Valioliigaa on takana nyt kahdeksan kierrosta ja sarja näyttää odotetun tasaiselta. Kahdeksan peliä on kuitenkin antanut viitteitä joukkueiden voimasuhteista ja kauden mahdollisesta kulusta. Faneille.comin toimittajat Janne Kainulainen, Roope Liimatainen ja Jaakko Tiira pureutuivat puimaan voittoputkesta pudonneen Cityn, vahvasti liitävän Southamptonin, umpisurkean Sunderlandin ja ryhmitystä vaihtaneen Chelsean tämän hetkisiä tilanteita ja kauden suuntaviivoja.
Man Cityn vakuuttava marssi on kääntynyt jo kolmen pelin voitottomaksi putkeksi. Oliko vahva alku vain illuusio?
JK: En sanoisi niinkään. City pelaa edelleen loistavaa futista, mutta esimerkiksi Evertonia vastaan joukkue tuhri kaksi rangaistuspotkua, joten voitto oli niin sanotusti otettavissa. Kolmessa edellisessä ottelussa vastassa ovat olleet Mestarien liigassa Celtic ja Valioliigassa kaksi kovassa lennossa olevaa joukkuetta, Everton ja Tottenham. Eiköhän City jatka voitokkaita otteluita lähiaikoina, muttei välttämättä keskiviikkona, kun Pep Guardiolan miehistö matkaa Barcelonan vieraaksi Mestarien liigassa.
JT: Everton-tasurin missasin, mutta esimerkiksi Spurs riisui Cityn aseista, eikä Guardiolan poppoo meinannut päästä millään Tottenhamin prässin alta järkevästi ylöspäin. Cityn alkukausi onkin ollut lähes viime kauden kopio, kun vakuuttavan voittoputken jälkeen puhuttiin pysäyttämättömästä Citystä, joka on kuitenkin palautettu maanpinnalle. Toki on muistettava Cityn olevan huomattavasti viime kautta laadukkaampi porukka, mutta niin ovat muutkin joukkueet. Taivaansinisten alku ei ole ollut illuusio, vaan enemmänkin osoitus kuinka vahvaa jälkeä Guardiola pystyy tekemään rauhallisella ottelutahdilla ja vahvoilla yksilöillä. Siitä nähdäänkö samaa ilotulitusta otteluruuhkassa en ole niin vakuuttunut.
RL: Viime kaudellahan City otti vielä tämän kauden alkua vakuuttavamman startin, joka päättyi silloinkin White Hart Lanella Tottenhamin ylijuoksuun. Ennen tuota hätäisimmät julistivat taivaansiniset jo mestariksi ja sama toistui tälläkin kertaa. Itse pidän Guardiolan poppoota suurimpana suosikkina nostamaan pyttyä kevällä, kuten tein jo kauden alla, mutta viime kausi ja nykyinen voitoton putki kertovat ettei mitään kannata julistaa liian aikaisin.
Southampton on noussut vaikean alun jälkeen vahvaan vireeseen. Voivatko Pyhimykset kiusata jälleen isompiaan?
JT: So’tonin alku oli todella heikko, kun joukkue jäi tasoihin kotonaan muun muassa Sunderlandin ja Watfordin kanssa. Näyttää kuitenkin siltä, että managerin vaihdoksen mukanaan tuomat kasvukivut on kärsitty, sillä Southampton pelaa tällä hetkellä mainiota jalkapalloa. Claude Puel on ryhmitellyt miehistönsä 4–4–2-formaatioon, jossa keskikentälle muodostuu timantti. Ryhmitys näyttää ainakin saavan Dusan Tadicista todella paljon irti. Vihdoin vastuuta saanut Charlie Austin on myös vastannut huutoon miehen iskettyä neljä maalia neljään edelliseen peliin. Tuskin Pyhimykset sentään Mestarien liiga -paikkoja hätyyttelevät, mutta tällä pelillä sijat 6–8 ovat vahvasti haarukassa.
JK: Näinpä. Puel on tajunnut valmentamisen ydinkysymyksen eli miten saada pelaajista vahvuudet irti. So’tonin hyökkäyspelaaminen Tadicin johdolla on ollut huikeaa, kun katsotaan Euroopan top5-liigoista viisi eniten maalipaikkoja luonutta joukkuetta, niin Southampton löytyy sijalta neljä ja jopa Bayern München on Pyhimysten takana: Real Madrid (133) AS Roma (122) Liverpool (119) Southampton (111) Bayern (109).
RL: Pyhimysten yllä on leijunut jo monta kesää putkeen harmaita pilviä managerivaihdosten ja avainpelaajien poistumisten takia. Jokaisesta takaiskusta joukkue on selvinnyt entistä vahvempana uudelle kaudelle. Tälle kaudelle vaihtui taas manageri, kun Ronald Koeman siirtyi Evertonin peräsimeen. Myös pelaajisto koki kolauksia Graziano Pellen, Sadio Manen ja Victor Wanyaman lähtöjen myötä. Kauden alku ehti jo hetken näyttää siltä, että pilvilinnat vihdoin romahtaisivat, mutta niin vain homma on lähtenyt taas rullaamaan komeasti. Sarjan kärkipäähän tulee tällä kaudella olemaan äärimmäisen vaikea mahtua, mutta eiköhän Pyhimykset kevyesti sarjan paremmalta puoliskolta kauden päätteeksi löydy. Jotain joukkueen taustoilla tehdään vuodesta toiseen oikein.
