FC Lahden käskyttäjä toni Korkeakunnas on käynyt kuumana joukkueensa harjoitusolosuhteisiin (Alloverpress)
Lahtea pidetään täysin perustellusti suomalaisen mittapuun mukaan jalkapallokaupunkina. On perinteikkäät kasvattajaseurat Lahden Reipas ja FC Kuusysi. On yhteensä kahdeksan Suomen mestaruutta ja yhdeksän Suomen cupin voittoa. On yhteinen edustusjoukkue FC Lahti, joka on kahdeksastatoista olemassaolovuodestaan pelannut 15 Veikkausliigassa parhaana saavutuksenaan pronssimitali vuonna 2008.
Olosuhteiden puolesta Lahti ei kuitenkaan ole viime vuosina jalkapallokaupungin titteliä ansainnut. Tunnelmalliseen Kisapuistoon suunniteltu liigakriteerit täyttävä stadion antaa yhä odottaa itseään, ja liigapelit pelataan pääosin kolkolla hiihtostadionilla. Suomen vanhin ja puitteiltaan paras jalkapallohalli Suurhalli on muutettu monitoimiareenaksi, jossa on tilaa jalkapalloilijoille puolen kentän verran. Tilalle luvattu Mukkulan kuplahalli viivästyi vuodella, minkä takia FC Lahti joutui harjoittelemaan talvikauden 2013 pääasiassa ulkona säiden armoilla.
Tällä hetkellä kenttätilanne on kaupungissa katastrofaalinen. Aiempina vuosina erinomaisessa kunnossa ollut hiihtostadionin nurmi on hirvittävä perunapelto. Kisapuisto ei ole vielä käyttökelpoinen, sillä sen nurmen alla olevaa lämmitystä ei ole käytetty säästösyistä. Kaikista huonoimmassa kunnossa on FC Lahden harjoituskenttä Jalkarannassa.
Profiilin nosto
Seurana FC Lahtea on kaupungin ulkopuolelta katsottuna vaivannut koko olemassaolon ajan tietynlainen hajuttomuus ja mauttomuus. Menestystä ei ole liiemmin siunaantunut, vaan on seilattu pääasiassa ylemmän ja alemman keskikastin välillä pronssikausi 2008 sekä putoamiseen päättynyt vuosi 2010 pois lukien. Säpinää seuran ympärille ovat saaneet aikaan ainoastaan lukuisia otsikoita vuosien varrella aiheuttanut faniryhmä sekä Kuningas Litmasen visiitit joukkueeseen.
Tälle vuodelle seura teki selkeän profiilin noston. Valmentajaksi palkattiin Myllykoskella hyvää työtä tehnyt Toni Korkeakunnas, joka palkittiin vuonna 2012 vuoden liigavalmentajana. Pelaajapuolelle seura värväsi maalivahti Henrik Moisanderin ja toppari Jani Tanskan TPS:stä, laitapelaaja Hassan Sesayn MYPA:sta ja paluumuuttajat Eero Kortteen JJK:sta sekä Drilon Shalan Turkin Linyitsporista. Kun vielä kesken viime kauden pestatut profiilipelaajat Ariel ”Tuco” Ngueukam sekä Henri Toivomäki jatkoivat seurassa, FC Lahti on ensimmäistä kertaa koko historiansa aikana oikeasti varteen otettava mitaliehdokas. Sen kausi on lähtenyt kuitenkin ailahtelevasti käyntiin. Kasassa on seitsemästä ottelusta yhdeksän pistettä maalierolla 8-6. Tilanne ei ole huono, sillä tavoitteena olevaan mitaliin on matkaa neljä pistettä, ja kärkijoukkueet ovat pelanneet ottelun Lahtea enemmän.
Ariel ”Tuco” Ngueukam on tällä kaudella tehtaillut yhden maalin ja antanut kolme syöttöä (Alloverpress)
Pelillisiä ongelmia
FC Lahti kohtasi FC Hongan maanantaina hyväkuntoisella Tapiolan urheilupuiston nurmella. Joukkueen pallollinen pelaaminen oli kovin vaatimatonta, yksipuolista ja suoraviivaista. Maalivahti Moisander on äärettömän taitava pelaamaan jalalla, joten tämä mahdollistaa alhaalta avaamisen sekä pallon kierrättämisen maalivahdin kautta. FC Lahti yrittikin avata peliä siten, että laitapakit nousivat ylös, topparit Jani Tanska ja Markus Joenmäki levittivät laidoille ja keskikentän yksinäinen pohjapelaaja Pyry Kärkkäinen laskeutui heidän väliinsä. Ongelma tässä oli se, että ennen kaikkea Kärkkäisen mutta myös Tanskan pallollinen osaaminen on nätisti sanottuna vaatimattomalla tasolla.
