MM-ennakko: G-lohko – Onko nimivahva Belgia vihdoin valmis menestymään?

Faneille.com LogoFaneille.com – Urheilumedian Zlatan.

Toiseksi viimeinen ennakoitava lohko, eli lohko G on ennakkoon kisojen epätasaisin nelikko. Kaiken järjen mukaan nimivahva Belgia ja nuorentunut Englanti etenevät jatkopeleihin. Lohkon mielenkiintoa lisää ensi kertaa mukana oleva Panama, joka on kisojen eittämättä mystisin joukkue. Kapuloita eurooppalaisten rattaisiin pyrkii laittamaan työteliäs Tunisia.

Belgia – Onko huippuyksilöitä pursuavasta ryhmästä kasvanut vihdoin joukkue?

Kovasti viime vuosina kohistu Belgia lähtee tuleviin kisoihin jälleen kovin odotuksin. Maan kultainen sukupolvi ei ole varsinaisesti flopannut kaksissa edellisissä arvokisoissa, mutta ei myöskään ole vastannut odotuksiin. Nyt Belgialla pitäisi olla kaikkien aikojen sauma mennä pitkälle, sillä Eden Hazard, Kevin De Bruyne ja kumppanit ovat kehittyneet huippulahjakkuuksista aivan planeetan kärkiyksilöiksi.

Fifa-rankingissa sijalla kolme majaileva Belgia selvitti tiensä kisoihin helposti, voittaen Euroopan karsintojen H-lohkon peräti yhdeksällä pisteellä. Ennen karsintojen alkua belgit hävisivät harjoitusottelun Espanjalle, mutta sittemmin plakkariin on kertynyt 17 tappiotonta ottelua. Nimivahva ryhmä suuntaa kisoihin kovassa iskussa.

Belgian suurimmat kysymysmerkit liittyvät jälleen joukkueen yhtenäisyyteen ja valmennukseen. Nimilistaa tuijottaessa Belgia on helppo nostaa yhdeksi kisojen kovimmista joukkueista, jättihän Roberto Martinez muun muassa Radja Nainggolanin rannalle. Vahvasti jakautunutta kaksikielistä maata ei kuitenkaan ole helppoa integroida yhdeksi harmoniseksi kokonaisuudeksi, mitä turnauksessa pärjääminen vaatii. Tämä ja ex-päävalmentaja Marc Wilmotsin taktinen kyvyttömyys ovat olleet Belgian suurimmat kompastuskivet aiemmissa turnauksissa.

Tulosten valossa Valioliigasta tuttu Martinez on tehnyt kovaa jälkeä, mutta luotsilla riittää epäilijöitä. Evertonissa hän tuli tunnetuksi liian lepsuna valmentajana, joka ei saanut tarvittavaa kuria ryhmäänsä. Taktisella puolella espanjalainen on pätevä, eikä maanisesti videoita kelaava luotsi jätä kiveäkään kääntämättä. Hän on tuonut pallonhallintapelin Punaisten paholaisten kantavaksi teemaksi. Martinezin käyttämä 3–4–3-ryhmitys on ollut niin ikään toimiva, sillä sitä kautta hän on saanut kaikki tärkeimmät pelaajat optimaalisiin rooleihin.

Joukkue

Maalivahdit: Koen Casteels (Wolfsburg), Thibaut Courtois (Chelsea), Simon Mignolet (Liverpool)

Puolustajat: Toby Alderweireld (Tottenham), Dedryck Boyata (Celtic), Vincent Kompany (Manchester City), Thomas Meunier (PSG), Thomas Vermaelen (Barcelona), Jan Vertonghen (Tottenham)

Keskikenttäpelaajat: Yannick Carrasco (Dalian Yifang), Kevin de Bruyne (Manchester City), Mousa Dembele (Tottenham), Leander Dendoncker (Anderlecht), Marouane Fellaini (Manchester United), Eden Hazard (Chelsea), Thorgan Hazard (Borussia Monchengladbach), Adnan Januzaj (Real Sociedad), Youri Tielemans (Monaco), Axel Witsel (Tianjin Quanjian)

Hyökkääjät: Michy Batshuayi (Chelsea), Nacer Chadli (West Bromwich), Romelu Lukaku (Manchester United), Dries Mertens (Napoli)

