Valioliigakausi 2018-19 potkaistiin käyntiin viikonloppuna ilman sen suurempia yllätyksiä. Faneille.comin toimittajat Roope Liimatainen ja Jaakko Tiira kokoontuivat uuden kauden ensimmäiseen Valioliigaraatiin, jossa kaksikko pui Jose Mourinhon tilannetta, uutta Arsenalia, Man Cityn ylivoimaa, potentiaalisia yllättäjiä sekä siirtoikkunan parhaita kiinnityksiä.
Jose Mourinhon lausunnot ovat olleet yksi kesän puheenaiheista. Onko lusitaanin lähtölaskenta jo alkanut vai vieläkö hänellä on eväitä siivittää ManU menestykseen?
RL: Hankala on arvioida, missä vesissä Old Traffordin uumenissa todellisuudessa uidaan. Pinnan alla kytee, se on päivänselvä asia, mutta onko Jose Mourinho median tikun silmässä jopa liiankin kanssa. Tulevat viikot, tai viimeistään kuukaudet osoittavat paljon. ManU:n managerin paikka ei ole ollenkaan niin tuulinen, kun esimerkiksi Real Madridissa tai Chelseassa, joissa Mourinho on aiemmin urallaan ajautunut isoihin ongelmiin. Punaisissa paholaisissa työn jälki mitataan voitoissa ja sarjapisteissä. Jos tuloskunto romahtaa, ovat Mourinhon päivät Unelmien teatterissa luetut. Tämän sai kokea esimerkiksi David Moyes, joka irtisanottiin heti, kun sijoittuminen Valioliigan neljän kärkeen ei enää ollut mahdollista. Moyesin sopimukseen oli kirjattu pykälä, joka edellytti pääsyä kärkinelikkoon. Vaikka Mourinho on huomattavasti isompi nimi, on hänelläkin tulosvastuu viedä joukkue joka kausi Mestarien liigaan.
Seurajohto tuskin on tyytyväinen Mourinhon kommenteista ja piikeistä eri suuntaan. Mourinho tuskin taas on tyytyväinen siihen, ettei seurajohto saanut hankittua kesän siirtoikkunan aikana uutta topparia, vaikka sellainen selkeästi oli haussa. Myös kiukutteleva Paul Pogba on iso ongelma ja ensi kesänä puntaroidaankin, onko Pogba vai Mourinho joukkueelle tärkeämpi palanen. Jos Mourinho on hilannut joukkueen esimerkiksi kolmen parhaan joukkoon, ei häntä tulla potkimaan pois.
JT: Ymmärrän sen, että Mourinho kritisoi seurajohtoa ja pyrkii saamaan seuran osittain ongelmallisiin rakenteisiin muutosta, mutta pelaajien kimppuun hyökkääminen on todella erikoinen strategia, joka tuskin kantaa hedelmää. Esimerkiksi kommentit Pogbasta ja siitä kuinka MM-kisojen suljettu ympäristö sopii hänelle toisin kuin pitkä sarjakausi, jossa keskittyminen herpaantuu, heti miehen fantastisen turnauksen jälkeen oli jopa loukkaava lausunto. En myöskään näe, että Mourinho pystyisi pelillisesti viemään ManU:a sinne, minne seuran kannattajat sen haluavat, eli Valioliigan mestariksi. Viime kaudella Unitedin peli ei juurikaan kehittynyt ja se ylisuoritti peliesityksiin nähden. Avausottelussa nähty kuoreen vetäytyminen Leicesteriä vastaan ei myöskään ollut järin rohkaisevaa, vaikka ryhmästä puuttui muutamia tärkeitä pelaajia. Mourinho ei ole onnistunut kehittämään itseään, mikä näkyy karusti etenkin hyökkäyspelin köykäisyytenä. United kyllä teki viime kaudella maaleja, mutta pitkälti tehokkaan viimeistelyn ansiosta, sillä tilanteiden luonnissa he olivat jopa Arsenalia perässä. Tällä menolla lusitaani tuskin näkee joulua ManU-managerina.
Arsenalin uusi aika Unai Emeryn johdolla alkoi tappiolla. Mitä Tykkimiesten avaus tarjosi ja mitä seuralta voi jatkossa odottaa?