Honka prässäsi kahdella pelaajalla muun joukkueen jäädessä alas makaamaan, mutta Kärkkäinen ei uskaltanut hakea riittävän aktiivisesti palloa itselleen, vaikka tilaa oli yllin kyllin. Tästä johtuen pallo lähti liian herkästi pitkänä kohti sentterinä pelannutta Tucoa Moisanderin avattua ensin lyhyellä toiselle toppareista. Joukkue ei myöskään yrittänyt ylempänä kierrättää palloa, ja siten saada Hongan ryhmitystä sen sisään aukkoja tuovaan sivuttaisliikkeeseen, vaikka siihen oli mahdollisuuksia. Sen sijaan puskettiin jääräpäisesti yhdestä sektorista eteenpäin. Sieltä ei yritetty päästä Hongan puolustuksen selustaan, vaan pääsääntöisesti pallo toimitettiin rangaistusalueelle, jossa odotti seisovin jaloin oleva Tuco ja Hongan puolustuslinja. Näistä taistelupalloista saatiin muutama vaarallinen hässäkkä aikaan. Lahti hallitsi ottelua ja paine Hongan päässä kasvoi koko ajan, mutta todelliset maalipaikat olivat vähissä.
Honka ei pelissä maalipaikoilla juhlinut, mutta Lahden puolustuspeli ei silti näyttänyt kovinkaan yhtenäiseltä. Suurimmat ongelmat olivat puolustuslinjan yhtenäinen toiminta sekä toppareiden ja keskikentän keskustan välisen alueen puolustaminen. Kärkkäinen oli 4-3-3 ryhmityksessä keskikentän pohjalla yksin. Kun hän siirtyi usein palloa kohti, jäi Kärkkäisen taakse puolustuslinjan eteen ajoittain valtava reikä, jota Honka ei FC Lahden onneksi osannut hyödyntää. Koko puolustuslinja puolusti erittäin voimakkaasti ja aggressiivisesti eteenpäin, ja tämä tuotti lukuisia hienoja riistoja. Ongelma oli se, että tämä jätti ajoittain selustan todella auki, kun muu linja ei tällaisissa tilanteissa oikeaoppisesti kaventanut, vaan tyytyi huolehtimaan omasta alueestaan. Toimintatapa kostautui ottelussa kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla Roni Porokara karkasi heikkoon laukaukseen päättyneeseen läpiajoon, kun Joenmäki kyttäsi syöttöä Porokaran jalkaan, joka ovelasti kiepsahti Joenmäen selustaan. Tanska katseli tilannetta sivuttaissuunnassa noin 20 metriä väärin sijoittuneena.
Toinen kerta maksoi Lahdelle tasapelipisteen. Hongan vasen laitalinkki Antti Mäkijärvi siirtyi maalipotkutilanteessa keskisektorille. Oikea laitapakki Henri Toivomäki seurasi Mäkijärveä jättäen oman paikkansa linjassa, ja valtavaan tyhjään tilaan hiipi Hongan kymppipaikan pelaaja Josh Pritchard. Maalipotku putosi Porokaran jalkoihin, ja hänellä oli helppo työ vapauttaa Pritchard läpiajoon, josta mies ei erehtynyt. Todella typerää puolustamista FC Lahden joukkueelta, ja Honka kiitti vieden kolme pistettä itselleen.
Mitä tehdä?
FC Lahti on rakennettu pelaamaan jalkapalloa. Joukkue on täynnä pallollisesti taitavia pelaajia, jotka kykenevät liikuttamaan pelivälinettä ja sitä kautta vastustajaa sekä murtautumaan muutenkin kuin heittämällä pitkän pallon rangaistusalueelle tai selustaan. Surkea kenttätilanne on kuitenkin pakottanut valmentaja Korkeakunnaksen tekemään pelitavallisia kompromisseja. ”Stadionilla täytyy pelata pitkää palloa, eikä meillä ole sellaista harjoituskenttää, jossa voisi paneutua taktisiin ison kentän treeneihin”, totesi Korkeakunnas Etelä-Suomen Sanomissa vajaa viikko sitten. Tämä ongelma heijastui maanantaina suoraan peliesitykseen. Joukkue ja valmentaja ovat haastavassa tilanteessa. Pelissä on etenkin taktisesti todella paljon parannettavaa. Mutta miten harjoitutat ja kehität joukkueesi pelaamista, jos sinulla ei ole paikkaa tehdä sitä? Tämän asian kanssa Korkeakunnas joutuu lähiviikkoinakin painimaan.
Lauantaina 17.5. klo 16.00 FC Lahti-RoPS, Lahden Stadionilla.