Kuinka käy viime kaudella täpärästi pelastuneelle Southamptonille? Seuraa huippujännittävää Valioliigakautta 2018-19 Viaplay-palvelussa.Jos puhutaan hyvin johdetusta Valioliigaseurasta, ei Englannin etelärannikolta ponnistavaa Southamptonia voi olla nostamatta esille. Ponnahduslautana huipulle tunnettu seura näyttää kuitenkin unohtaneen identiteettinsä, eikä sen tilanne näytä tällä hetkellä järin lupaavalta. Mitä satamakaupungin ylpeydessä on tapahtunut?
Laadukkaasta pelaajakasvatustyöstään tunnettu Southampton on koulinut muun muassa Alan Shearerin, Gareth Balen, Theo Walcottin, Adam Lallanan ja Matt Le Tissierin kaltaisia huippupelaajia. Tällä vuosikymmenellä Southampton on tehnyt eron muihin ennen kaikkea laadukkaalla scouttaustyöllään.
Aina Pyhimykset eivät kuitenkaan ole olleet osaavissa käsissä. Seuran yli 25 vuotta kestänyt pääsarjataival päättyi keväällä 2005, jonka jälkeen Saints ajautui pahaan syöksykierteeseen. Velkaantunut seura sätki pari kautta Championshipissa ennen putoamistaan Ykkösliigaan.
Kesällä 2009 kaikki kuitenkin muuttui, kun sveitsiläinen liikemies Markus Liebherr osti vaikeuksissa olleen seuran. Kauppahinta oli vaatimaton 14 miljoonaa puntaa, mikä oli pähkinöitä rakennusalalla rikastuneelle miljardöörille.
Liebherr kuoli harmillisesti vain vuoden myöhemmin saatuaan sydänkohtauksen 62-vuotiaana. Ennen poismenoaan sveitsiläisomistaja ehti laittaa seuran infrastruktuurin kuntoon, joka toimi pohjana Southamptonin tulevalle menestykselle. Liebherr rakennutti seuralle uuden harjoituskeskuksen ja palkkasi operatiiviseen johtoon Les Reedin, jonka johdolla Saints ehosti akatemiansa ja teki merkittäviä panostuksia pelaajatarkkailuun. Tiede otettiin vahvasti käyttöön etelärannikolla, jossa paitsi panostettiin ruokavalioihin ja nesteytykseen, rakennettiin mystinen ”mustalaatikko”, jonka avulla Southampton tarkkaili pelaajia.
Ehostettu organisaatio näkyi myös nurmella, jossa eteläenglantilaiset heräsivät henkiin. Seura nousi toiseksi korkeimmalle sarjatasolle keväällä 2011. Vuotta myöhemmin Southampton nappasi kakkossijan Championshipissa ja palasi pääsarjaan seitsemän vuoden tauon jälkeen.
Seuran johtokuntaan kuuluva Les Reed on yksi Southamptonin menestyksen pääarkkitehdeistä. (Daniel Smith/Getty Images for Soccerex)
Mustalaatikko teki eron
So’tonin seurajohto ei ole koskaan täysin paljastanut, miten mustalaatikko toimii, mutta Reedin mukaan sinne on ladattu runsaasti klippejä ja dataa pelaajan suorituksista sekä yksilön persoonasta ja loukkaantumishistoriasta.
Myös Southamptonin maineikkaan akatemian kulmakiviin on kuulunut yksilön kokonaisvaltainen kasvattaminen. Englantilaisakatemioita on usein moitittu pelkkään futispuoleen panostamisesta, mikä jättää ilman ammattilaissopimuksia jääneet nuoret tyhjän päälle. Southampton taas on panostanut timanttiensa koulunkäyntiin ja Saintsin kasvatteja kuvaillaan usein fiksuiksi ja hyväkäytöksisiksi ihmisiksi. Paras esimerkki lienee edelleen seurassa pelaava James Ward-Prowse, joka olisi A-levels-tuloksillaan (brittien yo-kokeet) päässyt Oxfordin tai Cambridgen huippuyliopistoihin, mutta päätti panostaa jalkapalloon.