Avainpelaajat

Tähtiloistoa Belgialta ei puutu. Joukkueen pelaamisen dynamo on maailman parhaana pelintekijänä pidetty Kevin De Bruyne, joka heiluttaa tahtipuikkoa keskikentän keskustassa. Aiemmin De Bruyne pelasi ylempänä, mutta Martinez on istuttanut supertähden alemmas, josta hän pystyy poikkeuksellisen peliälynsä turvin määrittämään belgien pelaamista. City-tähden vierelle on tarjolla joko planeetan parhaisiin box-to-box-pelaajiin kuuluva Mousa Dembele tai selvästi puolustavampi Axel Witsel.

Hyökkäyspäässä katseet kiinnittyvät luonnollisesti kapteeninnauhaa kantavan Eden Hazardin suuntaan. Chelsea-tähti saa Martinezin systeemissä vapaamman roolin – aivan kuten Chelseassa – ja näin hänen vahvuutensa pääsevät paremmin esiin. Hazard ei suinkaan kanna hyökkäystä reppuselässä, vaan tulivoimaa tarjoavat härkämäinen Romelu Lukaku sekä sähäkkä Dries Mertens. Jos mukaan lasketaan vielä penkiltä tehoja tuova ja loistavan kevään Dortmundissa pelannut Michy Batshuayi, on Belgian hyökkäysnelikon yhteenlaskettu maalimäärä päättyneeltä kaudelta hurjat 87 osumaa. Huippuvaarallista hyökkäystä mentoroi apuvalmentaja Thierry Henry, jonka kontribuutiota Martinez hehkutti kisojen alla.

Laatua piisaa niin ikään alakerrassa. Harjoituspelissä loukkaantunut Vincent Kompany selvisi säikähdyksellä. City-ikoni johtaa linjaa, jonka muut lenkit ovat Valioliigan parhaisiin toppareihin lukeutuvat Jan Vertonghen sekä Toby Alderweireld. Martinezin veto istuttaa kolmen alakerta Belgialle on sitä kautta nerokas, sillä maalla ei ole juurikaan laadukkaita laitapuolustajia ja alakerran tukipilarit saadaan sitä kautta optimaalisiin rooleihin.

Tottenhamissa mainetta niittäneet Jan Vertonghen ja Toby Alderweireld ovat Belgian alakerran tuki ja turva. (Dennis Grombkowski/Getty Images)

Kiinnitä katseesi

Belgian suurin kysymys on se, ovatko Punaiset paholaiset ryhmä huippuyksilöitä vai yhtenäinen huippujoukkue. Wilmotsin alaisuudessa Belgia ei näyttänyt missään vaiheessa harmoniselta kokonaisuudelta, mikä näkyi myös viheriöllä. Jos tilanne on edelleen sama, on maan turha haaveilla menestyksestä Venäjällä. Haaste ei kumpua niinkään pelaajien egoista, vaan siitä, että osa joukkueesta puhuu äidinkielenään hollantia ja osa ranskaa, mikä luo omat haasteensa kriittiselle kommunikoinnille.

Arvio

Arpaonni lykästi Belgiaa ja sen pitäisi edetä helposti jatkoon. Ryhmä on nyt paremmin valmennettu kuin aiemmissa turnauksissa, mutta joukkuetta on siltikin vaikea nostaa aivan kisojen suurimpien voittajasuosikkien joukkoon. Belgialla on potentiaalia nostaa mestaruuspokaalia Moskovan illassa, mutta myöskään mahalasku ei olisi jättiyllätys.

Panama – Mystisellä ensikertalaisella on vain voitettavaa

Väli-Amerikasta ponnistava Panama tehtaili jättipaukun edetessään maan historian ensimmäiseen MM-lopputurnaukseen. Piskuinen neljän miljoonan asukkaan maa napsi karsinnoissa kymmenestä ottelusta 13 pistettä, mikä oikeutti kisalippuun tasapisteissä ollutta Hondurasia paremman maalieron turvin.

