Keskiviikkona aloitetaan ja lauantaina paketoidaan ennakkoon huippujännittävät Veikkausliigakarsinnat, jossa kohtaavat Helsingin IFK ja Esport Honka. Pääkaupunkiseudun paikallinen on ennakkoon tasainen ottelupari, jonka keskinäisiä voimasuhteita on haastava ennakoida ennen avauspotkua. Pelillisen puinnin sijaan, tämä artikkeli keskittyy puimaan sitä, mitä seurat tarjoavat kotimaiselle pääsarjalle.
HIFK:n ja Stadin derbyjen poistuminen olisi iso isku kannattajakulttuurille
Stadin Kingeinä tunnettu HIFK:n kannattajaporukka jakaa mielipiteitä. Kannattamisessa ja tunnelman luonnissa Helsingin punaisen seuran kannattajat ovat kuitenkin omaa luokkaansa. Mutta myöskään ikäviltä lieveilmiöiltä ei olla vältytty. HIFK:n ja paikallisvastustaja HJK:n kannattajien välisiä nujakoita nähtiin etenkin seuran vuonna 2015 alkaneen liigataipaleen alussa, mutta viimeisimmät derbyt ollaan vietetty huomattavasti rauhallisemmissa tunnelmissa.
Stadin Kingien järjestyshäiriöt eivät tosin rajoitu Stadin derbyihin, vaan muutama vuosi sitten muutamat kannattajat hyökkäsivät Tampereen Tammelassa järjestyksenvalvojien kimppuun. Tapauksen tiimoilta käydään oikeudenkäyntiä Pirkanmaan käräjäoikeudessa ja kuusi mieshenkilöä on asetettu syytteeseen.
Faneille.comin toimittaja Mikko Sergejeff kirjoitti erinomaisen mielipidekirjoituksen Stadin Kingien merkityksestä suomalaiselle kannattajakulttuurille. Kirjoituksen saama vastaanotto sivustomme Facebook-sivulla taas avasi kuinka vääristyneen kuvan valtamedian uutisointi on HIFK-faneista antanut. Kommenteissa puhuttiin lapsiperheille vaarallisista tapahtumista ja moni tuntui leimaavan koko kannattajakunnan yhdeksi ja samaksi häirikköporukaksi.
Väärin. Häiriöitä aiheuttava porukka on pieni, mutta sen saama mediahuomio on suhteettoman suuri, koska konfliktit myyvät juttuja. Ja ei, kannattajakulttuuri ei tarkoita riehumista ja tappelua, päinvastoin. Suuren osan vastuusta saavat ottaa toki HIFK seurana ja itse Stadin Kingit, sillä tunnettuja uusnatseja on edelleen nähty jopa eturivissä. Vaikka HIFK on seurana tuominnut väkivaltaisuudet, jää voivottelu turhaksi sanahelinäksi, mikäli otteluita rähinöinnin mahdollistajana käyttävät häiriköt pääsevät peleihin kerta toisensa jälkeen.
Ongelmista huolimatta HIFK on yli 3000 pysyneen katsojakeskiarvonsa myötä erittäin hyvä lisä sarjaan, vaikka joukkueen peli itsessään on ollut lähinnä kamalaa katsottavaa. Suomen mittapuulla hyvää tunnelmaa pitäviä kannattajia löytyy HJK:n ja hiljattain pääsarjaan takaisin nousseen Turun Palloseuran kotipeleistä. Sitä ei voi kuitenkaan kiistää, etteikö HIFK:n Klackenina tunnettu fanipääty tarjoilisi Suomen parasta tunnelmaa.
Amerikkalaistyylistä pros and cons -listaa hyödyntäessä nousevat hyvät puolet selvästi huonompia suuremmiksi, vaikka ikäviä varjoja ne toisinaan HIFK:n muuten upean kannattajakunnan päälle heittävätkin. Niin tai näin on HIFK vienyt kannattajakulttuurin uudelle tasolle – niin hyvässä kuin pahassakin.
Espoo ei ole tullut tunnetuksi järin hyvänä urheilukaupunkina
Vaikka Espoo on asukasmäärältään Suomen toiseksi suurin paikkakunta, voisi pääkaupungin länsipuolista pitäjää luonnehtia kaupungin sijaan esikaupungiksi. Espoo on tietyllä tapaa sieluton paikka Helsingin kyljessä, jonka pääsarjaseurat tuntuvat (pl. salibandy) kaatuvan yksi toisensa jälkeen. Espoon luonnehtiminen Suomen muovisimmaksi kaupungiksi tuskin nostattaa järin suuria soraääniä. On hyvin mahdollista, että Espoossa on enemmän HIFK-symppaajia kuin Hongan tukijoita.