Kykyjä Southampton osasi löytää jo ennen mustaalaatikkoa. Morgan Schneiderlinin seura hankki kesällä 2008 Strasbourgista reilulla miljoonalla punnalla. Seuraavalla kaudella pyhimysten riveihin liittyivät Jose Fonte, Rickie Lambert sekä Jason Puncheon. Yhteensä kolmikkoon paloi vajaat kolme miljoonaa puntaa. Kesällä 2011 So’ton nappasi Jack Corkin Chelseasta noin 700 000 punnalla.
Noustuaan Valioliigaan keväällä 2012, ovat Pyhimykset tehneet eron kilpailijoihin keskikastissa ja häntäpäässä juuri scouttaus- ja kehitystyön avulla. Seura uskalsi olla rohkea. Saintsin Ykkösliigasta Valioliigaan nostaneen Nigel Adkinsin potkut kirvoittivat kovaa kritiikkiä tammikuussa 2013, varsinkin, kun tilalle palkattiin nuori ulkomaalaisluotsi Mauricio Pochettino.
Tynkäsesongillaan Pochettino piti seuran sarjassa ja johdatti ensimmäisellä täydellä kaudellaan ryhmän upeasti kahdeksanneksi. Seuraavana kesänä So’ton menetti lukuisia avainpelaajiaan, kun muun muassa Lallana, Lambert ja Dejan Lovren läksivät Liverpooliin. Myös Pochettino nosti kytkintä ja suuntasi Tottenhamiin.
Ennen kautta 2014-15 vahvasti uudistunutta Southamptonia pidettiin jopa putoajakandidaattina, mutta juuri tuolla sesongilla seura näytti voimansa. Pochettinon korvannut Ronald Koeman teki hyvää työtä penkin päässä ja seuran rekrytointiosasto kulisseissa. Sadio Mane löytyi Itävallasta, Dusan Tadic sekä Graziano Pelle Hollannista. Myös suurseurojen penkeille jämähtäneet Toby Alderweireld ja Ryan Bertrand käänsivät pahasti laskussa olleet uransa St. Mary’sillä.
Lopulta seura paransi pykälän ja sijoittui seitsemänneksi. Tärkeiden Schneiderlinin ja Nathaniel Clynen menetykset eivät haitanneet seuraavalla kaudella, kun Saints keräsi upeasti 63 pistettä ja nappasi kuudennen sijan.
Siirtomarkkinoilla tuli toki myös huteja, kuten noin 15 miljoonaa maksaneet Gaston Ramirez, Dani Osvaldo tai Jordi Clasie, mutta yleisesti ottaen jälki on ollut pöyristyttävän kovaa.
Valioliigaan nousun jälkeen Saints hankki Maya Yoshidan (£2,5M), Nathaniel Clynen (£3M) sekä Steven Davisin (£900K) vajaalla seitsemällä miljoonalla. Celticistä tarttui peräkkäisinä kesinä haaviin Victor Wanyama, Fraser Forster sekä Virgil Van Dijk, joista jokaisesta seura pulitti noin 12 miljoonaa puntaa. Lovren tuli etelärannikolle yhdeksällä miljoonalla, Oriol Romeu kuudella.
Liebhherin ostettua seuran kesällä 2009, on Saintsin nettokulutus siirtomarkkinoilla vain 47 miljoonaa puntaa pakkasella, mikä on vakuuttava lukema samassa ajassa Ykkösliigasta europeleihin nousseelle seuralle. Esimerkiksi Fulham tuplasi lukeman yhdessä kesässä.
Southampton on ollut loistava ponnahduslauta isompiin seuroihin, kuten Mauricio Pochettino, Dejan Lovren ja Luke Shaw ovat osoittaneet. (Laurence Griffiths/Getty Images)
Seura unohti identiteettinsä
Ensimmäinen selvästi taantumuksellinen kausi Liebhherin ostettua seuran nähtiin kaudella 2016-17, kun ranskalainen Claude Puel korvasi Evertoniin lähteneen Koemanin. Sijoitus putosi kaksi pykälää, mutta pistepussista hupeni peräti 17 pistettä. Pudotusta voi kuitenkin pitää jopa odotettuna, sillä olisi utopistista kuvitella, että parhaat pelaajansa joka kesä myyvä Saints olisi pystynyt raapimaan toistuvasti noin 60 pistettä kauteen.
Epätasaisista otteista huolimatta Puel johdatti Pyhimykset liigacupin finaaliin, jossa Manchester United oli kuitenkin vahvempi. Muutamaa kuukautta myöhemmin Puel vapautettiin tehtävistään.
