KOHTI MANCHESTERIA – Voita matka Old Traffordille ManU–Arsenal-otteluun.Englannin A-maajoukkueella on erityinen paikka futiskartalla. Se johtuu ennen muuta kahdesta seikasta. Ensinnäkin kyseessä on jalkapallon synnyinmaan lippulaiva, toisekseen maan pääsarja on maailman rikkain ja seuratuin. Tunnetuksi Englanti on tullut erityisesti sulamisistaan arvokisoissa. Tällä hetkellä mikään ei viittaa tilanteen korjaantuvan tulevissa Venäjän MM-kisoissa.
Suomessa Englannin haukkuminen on lähes yhtä muodikasta, kuin Huuhkajien lyttääminen, mutta Kolme leijonaa ei ole järin kovassa huudossa myöskään sumuisella saarella. Aina löytyy menestystä odottavia lädejä, mutta laajempi joukko tuntuu ottaneen pessimistisen linjan. Esimerkiksi futispodcasteissa ”Englanti voittaa MM-kultaa” -puheet ovat aina ironisia vitsejä, eivät vakavaa pohdintaa.
Maajoukkueen viime vuodet ovat olleet jopa poikkeuksellisen turbulentteja – siitäkin huolimatta, että Englannin pelaajatuotanto on piristynyt todella reippaasti. EM-kisat päättyivät nöyryyttävään neljännesvälierätappioon Islannille, jonka jälkeen Roy Hodgson erosi välittömästi. Tilalle nimitettiin dinosaurus-osastoa edustava Sam Allardyce, jonka pesti päättyi muutaman kuukauden jälkeen korruptioskandaalin saattelemana.
Tilalle palkattu entinen maajoukkuetoppari Gareth Southgate oli tiettävästi FA:n ykköskandidaatti jo Hodgsonin seuraajaksi, mutta huhujen mukaan tuolloin U21-maajoukkuetta luotsannut Southgate olisi kieltäytynyt pestistä.
Allardycen nimitys ei herättänyt riemunkiljahduksia, eikä samaa voi sanoa entisen huippupuolustajan palkkaamisesta. 57 A-maaottelua urallaan pelannut Southgate lopetti uransa Middlesbrough’ssa vuonna 2006, jonka jälkeen hän siirtyi teesideläisten penkin päähän. Southgaten kolmas kausi Borossa päättyi putoamiseen pääsarjasta. Sen jälkeen mies piti pari vuotta vapaata ja on viihtynyt FA:n alaisuudessa vuodesta 2011 lähtien, aluksi nuorten koordinaattorina, sittemmin alle 21-vuotiaiden maajoukkueen luotsina. Southgaten nimitys Kolmen leijonan peräsimeen ei nostattanut menestystoiveita siitäkään syystä, että luotsi floppasi erittäin nimekkäällä nipulla kesän 2015 U21 EM-kisoissa.
Toisin kuin edeltäjillään, on Southgatella kuitenkin ollut visio, miten hän haluaa maajoukkueen pelaavan. Luotsi on myös puhunut haluavansa joukkueeseensa säännöllisesti pelaavia ja hyvässä vireessä olevia englantilaisia, eikä Southgatea ole kylmännyt pudottaa kokeneita sotaratsuja maajoukkueesta. Muun muassa Chris Smalling ei ole kuulunut luotsin suunnitelmiin, koska hän haluaa joukkueensa rakentavan peliä alhaalta asti, eikä ManU-toppari sovellu tähän suunnitelmaan.
Linjakkuutta huokuvien lausuntojen ohella Southgatelta on nähty erikoisia tempauksia. Englannin treenikeskuksessa St. George’s Parkissa sijaitsevasta Starbucks-kahvilasta luotsi on kieltänyt makeiset ja keksit. Viimeisimpänä kiellettyjen hedelmien lista sai jatkoa siirapista.
Toppariosasto on täydellinen kysymysmerkki
MM-karsinnoissa Southgate peluutti ryhmäänsä 4–2–3–1-muodossa. Vuosi sitten luotsi kuitenkin kokeili kolmen alakertaa, mihin hän on selvästi ihastunut. Jos ihmeitä ei tapahdu tullaan Englanti näkemään 3–4–2–1- tai 3–5–2-ryhmityksessä ensi kesänä Venäjällä.
Tässä vaiheessa edes brittitoimittajilla ei tunnut olevan mitään käryä, ketkä kolme tulevat olemaan avaavia toppareita. Southgaten tulevien harjoitusotteluiden pelaajavalinnat vain korostivat mysteeriä.