MM-kisojen ensikertalainen on monelle jalkapallon seuraajalle lähes täydellinen kummajainen. Joukkueessa on ainoastaan neljä vanhalla mantereella ammatikseen pelaavaa pelaajaa. Näistä tunnetuin lienee maalivahti Jaime Penedo, joka torjuu Romanian suurimpiin seuroihin lukeutuvan Dinamo Bucharestin maalilla. Kvartetin muut jäsenet pelaavat Deportivo La Corunan kakkosjoukkueessa, Gentin kakkosjoukkueessa sekä Slovakian pääsarjassa. Vastaavasti MLS:ssa panamalaisia pelaa kuusi kappaletta.

Osviittaa Fifa-rankingin sijalta 55. löytyvästä Panaman joukkueesta voi hakea futissivusto Transfermarktista, joka arvioi kisaryhmän olevan yhteisarvoltaan vajaan 10 miljoonan euron arvoinen. Esimerkiksi Huuhkajien viimeisin ryhmä, josta uupui monia avainpelaajia, oli yli tuplasti arvokkaampi.

Panamaa luotsaavan kolumbialaisen Hernan Gomezin ryhmä on kuitenkin todella kokenut. Joukkueessa on peräti kuusi pelaaja, jotka ovat puhkaisseet sadan a-maaottelun rajapyykin. Keskikenttäpelaaja Gabriel Gomezin tililtä löytyy peräti 143 aikuisten maaottelua, millä ylletään kisojen kärkiviisikkoon pelattujen maaotteluiden määrässä.

Panaman selviytyminen kisoihin oli ehkä yllättävää, mutta sattumaa se ei ollut. Maa on nostanut päätään Pohjois- ja Väli-Amerikan maanosaliitto CONCACAF:n järjestämässä Gold Cup -turnauksessa, jota pelataan kahden vuoden välein. Viime kesänä Los Calaneros jäi puolivälieriin, mutta sitä ennen maa nappasi mitalin jokaisessa tämän vuosikymmenen turnauksessa.

Joukkue

Maalivahdit: Jose Calderon (Chorrillo), Jaime Penedo (Dinamo Bucharest), Alex Rodriguez (San Francisco)

Puolustajat: Felipe Baloy (Municipal CSD), Harold Cummings (San Jose Earthquakes), Erick Davis (Dunajska Streda), Fidel Escobar (San Miguelito), Michael Murillo (New York Red Bulls), Adolfo Machado (Houston Dynamo), Luis Ovalle (Olimpia), Roman Torres (Seattle Sounders)

Keskikenttäpelaajat: Jose Luis Rodriguez (Gent), Yoel Barcenas (Cafetaleros de Tapachula), Armando Cooper (Universidad de Chile), Anibal Godoy (San Jose Earthquakes), Gabriel Gomez (Bucaramanga), Valentin Pimentel (Plaza Amador), Alberto Quintero (Universitario)

Hyökkääjät: Abdiel Arroyo (Alajuelense), Ismael Diaz (Deportivo La Coruna), Blas Perez (Municipal), Luis Tejada (Sports Boys), Gabriel Torres (CD Huachipato)

Avainpelaajat

Panaman suurin tähti on joukkuetta kipparoiva Roman Torres. MLS-seura Seattle Soundersissa pelaava kokenut puolustaja iski karsintojen viimeisen pelin lisäajalla voittomaalin, joka vei maan kisoihin. Näin ollen Torres kohosi kotimaassaan kansallissankarin asemaan. Los Canalerosin toinen tähtipelaaja on maalia vartioiva Jaime Penedo, joka debytoi maajoukkueessa lähes 15 vuotta sitten. 36-vuotiaalla torjujalla on allaan hyvä kausi Romanian pääsarjassa, jossa hän pelasi 15 nollapeliä. Kaksikko johtaa Panaman tiivistä alakertaa, mikä on ryhmän suurin vahvuus, sillä päävalmentaja Gomez on jättänyt pelaamisesta turhat hienoudet pois.

Panaman kokeneesta ryhmästä löytyy myös muutamia nuoria pelaajia, jotka kärkkyvät kansainvälistä läpimurtoa. Yksi heistä on New York Red Bullsin 22-vuotias laitapakki Michael Murillo. Joukkueen vahvaa MLS-edustusta täydentää San Jose Earthquakesissa pelaava Anibal Godoy, joka on keskikentän tärkein pelaaja.