Tätä nykyä Leicesteriä luotsaavan Puelin potkuihin tiivistyy Southamptonin tämän hetkinen alamäki. Ranskalainen peluutti tylsäksi ja turhan varovaiseksi haukuttua futista, eivätkä hänen tylsät lehdistötilaisuudet varsinaisesti auttaneet asiaa. Tiettävästi seurajohto halusi joukkueen pelaavan progressiivisempaa jalkapalloa ja sen takia Puel sai monoa.
Viime kesänä Saints veti pahasti vihkoon. Se teki toiveikkaan managerinimityksen, kun entinen huipputoppari Mauricio Pellegrino sai managerin pestin siivitettyään Deportivo Alavesin La Ligan keskikastiin. Nimitys oli siinä mielessä erikoinen, että Pellegrino ei varsinaisesti ollut kunnostautunut hyökkäävän jalkapallon ystävänä.
Pitkään jatkuneet neuvottelut seuran myynnistä Liebherrin tyttären Katarinan sekä kiinalaisen Gaon perheen välillä päättyivät elokuussa 2017, kun Gao Jisheng osti 80 prosenttia seurasta. Samalla seura yritti esittää kokoaan isompaa ja ilmaisi, ettei se enää päästäisi parhaita pelaajiaan muualle. Uusi linjaus näkyi etenkin huipputoppari Virgil Van Dijk’n tilanteessa, josta seura piti kynsin hampain kiinni vaikka hollantilainen ilmaisi varsin selkeästi haluavansa Liverpooliin. Hollantilaistoppari treenasi pitkään yksin, mutta palasi ikkunan sulkeuduttua joukkueen vahvuuteen. Lopulta varsin keskinkertaisen syksyn pelannut toppari sai unelmasiirtonsa ja vaihtoi tammikuussa Anfieldille.
Kesän 2016 jälkeen myös mustalaatikko on ollut ruosteessa. Esimerkiksi viime tammikuussa Monacosta tulleeseen Guido Carrilloon poltetut 20 miljoonaa puntaa olivat täysin älyvapaa sijoitus ja pahasti flopannut argentiinalainen lähetettiin täksi kaudeksi Espanjaan lainalle. Carrillon ohella verrattain isolla rahalla tulleet Manolo Gabbiadini, Sofiane Boufal sekä Pierre-Emile Höjbjerg ovat olleet pettymyksiä. Nathan Redmond ja Wesley Hoedt ovat onnistuneet kohtalaisesti, mutta oikeastaan ainoa hyvä hankinta viimeisen kahden vuoden ajalta on viime kesänä tullut Mario Lemina, joka tosin kaipaa otteisiinsa vielä tasaisuutta.
Aiemmin siirtomarkkinoita dominoineen seuran epäonnistuminen on näkynyt myös siinä, etteivät Saints-pelaajat ole olleet enää viimeisen vuoden aikana kuumaa kauppatavaraa Van Dijk pois lukien.
Pilvet St. Mary’sin yllä tummenevat päivä päivältä
Viime keväänä Saints kävi lähellä todellista katastrofia, kun keskikastiin povattu seura oli lähellä pudota. Seurajohto saa ottaa konttauksesta paljon omaan piikkiinsä, sillä se roikotti Pellegrino penkin päässä aivan liian pitkään. Argentiinalainen sai kenkää vasta maaliskuussa, vaikka joukkue näytti jo vuodenvaihteessa olevan täysin hukassa ja menettäneen luottamuksen manageriinsa.
Pellegrinon vain pari kuukautta ennen sarjan päättymistä korvannut Mark Hughes nosti seuran täpärästi kuiville. Kiitokset sarjapaikasta voi ohjata myös Swansean suuntaan, joka jäätyi totaalisesti loppukirin aikana ja päästi Saintsin ohitseen.
Haluttoman ryhmän järjestykseen laittanut Hughes ei varsinaisesti säväyttänyt, mutta sai onnistuneesta pelastusoperaatiosta palkinnoksi peräti kolmen vuoden jatkosopimuksen. Alkukauden perusteella tämä näyttäisi pahalta virhearvioinnilta. Sarja-avaus oli kaikkea muuta kuin vakuuttava piskuisen Burnleyn dominoitua St. Mary’sillä. Brittipalloon luottava The Clarets ei varsinaisesti hallitse kenttätapahtumia edes kotinurmellaan, mutta se vei silti nimiinsä sekä pallonhallinnan, että maalipaikat ja olisi ehdottomasti ansainnut kolme pistettä.
