Jännittävä Veikkausliiga-kausi on potkaistu vauhdilla käyntiin. Voit seurata kaikki ottelut Ruutu+ -palvelun kautta.Kotimainen futiskausi on täydessä vauhdissa – katso kaikki pelit ilmaiseksi
Inter ilmoitti tänään pidetyssä lehdistötilaisuudessa tehneensä sopimuksen hyökkääjä Mac Kandjin kanssa, joka tunnetaan Suomessa parhaiten ajastaan HJK:ssa. Interin ongelmat ovat kuitenkin kaikkialla muualla kuin hyökkäyspäässä, joten mitä Shefki Kuqi ja seura hakevat palkatessaan jälleen yhden kovapalkkaisen kysymysmerkin?
Interin viime kaudella kaikki mahdolliset asiat menivät alusta alkaen pieleen. Motivaationsa ja palon valmennukseen menettäneen Job Dragtsman aikana joukkueen otteet olivat alkukaudella surkeita eikä homma parantunut lainkaan Shefki Kuqin tultua joukkueen peräsimeen. Inter oli vähällä pudota nimivahvalla ja kalliilla joukkueella divariin, mutta lopulta TPS kaatui kovan taistelun jälkeen kaksiosaisessa liigakarsinnassa.
Interin viime kauden ongelmana oli sekava pelaajapolitiikka. Turun sinimustapaidat ovat nimensä mukaisesti olleet alusta alkaen varsin kansainvälinen seura ja Interin historia pitää sisällään Diego Corpachen, Jos Hooiveldin, Aristides Pertotin ja Rickard Teberion kaltaisia legendaarisia ulkomaalaisvahvistuksia. Viime vuosina sihti on kuitenkin ollut heikkoa ja viime kaudella päävalmentaja Kuqi tuntui luottavan siihen, että hankkiessaan tarpeeksi monta pelaajaa, on joukossa vahingossakin vähintään yksi mitat täyttävä vahvistus.
Täysin pieleen menneen viime kauden olisi pitänyt olla koko seuralle iso herätyksen paikka. Seurapomo Stefan Håkans puhui paljon siitä, että tulevaisuudessa seuran identiteetti ja ykkösjoukkue tulee rakentua entistä enemmän paikallisten pelaajien ympärille. Myös Kuqi tuntui sisäistävän asian ja hän sitoutuikin nostamaan entistä enemmän seuran nuoria omia kasvatteja ykkösjoukkueen matkaan.
Kaikki näyttikin talvella hyvältä kun Arttu Hoskosen, Benjamin Källmanin, Ademi Albionin ja Elias Mastokankaan tapaiset nuoret pelaajat esiintyivät harjoitusotteluissa edukseen. Inter oli hankintojen suhteen maltillinen ja tämän kauden ulkomaalaisvahvistusten pitäisi olla ehdottomasti ykkösjoukkuetta vahvistavia nimiä. Tärkeää oli myös modernin Inter-ikonin Timo Furuholmin paluu henkiseen kotiinsa. Persoonallinen, mutta aina täydellä sydämellä kentällä esiintyvä Furuholm on synnynnäinen johtaja, joka ymmärtää mistä interläisyydessä on kyse. Alkukaudella Furkka onkin ollut joukkueen yhdessä pitävä voima, joka johtaa niin pukukopissa kuin esimerkillään kentällä.
Inter otti tietoisen riskin lähtemällä kohtalaisen kapealla materiaalilla kuluttavaan ja pitkään Veikkausliiga-kauteen. Erityisesti joukkueen puolustus tiedettiin jo ennen kautta haavoittuvaiseksi, eikä viime viikkojen kohtuuton loukkaantumissuma ole ainakaan parantanut Interin mahdollisuuksia pärjätä kentällä. Esimerkiksi toissa viikon kotiottelussa IFK Marienhaminaa vastaan Interin puolustuslinjassa esiintyi kaksi keskikenttäpelaajaa ja laitapuolustaja Niko Markkula oli pakotettu pelaamaan itselleen tuntemattomalla paikalla puolustuslinjan keskustassa.
Stefan Håkans on pistänyt miljoonia euroja omasta pussistaan Interin toiminnan kehittämiseen ja Inter on hyvin pitkälti nykyisen kaltainen seura juuri suuren sydämen omaavan omistajansa ansiosta. Olikin odotettavissa, että seura regoisi jollain tavalla nykyiseen tilanteeseen. Luontevinta olisi ollut vähintään yhden uuden puolustajan hankinta, mutta jostain käsittämättömästä syystä Inter päätti kuitenkin hankkia liki kaksi vuotta ilman seuraa olleen Kandjin. Senegalilaisen sopimus kestää heinäkuun loppuun, mikä lisäksi diilissä on optio loppukaudesta.
Interillä on riveissään Njazi Kuqin ja Timo Furuholmin myötä kaksi Veikkausliigan tähtihyökkääjää. Tämän lisäksi taustalla peliaikaa ja näyttömahdollisuuksia kärkkyy Benjamin Källman ja Albion Ademi, kaksi kotimaan mittakaavalla superlupaavaa nuorta pelaajaa, jotka ovat ainakin harjoitusotteluissa osoittaneet pystyvänsä pelaamaan ilman suurempia ongelmia veikkausliigatasoisia joukkueita vastaan. Mitä seura siis oikein luulee saavuttavansa Kandjin hankinnan myötä?
Kandji on yksi Veikkausliigan historian yliarvostetuimmista pelaajista. Hän toki teki monta tärkeää maalia HJK:n Eurooppaliiga-taipaleen aikana, mutta usein oli parhaimmillaankin varsin keskinkertainen pelaaja, jonka tilastot eivät päätä huimaa. Jos Big Mac oli kaksi vuotta sitten keskinkertainen liigapelaaja, niin miten hän pärjää kahden vuoden pelaamattomuuden jälkeen? Mitä tilanteesta ajattelee Källman ja Ademi, jotka joutuvat jälleen hakemaan peliaikaa Interin lainaseura EIF:stä? Tuntuu siltä, että hädän hetkellä Kuqi sortuu jälleen kerran omaan perisyntiinsä. Miten kauan Inter voi vielä uskottavasti näytellä olevansa nuorten kasvattajaseura, jos se vuodesta toiseen hankkii Kandjin ja Bajaram Nebihin kaltaisia turisteja viemään peliaikaa omilta lupaavilta nuoriltaan?
Moni kotimainen pelaaja karttoi pitkään Interiä, koska seurapomo Håkans ei ollut halukas myymään pelaajiaan ulkomaille ilman kunnollista siirtokorvausta. Kohta seuralla on jälleen edessään sama tilanne. Miksi lupaavat nuoret suomalaiset haluaisivat siirtyä seuraan, joka lupauksista huolimatta suosii vuodesta toiseen kovapalkkaisia ulkomaanarpoja?
Kansikuva: All Over Press
Edit: 05.05.2017 15:02: Korjattu tieto sopimuksen pituudesta