Seuraa parasta kotimaista jalkapalloa Ruutu+ -palvelusta.Ilveksen kausi päättyi ansaittuihin pronssijuhliin. Perinteikäs tamperelaisseura on noussut lyhyessä ajassa kotimaisen Veikkausliigan kärkipäähän ja vieläpä ilman merkittäviä rahallisia panostuksia. Heti kauden päätyttyä Ilves koki kuitenkin kovia siirtomarkkinoilla, mutta jos ja kun seura malttaa jatkaa nykyisellä linjallaan, taistellaan Tammelassa mitaleista myös tulevaisuudessa.
Sarjan parhaaksi pelaajaksi kaudella 2016 arvostettu Emile Paul Tendeng oli tänä kesänä haamu entisestään, eikä Seinäjoelle matkannutta senegalilaista tule Tampereella ikävä. Vastaavasti Reuben Ayarnan ja todennäköiseltä näyttävä Tucon menetykset korpeavat tamperelaisia. Kokenut Ayarna on pelinrytmittäjänä täysin omaa luokkaansa Veikkausliigassa ja Ilveksen peli kulki pitkälti juuri ghanalaisvasurin kautta. Vastaavasti Tucon 15 maalia tulivat tarpeeseen, sillä Ilveksen hyökkäyspelaaminen ei ollut joukkueen vahvuus viime kaudella. Joukkue maalasi vain 39 kertaa, joten niistä viisi syöttänyt Tuco oli mukana puolissa joukkueen maaleista. Tähän kauteen ammattilaisuransa päättänyt Antti Hynynen on niin ikään ikävä menetys nuorelle ryhmälle.
Loistavan kauden 2016 jälkeen aleksivalavuorimaisempi seurajohto olisi saattanut laittaa isompaa vaihdetta silmään, mutta Ilves nosti budjettia vain 100 000 eurolla.
Muun muassa Faneille.comin tähdistökentälliseen valittujen Tucon ja Ayarnan poistumiset ovat kuitenkin ymmärrettäviä. Noin 450 000 euron pelaajabudjetilla viime kaudella operoinut Ilves ei maksa lähellekään samantasoisia palkkoja, mitä kaksikko tulee nauttimaan Helsingissä ja Seinäjoella. Ottaen huomioon kuinka lyhyt jalkapalloilijan työura on ja kuinka pieniä palkat Veikkausliigassa ovat, kannattaa esimerkiksi 32-vuotiaan Ayarnan pelata siellä missä hänelle maksetaan eniten.
Muihin suhteutettuna Ilveksen viime kauden budjetti oli sarjan seitsemänneksi suurin, noin puolet pienempi kuin SJK:lla ja kolmasosa Klubin vastaavasta. Toisin sanoen Ilveksellä ei ole nykyisellään varaa taistella Klubin tai SJK:n kanssa samoista pelaajista ja jos olisi, saattaisi seuran kassa kuivua nopeasti.
Ilveksen ensi kauden budjetista ei luonnollisesti ole tietoa, mutta olettaa sopii, että seura jatkaa maltillisella linjallaan. Siitä viestivät Tuomas Rannankarin hankinta ja huhuissa pyörineet Matias Ojalan sekä Eero Hyökyvirran siirrot Mansesteriin.
Tupsukorvien kannalta tärkein jatkosopimus sorvattiin jo hyvän aikaa sitten, kun loistavaa työtä tehnyt Jarkko Wiss laittoi nimensä alle kauden 2020 loppuun kestävään sopimukseen.
Pragmaattisen luotsin jatkaminen takaa sen, että Ilves säilyy houkuttelevana kohteena nuorille suomalaispelaajille myös jatkossa. Ei liene sattumaa, että niin moni 20 ikävuoden korvilla ollut suomalaispelaaja on tehnyt läpimurtonsa juuri Ilveksessä. Komeimpana muistetaan tietysti Middlesbrough’n paitaan vuosi sitten vaihtanut Mikael Soisalo, mutta esimerkiksi Felipe Aspegren, Tuure Siira, Lauri Ala-Myllymäki, Tatu Miettunen tai Iiro Järvinen ovat nousseet Wissin alaisuudessa keskivertoa paremmiksi Veikkausliigapelaajiksi.
Lauri Ala-Myllymäki on yksi monista Ilveksessä huipulle nousseista pelureista. (AOP)
On siis ihan perusteltua kuvailla Ilvestä Veikkausliigan mallioppilaaksi. Seura on panostanut rohkeasti nuoriin pelaajiin, jotka ovat ottaneet Wissin alaisuudessa isoja kehitysaskeleita. Nuoren ja lahjakkaan rungon päälle Ilves on hankkinut pääosin erittäin hyviä ulkomaalaispelaajia, jotka ovat nostaneet ryhmän vielä astetta korkeammalle tasolle. Lähdöt toki kirpaisevat, mutta kun perusta on kunnossa kestää se muutaman avainpelaajan menetyksen, varsinkin kun Ilves on kyennyt kasvattamaan uusia avainpelaajia.
Mesenaattien rahoissa kylpevät, mutta pahasti sekaisin olleet SJK ja Inter taas ovat malliesimerkkejä siitä, ettei kovalla materiaalilla pärjää jos rakenteet huojuvat.
Ensi kesän europelit ovat Ilvekselle hieno palkinto seuran ja edustusjoukkueen tekemästä työstä. Valitettavasti suomalainen jalkapallo tuntee turhan monta esimerkkiä siitä, kun vauhtisokeus iskee europelien myötä ja seura elää riskillä yli varojensa. Ilvekselle varoittava esimerkki löytyy jopa samasta kaupungista Tampere Unitedin luhistuttua HJK:n ykköshaastajasta konkurssiin. Kauden päätteeksi sarjasta pudonnut JJK ei näytä vieläkään päässeen kunnolla jaloilleen kauden 2011 pronssia seuranneista talousvaikeuksista.
Tällä hetkellä Ilves seisoo tukevalla jalustalla, sillä seura teki jälleen voittoa. Taloutta on siis hoidettu huomattavasti fiksummin, kuin samaa nimeä kantavassa Liiga-joukkueessa. Ilveksen haasteena onkin pysyä nykyisellä tiellä. Tammelan lehtereillä käy peliä kohden yli 3000 katsojaa, seurasta on tullut houkutteleva kohde nuorille suomalaispelaajille ja ennen kaikkea pelikentällä kulkee.
Jos Ilves malttaa edetä askel kerrallaan, taistelee se HJK:n kanssa mestaruudesta täysin uusitussa Tammelassa kaudella 2021.
Kansikuva: Marko Tuominiemi / All Over Press