Tiistainen Mestarien liigan ensimmäinen välierien osaottelu ja El Derbi Madrileño oli suvereeni näytös. Ei suinkaan vierasjoukkue Atlético Madridilta. Päinvastoin. Heidät likipitäen teurastettiin ja siinä sivussa hyvin korkealle arvostettu argentiinalaispäävalmentaja Diego Simeone kärsi varmasti yhden nöyryyttävimmistä tappioistaan.
Jalkapallossa nöyryyttämisen pystyy ymmärtämään monin eri tavoin. Yleensä media käyttää termiä, kun joukkue X on voittanut joukkueen Y selvin lukemin, vaikkapa 8-2. Sitten on toisenlaisiakin tapoja nöyryyttää vastustajaansa. Esimerkiksi se, että vastapuolen joukkue saa ottelun aikana vaivaisen yhden ”vedon” maalia kohden. Eilisessä derbyssä se oli Tico-keskuspuolustajan Diego Godinin pusku noin 18 metristä.
Puhutaan siis yhdestä viimeisen kymmenen vuoden ajan kovimmista seurajoukkueista koko maailmasta, Atlético Madridista. Ja he saavat aikaan vain yhden vedon kohti kotijoukkueen maalia. Käsittämätöntä. Ei varmaan tarvitse alleviivata enempää ja nostaa esiin kaikkia niitä huippupelaajia, joita Patjantekijöiden nutussa eilen nähtiin? Pointti ymmärretty.
Sen sijaan asia, mikä pitää nostaa esille oli Real Madrid, sen pelaajat ja ennen kaikkea päävalmentaja, entinen huippupelaaja Zinedine Zidane. Kaikki ne, jotka eivät kyseistä Mestarien liigan ottelua nähneet, eivät myöskään todistaneet kivikasvoisen ranskalaisen uransa parasta ottelua päävalmentajana. Eilinen oli jotain fantastista, euforista jopa.
Esityksen verrattomuutta nostaa edelleen se, että Zizou on rinnastettu valmiin pöydän illastajaksi ja ”vamos, vamos!” -valmentajaksi. Totta kai valmentajan täytyy osata psykologiset tiedot ja taidot, mutta niin paljon heikkoja esityksiä ollaan joukkueelta tällä kaudella nähty, että nuo vertaukset ovat olleet monessakin mielessä aiheellisia. Ja heikkoja siinä mielessä, että Real on esiintynyt alta riman, mutta onnistunut raapimaan voittoja yksittäisten pelaajien yksittäisillä huippusuorituksilla.
Itse olen kuulunut tähän saamaan Zidanea, jopa väheksyvään koulukuntaan. Mutta nyt, jos omistaisin Batistini-takin, se kääntyisi kohisten. Madridin derby osoitti, miltä näyttää, kun toinen joukkue nollataan täysin niin taktisella kuin yksilötasollakin. Nämä ovat nykyjalkapallossa hyvin pitkälti käsikädessä, mutta ei tämän kauden Real Madridissa. Eilen ne olivat.
Kuten todettua, Ticon hyökkääminen oli luvattoman heikkoa, ja tälle löytyy kolme syytä. Ensinnäkin, joukkue hyökkäsi vasenta kaistaa pitkin 50-prosenttisesti, mikä on jalkapallossa erittäin suuri luku. Varsinkin, kun kyseisessä tilastossa hyökkäyskaistat oli jaettu kolmeen osaan. Atlético oli siis ennalta-arvattava ja päätyi jostain syystä hakkaamaan päätään 50% hyökkäysajastaan siihen yhteen ja samaan seinään. Toinen syy oli Zizoun taktinen liike siirtää puolustusvaiheessa keskikentänkaksikko Casemiro ja Luka Modrić selkeästi sille samalle kaistalle, josta Tico painoi hyökkäyksiään. Tällöin vieraiden numeraaliset ylivoimatilanteet kuihtuivat kasaan, kun vastassa oli edellä mainittujen lisäksi vielä puolustajat Raphaël Varane ja Dani Carvajal (ja toisella puoliajalla Carvajalin tilalle tullut Nacho).
Kolmas merkittävä asia oli kerrankin Realin toimiva korkea prässi. Punavalkoisten pallokontrolli ja pelinteko rajoittui muutamia kertoja lukuun ottamatta pois parhaalta alueelta, eli omalta 10-alueelta. He joutuivat kierrättämään pelivälinettä vastustajan muodon ulkopuolella ja sortuivat usein yhden-kahden Realin prässilinjan ylittävään palloon. Tällöin Ticon mahdollisuudet ykkös- ja kakkospallojen voittoon pienenivät silmissä.
Cristiano Ronaldo ja Isco. Kaksi pelaajaa, jotka olivat pallollisessa pelissä ja hyökkäysvaiheessa erinomaisia. Ronaldo oli tärkeässä roolissa, kun Real halusi käyttää laitakaistoja ja painaa pelin syvälle verivihollisten päätyyn. Atléticon oma pelinavaaminen kärsi tästä ja samalla he joutuivat uhraamaan useita pelaajia laitojen ylivoimatilanteiden puolustamiseen. Ottelussa nähtiin sellaisiakin tilanteita, missä samalla laidalla oli Ronaldon ja Iscon lisäksi vasen laitapuolustaja Marcelo. Kaikki pystyvät arvaamaan, kuinka paljon tuollaisenkin kolmikon pysäyttämiseen vaaditaan. Ja totta kai lusitaanin kolme maalia, joilla rikottiin taas ennätyksiä. Taas.
Isco oli melkeinpä elinehto siinä, että Real onnistui luomaan kentän eri alueille ylivoimia ja murtautumaan läpi Ticon linjojen. Hän oli keskialueen keskustassa Toni Kroosin ja Modrić kanssa, hän oli vasemmalla, oikealla ja, mikä tärkeintä, 10-alueella. Nuori espanjalainen määritti omalla liikkeellään, syöttötyöskentelyllään ja pallonhallinnallaan Realin pelinteon kulkua. Se on paljon sanottu, kun pelkästään duon Modrić & Kroos syöttömäärät ja onnistumiset olivat luokkaa 187 syöttöä, joista 178 omille.
Kaiken tämän kukkuraksi keskuspuolustajat Sergio Ramos ja Varane onnistuivat puolustamaan eteenpäin todella mallikkaasti ja vihdoin, vihdoin Realin puolustuksen ja keskikentän liike oli synkronoitua, välimatkat sopivia ja porrastuskin toimi moitteetta. Tuotakin asiaa on saanut heidän pelissään odottaa.
Zinedine Zidane osoitti kuuluvansa eliittivalmentajien piiriin, ei kahta sanaa. Kyllä, materiaali on edelleen mielipuolisen hyvä, mutta että nollaa noin suvereenisti Simeonen johtaman Atlético. Se on paljon se.
Kuva: Clive Rose/Getty Images.
Lähde: WhoScored.com.