Serie A-kausi 2017-2018 alkaa vääjäämättömästi lähestyä puolta väliä. Puolivälin krouvin häämöttäessä onkin hyvä aika vetää yhteen alkukauden tapahtumia. Tämän vuoden Serie A on ollut odotetun tasainen ja pitkästä aikaa näyttää siltä, että mestaruuskamppailusta tulee tiukka. Moni joukkue on ylisuorittanut, mutta myös epäonnitujia löytyy laajalta rintamalta.
FLOPIT
5) Andre Silva
AC Milanin kunniakas historia on täynnä suurhyökkääjiä Marco Van Bastenista Pippo Inzaghiin ja Andriy Schevchenkoon. 22-vuotiaan Andre Silvan piti olla Milanin seuraava kansainvälisen tason tähtihyökkääjä, mutta Portosta viime kesänä liki 40 miljoonan euron siirtosummalla siirtyneen Portugalin maajoukkuekärjen alkukausi on ollut äärimmäisen vaikea. Silva on toki joutunut sekavaan kriisin keskellä olevaan ympäristöön, mutta nolla Serie A-maalia yhdeksässä pelatussa ottelussa on paljon paljon vähemmän, mitä nuorelta mieheltä odotettiin kovan siirtosumman jälkeen. Silvan pitäisi olla kokonaisvaltainen moderni ysipaikan pelaaja, mutta Milanissa hän ei juuri tunnu edes pääsevän maalipaikoille. Onnistumisten puute näkyy auttamatta myös ysipaidan itseluottamuksessa, sillä Serie A-ottelusta on alkanut muodostua Silvalle eräänlainen peikko. Eurooppaliigassa Portosta siirtynyt kärki on ollut erinomaisessa vireessä kuudella tehdyllä maalilla ja Milanin kannattajien ei auta kuin toivoa europelien onnistumisten siirtyvän pikapuolin myös sarjaotteluihin.
4) Genoa
Genoan viime vuodet ovat olleet äärimmäisen alavireisiä ja Italian vanhin jalkapalloseura uhkaa jämähtää pysyvästi kaupunkinsa kakkosjoukkueeksi. Siinä missä rakas paikallisvastustaja Sampdoria on tehnyt fiksuja peliliikkeitä viime vuosina, on Genoa täysin vailla päämäärää seilaava organisaatio, jota ei tunnu johtavan kukaan. Genoalla olisi rutkasti potentiaalia nykyistä parempaan, sillä sen kannattajapohja on iso ja uskollinen. Joukkueen kokoamisessa ei tänäkään vuonna ole ollut pienintäkään punaista lankaa ja Genoa näyttää juuri siltä, miltä voi odottaa, kun 11 täysin eri tyylistä pelaajaa pelaa keskenään ilman suurempaa pelisuunnitelmaa. Genoan onneksi Serie A:ssa on tälläkin kaudella niin paljon huonoja joukkueita, että akuuttiin putoamistaistoon romahtaminen vaatisi jopa Genoan mittapuulla ihmettä. Genoa vaihtoi muutama viikko sitten päävalmentajaa ja kokeneen Davide Ballardinin valmennuksessa joukkueen peli on näyttänyt jo hieman paremmalta.
3) AC Milan
Kauden 2017-2018 piti olla se, jolloin perinteikäs AC Milan palaa takaisin jalkapallomaailman huipulle. Silvio Berlusconin menestyksekäs aikakausi seuran johdossa tuli päätökseensä ja Milan pisti viime kesänä kunnolla haisemaan uusien kiinalaisomistajien rahoilla. 200 miljoonan euron törssäyksen jälkeen selvisi, ettei sitä rahaa oikeastaan olekkaan ja Milanin johtoporras julisti, että nykyisen kaltaisen joukkueen tulevaisuuden kannalta olisi ensisijaisen tärkeää selvitä ensi vuoden Mestarien liigaan. Päävalmentaja Vincenzo Montella joutui siis kovaan paikkaan, kun hänen tehtäväkseen tuli luotsata täysin uudistunut joukkue Serie A:n kärkikastiin lyhyellä valmistumisajalla. Montella epäonnistui ja sai potkut, mikä kertoo lähinnä siitä, miten sekava organisaatio Milan tällä hetkellä on. Moni voisi kuvitella Milanin hakevan kokenutta ja rutinoitunutta päävalmentajaa kääntämään laivan kurssia, mutta mitä vielä. Kokematon Gennaro Gattuso nimitettiin loppukauden ajaksi Milanin peräsimeen ja parissa ensimmäisessä ottelussa ”Rinon” alaisuudessa Milan on ollut juuri niin huono kun osattiin odottaa. Milan on tällä hetkellä jo 13 pisteen päässä Mestarien liigaan oikeuttavista sijoista, joten paras mahdollisuus UCL-jalkapalloon palaamiselle löytyy Eurooppa liigan voitosta. Mikäli Mestarien liiga jää haaveeksi, on seuran pakko myydä ensi kesänä ainakin yksi avainpelaajista talouden tasapainottamiseksi.
