Paras tapa seurata Valioliigaa on tietysti katsoa pelejä. Se onnistuu parhaiten Viaplay-palvelussa.On vuoden ensimmäisen Valioliigaraadin aika. Faneille.comin toimittajat Roope Liimatainen sekä Jaakko Tiira puivat tällä kertaa hiljattain testissä ollutta videotuomarointia. Myös taantumukselliset managerin valinnat, pölyttyneet cup-kilpailut ja taistelu UCL-paikoista Man Cityn takana nousivat agendalle.
Brittikenttien ykköspuheenaihe on ollut muutamassa Cup-matsissa testattu VAR, eli videotuomarointi. Pitäisikö Valioliigan ottaa VAR käyttöön, ja jos pitäisi niin missä muodossa?
RL: En ole luonut videotuomaroinnista lopullista kantaani. Oikeudenmukaisuuden puolella olen ja missään nimessä siinä ei ole mitään pahaa, että tuomarivirheet vähenevät ja surkeista päätöksistä ei saa kukaan vetoapua. Kolikon toisella puolella on kuitenkin monta asiaa. Pelistä ei missään nimessä saa tulla katkonaista ja juokseva peliaika on yksi lajin hienouksia, jota pitää vaalia. Videoiden tuijottaminen onkin helpompaa esimerkiksi jääkiekossa, jossa pelikello laitetaan vihellyksestä katki.
Olen nähnyt valitettavan vähän otteluita, joissa VAR on käytössä. Ne vähäisetkin havainnot ovat herättäneet kysymyksiä ja epäluuloa. Koska esimerkiksi kyseenalaisen rankkarituomion jälkeen peliä ei laiteta poikki, voidaan sitä jatkaa vielä hyvinkin pitkään ennen seuraavaa mahdollisuutta viheltää pilliin. Tämä aika muuttuu sitten tapahtumattomaksi, jos tuomari päättääkin viedä pallon pilkulle seuraavan katkon aikana. Tuo tuntuu erityisen typerältä ja tuossa ajassa voi syntyä vaikka maalikin, joka sitten perutaan.
Myös se on iso riski, että tuomarit eivät uskalla tehdä päätöksiä kentällä vanhaan malliin, vaan antavat pelin jatkua ja tarkistavat tilanteen hetken kuluttua nauhalta ja tekevät vasta sitten ratkaisunsa. Tuo tuhoaisi pelin soljuvuuden ja aiheuttaisi juurikin tuota ”turhaan” pelaamista, joka muuttuu hetken kuluttua tapahtumattomaksi. Hyväksyn videotuomaroinnin käytön, jos se joskus saadaan toiminaan saumattomasti.
JT: Erinomaisia pointteja, etenkin pelin katkonaisuudesta, joka on videotuomaroinnin isoin kysymys. Toimiakseen VAR:n pitää olla jouheva, eikä esimerkiksi Serie A:ssa käytössä oleva systeemi ole mielestäni toimiva. Italiassa päätuomari saa videotuomarilta vinkin tarkastaa tilanne ja juoksee sitten kentän laidalta löytyvälle näytölle ihmettelemään hidastuksia. Englannissa kokeilu oli vielä sekavampaa, sillä Chelsean ja Arsenalin välisessä liigacupin ottelussa kukaan ei tuntunut tietävän, mitä tapahtuu, kun VAR oli käytössä.
Mutta, peli nopeutuu kovaa vauhtia ja isojakin tuomarivirheitä tapahtuu tämän tästä. Jos VAR kuitenkin otetaan laajamittaisesti käyttöön, on uhkana juuri Roopen mainitsema uskaltamattomuus tehdä päätöksiä ilman videoita. Räikeimmät tuomarivirheet pitäisi kuitenkin saada kitkettyä pois, niitä VAR ei yksinään ratkaisisi, mutta tarjoaisi oikein käytettynä hyvän työkalun. Mutta esimerkiksi joidenkin ehdottomat lätkästä ja jefusta tutut valmentajien haasteet ovat silkkaa idiotismia, joita ei voi juoksevan peliajan puitteissa mitenkään järkevästi toteuttaa.