Voitotta olevan Sunderlandin tilanne näyttää lohduttomalta. Onko David Moyesin ryhmä varma tippuja vai nouseeko Sunderland jälleen kuilun partaalta?
JK: Näinhän tämä on ollut jo useamman vuoden. Black Cats kyntää, mutta on loppukaudesta putoamisviivan yläpuolella. Silti Sunderlandin peli on tällä hetkellä hirveätä kuraa, joten ei tuo hyvältä näytä. Hauska fakta: Championshipissä pelaava Newcastle on voittanut Valioliigaottelun viimeksi 15.5.2016, kun Sunderlandin viimeisin voitto Valjussa on 11.5.2016.
RL: Kyllä tässä kohtaa tekisi mieli sanoa Sunderlandin pelaavan toistaiseksi viimeistä kauttaan pääsarjassa, mutta kuten Janne totetaa, niin näinhän sitä on voinut sanoa monena kautena aikasemminkin. Moyesilla ei ole homma parhaalla mahdollisella tavalla hallussa, eikä joukkueen pelaajamateriaalikaan helpota managerin tekemisiä. Pitkään seurajohto ei varmaankaan konttaamista katso ja kaikki lepää taas uuden managerin ja kenties satumaisen kevään varassa. Toivoisin Moyesin kykenevän kääntämään vielä Mustien kissojen kelkan.
JT: Tilannehan ei tosiaan ole Sunderlandille uusi, esimerkiksi viime kaudella Black Catsilla oli tässä vaiheessa kolme pistettä. Koilisenglantilaisten kiertokin on lähes vakiintunut: huono syksy –> uusi manageri sisään –> ihme pelastuminen keväällä –> toista. Tietysti tähän saatiin kesällä muutos, kun Sam Allardyce loikkasi surullisen kuuluisaan maajoukkueen päävalmentajan tehtävään. Näin ollen uskoisin Moyesin saavan vielä tovin aikaa kurssin kääntämiseen. Kuten aiemmat kaudet ovat osoittaneet Sunderland ei suostu putoamaan, joten ei lasketa joukkuetta vielä ulos ensi kauden Valioliigasta. Pitkässä juoksussa putoaminen voisi olla hyväkin asia, jotta seura pääsisi uusimaan nahkansa ja rakentamaan rauhassa uutta tulemista.
Chelsean heikompi jakso on kääntynyt joukkueen vaihdettua kolmen alakertaan. Onko Italiasta tutulla ryhmityksellä tulevaisuutta Valioliigassa?
RL: En näe suoraa mitään estettä sille miksei kolmen topparin linja ryyditettynä wingbackeilla voisi toimia Valioliigassa. Managerien vastuulla on saada joukkue pelaamaan haluamallaan tavalla ja sisäistämään oman ideologiansa vaatimat asiat. Louis van Gaal yritti heikoin tuloksin tuota Manchester Unitedissa. Walter Mazzarri puolestaan on aloittanut Watfordissa 3–4–3-formaatiolla oikein hyvin tuloksin. Kenties juuri Antonio Conte ja Chelsea lyövät kolmen topparin linjan todenteolla läpi Valioliigassa.
JT: Chelsean siirryttyä kolmen topparin linjaan on allekirjoittaneellekin alkanut valjeta miksi Chelsea osti David Luizin. Vaikka Luiz on huumoripelaajien aatelia taitaa brassi jalalla pelaamisen ja Conte haluaa joukkueensa rakentavan peliä juuri alakerrasta. Tästä syystä italilainen on luottanut konehuoneessakin kahteen selkeään 6-paikan peluriin. Pohdin myös Eden Hazardin roolia ryhmityksessä, sillä wingbackia belgialaisesta ei saa tekemälläkään. Ylemmän keskikentän vapaampi rooli näyttää sopivan Hazardille mainiosti, varsinkin kun belgi saa keskittyä enemmän hyökkäämiseen. Kuten Roope totesi Conte tulee lyömään Mazzarrin säestyksellä kolmen linjan läpi Valioliigassa.
JK: Niin miksipä ei toimisi? Ja miksi tämä formaatio ei ole ollut aiemmin Valioliigassa suosiossa, vaan on vedetty perinteisillä 4-2-3-1 ja 4-4-2 muodostelmilla? 3-4-3:n tulo Valioliigaan johtunee pedanteista italialaisista valmentajista, jotka osaavat tämän systeemin valmentaa. Yleisestihän muodostelma ja pelijärjestelmä tulisi pohjautua pelaajien vahvuuksiin ja heidän yhteistyöhön. Esimerkiksi juuri Hazard ei sovellu 3-4-3 pelitapaan laidalla, niin kuin Hjalmarsson totesi.
Kansikuva: Getty
Seuraa Valioliigaa Viasatin kanavilta sekä ViaPlay-palvelusta.