2) VAR:n epäjohdonmukainen käyttö
Serie A otti täksi kaudeksi käyttöön videoteknologian tuomarien avuksi. Uudistus oli toivottu, mutta sen käytännön toteutus on herättänyt paljon närää pelaajien, valmentajien ja katsojien keskuudessa. VAR:n perusidea on loistava ja tulevaisuudessa sillä toivottavasti voidaan karsia kokonaan pois tuomarien tekevät räikeät virheet, jotka pahimmassa tapauksessa vaikuttavat suoraan otteun loppututulokseen. Mikä VAR:ssa mättää on se, ettei ainakaan Serie A:ssa sen käytölle ole löytynyt minkäänlaista logiikkaa. Yhdessä samassa ottelussa yksi käsivirhe saatetaan tarkistaa nauhalta, mutta seuraavaa ei. Säännöissä lukee, että tuomarit voivat katsoa videolta ”ottelun lopputulokseen ratkaisevasti” vaikuttavia tilanteita, mutta tuomarit tuntuvat tulkitsevan sääntöpykälää varsin persoonallisesti. Tuskin kauhean moni haluaa kokonaan poistaa VAR:n käyttöä, mutta tämän kauden jälkeen tuomarien ja päättävien elimien pitää kokoontua yhteen ja miettiä vedenpitävät säännöt sille, miten ja missä tilanteissa videoteknologiaa jatkossa voidaan käyttää. Nykyinen tilanne aikaansaa vain huhuja erinäisistä salaliitoista tiettyjä seuroja vastaan tai puolesta, mikä on viimeinen asia mitä italialainen jalkapallo kaipaa.
1) Benevento
Serie A:n joukkuemäärästä on käyty viime vuosina tiukkaa keskustelua. Yksi joukkuemäärän pienentmistä ajavien argumenteista perustuu siihen, että poikkeuksetta Serie B:stä pääsarjaan nousevat joukkueet eivät ole riittävän kilpailukykyisiä. Poikkeuksia toki riittää, mutta tälläkin hetkellä kolme tämän kauden nousijajoukkuetta miehittävät sarjataulukon kolmea viimeistä sijaa. Suurin keskustelunaihe on ollut piskuinen Benevento, joka teki Serie A-historiaa häviämällä ensimmäisenä joukkueena kauden 14 ensimmäistä ottelua. Kauden ensimmäinen piste näki päivänvalon kauden 15. ottelussa, kun joukkueen maalivahti Alberto Brignoli puski lisäajalla pallon AC Milanin verkkoon. Benevento lienee historian huonoin Serie A-joukkue ja se saattaa hyvinkin tehdä kauden päätyttyä pienimmän saavutetun pistemäärän kyseenalaisen ennätyksen. Benevento on toki poikkeustapaus, mutta Serie A:n joukkuemäärän pudottamista nykyisestä kahdellaa kahdeksaantoista tulisi tosissaan miettiä, sillä nykyisellä mallilla joukkueiden väliset tasoerot ovat kasvaneet aivan liian suuriksi.
Topit
5) Italialaisjoukkueiden euromenestys
Viime vuosina Serie A-joukkueiden euromenestys ei ole huimannut päätä. Oikeastaan vain Juventus on vakuuttanut eurokentillä ja Vanha Rouvakaan ei ole parista finaaliesiintymisestä huolimatta onnistunut tuomaan kauan kaivattua UCL-pyttyä parinkymmenen vuoden tauon jälkeen takaisin Torinoon. Tällä kaudella italoseurat pelasivat kuitenkin hyvää futista eurokentillä ja vain Napolin voidaan sanoa epäonnistuneen. Napolin pääasiallinen panostus on kotimaan kentillä, mutta Maurizio Sarrin valmentaman porukan olisi silti pitänyt jättää Shakhtar taakseen helpohkossa alkulohkossa. Onnistuja sen sijaan riittää. AS Roma, Lazio, Atalanta ja AC Milan voittivat jokainen omat alkulohkonsa ja myös Juventus eteni Mestarien liigassa kuudentoista parhaan joukkoon. Varsinkin Roma ja piskuinen Atalanta ylisuorittivat kovasti, sillä kumpaakaan joukkuetta ei etukäteisspekulaatioissa edes veikattu jatkoonmenijöiksi, saatika lohkovoittajiksi. Juventuksen ja Roman taso ei taida tänä vuonna riittää Mestarien liigan voittokamppailuun, mutta Eurooppaliigassa voidaan hyvinkin nähdä italialaisjuhlat, sillä Milan, Lazio ja Napoli kuuluvat juuri nyt turnauksen suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon.
