.
Taidetta pelaajamarkkinoilla
Vaikka Porto on tehnyt hyvää työtä junioreiden kanssa, ei sen akatemia vedä vertoja esimerkiksi Sporting Lissabonin vastaavalle. Porton vahvuus perustuu ennenkaikkea ilmiömäiseen kykyyn löytää lahjakkaita nuoria pelaajia halvalla ja kaupata nämä huomattavasti kalliimmalla eteenpäin.
Yksi hyvä esimerkki Porton loistavasta työstä markkinoilla on tällä kaudella huipulle palannut Radamel Falcao, jonka urasta teimme kattavan jutun. Argentiinalaisesta River Platesta vuonna 2009 ostettu kolumbialaishyökkääjä maksoi Portolle noin viisi miljoonaa euroa. Kahden menestyksekkään Porto-kauden jälkeen Falcao jatkoi matkaansa Atlético Madridiin, joka pulitti hyökkääjästä 40 miljoonaa euroa. Toisin sanoen lusitaaniseura teki Falcaolla mukiinmenevät 35 miljoonaa euroa voittoa.
Vuosi Falcaon myynnin jälkeen saapunut maanmies Jackson Martínez oli niin ikään täysosuma. Yhdeksällä miljoonalla eurolla meksikolaisesta Jaguaresista saapunut kärki pelasi Portossa kolme kautta, jonka aikana verkko heilui 92 kertaa. Martínezin tie vei Falcaon tavoin Atléticoon, joka maksoi hyökkääjästä 37 miljoonaa euroa.
Porto ei kuitenkaan pelkää panostaa. Kenties koko planeetan paras vasen pakki, Juventuksen brasilialainen Alex Sandro saapui Portugaliin Santoksesta 10 miljoonan euron kaupassa kesällä 2011. Toissa kesänä kun Sandro jatkoi matkaansa Italiaan, oli hintalappu kohonnut 26 miljoonaan euroon. Samana kesänä Real Madridiin 31 miljoonalla eurolla siirtynyt Danilo maksoi Portolle varsin mittavat 13 miljoonaa euroa.
Portossa ollaan vuosien varrella nähty melkoista tähtiloistoa. Falcao, Fernando, Fredy Guarin ja James Rodriguez verryttelevät ennen voitokasta Eurooppa liigan finaalia keväällä 2011. Kuva: Getty
Lohikäärmeet kuten seuran lempinimi Dragoes suomentuu, on suunnannut katseensa etenkin Etelä-Amerikkaan. Edellä mainitun kvartetin lisäksi Porto on ollut monen eteläamerikkalaisen ensimmäinen seura Euroopassa. Real Madridin James Rodríguez, Manchester Cityn Nicolás Otamendi ja Fernando, Kiinassa nykyisin printtaava Hulk ja jo uransa ehtoopuolella oleva argentiinalaiskaksikko Lucho González & Lisandro López saapuivat kaikki Eurooppan juuri Porton kautta.
Eikä Portossa huipulle nousseiden lista pääty suinkaan tähän. Koiruuksistaan tunnettu huipputoppari Pepe, brasiliaissyntyiset pelintekijät Diego ja Deco, Ranskan maajoukkuetoppari Eliaquim Mangala, kolumbialainen Fredy Guarin sekä entiset Portugalin maajoukkuemiehet Bruno Alves, Jose Bosingwa ja Raul Meireles ovat kaikki ponnahtaneet huipulle Estádio do Drãgaolla.
Porto on tietysti myös hyötynyt lukuisten huippupelaajien kehittämisestä. Jos siirtomarkkinat olisivat taidetta, voisi Portoa kutsua markkinoiden Leonardo Da Vinciksi.
Pelkästään 2000-luvulla seura on maksanut yli 10 miljoonan euron siirtosumman yhdeksän kertaa. Yli 10 miljoonaa euroa se on itse netonnut 32 kertaa. Vähintään 30 miljoonaa euroa Porton pelaajasta on maksettu yhdeksän kertaa, joista yli 40 miljoonan euron kauppoja seura on kolme kappaletta.
Menestynyt ja houkutteleva
Vaikka Porto on kunnostautunut erinomaisena ponnahduslautana isompiin ympyröihin, on seura myös menestynyt. Ikimuistoisen UCL-voiton lisäksi 27-kertainen Portugalin mestari on juhlinut 2000-luvulla maansa mestaruutta yhdeksän kertaa. Cup-mestaruutta Portugalin toiseksi suurimmassa kaupungissa ollaan tuuletettu 2000-luvulla seitsemään otteeseen, jonka lisäksi palkintokaapista löytyy Eurooppa liigan voitto vuodelta 2011 ja kilpailua edeltäneen Uefa Cupin mestaruus keväältä 2003.
