Osallistu MM-futiksen viikkokisoihin – voita jopa 2500 euroa
Kolumbialaiset ovat saaneet kokea vuosien saatossa paljon myös jalkapallon saralla. Los Cafeteros kuului 1990-luvulla jopa maailman parhaisiin joukkueisiin, mutta pian koittivat poikkeuksellisen synkät ajat. Nyt joukkue on noussut takaisin huipulle uuden kultaisen sukupolven myötä.
Kolumbia kuului neljän vuoden takaisten MM-kisojen yllättäjämaihin, vaikka joukkue esiintyi turnauksessa ilman ykköstähteään ja kapteeniaan Radamel Falcaoa. Joukkue selvitti alkulohkonsa puhtaalla pelillä, minkä jälkeen Los Cafeteros pudotti neljännesvälierissä Uruguayn. Turnaus päättyi lopulta puolivälierissä Brasiliaa vastaan, mutta kisat olivat kokonaisuudessaan mainio suoritus joukkueelta.
Kolumbia onkin tehnyt kovaa nousua kohti maailman kärkeä. James Rodriguezin ja kumppaneiden johtama sukupolvi selvitti tiensä nyt toisiin peräkkäisiin MM-kisoihin. Aina kolumbialaisella jalkapallolla ei ole kuitenkaan mennyt yhtä hyvin.
Ennen vuoden 1990 kisoja Kolumbia oli päässyt mittelemään maailmanmestaruudesta vain kertaalleen, kun maa selviytyi vuoden 1962 kisoihin. Tuolloin kisojen karsinnat olivat tosin hieman erilaisia kuin tänä päivänä. Kolumbian kohtasi karsinnoissa ainoastaan Perun ja otteluparin voittaja lunasti paikan lopputurnaukseen.
Kolumbialainen jalkapalloilu alkoi tehdä kovaa nousua 1980-luvulla. Maassa oli suuria ongelmia huumekartellien kanssa ja paronit alkoivat syytää valtavia summia jalkapalloon, osittain rahaa pestäkseen. Esimerkiksi maailman rikkaimpiin ihmisiin lukeutunut ja Medellinin kartellia pyörittänyt Pablo Escobar omisti paikallisen Atletico Nacionalin. Atleticon menestyminen oli jäänyt historiansa aikana, mutta Escobarin syytämien rahojen myötä joukkue alkoi pärjäämään paremmin.
Kohokohtana oli Copa Libertadoresin voittaminen vuonna 1989. Voiton arvoa nostaa se, että Etelä-Amerikan ”Mestarien liiga” oli perinteisesti ollut argentiinalaisten, uruguaylaisien sekä brasilialaisten joukkueiden hallintaa, sillä turnauksen voitto oli mennyt historian aikana vain kertaalleen näiden maiden ulkopuolelle.
Jalkapallossa alkoi pyöriä muutenkin isot rahat Kolumbiassa, kun Escobarin esimerkin innoittamana monet muutkin huumeparonit alkoivat sijoittaa rahojaan urheiluun. Olosuhteet paranivat huomattavasti, minkä lisäksi kolumbialaiset tähtipelaajat jäivät kohonneen palkkatason myötä pelaamaan omaan sarjaansa.
Futiksen nousu alkoi kantaa hedelmää myös maajoukkueen kohdalla. Kolumbia pelasi itsensä MM-kisoihin 28 vuoden tauon jälkeen vuonna 1990. Vaikka menestys jäi Italian järjestämissä kisoissa varsin vaatimattomaksi, niin viitteitä tulevasta oli ilmassa.
Jalkapallohistorian kohtalokkaiman oman maalin tehneen Andres Escobarin murhasta alkoi Kolumbian pitkä alamäki. (Getty Images)
Kolumbialla oli kasassa äärimmäisen laadukas sukupolvi, jonka kapellimestarina toimi pelipaikkansa eliittiin lukeutunut Carlos Valderrama. Maajoukkue esitti kentällä erinomaisia otteita, joten odotukset tuleviin MM-karsintoihin olikin huipussaan. Kolumbia pelasikin vakuuttavasti ja joukkue lähti viimeiseen karsintaotteluun lohkon piikkipaikalta. Argentiinan piti voittaa joukkueiden viimeinen kohtaaminen, mikäli se halusi varmistaa paikan arvokisoihin, kun taas Kolumbialle olisi riittänyt kamppailusta tasapeli. Ilman karsintatappiota otteluun lähtenyt Kolumbia pisti vieraskentällä todellisen show’n pystyyn ja otti voiton lukemin 5-0, mikä on edelleen Argentiinan historian suurin kotitappio.
Kolumbian niittäessä mainetta futiskentällä maa oli todella sekasortoisessa tilassa. Pablo Escobar tapettiin joulukuussa 1993, mikä sai aikaan paljon levottomuuksia ja rikollisuus karkasi käsistä. Vaikka pahamaineinen huumeparoni teki todella paljon rikoksia elämänsä aikana, niin varsinkin Medellinin kaupunki pysyi hänen johdostaan ojennuksessa. Escobarin kuoltua tilanne räjähti käsiin ja kaupunki täyttyi rikoksista.
