– Voitimme, koska olimme parempia, kuului Pep Guardiolan ensimmäinen kommentti Manchesterin derbyn jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.
Vastapuolen manageri Jose Mourinho taas sysäsi tappion ottelun tuominneen Michael Oliverin piikkiin, koska tämä jätti lusitaanin mielestä selvän rankkarin antamatta. Allekirjoittaneen ja jotakuinkin jokaisen asiantuntijan mielestä Oliver teki täysin oikean ratkaisun, sillä Ander Herrera roikotti jalkaansa epäluonnollisessa asennossa kontaktin saadakseen. Joka tapauksessa ManU-fanit huijaavat lähinnä itseään, jos uskovat managerinsa selityksiin. ”City were in a different level”, oli Sky Sportsin studiossa ottelua analysoineen United-legenda Gary Nevillen näkemys.
Aivan totutun kaltaista dominointia City ei kuitenkaan esittänyt. Reippaat 600 syöttöä on yli 100 vähemmän kuin joukkueen tämän kauden keskiarvo. Vastaavasti United syötti hieman yli 300 kertaa, noin 3,5 kertaa minuutissa. Huomionarvoista oli myös se, että Unitedin syötöistä noin joka neljäs oli pitkä pallo, jollaisesta myös Marcus Rashfordin maali City-puolustuksen avustuksella syntyi. Cityn kenttäpuolella United syötti omille 48-prosenttisesti, kun taas vieraiden vastaava lukema oli 75 – parempi kuin ManU:n kokonaissyöttöprosentti (69).
Palloa City hallitsi odotetusti. Taiston tauottua pallonhallintaprosentit kirjattiin lukemiin 65-35 vieraiden hyväksi. Lähes kaksinkertaisesta syöttöjen ja pallonhallinnan määrästä huolimatta, hukkasi City pelivälineen vain kahdesti Unitedia useammin.
Maalit sarjakärki teki ManU:n suosiollisella avustuksella erikoistilanteista, joita ei Guardiolan mukaan oltu liiemmin harjoiteltu. Myös Cityn alakerta oli ajoittain vaikeuksissa ja Ederson sai venyä huimaan tuplatorjuntaan varmistaakseen voiton joukkueelleen. Samainen tilanne oli käytännössä ainoa Unitedin itse rakentama paikka koko pelissä. Mutta kuten Gary Neville sanoi, poistui Old Traffordilta 70 000 United-kannattajaa, jotka kaikki tiesivät Cityn ansainneen voittonsa.
Lähestulkoon jokainen asiantuntija sanoi taiston tauottua samaa asiaa; City dominoi ja oli selkeästi parempi joukkue. Voitto pitää nähdä todellisena voiman näyttönä. Ei sen takia, että Taivaansiniset hakivat pisteet pahimman kilpakumppaninsa kotiluolasta, vaan tapa, jolla City sen teki, oli hurja. Ainoat hetket, jolloin ManU kontrolloi peliä edes jossain määrin, olivat satunnaisia välähdyksiä viimeisen vartin aikana.
Neville ja Graeme Souness sanoivat ottelun jälkeen, etteivät muista nähneensä montaa Unelmien teatterissa dominoivaa vierasjoukkuetta. Guardiola ja City luottivat omaan sapluunaansa ja se tuotti tulosta.
Kippari Vincent Kompanyn loukkaantumisen jälkeen Pep pudotti Fernandinhon toppariksi ja toi pohjalle Ilkay Gündoganin. Tämän katalaani teki omien sanojensa mukaan saadakseen rakennusvaiheeseen terävyyttä. Vaihto kertoo samalla kaiken olennaisen Guardiolan mentaliteetista. Hän haluaa voittaa pelaamalla, ei vastapuolen virheitä kyttäämällä.
Edes Englannissa epätyypilliset soihdut eivät estäneet Citya hakemasta ansaittuja pisteitä Old Traffordilta. (Michael Steele/Getty Images)
Jos näkökulmaa laajentaa paikallispelistä koko kauteen, on Cityn meno ollut mykistyttävää. ManU-voitto oli neljästoista peräjälkeen, mikä tarkoitti ennätyksen ottamista omiin nimiin. Pisteitä City on pudottanut koko kauden aikana vain kaksi kappaletta. Sunnuntain derbyvoiton lisäksi, City kävi hakemassa täydet pisteet Stamford Bridgeltä suvereenin esityksen jälkeen.
