Turvaa Valioliigavetosi Unibetin 90+ lisäaikavakuutuksen turvin!
Hullin kausi on sujunut odotuksiin nähden hyvin. Joukkueen asiat ovat olleet enemmän tai vähemmän sekaisin, mutta siitä huolimatta se on vielä tiiviissä säilymistaistelussa hyvin mukana. Fanit vihaavat seuran omistaja Assem Allemia ja joukkueen toiminta siirtomarkkinoilla on erikoista räpellystä. Sarjapaikan säilyttäminen näyttääkin varsin epätodennäköiseltä.
Tiikereiden tuorein uutinen on Robert Snodgrassin myyminen West Hamiin. Menetys on todella suuri, sillä joukkueen tekemästä 20 liigamaalista, on tasan puolet joko skotin tekemiä tai syöttämiä osumia. Ei liene väärin sanoa Hullin myyneen parhaan pelaajansa pois. Keskellä kiivasta putoamistaistelua tuota liikettä voisi kutsua luovuttamiseksi.
Toiset seikat puolestaan puhuvat täysin vastaista kieltä. Elokuun manageriksi valittu Mike Phealan teki resursseihin nähden varsin kohtuullista työtä, mutta hyvien tuloksien puttuessa hänet potkittiin pois. Tilalle löytyi 39-vuotias lusitaani Marco Silva, jonka aikaisemmalta valmentajauralta löytyy kotimaiset Estoril ja Sporting Lissabon sekä kreikkalainen Olympiakos. Valmentajan vaihtaminen viesti yrityksestä taistella putoamista vastaan.
Luovuttamista vastaan sotivat myös tammikuun hankinnat, joita on nähty jo peräti viisi kappaletta. Pysyvällä siirrolla joukkueeseen liittyivät Porton Evandro ja AZ Alkmaarin Markus Henriksen, joka oli seurassa aiemmin lainalla. Lainapesteille on kosiskeltu Olympiakosin laitapuolustaja Omar Ellabdellaoui, Liverpoolin vikkelä laituri Lazar Markovic ja Evertonissa sivuraiteille ajautunut kärkimies Oumar Niasse. Viisikon taso ei valitettavasti ainakaan paperilla juuri päätä huimaa.
Snodgrass ei ole ainoa kova menetys tammikuun siirtoikkunassa. Puolustava keskikenttämies Jake Livermore siirtyi West Bromiwichin riveihin. Hänenkin roolinsa Tiikereiden riveissä oli suuri ja menetyksen arvoa ei sovi vähätellä. Etenkin, kun kukaan uusista hankinnoista ei ole pysty korvaamaan häntä avauskokoonpanossa.
Hull nettosi Snodgrassin ja Livermoren myynneillä varsin mukavat siirtosummat, yhteensä noin 20 miljoonaa puntaa. Se onkin sitten eri asia, lämmittääkö tuo mitään, jos se vie joukkuetta entistä kovemmalla tahdilla kohti divaria. Uusiin hankintoihin rahaa ei ole kulunut edes kymmentä miljoonaa.
Hull joutuu jatkossa tulla toimeen ilman Robert Snodgrassin maaleja. (Kuva: Julian Finney/Getty Images)
Joukkueen fanit tuntuvat olevan kaikkea sitä vastaan, mitä Egyptissä syntynyt englantilainen Allem touhuaa. Eikä ihme, sillä miehen toimet ovat olleet vähintäänkin kyseenalaisia. Viimeaikaiset pelaajasiirrot ovat vain pisara meressä.
Suurimman haloon fanien keskuudessa Allem aiheutti vuonna 2013, kun hän muutti yli satavuotiaan seuran nimen. Hull City AFC muuttui Hull City Tigersiksi. Tigers tulee joukkueen lempinimestä ja onhan logossakin tiikerin kuva. Allem halusi myös City sanan poistettavan nimestä, sen ollessa liian käytetty, jolloin joukkueen nimi olisi vain Hull Tigers.
Näitä ratkaisuja fanit eivät sulattaneet. Seuran historia ulottuu ajalle ennen maailmansotia ja kannattajat haluavat perienglantilaiseen tyyliin pitää perinteistä kiinni. Ulkopuolisten omistajien ajatukset perinteiden muuttamiseksi ovat olleet muissakin seuroissa tuhoon tuomittuja. Hyvän esimerkin tarjoaa walesilainen Cardiff.
Cardiffin omistajaksi 2010 siirtynyt malesialainen Vincent Tan ryhtyi toimiin jo vuonna 2012. Hän vaihtoi siniset pelipaidat punaisiksi ja logossa esiintyvän sinisen linnun lohikäärmeeksi. Cardiffilaiset eivät ratkaisua sulattaneet ja jättivät saapumatta otteluihin. Seurahistorian ennätyskin tehtiin, kun erästä cup-ottelua oli seuraamassa vain noin 4000 silmäparia. Tan joutui lopulta taipumaan, fanien jättäessä seuraavan kauden kausikortit uusimatta. Siniset paidat ja lintu palasivat takaisin.
Myös Hullissa Allem on joutunut luopumaan ajatuksistaan ja joukkue on nykyään taas Hull City AFC. Perinteiden palauttaminen ei pelastanut omistajan mainetta fanien silmissä.
Tiikerit nousivat viime kauden päätteeksi Mestaruussarjasta Valioliigaan. Toiminta kesän siirtomarkkinoilla oli hämmentävää, eikä joukkueen kasaamisesta meinannut tulla yhtään mitään. Surkeasta asetelmasta hyvän kuvan antaa Mohamed Diamen myynti Newcastleen, yksi tärkeimmistä pelaajista valitsee divarijoukkeen liigajoukkueen edelle.
Kova kolaus oli myös seuran liigaan nostaneen managerin Steve Brucen lähtö kesken kaiken. Tällöin väliaikasesti tehtävät otti hoitaakseen Phealan, joka oli lopulta pestissään aina Silvan palkkaamiseen asti. Tottenhamista siirtynyt Ryan Mason oli lopulta kesän ainoa kovemman kaliiperin ostos.
Huonot liikkeet siirtoikkunassa tarkoittivat Hullin lähtemistä kauden avausotteluun hyvinkin vajaamiehisenä. Ehjänä olevia ykkösjoukkueen pelaajia oli vain 13, joten avauksen jälkeen vaihtopenkille ei juuri leveyttä jäänyt. Valioliigan kriteerit täyttävää joukkuetta ei missään nimessä ollut kasassa ja managerinakin toimi kakkosmies Phealan. Fanit osoittivat hävityn ottelun jälkeen rankasti mieltään ja KC Stadiumin ympäristöstä löytyi grafitteja ja tarroja, joissa luki Allem out.
Olosuhteisiin nähden Tiikereiden kausi on ollut menestys. Kaikki muut skenaariot kuin putoaminen selvällä marginaalilla oli kauden alla vaikea nähdä. Nyt putoaminen näyttää olevan edessä, mutta selvää marginaalia ei välttämättä tulla näkemään. Toisaalta uuden managerin Silvan työtä ei helpota taas kerran siirtoikkunan aikana heikentynyt pelaajamateriaali.
Hull on myynnissä ja seuran kannalta olisi äärimmäisen hyvä asia päästä Allemista eroon, niin pian kuin se on suinkin mahdollista.
Kansikuva: Getty