Hyökkäyspäässä Panaman ykköstykki on 36-vuotias Luis Tejada, joka on viimeistellyt 17 vuotta kestäneellä maajoukkueurallaan komeat 42 osumaa.

Panamalla on kisoissa vain voitettavaa. (Monika Majer/Getty Images)

Kiinnitä katseesi

Sekoitus kokemusta ja nuoruutta on urheilumaailman kuluneimpia kliseitä, mutta Panaman kohdalla lause pitää paikkansa. Ryhmässä on kokeneen osaston ohella lahjakkaita nuoria, joista erityisseurantaan kannattaa ottaa Deportivo La Corunan riveissä pelaava 21-vuotias Ismael Diaz. Vasemmalla viihtyvä laitahyökkääjä pelasi rikkonaisen, mutta tehojen valossa hyvän kauden Super Deporin kakkosjoukkueessa Espanjan Segundassa. Diaz maalasi 12 pelissä kuusi kertaa. Alkavassa turnauksessa nuorukaisen selkää koristaa ikoninen numero kymmenen.

Arvio

Jo selviytyminen kisoihin oli Panamalle moraalinen mestaruus. Venäjällä joukkue pääsee nauttimaan kisahuumasta, sillä kukaan ei odota siltä mitään. G-lohkon kärkimaat ovat sen verran kovia, että Panama tuskin yltäisi jatkoon vaikka Gomezin ryhmä saisi kaikkien aikojen suonenvedon.

Tunisia – Karthagon työmiehet luottavat kollektiivin voimaan

Puhtaasti Fifa-rankingin perusteella Tunisiaa voisi luulla kovaksikin maajoukkueeksi. Karthagon kotkat löytyvät sijalta 14. sijalta, mikä on Afrikan maajoukkueiden korkein sijoitus. Komeasta Fifa-rankingista huolimatta Tunisia on nimetön joukkue, jolta ei odoteta ihmeitä. Maan karsinta-arpa oli vähintäänkin suotuisa, sillä se eteni kisoihin voittajana lohkosta, jossa pelasi Kongon demokraattinen tasavalta, Guinea ja Libya.

Reilun vuoden Tunisiaa luotsanneen Nabil Maaloulin ryhmää on kuitenkin kuvailtu työteliääksi ja sitoutuneeksi. Paperilla heppoiselta vaikuttava joukkue on ollut enemmän kuin osiensa summa. 4–2–3–1-ryhmitystä suosiva Maaloulin ei ole tunnettu nimi valmentajamarkkinoilla, mutta 55-vuotiaan luotsin palkintokaapista löytyy muun muassa Afrikan Mestarien liigan voitto Esperance Tunisin peräsimestä.

Tunisia on monin paikoin epätyypillinen afrikkalaisjoukkue. Yleensä Afrikan joukkueet ovat muutaman huippuyksilön johtamia, mutta joukkueena pelaaminen on tuottanut haasteita. Karthagon kotkat taas luottavat kollektiivin voimaan, eikä joukkueessa ole käytännössä yhtään nimimiestä. Tunisian joukkue koostuu pääosin kotimaan liigassa, Saudi Arabian pääsarjassa sekä Ranskassa leipäänsä tienaavista pelureista.

Tasaista ryhmää vaivaa kisojen alla loukkaantumishuolet. Karsintojen paras maalintekijä Youssef Msakni loukkasi polvensa keväällä ja missaa kisat. Msaknin ohella myös keskikentän Mohamed Amine Ben Amor sekä Ghaylen Chaaleli ovat kärsineet vammoista, mutta kumpikin on mukana kisoissa. Jos keskikentän työteliäs kaksikko ei ole pelikunnossa, hyppää maan kovimpiin lupauksiin kuuluva Ellyes Skhiri kentälle. Yksilötasolla Montpellierissä pelaava Skhiri on yksi joukkueen parhaita pelaajia, mutta lähtökohtaisesti hän avaa penkiltä, mikä kuvastaa Tunisian tarkkaa roolitusta.

