Paras tapa seurata Valioliigaa on tietysti katsoa pelejä. Se onnistuu parhaiten Viaplay-palvelussa.Jose Mourinho on mies, joka herättää tunteita kaikissa jalkapallon ystävissä. Jokaisella tuntuu olevan miehestä jonkinlainen mielipide ja miehen rakastajia ja vihaajia riittää ympäri maailmaa. Mourinho uudisti monella tavalla huippujalkapalloilua ja siihen liittyvää mediapeliä ensimmäisellä visiitillään Chelsean päävalmentajana, mutta nykyään The Special One tuntuu täysin kadottaneen punaisen langan tekemisessään. Kaukana ovat fiksujen ja kärkkäiden kommenttien ajat ja nykyisellään portugalilainen antaa itsestään lähinnä katkeran kuvan. Mitä miehelle oikein on tapahtunut?
Mourinho kasvoi huippuvalmentajaksi tavallisuudesta poikkeavalla kaavalla
Jose Mourinhon jalkapalloilullisia meriittejä on turha aliarvioida. Hänen pelaajauransa jäi hyvistä geeneistä huolimatta varsin vaisuksi, sillä hänestä ei ollut Portugalin maajoukkueessakin yhden ottelun pelanneen Felix-isänsä veroiseksi pelimieheksi. Mourinho oli taitava, mutta fyysisesti rajallinen peluri, joka ymmärsi nopeasti pääsyn jalkapallomaailman huipulle pelaajana olevan hänelle mahdoton asia. Näin ollen hän keskittyikin nopeasti valmentamiseen, joskin hänen nousunsa valmennusmaailman huipulle tapahtui hieman epätavallista tietä. Todellisen valmennuksellisen korkeuskoulunsa Mourinho nimittäin suoritti legendaarisen brittivalmentaja Sir Bobby Robsonin alaisuudessa. Valmentaessaan Portoa, palkkasi Robson Mourinhon joukkueen tulkiksi ja lopulta miehet muodostivat läheisen suhteen ja Mourinho on useissa haastatteluissa sanonut oppineensa hurjan määrän jalkapallosta juuri Robsonilta. Robson jatkoi matkaansa Barcelonan päävalmentajaksi ja hän otti mukaansa luottomiehensä Mourinhon, joka Barcelonassa alkoi ottamaan entistä enemmän myös valmennuksellista vastuuta ja nousi lopulta aina Louis Van Gaalin apuvalmentajaksi asti.
Ura päävalmentajana alkoi kovasta pestistä, kun suurseura Benfica nimitti vuonna 2000 vielä tuntemattoman nuoren Mourinhon seuran uudeksi päävalmentajaksi. Mourinhon aika Benfican päävalmentajana kesti lopulta vain 11 ottelua, kun mies joutui seuran sisäisen valtataiston uhriksi. Kentällä Benfica esiintyi kelvollisesti kukistaen mm. rakkaan paikallisvastustaja Sportingin paikallisottelussa 3–0. Mourinho ei kuitenkaan kuulunut uuden seurapresidentti Manuel Vilarinhon suunnitelmiin ja mies saikin monen yllätykseksi potkut kesken kauden. Benfican jälkeen Mourinho suuntasi pikkuseura Unio De Leirian valmentajaksi, mutta puolikkaan kauden mittainen pesti ei jättänyt juuri jälkipolville kerrottavaa.
Mourinho voitti kaiken mahdollisen Porton peräsimessä
Moni ihmettelikin, miksi ihmeessä heikkoa kautta pelannut Porto halusi palkata juuri Mourinhon uudeksi päävalmentajakseen vuonna 2002. Seuraavan kahden vuoden aikana kriitikot kuitenkin hiljenivät täysin, sillä Mourinhon alaisuudessa Porto pelasi lähihistoriansa ylivoimaisesti parhaat kaudet voittaen käytännössä kaiken mahdollisen. Mourinhon Porto-ajan suurin kruunu oli ehdottomasti vuoden 2004 Mestarien liigan voitto, joka on yhä edelleen yksi koko UCL-historian suurimmista yllätyksistä.
Mourinhosta tuli kuuluisa, mutta legendaksi hän muuttui kesällä 2004, kun Chelsea ilmoitti nimittäneensä hänet uudeksi päävalmentajakseen. Otteita tulevasta nähtiin heti miehen ensimmäisessä lehdistötilaisuudessa, kun Mourinho julisti itse itsensä The Special Oneksi. Juuri Chelsean 2000-luvun alkupuolen joukkueen kanssa Mourinho muutti pysyvästi modernia jalkapalloa. Arrogantti, oman tasonsa tietävä ja monen mielestä ylimielinen Mourinho oli persoonana jotain sellaista, mitä brittikentillä ei aikaisemmin oltu nähty. Mourinho uskalsi sanoa mielepiteensä asiasta kun asiasta ja monen mielestä hän pelasi loistavaa mediapeliä viemällä huomion pelaajista itseensä. Mittatilauspukuihin pukeutunut Mourinho oli myös ensimmäinen jalkapallovalmentaja, joka kiinnosti myös pelikenttien ulkopuolella, sillä hänen asuvalintojaan seurattiin aina muotilehtien sivuille asti.