Kauden toisessa ottelussa Saints koki odotetun tappion Evertonin vieraana, kun Toffees nappasi 2–1-voiton. Southampton on siten kerännyt yhden pisteen kahdesta ensimmäisestä pelistään.
Paniikkinappulaa satamakaupungissa ei ole syytä painaa, sillä kausi on nuori ja ryhmä edelleen laadukas. Viime kaudella joukkue pelasi paremmin, mitä pistepussi antoi ymmärtää, sillä So’ton jäi pisteodottamastaan peräti 13 pistettä. Sen olisi pitänyt napata jopa kahdeksanneksi sijoittunutta Evertonia enemmän pisteitä.
Southamptonin materiaali on edelleen laadukas ja Mark Hughesin käytössä on esimerkiksi Mario Leminan kaltaisia laatupelaajia. (Alex Livesey/Getty Images)
Seuran tilanne näyttää silti uhkaavalta. Akatemia on ehtynyt, eikä sieltä ole viime vuosina noussut uusia timantteja, joita So’ton sylki ennen lähes liukuhihnalta.
Myös mustalaatikko pitäisi kalibroida, sillä Pyhimysten otteet siirtomarkkinoilla eivät varsinaisesti vakuuttaneet. Joukkue kaipasi kipeästi uutta verta pahasti viime kaudella yskineeseen hyökkäyspeliin, mutta päätyi paniikinomaisesti hankkimaan 25 peliä kolmen edelliskauden aikana pelanneen Danny Ingsin lainasopimuksella, johon sisältyy peräti 20 miljoonan punnan osto-velvoite. Monivuotinen avainpelaaja Dusan Tadic taas halusi takaisin Hollantiin ja Ajaxiin myydyn serbin tilalle tuli norjalainen Mohamed Elyonoussi. Tässä vaiheessa on liki mahdotonta väittää, että Southamptonin hyökkäys olisi vahvistunut.
Myös Hughesiin liittyy riskinsä. Walesilainen teki aikanaan hyvää jälkeä Blackburnissa ja modernisoi Stoken Tony Pulisin jäljiltä. Man Cityssä ja QPR:ssä entinen huippukärki kuitenkin floppasi. Sparky on kokenut luotsi ja tuntee sarjan metkut, mutta onko hän oikea mies johtamaan Southamptonin takaisin kärkiseurojen peesiin? Tuskin. Parhaassa tapauksessa Hughes vakauttaa seuran ja jättää sen modernimmalle managerille, mutta kolmen vuoden pahvi ei viittaa tämän kaltaiseen suunnitelmaan.
Tärkeintä Southamptonin olisi löytää kadoksissa oleva identiteettinsä. Aiemmin seura oli edelläkävijä, jota ihailtiin sen ylä- ja alapuolella. Tällä hetkellä raitapaitojen toiminta näyttää muuttuneen edistyksellisestä lähinnä selviytymistaisteluksi, jolla voi olla tuhoisia seurauksia.
Yli sadan miljoonan punnan tulovirran takaava Valioliigan tv-sopimus tarkoittaa sitä, että sarjassa kannattaa säilyä, sillä tulot pienentyvät monin kerroin, mikäli putoamispeikko puraisee. Pitkittynyt selviytymistaisto yleensä rasittaa seuroja merkittävästi ja esimerkiksi Sunderland joutui rajulle kulukuurille, jonka seurauksena se putosi Ykkösliigaan.
Pyhimykset ovat huomattavasti Sunderlandia paremmin johdettu seura, mutta tällä hetkellä sen tilanne ei näytä järin lupaavalta. Gaon omistajaperheen pitää ensin päättää, mitä he seuralta haluavat. Kasvattajaseuran ja ison seuran välimaastossa tempoilu on ajanut eteläenglantilaiset ongelmiin, eikä tällä hetkellä mikään viittaa siihen, että Pyhimykset nousisivat putoamistaistosta takaisin Eurooppaan.
Lähteet: The Guardian, BBC, Independent, Transfermarkt
Kansikuva: Dan Mullan/Getty Image