Kolmen hopean Hongasta tuli 2000-luvulla jonkin sortin kestomenestyjä Veikkausliigaan. Todellisuudessa seuran talous oli kuten espoolaisilla pääsarjaseuroilla yleensä, kuralla. Honka pysyikin pinnalla pitkälti kahdesta syystä: Mika Lehkosuo ja tiheään timantteja jauhanut junnumylly. Tammikuussa 2012 HJK maksoi Rasmus Schüllerista ja Demba Savagesta peräti 400 000 euroa. Yleisesti ottaen Klubin pulittamaa summaa pidettiin tietoisena ylihintana, jotta tuohon aikaan ainoa paikallisvastustaja pysyisi pinnalla.
Honka on kuitenkin noussut jaloilleen. Vanhat Pallohonka Oy:n rahasotkut ovat historiaa ja seura on nykyään osa vakavaraista Esport liikuntapalveluyritystä. Tällä kaudella Hongan peleissä on nähty kunnollinen kannattajaryhmä, eikä yhtä vaille 1100:n katsojan keskiarvoa voi pitää huonona Ykköseen.
Honka itse asiassa kirjautti todella komeita katsojalukuja reippaat kymmenen vuotta sitten. Kaudella 2005 joukkueen katsojakeskiarvo oli yli 4 000 ja seuraavalla kaudella rahtusen alle 4 000:n. 2000-luvun lopussa yleisökato alkoi käymään ja toistaiseksi viimeisellä Veikkausliigakaudellaan vuonna 2014 Hongan katsojakeskiarvo oli reilut 1500 katsojaa.
Tunnelman kannalta Hongan on vaikea päihittää HIFK:ta, mutta kannattaa muistaa ettei stadilaistenkaan peleissä ollut kuin keskimäärin reilut 900 katsojaa joukkueen pelatessa Ykkösessä vuonna 2014. Stadin derbyjen tasolle Hongan ja HJK:n väliset taistot eivät kuitenkaan tulisi ikipäivänä yltämään ja Hongan pääseminen HIFK:n katsojalukuihin tuntuu jossain määrin utopistiselta unelmalta.
Urheilullisesti Honka olisi HIFK:ta parempi vaihtoehto
HIFK:n Veikkausliigataival on edennyt laskevaa käyrää. Debyyttikaudellaan vuonna 2015 seura oli komeasti seitsemäs, mutta vaikeudet alkoivat viime kaudella. Jani Honkavaara sai potkut kesällä, mutta tilalle tullut Antti Muurinen onnistui välttämään karsinnat. Tällä kaudella HIFK:n pelaaminen taas on ollut lähinnä kamalaa taapertamista, eikä Muurisella ole minkäänlaista havainto, miten saada parasta irti heikosta materiaalistaan. HIFK:n pelaaminen on pysynyt ajoittain edes siedettävällä tasolla ikämiespeleihin edustuskelpoisten Mika Väyrysen ja Mikael Forssellin ansiosta.
Vaikka HIFK:n taloudellisesta ahdingosta ei ole juurikaan uutisoitu, on se lajipiireissä lähestulkoon yleistä tietoa. Tilannetta ei liiemmin helpota se tosiasia, että HIFK:n junioritoiminta on ollut käytännössä olematonta. Tällä kaudella seuran A-juniorit tosin ottivat komeasti SM-pronssia, mutta nuoremmista ikäluokista kerrottavaa ei jäänyt.
Muurisella ei myöskään tunnu olevan kiinnostusta antaa edes saumoja joukkueensa nuorille lupauksille, joita seura hankki talvella pääkaupunkiseudun muista seuroista. Alle 25-vuotiaista pelureista Carljohan Ericsson pelasi vajaat 1400 minuuttia ja Fredrik Lassas 729 minuuttia. Tuukka Andberg nähtiin kentällä 290 minuutin verran, Nikolas Saira 155 minuuttia sekä Tommi Jyry 148 minuuttia. Poikamaajoukkueista tutut Daniel Rantanen ja Eero Hyökyvirta jäivät ilman minuutteja.