Porto ei siis ole mikään sympaattinen kasvattajaseura, vaan joukkue on edennyt 2000-luvulla Mestarien liigan jatkopeleihin komeasti 10 kertaa. Mitä luultavammin juuri menestys ja pärjääminen Euroopassa ovat tehneet Portosta houkuttelevan kohteen etenkin eteläamerikkalaisille.
Vaikka Liga NOS ei ole se kaikista kiiltävin näyteikkuna, tarjoavat Mestarien liigan ottelut hyvän sauman säväyttää suurempien seurojen scoutteja.
Myös nykyisestä Portosta löytyy monia suurseurojen kiikarissa olevia pelureita. Kiinnostavimmat eivät kuitenkaan tällä kertaa ole eteläamerikkalaisia, vaan seuran omia kasvatteja. Jo viime kaudella kapteenin nauhaa kantanutta 19-vuotiasta Ruben Nevesiä ollaan vertailtu elävään Roma-legendaan Daniele De Rossiin. Toinen Porton tuottama timantti on hyökkääjä Andre Silva. Kymppipaitaa kantava 21-vuotias kärki on kivunnut Portugalin maajoukkueen avaukseen ja on 18 tehdyllä maalilla yksi koko Euroopan kuumimmista nuorista hyökkääjistä.
Porton ykköstykki Andre Silva on yksi koko Portugalin suurimmista tulevaisuuden toivoista. Myös taustalla oleva Danilo on tekijämies keskikentälle. (David Ramos/Getty Images)
Portugalilaiskaksikon ohella Nuno Espírito Santon ryhmästä löytyy muitakin potentiaalisia suurseuroihin siirtyjiä. Yksi heistä on joukkueen suurimpiin tähtiin kuuluva Yacine Brahimi, jonka tämä kausi on ollut rikkonainen. Granadasta kesällä 2014 tullut algerialaislaituri on kuitenkin yhdistetty isompiin seuroihin viime vuosina ja omaa potentiaalia pelata Euroopan ehdottomalla huipulla.
Helmikuussa 22 vuotta täyttänyt Otavio kannattaa myös ottaa tarkkaan syyniin. Brasialainen keskikentän monitoimimies saapui Portoon kesällä 2014 kotimaansa Internacionalista ja on tällä kaudella noussut joukkueen avainpelaajiin. Otavion ikätovrei Oliver Torres omaa myös kuuhun asti yltävän potentiaalin. Huippulupaava Atletico-kasvatti polki Espanjan huippuseurassa paikallaan, mutta Portossa nuorukaisen peli on kulkenut. Porto päättikin lunastaa taitavan keskikenttäpelaajan lainasopimuksessa olleen 20 miljoonan euron osto-option.
Tenavalauma Porto ei kuitenkaan ole. Vaikka hyökkäyksestä ja keskikentältä löytyy nuoria taitureita, on peräpäässä kokenutta kalustoa. Topparipari Iván Marcano (29) ja Felipe (27) johtavat Porton tiivistä puolustusta, joka on kotimaassa ohitettu vain 11 kertaa.
Kaksikko on kuitenkin kevyttä kauraa kokemuksen suhteen verrattuna oikeana pakkina hääräävään 32-vuotiaaseen Maxi Pereiraan, jonka vyöltä löytyy 116 maaottelua Uruguayn paidassa. Viimeisenä lukkona toimii itse herra ja hidalgo, kaiken nähnyt ja voittanut Iker Casillas.
Neljännesvälierissä vastaan asettuva Juventus saattaa kuitenkin olla liian kova pala Portolle. Sinivalkoisissa peliasuissa esiintyvän Porton nousevia tähtiä kannattaa kuitenkin seurata tarkasti. Nämä talentit saattavat hyvinkin olla muutaman vuoden sisään jossakin eurooppalaisessa megaseurassa, aivan kuten niin monet muutkin Porton kautta kulkeneet nykyiset ja entiset tähdet.
Loppukaneettina todettakoon Lohikäärmeiden tehneen 2000-luvun siirtomarkkinoilla voittoa noin 400 miljoonaa euroa. Parhaiden pelaajien myymisestä huolimatta Porto on pysynyt huippujoukkueena vuodesta toiseen. Ei siis voida puhua pelkästään siirtomarkkinoiden Da Vincistä, vaan ihan koko seurajohtamisen Da Vincistä.
Lähde: Transfermarkt
Keskiviikkona klo 21.45 starttaava Porto–Juventus on katsottavissa ViaPlay-palvelussa.
Kansikuva: Paolo Bruno/Getty Images