JT: Arsenalin esitys Cityä vastaan oli varsin sekava. Pelissä oli hyviä aihioita, mutta myös suuria puutteita, eikä joukkue näyttänyt missään vaiheessa kykenevän haastamaan hallitsevaa mestaria, mikä ei sinällään ole kauden avauspelissä yllättävää. Arsenal prässäsi toisinaan terävästi ja pääsi muutamiin hyviin riistoihin, mutta huippupaikoille se ei edennyt. Tykkimiehet myös yrittivät rakentaa alhaalta, mutta ylempänä operoineet pelaajat eivät tarjonneet tarpeeksi syöttösuuntia Cityn väkevän prässin ohittamiseksi. Tässä lienee Unai Emeryn suurin kehityskohde harjoituskentällä. Arsene Wengerin aikaan verrattuna rohkaisevaa oli kuitenkin selkeä pelisuunnitelma ja Tykkimiehet myös puolustivat pääsääntöisesti hyvin. Avauspeli kuitenkin näytti karulla tavalla, kuinka pitkä matka pohjoislontoolaisilla on sarjan kärkeen. Peli varmasti kohenee jatkossa, mutta Emeryllä riittää työnsarkaa etenkin pallollisen pelin organisoinnin kanssa, mikä oli valovuoden Cityn syöttorallia jäljessä.
RL: Arsenal ja Emery joutuivat heti turhankin epäreiluun puntariin, sillä City oli ainakin vielä tässä vaiheessa projektia aivan liikaa edellä. Se on täysin ymmärrettävää, eikä Tykkimiesten tavoite ole tällä haavaa haastaa mestaria. Seuraavan kierroksen Chelsea-kamppailu antaa jo huomattavasti paremmin suuntaa, sillä siinä ottelussa lähtökohdat ovat huomattavasti tasaisemmat. Vastakkain on kaksi viime kaudella epäonnistunutta seuraa, jotka ovat kesällä vaihtaneet käskyttäjäänsä ja ovat molemmat vielä murrosvaiheessa. Ei tuokaan ottelu tule Arsenalin tulevaisuuden suuntaa muuttamaan merkittävästi, mutta toiminee hyvänä mittatikkuna alkukaudesta. Emeryn onnistumisesta voidaan ensimmäinen linjanveto tehdä vuodenvaihteen aikoihin, mutta vasta kauden loputtua on syytä tehdä kunnolliset arviot.
Man City jatkoi siitä, mihin se viime kaudella jäi. Löytyykö Taivaansinisille tälläkään kaudella pysäyttäjää?
RL: Jos City jatkossakin esiintyy nähdyllä tavalla, niin pysäyttäjää ei ole, eikä tule. Edes lähelle viime kauden pistemäärää yltäminen tulee riittämään mestaruuteen, vaikka takana ollaankin ehkä hieman lähempänä. Kaikki ei kuitenkaan välttämättä mene aivan yhtä ruusuisesti, vaikka tällä hetkellä mikään ei oikeastaan romahtamiseen viittaa. En usko taivaansinisten keräävän enää yhtä näyttävää saldoa, mutta joka tapauksessa mestaruuteen oikeuttavan määrän pisteitä se haalii. Liverpool on potentiaalisin joukkue parantamaan takana osakkeitaan ja uhkaamaan Cityn ylivaltaa. Viime kauden lähin uhkaaja, paikallisvastustaja United, tuskin pystyy sekasortoisessa tilassa parantamaan pistepottiaan. Ei ainakaan merkittävästi.
JT: Cityn englantilaiskolmikko Kyle Walker, John Stones ja Raheem Sterling lyhensi lomiaan päästäkseen sarja-avaukseen. Se kertonee kaiken olennaisen siitä, kuinka kova kilpailu ja nälkä ryhmässä vallitsee. Viime kauden loistoon City tuskin yltää ja sen ykkösprioriteetti lienee Mestarien liiga, mutta myöskään minä en näe, että Pep Guardiolan ryhmää pysäytettäisiin tällä kaudella. Cityn hurja hyökkäyspeli on jopa monipuolistunut viime kaudesta, kun Riyad Mahrez tuli oikealle ja Benjamin Mendy tervehtyi polvivammastaan. Myös Pep puhui kauden alla siitä, kuinka tämä kaksikko tarjoaa joukkueelle uudenlaisia murtautumismahdollisuuksia. Liverpoolin sarja-avaus oli vakuuttava, mutta vastustaja huono, varsinkin kun Manuel Pellegrini lähti jostain tuntemattomasta syystä pelaamaan Anfieldille korkealla linjalla. Uskoisin, että Liverpool voi tulla lähelle, mutta mestaruuteen asti se ei pelillisesti suvereenin Cityn dominanssin alla riitä.
Jos kurkistetaan kärkiseurojen taakse, niin minkä joukkueen uskot omaavan aineksia tämän kauden yllättäjäksi?
