Jalkapallo on joskus ihmeellistä. Tämän totesi myös tätä nykyä Stokessa palloja torjuva Lee Grant, tämän kauden Valioliiga-debytantti, joka täyttää tällä viikolla jo 34 vuotta. Championshipin teräsmiehen uran huipentuminen Valioliigassa on oma upea tarinansa ja kuvastaa sitä kuinka pienestä asiat voivat lopulta olla kiinni, myös megalomaanisiin mittasuhteisiin kasvaneessa Valioliigassa.
Derbyyn ja takaisin
Hemel Hempsteadin pikkukaupungista Lontoosta luoteseen kotoisin oleva Lee Grant (s. 1983) sai jalkapallo-kasvatuksensa naapurikaupunki Watfordin akatemiassa. Herhiläisistä maalivahdin matka jatkui onnistuneen testijakson myötä Derby Countiin vuonna 2000. Pässien edustusmiehistöön Grant nousi keväällä 2001 istuen kuusi Valioliiga-peliä varavahtina.
Todenteolla Grant kiilasi Derbyn edustusmiehistöön kaudella 2002-03, jolloin englantilaisveskari sai aikuisten debyttiinsä myös kentän puolella. Lopulta parikymppinen torjuja nousi Pässien ykkösveskariksi ohi virolaisen Mart Poomin ja torjui 29 peliä nippanappa 1.divisioonassa säilyneessä joukkueessa.
Seuraavan kauden Grant toimi vielä Derbyn ykköstorjujana, mutta kaudella 2004-05 loukkaantumiset astuivat kuvioihin ja vuotta nuorempi Lee Camp nappasi ykkömaalivahdin paikan. Muutaman enemmän tai vähemmän penkillä istutun ja epäonnistuneita lainapestejä sisältäneen kauden jälkeen Derby päätti vapauttaa entisen ykkösvahtinsa kevään 2007 Valioliiga-nousun jälkeen.
Sheffield Wednesdayssa Grant sai uransa käännettyä. Kuva: Getty
Grantin uusi koti löytyi Yorkshirestä, kun perinteikäs Sheffield Wednesday kiinnitti maalivahdin riveihinsä. Pöllöissä Grant pelasi lopulta kolme kautta, joista jokaisen ykkösmaalivahtina. Wednesdayn pudottua Championshipista keväällä 2010 päätti Grant kuitenkin nostaa kytkintä ja suunnata Turf Moorelle, jonne miehen houkutteli Pöllöissä aiemmin luotsannut Brian Laws. Kokenut tanskalaisvahti Brian Jensen aloitti ja lopetti kauden Burnleyn ykkösveskarina, mutta siinä välissä Grant pääsi torjumaan 25 peliä.
Seuraavat pari kautta Grant toimi Burnleyn selkeänä ykkösveskarina pelaten yli 40 peliä kauteen. Lopulta Grantin tei vei kuitenkin takaisin Derbyyn, jonne tuolloin 31-vuotias maalivahti siirtyi kesällä 2013, kun sopimus Burnleyn kanssa tuli päätökseen. Pässien ykköstorjujana Grant toimi kaksi seuraava kautta Countyn ollessa lähellä nousua takaisin Valioliigaan. Himoittu nousu jäi kuitenkin haaveeksi ja viime kaudella Derbyn ykkösvahdin paikan otti entinen Englannin maajoukkuevahti Scott Carson.
Stoken uusi lukko
Ainoastaan kymmenen Championship-ottelua viime kaudella torjunut maalivahti tuskin haaveili Valioliiga-uran urkenemisesta, ainakaan pelaavana maalivahtina. Kuten vanha sananlasku tietää kertoa: on toisen epäonni, toisen onni, näin etenkin Lee Grantin tapauksessa. Stoken maaliskuusta asti loukkaantuneena ollut ykkösvahti Jack Butland jätti Pottersin maalivahti-osaston kapeaksi, johon Mark Hughes reagoi lainaamalla Derbyn kakkostorjujaksi valahtaneen Grantin siirtoikkunan viimeisenä päivänä.
