Suomi kukisti eilen illalla Abu Dhabissa Ruotsin hienosti 1-0 (0-0) Roope Riskin 63. minuutilla tekemällä maalilla. Ottelua ei pelattu virallisena maaottelupäivänä, joten molemmilla oli käytössään ainoastaan Pohjoismaisissa sarjoissa pelaavat pelaajat, joiden sarja ei ole tällä hetkellä käynnissä.
Suomen joukkue oli eräänlainen B-ryhmä, jonka aloituskokoonpanossa pelasi viisi EM-karsintojen ydinryhmään kuuluvaa pelaajaa. Ruotsin ryhmä puolestaan koostui nuorista lupauksista höystettynä konkari Johan Elmanderilla. Kyseessä oli siis kuitenkin virallinen A-maaottelu, vaikka kentällä esiintyikin kaksi niin sanottua talvimaajoukkuetta. Joukkueiden yhteisen sopimuksen myötä ottelun lopputulos ei kuitenkaan vaikuta FIFA-rankingiin, mutta esim. Roope Riskin maaottelumaali oli virallinen ja jää ikuisesti FIFA:n tilastoihin.
Peli sujui ensimmäistä viisitoistaminuuttista lukuun ottamatta Ruotsin hallinnassa. Suomen joutui pääasiassa puolustamaan ja tyytyi pallon saadessaan hakemaan Teemu Pukkia ja hänen tilalleen vaihdettua Roope Riskiä pitkillä palloilla Ruotsin puolustuksen selustaan. Syöttökombinaatioilla Suomi ei montaa kertaa Ruotsin kenttäpuoliskolle edennyt, ja päävalmentaja Mixu Paatelainen manasikin ottelun jälkeen aiheellisesti Huuhkajien syöttöpeliä.
Tuloksen sijaan kannattaa kuitenkin tarkastella, mitä oli ottelun anti tulevaisuutta ajatellen. Ketkä olivat onnistujia, ja nousiko esiin uusia mahdollisia vastuunkantajia näitä EM-karsintoja tai tulevia vuosia silmällä pitäen.
Suomalaisittain ottelun ehdoton ykkösnimi oli maalivahti Lukas Hradecky, joka vahvisti asemaansa loppukarsintojen ykkösvalintana Huuhkajien maalille Niki Mäenpään sijaan. Hradecky hallitsi erinomaisesti omaa aluettaan estäen kolme Ruotsin maalipaikkaa oikein ajoitetuilla vastaantuloilla. Illan kohokohta oli luonnollisesti Mikael Ishakin rangaistuspotkun pysäyttäminen 40. minuutilla.
Muutamasta eilen epäonnistuneesta avauksesta huolimatta Hradeckyn tyylinen maalivahti sopii erinomaisesti Paatelaisen pelitapaan, jossa pyritään voimakkaaseen pallonhallintaan sekä etenemiseen linja kerrallaan. Tämän tavoitteen täyttymiseksi on välttämätöntä kierrättää palloa usein maalivahdin kautta, ja maalivahdin on kyettävä pelaamaan kontrolloituja syöttöjä omille pelaajille kovankin paineen alla. Hradeckyn kanssa tämä onnistuu Mäenpäätä paremmin.
EM-karsintojen vakiopelaajiin kuuluvista kenttäpelaajista ottelun kapteenina toiminut Tim Sparv sekä laitapuolustajat Kari Arkivuo ja Jere Uronen eivät esittäneet mitään ihmeellistä, mutta täyttivät kyllä paikkansa. Myös Teemu Pukki oli oma itsensä: jokunen hyvin ajoitettu juoksu vastustajan selustaan, mutta liikaa pehmeyttä, aikailua ja heikkoja valintoja ratkaisuhetkillä.
Maajoukkueessa jo jonkin verran pelanneen Rasmus Schüllerin esitys oli lupauksia herättävä, vaikka hän ajoittain sortui roiskimiseen hakien Pukkia liian kaukaa lähteneillä pitkillä palloilla. Schüllerillä on kuitenkin potentiaalia nousta Huuhkajien aloituskokoonpanon pelaajaksi tulevaisuudessa.
Näyttöpaikan saaneista pelaajista mielenkiintoisimmat nimet olivat Petteri Forssel sekä voittomaalin tehnyt Roope Riski. Molemmilla on huikeita yksittäisiä ominaisuuksia, mutta peruspelaaminen ja urheilullisuus ovat pahasti puutteellisia.
Eilisen jälkeen tähän käsitykseen ei tarvitse tehdä muutoksia.
Forssel tykitti ottelun alussa mahtavan pommin ylärimaan ja syötti hienosti Riskin tekemän maalin, mutta nämä olivat yksittäisiä väläyksiä. Hänen laitansa vuoti puolustussuuntaan pahasti ensimmäisellä jaksolla, kun yhteistyö Toni Kolehmaisen kanssa tökki. Ruotsin vasen pakki Ludwig Augustinsson pääsi lukuisia kertoja keskittämään kaikessa rauhassa vaarallisia palloja Suomen rangaistusalueelle.
Riski puolestaan juoksi kerran diagonaalijuoksun Ruotsin puolustuslinjan taakse saaden maalivahdin sivuttaisliikkeeseen ja laukoi kovan maanuoliaisen maalivahdin tulokulmaan aivan tolpan juureen. Se oli erinomainen suoritus, mutta mitään muuta hän ei esittänyt. Toisaalta voidaan kysyä tarvitseeko Riskin tapaisen puhtaan viimeistelijän tehdä muuta kuin maaleja? Riski on suomalaiseksi hyökkääjäksi erittäin harvinainen pelaajatyppi, jonka onnistumista mitataan vain ja ainoastaan maaleista. Hän edustaa mm. Pippo Inzaghin tyylistä hyökkääjäprofiilia, joilta on turha odottaa kollektiivista osallistumista joukkueen pelinrakenteluun.
Riskiin ja Forsseliin pätee sama kuin muihin aloituskokoonpanon pelaajiin Hannu Patroseen, Valtteri Moreniin, Erfan Zeneliin sekä Toni Kolehmaiseen: tällaisessa pelissä miehet voi laittaa kentälle ja he pärjäävät jollain tavalla. Kun vastus kovenee ja pelataan karsintapisteistä, käyttöä ei tällä tasolla yksinkertaisesti ole.
Voitto on aina voitto, ja päänahka Ruotsista oli hieno asia. Muuten ottelun anti oli kuitenkin valitettavasti olematon. EM-karsinta jatkuu maaliskuussa Pohjois-Irlannin vieraana, eikä Ruotsi-ottelu tuonut siihen mitään lisäarvoa. Myöskään merkittäviä profiilinnostoja ei nähty näyttöpaikan saaneilta pelaajilta. Toivottavasti torstaina mystistä Jemeniä vastaan nähdään mihin pystyvät Ville Jalasto, Tero Mäntylä, Tim Väyrynen ja Robin Lod. Tosiasia lienee kuitenkin se, että vastaan astelee liian heikko joukkue, jotta pitkälle meneviä johtopäätöksiä voisi vetää.