Valioliigakentiltä tuttu Wahbi Khazri on Tunisian hyökkäyspelin sielu. (Nigel Roddis/Getty Images)

Joukkue

Maalivahdit: Farouk Ben Mustapha (Al Shabab), Mouez Hassen (Nice), Aymen Mathlouthi (Al Baten)

Puolustajat: Rami Bedoui (Etoile du Sahel), Yohan Benalouane (Leicester), Syam Ben Youssef (Kasimpasa), Dylan Bronn (Gent), Oussama Haddadi (Dijon), Ali Maaloul (Al Ahly), Yassine Meriah (CS Sfaxien), Hamdi Nagguez (Zamalek)

Keskikenttäpelaajat: Wahbi Khazri (Rennes), Anice Badri (Esperance), Mohamed Amine Ben Amor (Etoile Sportive du Sahel), Ferjani Sassi (Al Nasr), Ellyes Skhiri (Montpellier), Ghaylen Chaaleli (Esperance)

Hyökkääjät: Saifeddine Khaoui (Troyes), Fakhreddine Ben Youssef (Al Ettifaq), Saber Khalifa (Club Africain), Bassem Srarfi (Nice), Naim Sliti (Dijon), Ahmed Khalil (Club Africain)

Avainpelaajat

Tasaisen joukkueen ykköstähti on Rennesissä pelaava Wahbi Khazri, jonka Valioliigan ystävät muistavat Sunderlandin paidasta. Tunisiaa kipparoiva hyökkäävä keskikenttäpelaaja pelasi vahvan kauden Ligue 1:ssa maalaten komeat yhdeksän kertaa. 27-vuotias Khazri kantaa päävastuun pelinrakentelusta. Tämän lisäksi Khazri on varustettu erittäin hyvällä potkutekniikalla, mikä nostaa Tunisian erikoistilanteiden vaarallisuutta.

Tunisian pelin tärkein osa-alue on kovasti uurastava keskikenttä, jonka tärkein yksilö on Saudi Arabiassa pelaava Ferjani Sassi. Hyökkäyksessä tehoja odotetaan Dijonille tehot 7+6 summanneelta Naim Slitiltä sekä Msaknin korvaavalta Saifeddine Khaouilta. Jos Tunisia kuitenkin pärjää, pärjää se nimenomaan joukkueena, mikä on ryhmän suurin vahvuus.

Kiinnitä katseesi

Tunisiasta ei löydy järin kiimaisia yksilöitä, mutta yksi mielenkiintoinen tulevaisuuden nimi on 20-vuotias Bassem Srarfi. Niceä edustava laituri ei tehnyt varsinaista läpimurtoa Ranskan pääsarjassa, mutta on siitä huolimatta herättänyt muun muassa Arsenalin ja Leicesterin kiinnostuksen. Oikealta sisään leikkaava nuorukainen on ainakin scouttien papereissa Tunisian seuratuin yksilö.

Arvio

Tunisian työteliään kollektiivin on arveltu kiusaavan Englantia ja Belgiaa, mutta maan jatkopaikka olisi silti jättimäinen yllätys. Tunisia tulee olemaan ikävä vastustaja, mutta heppoinen ja tasapaksu materiaali on liian rajallinen jatkopeleihin. Kisat päättyvät alkulohkoon, aivan kuten ne ovat päättyneet maan neljällä aiemmalla kisareissulla.

Englanti – Uudistuneen Kolmen leijonan ensimmäinen näytös

Jalkapallon synnyinmaa lähtee luonnollisesti voittamaan jokaista turnausta. Tällä vuosikymmenellä narratiivi on kuitenkin muuttunut, sillä edes englantilaiset itse eivät tunnu uskovan nuoren joukkueen menestykseen. Esimerkiksi The Guardianin maineikkaassa Football Weekly -podcastissa Kolmen leijonan maailmanmestaruus on lähinnä yleinen vitsailun aihe. Fifa-rankingissa sijalla 13. majaileva maajoukkue ei enää kiinnosta futishulluja englantilaisia samassa määrin kuin aiemmin, sillä Wembleyn lehtereillä oli karsinnoissa runsaasti tyhjää tilaa. Tämä saattoi tosin johtua helposta karsintalohkosta, jonka Englanti selvitti ilman tappioita ja kahdeksan pisteen erolla toiseksi tulleeseen Slovakiaan.