Pari ensimmäistä peliä Grant katseli vielä penkin puolelta, kun kokenut Shay Given hoiteli torjuntavastuun. Kahdeksan päästettyä maalia kahteen peliin kuitenkin riitti Hughesille ja entinen huippuhyökkääjä antoi Grantille mahdollisuuden tolppien välissä. Jo uransa toisessa Valioliiga-pelissä Grant torjui itsensä Stoke-fanien sydämiin, maalivahdin napattua ottelun parhaan pelaajan palkinnon 1–1-pistejakoon päättyneessä ottelussa Old Traffordilla.
Kun aiemmin mainittiin Grantin olevan Championshipin teräsmies, niin sitä 33-vuotias maalivahti toden totta on. Toiseksi korkeimman sarjantason otteluita on kertynyt peräti 424 kappaletta, joka on neljänneksi eniten koko 2000-luvulla. Siinäkin mielessä syyskuussa siunaantunutta Valioliiga-debyyttiä voi pitää vähintäänkin hienona ja ansaittuna hetkenä kokeneen torjujan uralla.
Jos Potters-kannattajat saivat pidättää hengitystä Givenin ollessa maalissa, ei samaa ongelmaa ole ollut Grantin kantaessa torjuntavastuuta. Kokenut veskari on heti alusta saakka osoittanut olevansa vähintäänkin pätevä myös Valioliiga-tasolle. Tämän huomasi myös Stoken toimitusjohtaja Peter Coatesm joka intoitui kehumaan suojattinsa otteita loistaviksi lokakuussa BBC:lle antamassaan haastattelussa.
17 peliä torjuneen Grantin selän taakse on tehty vain 20 maalia, jonka päälle nollapelejä on kertynyt kuusi. Luvut ovat erittäin hyviä ottaen huomioon, ettei Stoke todellakaan ole puolustusvoittoinen ryhmä.
Numeroa 33 kantava Grant on yksi tämän kauden tarinoista. Kuva: Getty
Vaikkei Grant ole edes pelannut kaikkia Stoken pelejä, jää taakse nollapeli-tilastossa taakse sellaisia nimiä kuin Claudio Bravo, Loris Karius, Ben Foster tai Victor Valdes. Nyrkkeilytilastossa Grant on kakkospaikalla ja torjutuissa laukauksissakin (47) englantilainen on kirkkaasti kärkikymmenikössä. Ei siis ihme, että Stoke maksoi reippaan miljoonan punnan siirtosumman saadakseen torjujan omakseen heti tammikuun siirtoikkunan auettua.
Eivätkä torjujan vahvat otteet rajoitu pelkkiin henkilökohtaisiin tilastoihin, Grantin pelaamista 17 ottelusta Stoke on hävinnyt ainoastaan neljä. Tappiot ovat tulleet kotona Bournemouthille sekä vieraissa Arsenalille, Liverpoolille ja Chelsealle. Matkan varrella Grant on tylsyttänyt muun muassa Manchester Unitedin hyökkäyksen kahteen otteeseen, kun joukkueiden jälkimmäinenkin kohtaaminen päättyi 1–1-pistejakoon.
Vaikka Grantin tarina on hieno – Valioliiga-debyytti 33-vuotiaana yli 400 divaripelin jälkeen – kuvastaa se osuvasti kuinka raadollista, mutta samalla palkitsevaa maalivahdin elämä voi olla. Kakkospallilta ei juurikaan näytönpaikkoja tule, mutta kun sellaisen saa, täytyy se käyttää hyödykseen. Sen Lee Grant toden totta teki ja nauttii nyt ansaittuja päiviä Valioliiga-joukkueen ykköstorjujana.
Tilastot: Squawka, Transfermarkt
Seuraa Lee Grantin ja Stoken menoa ViaPlay-palvelusta ja turvaa Valioliiga-vetosi Unibetin lisäaikavakuutuksen turvin!
Kansikuva: Getty