Luis Suarez puree taas. Pöyristynyt kommenttiaalto hulmahti yli miltei koko jalkapalloilevan maailman Uruguayn ja Italian lohkovaiheen päätösottelun jälkeen. Älytön aivopieru? Näin on moni tulkinnut tuoreeltaan, mutta oliko se sitä?
Puriko Suarez Giorgio Chiellinia vai ei? Vai syöksyikö hän vain tarkoituksellisesti – jopa tarkoittamattaan – horjuttamaan italialaistopparia ja luonnon suoma komea hammaskalusto vain törmäsi ensimmäisenä Chiellinin olkapäähän? Lopullista vastausta tuskin saadaan koskaan, eikä se oikeastaan ole edes tärkeää.
FIFA on tuomionsa julistanut ja Suarez kärsii pitkän pannan kaikesta jalkapallosta, ei toki kaikkineen älyttömän pitkää. Mitä tämä merkitsee Suarezin uran jatkon kannalta, sitä ei tiedä vielä kukaan, ei Suarez itsekään. Pointti on siinä, että sinänsä käsittämättömän tekonsa tehdessään Suarez ajatteli sitä vielä vähemmän. Ainoa asia jota hän ajatteli oli se, että maali on pakko tehdä, jotta jatkopaikka irtoaa.
Neljä vuotta sitten Luis Suarez torjui Ghanaa vastaan viime sekunneilla pallon tarkoituksellisesti kädellään maaliviivalta estääkseen vastustajan voittomaalin. Miettikö hän uraansa? Miettikö hän median tuomiota? Miettikö hän sitä, että viettäisi loppukisat pelikiellossa? Ei, ainoa asia joka sillä hetkellä merkitsi oli Uruguayn jatkopaikka.
Sama tilanne oli taustalla nyt. Olisiko Diego Godin päässyt runnomaan ratkaisevan maalin vain hetkeä Suarez-Chiellini –episodin jälkeen ilman edeltäviä tapahtumia. Tuskin. Suarezin temppu – oltiin siitä mitä mieltä tahansa – tarjosi Uruguaylle sen pienen hetken epäjärjestystä Italian takalinjoilla ja se riitti. Luis Suarez oli uhrannut itsensä joukkueensa ja maansa puolesta. Ja ennen kaikkea onnistunut.
Onko Luis Suarez jalkapallokenttien syöpä? Vai onko hän kaiken taituruutensa ohella kaiku menneiltä ajoilta, pelaaja joka tekee kaikkensa oman maansa eteen oman etunsa täysin toissijaiseksi asettaen? Suarezin keinot ovat kenties kyseenalaisia, mutta kauniit ja kultaiset puheet monien muiden pelaajien suusta kuulostavat kovin ontoilta verrattuna siihen, mitä uruguaylainen on valmis oman maansa eteen tekemään.
On täysin varmaa, että Luis Suarez ei tekosiaan tehnyt minkään raivon tai hetkellisen mielenhäiriön vallassa. Teko oli sataprosenttisen tarkoituksellinen: saattaa Chiellini pois tolaltaan ja tarjota se pieni hetki ratkaista ottelu. Mitä Suarez teki ja mikä sen seuraus piti olla, se on jokaisen päätettävissä. Ainoa varma seuraus on se, että Uruguay pelaa jatkopeleissä. Ilman Luis Suarezia, jota ilman se ei olisi sinne selvinnyt.
Jos jalkapallo on sotaa ja sodassa ja kaupankäynnissä kaikki on sallittua, Luis Suarez on suuri sotanero. Jalkapallon historia tuntee paljon törkeämpiäkin temppuja, jotka on kuitattu hyvin ohimennen. Onko suunta sitten oikea, sitäkin sopii kysyä. Voittaminen on kuitenkin jalkapallon perimmäinen tarkoitus, ei kiiltokuvan ylläpitäminen.
Luis Suarezin kohdalla vanhan sanonnan voi vääntää hiukan uuteen muotoon: Oikein tai väärin, oman maani puolesta.