Maajoukkueen luottoratsut Gary Cahill ja Chris Smalling jätettiin tylysti sivuun ja mukaan nousi keltanokkia kuten Joe Gomez, Alfie Mawson sekä James Tarkowski.
Valinnanvaraa Southgatella kyllä piisaa, sillä edellä mainitun viisikon lisäksi kisalipuista taistelevat John Stones, Harry Maguire, Phil Jones sekä Michael Keane. Näiden ohella myös Ben Mee sekä Jamaal Lascelles ovat pelanneet vahvat kaudet, mutta he tuskin ovat kaavailuissa mukana.
Luultavasti ainoa varma avaaja on John Stones, joka on omalla tasollaan pallollisena topparina ja sitä kautta tärkeä palanen alhaalta rakentavassa joukkueessa. Kaksi muuta avaajaa sekä penkille jäävät topparit taas ovat hämärän peitossa. Brittimedian suosikki toiseksi avaajaksi on mainion debyyttikauden Leicesterissä pelannut Maguire. Linjan kolmanneksi lenkiksi taas on kaavailtu joko Jonesia, Gomezia tai Cahillia.
Chelsea-kipparin puolesta puhuu arvokisakokemuksen lisäksi kokemus kolmen alakerrasta. Meneillään oleva kausi ei kuitenkaan ole ollut Cahillin osalta hyvä ja hän on jäänyt länsilontoolaisten penkille. Nuori Joe Gomez taas pelaa vahvaa kautta Anfieldilla ja säväytti syksyn harjoituspelissä Brasiliaa vastaan. Hän on kuitenkin vasta 20-vuotias, eikä ole pelannut juurikaan topparina, saatikka kolmen linjassa. Phil Jones taas kärsii loukkaantumisista.
Smallingia tuskin nähdään Venäjällä, sillä Southgate on antanut ymmärtää, ettei ManU-toppari sovellu hänen pelitapaansa. Näin ollen Swansean 24-vuotiaalla Alfie Mawsonilla on hyvä sauma murtautua kisakoneeseen, sillä hän pelaa paitsi mainiota kevättä, on alasarjoista noussut puolustaja osoittanut arvonsa Joutsenissa käytössä olevassa kolmen linjassa.
Kuka torjuu?
Jordan Pickford on suosikki Englannin ykköstorjujaksi, mutta myös Joe Hart on mukana kuvioissa. (Gareth Copley/Getty Images)
Jostain tuntemattomasta syystä Southgate valitsi West Hamissa penkille jääneen Joe Hartin viimeisimpään maajoukkueeseensa. Kokemus toki puhuu Hartin puolesta, mutta hän ei näytä vieläkään toipuneen Islanti-pelin isosta virheestä. Southgaten onneksi hänellä on tällä hetkellä kolme huomattavasti Hartia parempaa torjujaa: Jordan Pickford, Jack Butland sekä Nick Pope.
Ykkösmaalivahti on kuitenkin yhtä iso kysymysmerkki kuin puolustuslinja. Jos ykköstorjuja valittaisiin puhtaasti tämän kauden perusteella, saisi torjuntavastuun entinen maitopoika Pope, joka on pelannut satumaisen hyvää kautta Burnleyn tolppien välissä. Todennäköinen ykkönen on kuitenkin Jordan Pickford, joka on kannatellut pahasti flopannutta Evertonia. Myös Butland on kelpo torjuja, mutta surkeasti puolustava Stoke polkee hänen osakkeitaan.
Englannilla ei sinällään ole maalivahti- tai toppariongelmaa, mutta ykköstorjuja ja avaava linja kannattaisi lyödä lukkoon pikapuolin. Puolustaminen perustuu pitkälti organisointiin ja linjan keskinäiseen kommunikaatioon. Toimintatapoja ja sitä kautta keskinäistä luottamusta on kuitenkin vaikea rakentaa harjoituskeskuksessa ja muutamassa harjoituspelissä.
Juuri kysymysmerkit alakerrassa kuvaavat kuinka sekaisin Englanti on. Lädien epäonneksi kysymysmerkit eivät jää pelkästään puolustuslinjaan ja maalivahtiin. Viimeisimpään ryhmään valittu Danny Rose on ollut loukkaantuneena lähes läpi kauden ja sikäli, kun hän on kisojen aikaan kunnossa, pitäisi Southgaten päättää luottaako hän vähän pelanneeseen Spurs-puolustajaan vai heittääkö vasemmalle Ashley Youngin tai Ryan Bertrandin. Oikealla avaa pomminvarmasti Kyle Walker.