Kolumbia lähtikin vuoden 1994 MM-kisoihin ristiriitaisista lähtökohdista. Joukkue kuului jopa turnauksen voittajasuosikkeihin, mutta kotimaan levottomuudet horjuttivat myös maajoukkuetta. Atletico Nacionalin ja tämän myötä monien maajoukkuepelaajien läheiset välit Escobariin toivat oman varjonsa kisojen ylle: Kolumbian ykkösmaalivahti Rene Higuita oli MM-kisojen aikaan vankilassa hänen sekaannuttuaan Escobarin ja kilpailevan kartellin välisen kidnappauksen selvittämiseen.
Lumipallo lähti vyörymään väärään suuntaan heti kisojen avausottelusta. Kolumbia kärsi Romanialle šokkitappion lukemin 1-3, mikä sai joukkueen sekaisin. Jalkapallo oli noussut Kolumbiassa todella suureen asemaan ja maajoukkueen otteluista lyötiin valtavia summia vetoja. Tappioihin tottumaton joukkue oli valtavien paineiden alla, sillä pelaajat olivat saaneet tappouhkauksia avaushäviön myötä.
Kisojen toinen ottelu Yhdysvaltoja vastaan muodostui kohtalokkaaksi. Andres Escobar (joka ei ole sukunimestä huolimatta mitään sukua Pablolle samasta) oli jo pitkään lukeutunut maajoukkueen avainpelaajiin. Atletico Nacionalia edustanut puolustaja oli siirtymässä kesällä AC Milanin riveihin, mikä oli ollut Escobarin haave jo pitkään. Yhdysvaltoja vastaan hän teki kuitenkin kohtalokkaan virheen: puolustaja ohjasi pallon epäonnekseen omaan maaliin. Kolumbia hävisi kamppailun lukemin 1-2 ja vaikka joukkue voitti päätösottelussa Sveitsin, niin tuloksena oli jääminen lohkon jumbosijalle. Tämä oli luonnollisesti valtava pettymys Kolumbiassa.
Maajoukkue palasi kotimaahan pelonsekaisin tuntein ja monet pelaajat joutuivatkin turvautumaan poliisien suojelukseen. Kolumbia oli todella levoton maa ja rikollisuus oli huipussaan, joten maajoukkueen pelaajat joutuivat olemaan todella varuillaan.
Andres Escobar halusi kuitenkin jatkaa normaalia elämää. Hän halusi kohdata kansan ja meni varoitteluista huolimatta viettämään iltaa ystäviensä kanssa ravintolaan. Oman maalin kisoissa tehnyt puolustaja sai kuitenkin illan aikana paljon solvauksia ja tilanne kärjistyi lopulta parkkipaikalla, kun Escobar murhattiin autoonsa. MM-kisojen päättymisestä oli kulunut vain kuusi päivää.
Kaupungin ikoneihin kuuluneen puolustajan kuolema järkytti luonnollisesti laajasti. Escobarin hautajaisiin osallistui yli 100 000 ihmistä.
Tarkkaavaiset silminnäkijät olivat ottaneet murhaajien auton rekisterinumeron ylös, mikä auttoi poliisien työtä huomattavasti. Auto kuului Gallonin veljeksille, jotka olivat kuuluneet Medellinin kartelliin, mutta irtautuneet siitä myöhemmin. Lahjonnan väitetään sekoittaneen tätäkin tutkintaa ja lopulta vankilaan tuomittiin veljesten henkivartija Humberto Castro Munez, joka sai 43 vuoden tuomion, kun taas Galloneita kohtaan ei nostettu mitään syytteitä. Munez vapautui hyvän käytöksen myötä vankilasta jo 11 vuoden istumisen jälkeen.
Andres Escobarin murhasta alkoi Kolumbian jalkapallon alamäki. Maajoukkue ei tuntunut pelaajista enää riskien arvoiselta valinnalta ja monet avainpelaajat päättivätkin uriaan sekä seura- että maajoukkueissa. Kolumbia selviytyi vielä vuoden 1998 MM-kisoihin, mutta tuloksena oli tälläkin kertaa jääminen alkulohkoon. Vuonna 2001 maajoukkue voitti Copa American, mutta tämän jälkeen menestystä ei enää tullut. Pelaajat siirtyivät yhä enemmän ulkomaille, koska kotimaassa pelaamisessa riskit olivat suuret, minkä lisäksi joukkueiden rahat olivat huvenneet huumeparonien vetäytyessä lajin parista. Kolumbiassa suhtaudutaan nykyään jyrkästi jalkapallossa pyöriviin huumerahoihin. Monet kolumbialaiset seurat ovatkin tänäpäivänä pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa.
Maajoukkueen osalta synkät ajat ovat kuitenkin historiaa. James Rodriguezin johtama sukupolvi on hilannut maajoukkueen takaisin huipulle ja kolumbialaisia pelaajia on paljon kansainvälisissä huippuseuroissa. Kolumbialla on paljon potentiaalisia nuoria pelaajia ja kisajoukkueestakin löytyy 12 1990-luvulla syntynyttä pelaajaa. Synkkää historiaa ei saa pyyhittyä pois, mutta Kolumbian tulevaisuus näyttää ainakin maajoukkueen osalta todella valoisalta.
Lähteet:
Kansikuva: Laurence Griffiths/Getty Images