Maailmansotien jälkeen kaksia kisoja vaille jokaisessa mukana olleen Englannin ainoasta maailmanmestaruudesta on tullut kuluneeksi 52 vuotta. Alkavia kisoja hakenut maa on edennyt jatkopeleihin 11 kertaa, mutta mitalipeleissä se on nähty vain kahdesti. Englannin kisahistoriaan mahtuu lukuisia ikimuistoisia hetkiä, mutta maan kannalta ikäviä muistoja. Esimerkiksi Diego Maradonan jumalan käsi vuonna 1986, Ronaldinhon upea vaparimaali 2002 kisoissa, David Beckhamin ja Wayne Rooneyn punaiset kortit 1998 ja 2006 sekä niitä seuranneet rankkaritappiot. Myös maalilinjateknologia-keskustelun toden teolla avannut Frank Lampardin hylätty maalia Saksaa vastaan kahdeksan vuotta sitten, on yksi lähihistorian puhuttaneimpia kisamuistoja.

Odotukset kisojen toiseksi nuorinta joukkuetta kohtaan eivät ole järin korkealla. Venäjällä nähdään kuitenkin poikkeuksellinen Englanti, sillä maata johtaa pitkästä aikaa luotsi, joka haluaa ryhmän pelaavan tietyllä tavalla, sen sijaan, että pyrkisi saamaan kaikki tähdet samaan aikaan kentälle. Nöyryyttävään Islanti-tappioon päättyneiden EM-kisojen alla Roy Hodgson panikoi ja vaihtoi ryhmitystä saadakseen Wayne Rooneyn ja Dele Allin samanaikaisesti avaukseen.

Lahjusskandaalin myötä eronneen Sam Allardycen korvannut Gareth Southgate on istuttanut ryhmään kolmen topparin linjan. Ryhmityksen on tarkoitus palvella entisen maajoukkuetopparin pyrkimystä rakentaa peliä alakerran kautta. Taktinen veto on siinä mielessä järkevä, että Englanti ei pärjää muille kärkimaille keskikentän pallollisessa osaamisessa. Southgaten pelitapa on vaativa ja intensiivinen, eikä ryhmään päästy vanhoilla näytöillä. Muun muassa Jack Wilshere, Joe Hart ja Chris Smalling jäivät ulos ryhmästä. Nippa nappa kisakoneeseen kelpuutettu Gary Cahill on joukkueen ainoa yli 40 a-maaottelua pelannut pelaaja.

Englannin suhteen voi olla varovaisen toiveikas. Ryhmästä löytyy muutamia huippuyksilöitä, eikä joukkueessa ole heikkoja lenkkejä, vaan erilaisia pelaajatyyppejä löytyy runsaasti. Materiaalia tärkeämpää on kuitenkin se, että Southgate on hyväksynyt ryhmänsä rajallisuuden ja peluuttaa sitä tavalla, jolla maa voisi periaatteessa menestyä. Alkavat kisat täytyy kuitenkin nähdä uuden alkuna, sillä pitkään FA:n alaisuudessa työskennellyt Southgate on aina ruohonjuuri-tasolle yltävän uuden strategian pääarkkitehti.

Joukkue

Maalivahdit: Jack Butland (Stoke), Jordan Pickford (Everton), Nick Pope (Burnley

Puolustajat: Trent Alexander-Arnold (Liverpool), Gary Cahill (Chelsea), Phil Jones (Manchester United), Harry Maguire (Leicester), Danny Rose (Tottenham), John Stones (Manchester City), Kieran Trippier (Tottenham), Kyle Walker (Manchester City), Ashley Young (Manchester United)

Keskikenttäpelaajat: Dele Alli (Tottenham), Eric Dier (Tottenham), Fabian Delph (Manchester City), Jordan Henderson (Liverpool), Jesse Lingard (Manchester United), Ruben Loftus-Cheek (Chelsea)

Hyökkääjät: Harry Kane (Tottenham), Marcus Rashford (Manchester United), Raheem Sterling (Manchester City), Jamie Vardy (Leicester), Danny Welbeck (Arsenal)

Avainpelaajat

Kolmen leijonan ylivoimaisesti tärkein pelaaja on Tottenhamin supertähti Harry Kane, jonka käsivartta koristaa kapteeninnauha. 24-vuotiaalla hyökkääjällä riittää todisteltavaa Venäjällä, sillä hän floppasi raskaasti kaksi vuotta sitten EM-kisoissa. Jamie Vardy sekä Marcus Rashford tarjoavat tulivoimaa ja nopeutta penkiltä, mutta Englannin menestyksen elinehto on juuri Kanen onnistuminen.