Mourinhon ensimmäinen aikakausi Chelsean peräsimessä kesti lopulta kolme ja puoli vuotta. Näiden kausien aikana Cheslea voitti kaksi Englannin mestaruutta ja FA Cupin, mutta Mourinho ei pystynyt viemään joukkuettaan välieriä pidemmälle Mestarien liigan puolella. Vielä tuolloin Mourinho peluutti varsin viihdyttävää jalkapalloa ja Chelsea oli ilo seurata. Iloisia olivat myös lehdistön jäsenet, joilla kirjoitettavaa riittä viikosta toiseen. Erityisesti otsikoita keräsi Mourinhon ja Arsene Wengerin välinen vihanpito, joka on jatkunut ennallaan Mourinhon uusimpien valmennuspestien aikana. Hillitty Wenger ei osannut ottaa Mourinhon piikittelyjä hyvin vastaan ja pahimmillaan huippuvalmentajat tuntuivat haukkuvan toisiaan melkein jokaisessa mahdollisessa lehdistötilaisuudessa.
Chelseassa Mourinho riitautui lopulta seuraomistaja Roman Abramovichin kanssa niin pahasti, että Chelsean ja Mourinhon välinen rakkaustarina sai katkeran lopun. Mourinho ei ollut yhtä mieltä siitä, minkälaisia pelaajia Chelsean tulisi hankkia ja lopulta kahden vahvan persoonan välit olivat niin tulehtuneet, ettei yhteistyö enää ollut mahdollista. Mourinho ei kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan, vaan portugalilaisen matka jatkui Milanoon Interin päävalmentajaksi. Interin peräsimessä Mourinho jatkoi voittokulkuaan ja miehen ympärille alkoi kovaa vauhtia rakentua todellista tähtikulttia. Mourinho oli voittava valmentaja, joka oli osoittanut olevansa taktisesti äärimmäisen muuntautumiskykyinen ja pystyvänsä menestymään erilaisissa olosuhteissa. Jos joukkueen piti pitää maali puhtaana, tehtiin se hyökkäyspelaamisen kustannuksella, mutta lopputulos oli joka tapauksessa onnistunut. Inter voitti Mourinhon kahden vuoden aikana kaksi Italian mestaruutta, Coppa Italian ja Mestarien liigan. Viimeiseksi jääneellä Mourinhon kaudella Inter juhli Italian historian ensimmäistä triplaa voittamalla kaikki mahdolliset kilpailut ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana italialaisjoukkueena.
Mourinhon ja Pep Guardiolan välinen vihanpito alkoi jo Espanjasta. (Clive Brunskill/Getty Images)
Aika Real Madridin päävalmentajana muutti Mourinhoa pysyvästi
Interistä Mourinhon matka jatkui Espanjaan ja kriisin keskellä elävän Real Madridin valmentajaksi. Mourinhon tehtävä oli selkeä, pysäyttää täysin ylivoimainen Pep Guardiolan Barcelona ja tuoda La Ligan valtikka takaisin Madridin valkoiselle puolelle. Mourinhon ajanjaksoa Real Madridissa voidaan nimittää jollain tapaa onnistuneeksi, mutta Real oli Mourinhon ensimmäinen seura, jossa mies kohtasi todellisia vaikeuksia. Samalla kolme kautta Madridissa muuttivat Mourinhoa pysyvästi, sillä normaalisti pelaajiensa jumaloima valmentajavelho heitti ensimmäistä kertaa julkisesti pelaajiaan bussin alle ja välirikosta Iker Casillasin kanssa uutisoitiin näkyvästi. Tästä lähtien Mourinhon ”tavaramerkkinä” onkin ollut vähintään yhden pelaajan kanssa riitautuminen jokaisessa hänen valmentamassaan seurasssa. Chelseassa Juan Mata joutui koirankoppiin ja Manchester Untiedin peräsimessä moni on ihmetellyt esimerkiksi Luke Shawn vähäistä peliaikaa. Mourinho alkoi nähdä salaliittoja ympärillään ja hän otti entistä enemmän yhteen lehdistön edustajien kanssa mitä ihmeellisimmistä syistä. Toki mies myös voitti yhden Espanjan mestaruuden, mutta Real odotti saavansa paljon enemmän palkatessaan Mourinhon kaikkien aikojen kalliimmalla valmentajasopimuksella riveihinsä.