Atalanta on ihastuttanut tämän kauden europeleissä voittamalla oman kovan alkulohkonsa ilman yhtään tappiota. (Dino Panato/Getty Images)
4) Bologna
Bologna on ollut viime vuosina varsin hajuton, mauton ja väritön seura. Perinteikkään yliopistokaupungin ylpeys on Italian mittakaavalla iso seura, sillä Bolognalla riittää perinteitä ja meriittejä kunniakkaasta historiastaan. I Rossoblu on alisuorittanut pahemman kerran viime vuodet, sillä Bologna kuuluu ehdottomasti Serie A:n ylempään keskikastiin. Nyt uuden jenkkiomistaja Joey Saputon alaisuudessa seura on pikku hiljaa tekemässä paluuta takaisin huipulle. Saputo ei ole liiemmin törssänyt rahaa ykkösjoukkueen pelaajamateriaaliin, vaan seura on päättänyt panostaa nuoriin kotimaisiin lahjakkuuksiin. Tämä kausi on sujunut huomattavasti ennakoitua paremmin, sillä Bologna on juuri nyt sarjataulukossa kahdeksantena ja kamppailee kovasti europelipaikoista. Erityisesti puolustuspäässä Bologna on onnistunut mainiosti, sillä se on päästänyt tällä kaudella viidenneksi vähiten maaleja kaikista Serie A-joukkueista.
3) Sampdoria
Niin hullulta kuin se kuulostaakin, on Massimo Ferreran johtama Sampdoria juuri nyt esimerkillisesti toimiva jalkapalloseura. Takana on useampi varsin sekava vuosi, mutta fiksut panostukset nuoriin lahjakkuuksiin ja osaavaan valmennukseen alkavat tuottaa tulosta. Jo Dorian viime kausi oli mainio ja tällä kaudella lukuisista avainpelaajien poislähdöistä huolimatta seura on jatkanut siihen, mihin se viime keväänä jäi. Serie A:n viiden kärkijoukkueen ryhmä alkaa pikku hiljaa erottua muista, mutta kuudentena majaileva Sampdoria on juuri nyt vahvin ehdokas nappaamaan viimeisen paikan ensi vuoden Eurooppa liigaan. Sampdoria on pelannut päävalmentaja Marco Giampaolon alaisuudessa viihdyttävää jalkapalloa ja tällä kaudella myös joukkueen puolustus on pitänyt viime vuosia paremmin. Suurimmat kysymysmerkit liittyvät siihen, saako Samp pidettyä nykyistä joukkuettaan kasassa kauden loppuun asti, sillä Lucas Torreiran ja Dennis Praetin ja Karol Linettyn tapaiset pelaajat ovat monen Sampdoriaa suuremman seuran ostoslistalla.
2) Lazio
Simone Inzaghi ansaitsisi jonkun sortin patsaan Rooman Olympiastadionin ulkopuolelle Lazion kanssaan tekemästään työstä. Olosuhteet ja taustat huomioiden Lazio on ollut jälleen tällä kaudella hämmentävän hyvä joukkue ja suurin kiitos tästä kuuluu eritoten Inzaghille, joka on kovaa vauhtia nousemassa Euroopan halutuimpien nuorten valmentajien listalle. Lazio on suurseura, mutta se ei pärjää taloudellisesti edes kaupungin toiselle seuralle, saatika Pohjois-Italian jättiläisille. Tästä huolimatta Inzaghi on onnistunut kasaamaan loistavasti yhteenpelaavan joukkueen, joka näyttää mitat täyttävältä mestarikandidaatilta. Lazio on voittanut tämän kauden 14 pelaamastaan ottelusta kymmenen ja kasassa on vain kaksi tappiota. Ennen kautta Laziota veikattiin ylempään keskikastiin eikä kukaan osannut odottaa seuran pystyvän ihan aidosti haastamaan Napoli, Juventus ja Roma ja nousemaan mukaan Serie A:n mestaruuskamppailuun. Lazion pelaajamateriaali on varsin kapea, joten tammikuussa seurapomo Claudio Lotito toivottavasti onnistuu hankkimaan muutaman lisäpelaajan lieventämään kevätkauden kovaa otteluruuhkaa. Jos hankinnat onnistuvat kamppailee Lazio varmasti loppuun asti pääsystä ensi vuoden Mestarien liigan lohkovaiheeseen.
1) Tulikuumat hyökkääjät
Italialainen jalkapallo ja Serie A tunnetaan monista asioista ja kaikista vahvimmissa stereotypioissa Saapasmaahan liitetään aina tiivis puolustuspeli ja tylsä jalkapallo. Nämä mielikuvat ovat varmasti historiallisesti paikkaansapitäviä, mutta tämän kauden Serie A:n parhaat pelaajat ovat poikkeuksetta olleet hyökkäyspään erikoismiehiä. Italiassa tuntuukin juuri nyt olevan poikkeuksellisen paljon laadukkaita kärkipelaajia ja Serie A:n maalikuninkuudesta tullaan käymään hurja taisto monen pelaajan kesken. Mauro Icardi ja Ciro Immobile ovat pelanneet alkukauden maali per peli tahdilla ja paljon heikompi ei myöskään ole Paulo Dybalan ja Dries Mertensin maalisaldo. Kun tähän lisää vielä kokeneet Gonzalo Higuainin ja Edin Dzekon ei voi ainakaan valittaa siitä, etteikö Serie A:ssa riittäisi kiinnostavia hyökkääjiä.
Kansikuva: Paolo Rattini/Getty Images