Viikonloppuna nähtiin yksi kauden suurimmista tyrmäyksistä euro-jalkapallossa, kun Liverpool kävi nöyryyttämässä Manchester Unitedia Old Traffordilla. Lukemat olivat 3-0, mutta pelitilanteiden valossa jopa tuplaluvut olisivat olleet oikeutetut. Periviholliselle ei saisi hävitä, ei ainakaan tuolla tavoin. Tuska kasvaa kovaa vauhtia ja brittimedia ottaa tilanteesta kaiken irti. Mutta keskiviikko voi muuttaa jotain ei kaikkea, mutta jotain. ManU:llle kauden parhaat pelit ovat jostain syystä tulleet nimenomaan Mestarien liigassa. Olympiakos, joka ei ole mitenkään erityisen hyvä vierasjoukkue, voitti ensimmäisen kohtaamisen ansaitusti, mutta silti ManU:n materiaali on ylivertainen ateenalaisiin nähden. Nyt tulee iso JOS. Jos ManU pääsee edes lähelle tasoaan, ei kahden maalin etumatkan kurominen kotikentällä ole mitenkään ylivoimainen tehtävä. Tämä varsinaisella peliajalla ja sitten jatkoajalla ohi.
Yleinen mielipide tuntuu olevan, että Olympiakos on yht´äkkiä tämän otteluparin suosikki. Ei ole. Jos ManU:n nousua jatkoon pidetään yllätyksenä, tarjotaan sitten sellaista. Kyseessä on ManU:lle kauden suurin peli, Moyesille mahdollinen elämänlanka ja samalla pelaajille tilaisuus pestä kotikentällä kasvonsa viikonlopun surkean esityksen jälkeen.
Keskiviikon toinen ottelu on muodollisuus. Vaikka Zenit nimesikin mielenkiintoisen Andres Villas-Boasin uudeksi managerikseen, ei vaikutus ole missään nimessä sellainen, että Dortmundin Keltaisen seinän täytyisi olla huolissaan. Ensimmäisen ottelun selvä vierasvoitto antaa asetelman, jossa Dortmund voi lasketella aika huoletta jatkoon. Kotikentällä joukkue haluaa aina hyökätä ja tehdä maaleja niin nytkin. Dortmund on selvä suosikki toisessakin ottelussa voittajaksi.
Tiistaina koetaan yksi unohtumaton hetki, kun Didier Drogba palaa Stamford Bridgelle. Todennäköisesti ensimmäistä kertaa Chelsean Jose Mourinhon historiassa ottelua edeltänyt lehdistötilaisuus ei ollut se seuratuin. Drogba varasti show´n etukäteen ja on myös mahdollista, että hän tekee saman itse pelissä. Etenkin erikoistilanteissa Galatasaray on huippuvaarallinen: Wesley Snijder antaa kierteisiä, nopeasti putoavia palloja sivuvapareista ja kulmista ja sitten isot pelaajat Drogban johdolla käyvät laittamassa palloja sisään.
Toisaalta Chelsea on yksi Euroopan varmimmista kotijoukkueista. Stamford Bridgellä joukkue menettää aniharvoin pisteitä ja viime vuosien euro-peleissä joukkueen tilasto ratkaisuotteluissa on lähes virheetön.
Odotan illan ottelusta tunteikasta, sillä en usko, että yksikään vierasjoukkueen pelaaja on koskaan Bridgellä saanut niin rakastavaa vastaanottoa kuin Drogba tulee illalla saamaan. Itse ottelussa Chelsea on suosikki jatkoon, mutta mistään paraatiovista se ei tapahdu. Lontoolaisilla on hyvin työteliäs iltapuhde edessään, mutta silti uskon, että vierasmaali ja kotikenttä kallistavat vaakaa Chelsean suuntaan.
Tiistain toinen ottelu on vielä enemmän muodollisuus kuin keskiviikon kakkospeli. Real Madrid teki jo Gelsenkirchenissä selväksi, kuka otteluparista menee jatkoon. Real tulee tekemään ottelussa vain tarvittavan, sillä El Clasico siintelee jo heidän silmissään. Joukkue saattaa laittaa kentälle aika yllätyksellisen kokoonpanon, joka ei kuitenkaan tarkoita mitään kakkosmiehistöä: Realin kakkosmiehistö olisi näet aika monessa joukkueessa se ykkösnyrkki. Schalkellakin on katse Bundesliigassa, joten todennäköisesti aika rauhallinen ottelu on Madridissa edessä.