Sama trendi on jatkunut Mourinhon palattua takaisin Valioliigaan. Miehen paluu Chelseaan herätti paljon innostusta ja tuloksena olikin jälleen kerran mestaruus, mutta mitä pidemmälle Mourinhon aikakausi eteni, sitä suuremmalta varjolta managerivelho näytti aikaisempaan itseensä nähden. Taktisesti monipuolisesta kommenttiautomaatista oli yhtäkkiä tullut tappioita ja kritiikkiä pelkäävä vanhan itsensä parodia, joka onnistui aina löytämään syyn tappiolle jostain muusta kuin itsestään. Chelseasta muistamme paljon medianäkyvyyttä saaneen yhteenoton seuran lääkäri Eva Carneiron kanssa. Carneiro juoksi Chelsean kauden avausottelussa Swanseata vastaan kentälle lääkitsemään loukkaantunutta Eden Hazardia. Tämä merkitsi sitä, että Hazard joutui tulemaan sivuun kentältä, mikä ei miellyttänyt Mourinhoa, joka kritisoi kovasanaisesti Carneiroa. Lopulta Carneiro sai lähteä seurasta, mikä kertoo omaa kieltään siitä, miten tärkeää Mourinholla on pitää kaikki langat omissa käsissään.
Vieläkö Mourinho on huippuvalmentaja?
Siinä missä Mourinhon kohulausunnot aikaisemmin olivat viimeiseen asti harkittuja, tuntuvat tunteet ottaneen miehestä viime vuosina vallan. Mourinho ei enää ole ole kukkona Valioliigan tunkiolla ja se tuntuu ottavan koville. Ennen median edessä laskelmoidun viileästi esiintynyt Mourinho sortuu tappioiden jälkeen selittelyyn ja mitä ihmeellisimpiin lausuntoihin, joissa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Mourinho on myös esittänyt mitä erikoisimpia PR-tempauksia pukeutumalla esimerkiksi juuri potkut saaneen Claudio Ranierin nimellä varustettuun paitaan, mutta näitä on yleensä seurannut edellisen Manchesterin derbyn jälkimaininkien kaltaisia ylilyöntejä, joiden jälkeen The Special Onea kohtaan on hyvin vaikea tuntea minkäänlaista myötätuntoa.
Vaikka Mourinhon trendi on ollut laskeva jo viimeisen viiden vuoden ajan, voidaan hänestä yhä puhua huippumanagerina. Valioliigan mestaruus Chelseassa ja viime vuoden Eurooppa-liigan voitto ovat esimerkkejä siitä, että portugalilainen pystyy yhä ulosmittaamaan valmennettavasta joukkueestaan paljon, erityisesti yksittäisissä otteluissa. Nyky-Mourinhon inhorealistinen pelitapa tuottaa kyllä minimituloksen, mutta nykyisessä asenneilmapiirissä on hyvin vaikea nähdä Unitedin pystyvän tosissaan haastamaan Euroopan aitoja huippuseuroja europeleissä. Mourinhon menestysresepti on pitkään perustunut tappioiden minimoimiseen, mutta maalittomaan inhorealistinen tasapeliin tähtääminen pahimpia kilpakumppaneita vastaan ei tunnu riittävän menestykseen ja hyökkäävään futikseen tottuneille Unitedin kannattajille.
Untiedin viime aikaisen konttaamisen myötä ovat heränneet myös ensimmäiset huhut Mourinhon lähtöpasseista. Puhtaasti miehen itsensä kannalta 1-2 vuoden mittainen hermoloma voisi tehdä hyvää, sillä kyse on kuitenkin vasta 54-vuotiaasta valmentajasta, jolla pitäisi olla edessään vielä vähintään kymmenen huippuvuotta. Työ jalkapallomaailman huipulla median jatkuvan paineen ja katseen alla on äärimmäisen kuluttavaa ja esimerkiksi Pep Guardiola tuntui nauttineen kovasti omasta reilun vuoden mittaisesta sapattivapaastaan. Mourinhon viime vuosien tilastot sarjan muita huippujoukkueita vastaan pelatuista otteluista kertovat karua kieltä siitä, että portugalilaisen pelikirja vaatii päivitystä vuoteen 2018. Tekosyiden ja muiden syyttelyn aika on nyt ohi.
Kansikuva: Matthew Lewis/Getty Images
10 € ILMAINEN NBA-LIVEVETO – Hae omasi ja katso matsit suorana Betsafella!