Cityzensin pistekeskiarvo on huima 2,88. Jos tahti jatkuu samana loppuun asti, tulee Cityn pistepotti näyttämään kauden päätteeksi 109 pistettä. 38 ottelun Valioliigan yhden kauden piste-ennätys on Chelsean nimissä. Kaudella 2004-05 Mourinhon suojatit keräsivät 95 pistettä, mikä on hurja pistemäärä, sillä Valioliigan mestaruuteen on harvemmin tarvittu yli 90 pistettä. Leicester voitti sensaatiomaisen mestaruutensa 81 pisteellä.
Cityn ylivoima ei ole sattumaa, vaikka Mourinhon mukaan paikallisvastustaja on onnekas ja kaikki jalkapallojumalat ovat jatkuvasti heidän puolellaan. Cityä määrittää pitkälti hurjan laadukas tekeminen pallon kanssa, mutta todellisuudessa joukkue tekee paljon muutakin. Old Traffordilla ManU ei päässyt liiemmin vastaiskuihin, koska Cityn menetyksen jälkeinen prässi oli niin väkevä.
Johan Cruyffin aikanaan Guardiolalle opettama ajatus pallon voittamisesta takaisin heti menetyksen jälkeen, vaatii reagointia ja työntekoa. Sitä City on esittänyt. Joukkueessa ei ole yhtään vapaamatkustajaa, vaan kaikki ampaisevat välittömästi hakemaan pelivälinettä takaisin. Esimerkiksi Raheem Sterlingin avausjakson tekopaikkaa edelsi Kevin De Bruynen kaksi pallonriistoa. City myös uurastaa pallon kanssa muodostaakseen kolmioita ympäri kenttää. Paikallispelissä Guardiolan suojatit juoksivat yhteensä kuusi kilometriä United-pelaajia enemmän.
Cityn pallollinen tekeminen taas assosioituu tiki-takaan, mutta se on paljon muutakin. Unitedia vastaan vieraiden kaikki rakennetut hyökkäykset tulivat suoraviivaisen etenemisen seurauksena, eivät boxin rajalla hieromisesta. Olennaista Cityn hyökkäämisessä on se, että joukkueelta tuntuu löytyvän rajaton määrä etenemis- ja murtautumismalleja. Välillä City tulee keskeltä, välillä syvältä laitojen kautta. Toisinaan se ylittää kymppialueen yhdellä syötöllä ja välillä liikuttaa siinä palloa useamman kerran ennen murtautumista.
Systeemi toimii, kuten on nähty, mutta vähintään yhtä tärkeää on se tapa, jolla Guardiola on vienyt pelaajiaan eteenpäin. Raheem Sterling oli kansakunnan sylkykuppi ja City-fanien epäsuosiossa Guardiolan tullessa Etihadille, mutta tätä nykyä englantilainen on sarjan parhaita laitureita. Nicolas Otamendi puolustaa laadukkaasti ja Fabian Delphistä on kouliintunut Cityn tasoinen pelimies. Siinä sivussa Gabriel Jesus, Leroy Sane ja kumppanit ovat kehittyneet hyvistä pelureista huippupelaajiksi. Tämäkään ei ole sattumaa, sillä Guardiolan kerrotaan tekevän paljon töitä yksilöiden kanssa, jonka kautta hän haluaa luonnollisesti nostaa joukkueen tekemisen tasoa.
Guardiola tai ottelun parhaana palkittu De Bruyne eivät voiton jälkeen myöntäneet, että mestaruus olisi jo takataskussa. Mestaruustaiston aukeaminen vaatisi Cityltä täydellistä pelillistä luhistumista. Ja oikeastaan ainoa tapa, miten sen voisi kuvitella tapahtuvan olisi, jos De Bruyne ja David Silva loukkaantuisivat kummatkin pitkäksi aikaa.
11 pistettä on iso ero, mutta ei missään nimessä mahdoton. Käytännössä mestaruus on kuitenkin jo ratkennut. Siitä yksinkertaisesta syystä, että Manchester City pelaa kuningaspeliä täysin omalla tasollaan.
Kansikuva: Michael Regan/Getty Images