Myös keskikentän pohja on arvoituksellinen. Brittimediassa on väläytelty Southgaten testaavan Eric Dieriä puolustuslinjassa, mutta kaiken järjen mukaan Spurs-peluri on toinen pohjapelaaja, sillä kyseiselle pelipaikalle ei varsinaisesti ole ylitarjontaa.
Se kuka pelaa Dierin parina, onkin sitten kinkkisempi kysymys. Southgaten ryhmään tiensä löysi jälleen kerran WBA:n 28-vuotias Jake Livermore, vaikka hän on pelannut heikon kauden sarjan ylivoimaisesti surkeimmassa joukkueessa. Myös Burnleyn saman ikäinen Jack Cork debytoi syksyllä. Molemmat kelpo pelureita, mutta ei heillä pitäisi olla asiaa maajoukkueeseen.
Valinta tapahtunee Jordan Hendersonin ja paluun maajoukkueeseen tekevän Jack Wilsheren välillä. Henderson on luotettava, mutta rajallinen pelaaja, kun taas Wilsheren loukkaantumisherkkyys on kaikkien tiedossa. Arsenal-pelaaja on pallollisena etevämpi ja hänen kaltaistaan pelintekijää Englannin riveistä ei löydy. Kestääkö Wilsheren paikat kisoihin asti? Entä miten 26-vuotias jaksaa intensiivisen turnauksen?
Valittavana olisi myös Chelsean Danny Drinkwater, mutta hän on saanut vaihtelevasti vastuuta, eikä mahtunut tuoreimpaan maajoukkueeseen. Syksyllä debytoineet nuorukaiset Harry Winks, Ruben Loftus-Cheek tai tulevissa peleissä ensi kertaa nähtävä Lewis Cook edustavat tulevaisuutta, mutta Venäjälle he ovat eittämättä liian kevyttä kauraa.
Hyökkäyksessä Englanti ei häviä huippumaille, sillä Harry Kanen pitäisi olla iskussa Venäjällä. Neljän viikon pakkolepo saattaa tehdä jopa hyvää paljon urakoivalle supertähdelle. Kanen alapuolella avaavat joukkuekaveri Dele Alli sekä Raheem Sterling. Vastaavasti Jamie Vardy ja Marcus Rashford kirittävät penkiltä. Ryhmästä löytyy suurella todennäköisyydellä myös ManU:ssa fantastista kautta pelaava Jesse Lingard, joka on arvokas rotaatiopelaaja. Rotaatiomiehenä nähdään todennäköisesti myös Liverpoolin Alex Oxlade-Chamberlain, jonka Southgate voi heittää useampaakin rooliin.
Kilpailu on aina hyvästä, ajaa pelaajia pois mukavuusalueelta ja saattaa sitä kautta tuottaa parempia suorituksia. Maajoukkuefutis on kuitenkin oma lukunsa, sillä tapahtumat ovat vähissä ja joukkueen hitsaaminen tiiviiksi kokonaisuudeksi sitä kautta vaikeaa.
Näin ollen, onkin erikoista, että Southgate valitsi vahvasti kokeilupitoisen ryhmän kohtaamaan Hollannin ja Italian. Debytantteja on mukana peräti neljä kappaletta. Alle kymmenen maaottelun miehiä on kuusi. Toimittaja John Brewin kuvaili joukkuetta huonoimmaksi, mitä muistaa.
Southgate on oikeilla jäljillä panostaessaan nuoriin. Englanti juhli viime kesänä alle 20-vuotiaiden MM-kultaa sekä alle 19-vuotiaden EM-kultaa. Nuorten pelaajien sisäänajot ja kokeilut kannattaisi kuitenkin ajoittaa kisaperiodin alkupäähän, ei näin lähelle kisoja.
Englanti ei lukeudu tulevien kisojen voittajasuosikkeihin, eikä se pärjää materiaalivertailussa Ranskalle, Saksalle tai Brasilialle. Hyviä pelaajia Englannilla on kuitenkin heittää lähes joka paikalle, mutta ongelma on ollut koko 2000-luvun joukkueen taipumus alisuorittaa kovassa paikassa.
Se, että Englannista on leivottu jälleen kerran lähes yleinen vitsi, on itseaiheutettua. Southgate on puhunut linjakkaasti, mutta tällä hetkellä hänen palettinsa on täysin sekaisin. Luotsin olisi kannattanut keskittyä Starbucksin tarjottavien sijaan rakentamaan toimivaa avauskokoonpanoa, ei ampumaan hehtaaripyssyllä alle kolme kuukautta ennen kisoja.
Kansikuva: Gareth Copley/Getty Images