Mielestäni videotuomarointia voitaisiin käyttää kolmessa tilanteessa. Ja niin, että päätös tulee videotuomarilta maksimissaan 20 sekunnin viiveellä. Ensinnäkin rankkarialueella tapahtuvien käsivirheiden tarkastaminen videoilla olisi hyvä askel, sillä niiden näkeminen tuntuu olevan tuomareille hankalaa. Toinen mihin VAR:ia pitäisi ehdottomasti käyttää on epäselvien paitsiotilanteiden tarkistaminen. Linjurit yleensä näkevät paitsiot, mutta toisinaan he eivät yksinkertaisesti ehdi tai tilanteessa on niin paljon pelaajia, että paitsion määrittäminen on ihmissilmälle mahdotonta. Kolmas käyttökohde olisi tilanteen ulkopuolella tapahtuvat jälkipelit, joita on pelin tiimellyksessä vaikea havaita. Kontaktit tuomareiden pitää pystyä havaitsemaan ja määrittämään rikkeen vakavuus, sillä ei pelistä voi inhimillisyyttä kokonaan hävittää. On hyvä kuitenkin muistaa, että VAR viittaa jo etymologisesti tuomarin avustamiseen, sellaisena sitä pitäisi myös käyttää.
Kentän puolella mestaruus on jaettu jo aikapäiviä sitten, mutta kamppailu sijoituksesta kärkinelikkoon käy kuumana. Mitkä kolme nippua nousevat Cityn seuraksi UCL-paikoille?
RL: Sarjataulukon perusteella Manchester United on lähimpänä UCL-paikkaa ja nostankin heidät sinne ensimmäisenä paikallisvastustajansa perään. Punaisilla paholaisilla on laadukas, mutta ennen kaikkea laaja pelaajamateriaali, joka tulee olemaan avainasemassa kun sarjapisteitä naarataan euro- ja cup-otteluiden keskellä, jolloin pelaajat tarvitsevat myös lepovuoroja. Toisena mukaan nostan Chelsean, jolla ei ole laajan materiaalin tuomaa etua, mutta laatua sen sijaan riittää tarpeeksi. On myöskin hyvin mahdollista, että viime kauden mestarin euroseikkailu loppuu jo seuraavalla kierroksella, sillä vastaan osui Barcelona, joka on ehdottomasti tuon otteluparin suosikki. Mestarien liigasta karsiutuminen helpottaa menestymistä kotimaan kentillä.
Viimeinen valinta onkin vaikeampi, mutta vahvan hyökkäyspelin ja juuri Cityltä napatun päänahan takia en voi olla ehdottamatta Liverpoolia tähän. Joukkueen puolustuspelillä ei kyllä ansaitsisi paikkaa Euroopan kermaturnauksessa, mutta härkäisen hyökkäyksen ansiosta tulosta tulee ja onhan Jürgen Kloppin joukkue kerrassaan viihdyttävää katsottavaa. Spursilla on varmasti sanansa sanottavana tässä sopassa, enkä varsinaisesti ylläty mikäli he kärkinelikkoon kampeavat, mutta veikkaan heitä silti vasta viidenneksi. Materiaali avauskokoonpanon takana on ohutta ja paikoin hyvin heikkolaatuista, joten UCL-otteluiden jälkeen on varmasti hankalaa jaksaa liigapelejä. Arsenalilla en usko olevan asiaa neljän sakkiin.
JT: Mestarin taakse jäävistä UCL-paikoista näyttää tulevaan tänäkin vuonna sarjan suurin mielenkiinnon kohde. Tässä kohtaa järjestystä on kuitenkin äärimmäisen vaikea ennustaa, sillä viidentenä olevan Tottenhamin ja toisena majailevan ManU:n välissä on kuusi pistettä. Pahasti sekaisin oleva Arsenal näyttää kuitenkin putoavan muiden kyydistä. Myös vireet näyttävät aaltoilevan. Chelsealla on nyt heikompi jakso käynnissä. Vuoden vaihteessa ManU:lla oli vaikeaa ja Spursin marraskuu oli erittäin murheellinen. Oman lisänsä tuovat Roopen mainitsemat Mestarien liiga -pelit. ManU ja Liverpool painelevat jatkoon omista pareistaan, mutta Juventuksen ja Barcelonan kohtaavilla lontoolaisseuroilla saattaa olla vaikeaa.