Siinä missä samaan aikaan Veikkausliigan noussut Tampereen Ilves on noussut hyväksi ja houkuttelevaksi kasvualustaksi nuorille lahjakkuuksille, kannattaa talenttien karttaa HIFK:ta. Esimerkiksi maan kärkilupauksiin vielä muutama vuosi sitten kuulunut Lassas on taantunut tähtipaidoissa keskivertoa huonommaksi Veikkausliigapelaajaksi. Jani Bäckmanin ja Pauli Kuusijärven kaltaiset tusinapelaajat saavat kuitenkin Muuriselta luottoa, kun nuori kaarti istuu penkillä. Toisin sanoen HIFK:n toiminnasta on vaikea löytää minkäänlaisia edellytyksiä pidemmän tähtäimen menestykselle.
Vastaavasti Hongan junnumylly on pyörinyt, vaikka 2010-luvun korpivaelluksen myötä FC Lahden yhteistyöseuroihin kuuluva FC Espoo on kohonnut kaupungin ykkösjunnuseuraksi. Näin ainakin junioreiden SM-sarjojen perusteella. C15-poikien perinteisessä Kai Pahlman -turnauksessa Honka kuitenkin nappasi pronssiset mitalit, joten lupauksia on tulossa. Hongassa nuoret ovat saaneet mahdollisuuksia – osin pakon sanelemana – ja ensiaskeleensa Veikkausliigakentillä on Espoossa ottanut muun muassa Moshtagh Yaghoubi, Tim Väyrynen ja Rasmus Schüller. Tämän kauden komeettoihin kuuluu vasta 16-vuotias superlupaus Maximo Tolonen.
Hongan joukkueen rakenne on muutenkin huomattavasti HIFK:ta parempi. Tähtipaidoissa jopa alle 30-vuotiaat pelurit ovat avauksessa harvinaisuuksia. Hongasta taas löytyy Ex-HIFK Joni Korhosen tai Joel Perovuon kaltaisia kokeneempia pelureita, Tolosen kaltaisia lupauksia ja Konsta Rasimuksen tai Lucas Kauffmanin tapaan uransa parhaissa pelivuosissa olevia pelaajia. Voi siis hyvin olla, että jos HIFK voittaa tulevat karsinnat on putoaminen vain ajankysymys, samoin kuin Hongan nousu Veikkausliigaan.
Vaikeasti ennakoitavat karsinnat
Vedolyöjien kerroinasettelujen perusteella Honka lähtee Tapiolassa pelattavaan avausosaan suosikkina. Joukkueet ovat kohdanneet tällä kaudella kertaalleen, kun espoolaiset pöllyyttivät HIFK:ta Suomen cupissa peräti 3–0.
Haastetta karsintojen arvioimiselle tuottaa etenkin se, että vastakkain ovat koko kauden pitkälti hävinnyt ja voittoja ottanut joukkue. Toisaalta Honka tuskin on kohdannut Ykkösessä HIFK:n tasoista joukkuetta, kun taas helsinkiläisten vastustajat ovat lähes poikkeuksetta olleet tulevaa karsintavastustajaa kovempia.
Oman lisänsä tuo myös henkinen puoli. Vaikka HIFK taisteli suorasta säilymisestä vielä päätöskierroksella, on se käytännössä valmistautunut karsintoihin jo pidemmän aikaa. Honka taas koki raskaan pettymyksen, kun suora nousu lipui Ykkösen päätöskierroksen viimeisellä kympillä.
Jos siis vedetään juttu yhteen, olisi HIFK:n putoaminen iso menetys Veikkausliigalle, sillä sen mukana sarjasta häipyisivät sarjan parhaat fanit ja suomalaista futista uudelle tasolle nostanut Stadin derby. Urheilullisesta näkökulmasta HIFK:ta taas ei tulisi ikävä.
Honka taas on urheilullisesti ja taloudellisesti huomattavasti kestävämmällä pohjalla. Vaarana kuitenkin on, että pääsarjaan palaa sieluttoman esikaupungin muoviseura, joka ei kiinnostaa edes paikallisia. Ainakin uusi stadion Tapiolaan pitäisi saada, sillä enemmän joukkoa rakennustelineitä kuin futiskatsomoita muistuttava stadikka ei järin kutsuvalta vaikuta. Uusi 6 000-paikkainen mökki Tapiolan urheilupuistoon pitäisi olla tulossa, mutta niin sen piti tulla jo vuosikymmenen alussa.
Kärjistäen voisi siis väittää, että lauantaina Veikkausliigapaikan nappaa joko heikossa hapessa oleva, mutta loistavat fanit omaava HIFK tai vähemmän tunteita herättävä, mutta selvästi tukevammalla jalustalla seisova Honka.
Kansikuva: Jaakko Stenroos/All Over Press