Kanen ohella lädien toiveet lepäävät Raheem Sterlingin harteilla. Kaksi vuotta sitten laituri oli koko kansan sylkykuppi ja hänelle jopa vihellettiin seuraavan syksyn Valioliiga-peleissä. Nyt kisoihin suuntaa kuitenkin täysin uusi mies. Sterling on kehittynyt Pep Guardiolan alaisuudessa jalkapallomaailman eliittiin, mistä kertovat hänen komeat 18+15 tehot ja valinta pelaajien äänestämään Valioliigan tähdistökentälliseen.

Englannin uutta huippulahjakasta sukupolvea edustava Dele Alli lasketaan myös avainpelaajaksi. Pelasipa Spursin kuumakalle kasipaikalla tai vapaassa roolissa ylempänä, ovat hänen älykkäät pallottomat liikkeensä ja yhden kosketuksen pelaaminen tärkeä osa Englannin hyökkäyspelaamista. Allin seurakaverilla, puolustuslinjan edessä raatavalla Eric Dierillä on suuri rooli tarjota syöttösuuntia ja suojata linjaa, sillä hän on mahdollisesti keskikentän ainoa puolustava pelaaja.

Englannin ryhmästä ei löydy pelintekijää, vaan joukkue rakentaa alakerran kautta, jonka jälkeen se pyrkii etenemään suoraviivaisesti kohti maalipaikkoja. Alakerran kolmikon kriittisin pelaaja on linjan keskellä pelaava John Stones. Nuori City-toppari oli syksyllä erinomainen, mutta loukkaantumiset pilasivat kevään. Stones on kuitenkin päivänselvä valinta avaukseen, sillä hän on pallollisena topparina täysin omaa luokkaansa.

Loistavan kauden Man Cityssä pelannut Raheem Sterling on yksi Englannin avainpelaajia. (Catherine Ivill/Getty Images)

Kiinnitä katseesi

Englannin pelaamisessa kannattaa kiinnittää huomiota etenkin alakertaan, joka on joukkueen kriittisin osa-alue. Southgate on testaillut erilaisia kolmikoita, mutta lopullinen porukka on vielä pienoinen kysymysmerkki. Luotsi on hieman yllättäen istuttanut tuulennopean Kyle Walkerin kolmikon oikealle sivustalle, missä Valioliigan paras laitapakki avaa myös kisoissa. Vasemmalle on tarjolla joko loistavan kauden pelannut Harry Maguire tai heikommin esiintynyt, mutta kolmen linjassa pelaamisen taitava kokenut Gary Cahill. Avaava kolmikko pitää joka tapauksessa saada nopeasti toimimaan tai Englannin on turha haaveilla menestyksestä.

Arvio

Tunisia ja Panama pitäisi kaatua helposti, mikä taannee Englannille paikan jatkopeleissä. Joukkueen taso mitataan lohkon päätöspelissä ennakkoon kovempaa Belgiaa vastaan. Englannin suhteen kaikki on kuitenkin mahdollista, sillä kuten EM-kisojen Islanti-ottelu osoitti, lädit omaavat poikkeuksellisen kyvyn pupeltaa arvoturnauksissa. Paikka puolivälierissä on silti käden ulottuvilla, sillä H-lohkosta ei ole tulossa vastaan ylitsepääsemätöntä estettä. Välieräpaikka vaatisi kuitenkin joko Saksan tai Brasilian kaatamista, joten todennäköisin skenaario on, että nuori joukkue putoaa puolivälierissä.

Faneille.comin MM-ennakot:

Kansikuva: Dean Mouhtaropoulos/Getty Images

Aiheeseen liittyvät jutut