Myös kilpailujen painotus nousee suureen rooliin. Valioliigan mestaruus, kun on käytännössä ratkennut, niin panostavatko esimerkiksi ManU ja Chelsea UCL:n, jopa oman sarjan kustannuksella? Tottenhamin taas voisi kuvitella keskittävän paukkuja FA Cupiin, koska seuran pitäisi pikkuhiljaa realisoida pelillinen nousukiito myös pokaaliksi ja maailman vanhin turnaus on helpoiten valloitettavissa. Arsenal taas suuntaa kaiken järjen mukaan paukkunsa Eurooppa-liigaan, aivan kuten ManU ja Liverpool ovat aiemmilla kausilla tehneet.
Uskoisin ManU:n ottavan yhden paikan, sillä Unitedin laajasta materiaalista tuntuu löytyvän aina joku ratkaisija ja David De Gea torjuu jatkossakin heille arvokkaita pisteitä. Liverpool on kovassa vireessä ja Virgil Van Dijkin pitäisi kohentaa puolustusta merkittävästi, joten uskoisin myös merseysideläisten päätyvän kärkinelikkoon. Spursin materiaali on kapea, mutta pelillisesti Tottenham on vahvassa vireessä. Chelseaa taas tuntuu hiertävän turbulenssi Antonio Conten ympärillä. Sanotaan, että Länsi-Lontoon siniset jäävät Tykkimiesten kanssa nuolemaan näppejään.
Managerien paikat ovat olleet tuulisia, sillä potkuja on jaettu jo seitsemän kappaletta. Uudet nimitykset eivät kuitenkaan ole liiemmin riemunkiljahduksia nostattaneet. Miksi Valioliigaseurat ovat nimitysten kanssa niin taantumuksellisia vaikka imua sarjaan kuvittelisi olevan?
RL: Suurin ongelma taitaa olla lopulta siinä ettei tällä hetkellä vapailla markkinoilla ole järin hyviä vaihtoehtoja. Tai on siellä muutama, mutta he eivät ole Valioliigan alemman puoliskon joukkueiden saatavilla. Toinen tekijä on brittiseurojen vähäinen luotto ns. jokerikortteihin. Todella usein kriisiseurat päätyvät johonkin tuttuun ja turvalliseen vaihtoehtoon, joka ei tuo joukkueeseen mitään uutta, mutta kenties tasoittaa hankalan tilanteen ja pitää pään pinnalla putoamistaistelussa. Stoken juuri pestaama Paul Lambert alkaa olla kyllä jo melkoista divaritasoa ja en lainkaan yllättyisi mikäli hänen opeillaan ei pääsarjan passia enää ensi kaudeksi leimattaisi, vaikka Pottersin materiaalin pitäisi riittää varsin hyvin. Moni ulkomailta naarattu luotsi on tehnyt varsin hyvää työtä, joten neuvoisinkin brittiseuroja olemaan rohkeampia.
Viime kaudet Championshipissä pyörinyt Paul Lambert on Stoken uusi manageri. (Nathan Stirk/Getty Images)
JT: Kun puhutaan Valioliigan massiivisesta tv-diilistä, niin se todenteolla on massiivinen. Kärkikuusikon takana oleville seuroille tv-sopimus tuo pyöreästi 75-prosenttia tuloista, joten seurat haluavat pitää pääsarjapaikastaan kynsin hampain kiinni. Juuri sen takia he tuntuvat päätyvän tuttuihin ja turvallisiin nimiin, joilla on näyttöjä seurojen pelastamisesta. Valmentajamarkkinat ovat kuivat, mutta kyllähän tämän syksyn nimitykset ovat olleet surullisen taantumuksellisia. Everton jää taktisesti kivikautisen Sam Allardycen alaisuudessa koko ajan kauemmas kärkikuusikosta, eikä Alan Pardew ole saanut minkäänlaista ryhtiliikettä aikaan The Hawthornsilla. Tässä kohtaa täytyy kuitenkin nostaa hattua David Moyesille, joka näyttää kääntäneen uransa Itä-Lontoossa. Kaiken ivaamisen keskellä monilla tuntui kuitenkin unohtuvan, että Moyes teki fantastista työtä Evertonissa ja nosti seuran alemmasta keskikastista ylempään.