JT: Nousijoista Wolvesia ja Fulhamia on povattu korkealle, mutta uskoisin, että Crystal Palace tulee olemaan tällä kaudella kova. Kotkat pelasivat viime kaudella paremmin, mitä tulokset antavat ymmärtää ja saivat keskikentälleen kovia vahvistuksia Cheikhou Kouyaten sekä Max Meyerin muodossa. Etelälontoolaiset onnistuivat myös pitämään talismaaninsa Wilfried Zahan ja ottivat heti komean vierasvoiton Fulhamista. Palace on optimaalinen seura ensi kauden kattavan jatkosopimuksen tehneelle Roy Hodgsonille, joka ei ole sarjan modernein manageri, mutta osaa organisoida etenkin puolustuspelaamisen kuntoon. Kotkien pelaajamateriaali sopii erinomaisesti Hodgsonin melko simppeliin pelitapaan, jossa seura etenee suoraviivaisesti kohti maalipaikkoja. Kausi on vielä pitkä, mutta uskoisin, että Palace voi venyä jopa seitsemänneksi.
RL: Myös täällä on ollut hyvä fiilis Palacesta, eikä jopa europaikoista haastaminen tunnu mahdottomalta. Materiaali ei kuitenkaan ole joka sektorilla järin laaja, joten loukkaantumiset ovat iso riskitekijä. Myös Watfordilla olisi eväät pieneen yllätykseen. Yleinen näkökanta tuntuu olevan putoaminen tai vähintään sarjapaikasta taisteleminen henkeen ja vereen. Kauden avaus sujui mallikkaasti ja joukkueella on paljon hyviä elementtejä. Kieltämättä takalinjat eivät ole aivan Valioliigan edellyttämällä tasolla ja kärkimiestenkin yllä on kysymysmerkkejä, mutta keskikentällä on laatua ja myös leveyttä. Watford voi romahtaa, mutta näen myös mahdollisuuden porskuttaa komeasti keskikastiinkin. Espanjalaisluotsi Javi Gracia on paljon vartijana menestyksen kannalta.
Siirtoikkuna sulkeutui ennen kauden alkua, ketkä olivat mielestäsi sarjan parhaita hankintoja?
RL: Sarjaporrasta alempana vakuuttanut James Maddison pelasi Valioliiga-debyyttinsä Leicesterin paidassa todella lupauksia herättävästi, vaikka näyttämönä toimi suuri ja mahtava Old Trafford. Kuilu divarin ja pääsarjan välillä on koitunut monen kohdalla liian isoksi, mutta vasta 21-vuotiaan Maddisonin kehityskäyrä on siinä vaiheessa, että ennen pitkään hänestä on varmasti paljon iloa Ketuille. Kenties jo tällä kaudella. Myös toinen Leicester-hankinta, Jonny Evans, on kovan kaliberin ukko, jonka mukana tulee myös laatutakuu ilman kysymysmerkkejä.
Nousijajoukkueista Fulham ja Wolverhampton ovat satsanneet menestykseen isolla rahalla, kuten kuuluukin. Wolvesin viidellä miljoonalla kaappaama Joao Moutinho on kesän parhaita diilejä. Fulhamilta nostan esiin Jean Michael Serin, jonka päätyminen juuri Mökkiläisiin oli pieni yllätys, sillä häntä huhuiltiin aiemmin huomattavasti kovemman mittapuun seuroihin. Isosta siirtosummasta huolimatta, Serillä on mahdollisuus olla kesän kovin ostos.
JT: Kollegan arvioihin on helppo yhtyä. Liverpoolin osalta huomion keskipisteenä ovat ansaitusti Alisson ja Naby Keita, mutta uskoisin myös Fabinhon olevan erinomainen hankinta. Kyseessä on erittäin peliälykäs yksilö, joka tarjoaa huomattavasti Jordan Hendersonia laadukkaamman vaihtoehdon keskikentän ankkurin rooliin. Hendersonista Pool taas saattaa saada enemmän irti box-to-box-roolissa, jossa englantilainen loisti Brendan Rodgersin aikana. Uskoisin myös Jorginhon olevan erinomainen lisä Chelseaan. Länsilontoolaiset ovat käyneet lyhyessä ajassa läpi lähes täydellisen pelitaparemontin, mutta juuri peliä registan roolissa rytmittävän Jorginhon avulla prosessi tulee olemaan huomattavasti helpompi. Napolissa loistanutta pohjapelaajaa helpottaa kummasti vierelle asteleva N’Golo Kante, joka on jotakuinkin paras kaveri, jonka konehuoneen pelaaja voi saada. Siitä toimii erinomaisena esimerkkinä Ranskan paidassa loistanut Paul Pogba. Pienemmistä seuroista odotan mielenkiinnolla Brightonin Alireza Jahanbakhshin kontribuutiota, sillä kyseessä on Hollannin liigan viime kauden maalikuningas.
Kansikuva: Shaun Botterill/Getty Images