Paul Lambertin valinta uudeksi Stoke-manageriksi alleviivaa surullisella tavalla tämän kauden managerinimityksiä. Vaatii kaiketi yhtä epätoivoisen tilanteen, kuin missä Hull vuosi sitten rämpi, että uskaltaa palkata Marco Silvan kaltaisen jokerikortin joukkueen peräsimeen. On myös murheellista, ettei vaikeuksissa olevilla seuroilla löydy uskallusta edes nuorten brittien palkkaamiseen. Prestonin Alex Neil, 36, Bristol Cityn Lee Johnson, 36, tai Derbyn Gary Rowett, 43, ovat kaikki tehneet hyvää työtä sarjaporrasta alempana. Sivusta on toki helppo arvostella, mutta seurojen kuvittelisi näkevän asian pitemmällä tähtäimellä, sillä Sunderlandin kaltaisesta selviytymiskierteestä tulee helposti kuluttava ja nyt seura on ehkä kaikkien aikojen kuopassa. Burnley taas on tehnyt töitä pitkäjänteisesti Sean Dychen alaisuudessa, eikä välissä koettu putoaminen taannuttanut seuraa millään tavalla, päin vastoin.
Liigacup ei ole koskaan nauttinut suurta arvostusta, mutta myös FA Cup näyttää ehtyvän, kun tarkkailee seurojen kokoonpanoja. Vieläkö cupeille on paikkansa brittifutiksessa vai alkavatko kilpailut väistämättä pölyttyä?
RL: FA Cup on hieno ja perinteinen tapahtuma, joka kuuluu englantilaiseen jalkapalloon. Sen sijaan tuo toinen tunkkainen ja vähän väliään kaupallisista syistä nimeään vaihtava kilpailu voitaisiin vaikka kokonaan lakkauttaa. Valioliiga-joukkueet antavat muiden sarjojen joukkueille edun europeleissä, sillä rasitusta tulee aivan eri tavalla tiukan otteluohjelman takia. FA Cupissa voisi kylläkin luopua uusintaotteluista ja pelata tasatilanteeseen päättyneet ottelun loppuun asti jatkoajan ja tarvittaessa pilkkujen kautta. Etenkin nuo uusintapelit ovat todella väljähtäneitä tapahtumia, eivätkä niistä ainakaan pääsarjajoukkueet koe muuta kuin harmia. Toivon joka tapauksessa maailman vanhimman jalkapalloturnauksen säilyttävän arvonsa ja tuottavan jatkossakin kiimaisia otteluita dramaattisten yllätysten ja saarivaltakunnan parhaiden pelaajien kera.
JT: Kaljacupista energiajuomacupiksi muuttunut liigacup on melko turhan päiväinen turnaus. Etenkin kaksiosaiset välierät ovat silkkaa idiotismia. Liigacup on kuitenkin hyvä ikkuna antaa peliaikaa nuorukaisille, vaikka kilpailua itsessään ei arvosteta, eikä pidäkään arvostaa. FA Cup taas on kokenut kolauksia viime vuosina. Se johtuu pitkälti Valioliigaan virtaavasta rahasta. Pokaali on aina pokaali, mutta esimerkiksi putoamisuhan alla olevan seuran ei kannata panostaa FA Cupiin, koska palkintorahat ovat lasten kengissä verrattuna liigasta tulevaan tv-rahaan. Kärkiseurat taas ovat mukana europeleissä tai ainakin taistelevat pääsystä sinne, mikä on tarkoittanut kakkosmiesten peluutusta FA Cupissa. Ja, kun FA Cup taival päättyy saattaa palkinnoksi saada arvokkaita lepopäiviä suhteessa kilpailijoihin. Esimerkiksi toissa kaudella, kun Arsenal sukelsi pahimpaan otteluruuhkaan helmikuussa, lähetti Claudio Ranieri koko Kettulauman viikon lomalle.
Sikäli, kun cup-kilpailujen päältä halutaan pyyhkiä pölyjä pois, kaipaisivat formaatit uudistamista. Liigacupin voisi sulauttaa osaksi FA Cupia, niin, että se starttaisi myös Valioliigaseurojen osalta syksyllä. On järjetöntä, että joulun aikaan pelataan neljä peliä kahteen viikkoon, kun sarja on tammikuussa kaksi viikkoa seis FA Cupin takia. Maailman vanhimmalla cup-kilpailulla on paikkansa englantilaisten sydämissä, mutta nykyisellään siihen panostaminen kääntyy helposti taakaksi.
Kansikuva: Emilio Andreoli/Getty Images