Viikonloppuna päättyneen Veikkausliigakauden paketointi jatkuu tällä kertaa tähdistökentällisen muodossa, jonka kyhäsivät Eemeli Kosonen ja Jaakko Tiira. Tähdistö asettuu muotoon 3–4–3. Tämä johtuu pitkälti siitä, että yksikään oikea laitapakki ei ollut tähdistövalinnan arvoinen. Kärkinelikon ulkopuolelta tähdistöön kiilasi vain yksi pelaaja.
Maalivahti: Antonio Reguero, RoPS
Hopeamitalisti RoPS päästi vain 25 maalia, mistä kiitos menee pitkälti kokeneelle Antonio Reguerolle. 36-vuotias espanjalaisvahti torjui eniten koko sarjassa, 99 kertaa ja torjuntaprosentti oli huima 80. Rovaniemeläisten varakapteeni oli siten alakerran varmaotteinen johtaja, jonka ohjauksessa nuori joukkue sai loistaa. Sarjan paras maalivahti oli FC Lahdessa lainalla käynyt Aleksandr Vasjutin, mutta Norjan pääsarjaan jatkanut pietarilainen pelasi liian vähän päästäkseen tähdistöön.
Puolustaja: Faith Friday Obilor, HJK
Veikkausliigan paras toppari. Pitkään Suomessa viihtynyt Faith Friday Obilor pelasi tasapainoisimman kautensa ja dominoi viheriöllä illasta toiseen. Aikaisempina kausina Obilorilta on nähty ajoittaisia koomailuja, mutta tällä kaudella ne loistivat poissaolollaan. Jykevän topparin vahvuudet ovat edelleen äärimmäisen vahvassa fysiikassa, mutta pallollinenkin peli on ottanut askelia eteenpäin. Olisi ihme, mikäli jatkaisi Veikkausliigassa vielä ensi kaudella.
Puolustaja: Robert Ivanov, FC Honka
Pari vuotta sitten sopimuksen Honkaan tryout-jakson kautta saanut Robert Ivanov oli Veikkausliigan suurimpia yllättäjiä. Ykkösessä vaihtelevasti vastuuta saanut 25-vuotias toppari nappasi tällä kaudella paikkansa Hongan avauksesta ja liigan topparieliitistä. Kolme maalia iskeneen Ivanovin InStat-arvosana oli koko liigan toiseksi paras. Kookas keskuspuolustaja pani palloa omille 90-prosentin tarkkuudella ja hoiti kaksikamppailut liki 75-prosentin varmuudella.
Puolustaja: Taye Taiwo, RoPS
Taye Taiwo oli yllättävä hankinta RoPS:lta, mutta kokenut peluri osoitti olevansa jokaisen sentin arvoinen. Laitapuolustaja oli rovaniemeläisten sensaatiomaisen kauden selkäranka, joka johti joukkojaan esimerkillä. Taso ei ailahdellut, vaan Taiwo oli viheriöllä rutinoitunut ammattilainen. Erinomaisessa kunnossa oleva nigerialaispuolustaja kellotti RoPS:n kenttäpelaajista isoimmat minuutit. Taiwon kaltaiset pelaajat mahdollistavat joukkueen nuorten pelaajien valtavat kehitysaskeleet.
Oikea keskikenttä: Lucas Kaufmann, FC Honka
Pitkään Suomessa viihtynyt Lucas Kaufmann väläytteli osaamistaan jo pari vuotta sitten PK-35 Vantaan sirkuksessa, mutta pääsi nyt toden teolla irti hyvässä joukkueessa. Keskikentän oikeaa laitaa miehittänyt erikoistilannespesialisti oli Hongalle todellinen täsmäase, sillä hän iski pari upeaa vaparimaalia ja alusti keskityksillään myös muutamia osumia. 27-vuotias brassi vei syöttöpörssin nimiinsä kymmenellä maalisyötöllään, jonka päälle syntyi viisi täysosumaa. Syöttöpörssin voitto ei ole sattumaa, sillä Kaufmann myös loi eniten maalipaikkoja koko sarjassa.
Keskikentän keskusta: Sebastian Strandvall, VPS
VPS:n kausi ei ollut ruusuilla tanssimista ja haasteita riitti läpi kesän, joten yksilötasolla onnistujat olivat vähissä. Sebastian Strandvall nappasi kuitenkin väkevillä otteillaan ansaitun paikan tähdistöstä. 32-vuotias keskikenttäpeluri viimeisteli kymmenen täysosumaa, mikä on hänen uran paras lukema, vaikka hän debytoi Veikkausliigassa jo kaudella 2007. Strandvallin arvoa joukkueelleen ei kuitenkaan mitata pelkästään maaleilla, vaan valtavasti töitä tekevä pelaaja rytmittää myös peliä erinomaisesti sekä tekee tärkeitä katkoja keskialueella.
Keskikentän keskusta: Lucas Lingman, RoPS
Klubin junnumyllyn koulima Lucas Lingman, 20, ei jäänyt kuluttamaan penkkiä Helsinkiin, vaan suuntasi tutun valmentajan perässä napapiirille. Ratkaisu oli mainio. Aiemmin keskikentän hyökkäävissä rooleissa pelannut Lingman laskeutui hieman alemmas ja otti RoPSin konehuoneen pelillisen valtikan haltuunsa. Nuorukainen raastoi tunnollisesti molempiin suuntiin ja summasi tehot 5+3. Maalipaikkoja Lingman loi liki kaksi otteluun ja kehittyi kauden mittaan hyvin kokonaisvaltaiseksi keskikenttäpelaajaksi. Hänen kontribuutionsa oli olennainen osa RoPS:n pallonhallintafutiksen toimivuutta.
Vasen keskikenttä: Petteri Pennanen, KuPS
Petteri Pennanen palasi lyhyen Puolan visiitin jälkeen KuPS:aan reilu vuosi sitten, mutta tämän kauden jälkeen ulkomaat ovat varmasti jälleen realistinen vaihtoehto. 28-vuotias uurastaja kuului pronssijoukkueen tärkeimpiin palasiin sekä pelipaikkansa eliittiin Veikkausliigassa. Erinomaisen pelisilmän omaava Pennanen sai nyt hanat kunnolla auki myös hyökkäyssuuntaan, sillä tuloksena oli peräti 12 osumaa ja kuusi maaliin johtanutta syöttöä. Heikkoja jaksoja ei juuri tullut, vaan Pennanen esiintyi todella tasaisesti ja oli avainroolissa KuPS:n mainion kauden takana.
Hyökkääjä: Rasmus Karjalainen, KuPS
Rasmus Karjalainen teki viime kaudella läpimurtonsa PS Kemin paidassa, mutta pystyi nyt ottamaan jälleen uuden askeleen urallaan. Tuloksena oli erinomaiset 16 maalia ja murtautuminen aina A-maajoukkueeseen asti. Raskas kausi alkoi kuitenkin näkymään syksyllä ja Karjalainen joutui tyytymään selvästi pienempiin minuutteihin: viimeisessä seitsemässä Veikkausliigan ottelussa täysosumia kertyi vain yksi. Haasteista huolimatta kausi oli kokonaisuudessaan erinomainen 22-vuotiaalta pelurilta, jolla on varmasti kirkas tulevaisuus edessään – etenkin jos kehitysaskeleet jatkuvat samanlaisina.
Hyökkääjä: João Klauss, HJK
João Klauss oli lähtökohtaisesti erittäin mielenkiintoinen hankinta HJK:lta, mutta isokokoinen hyökkääjä sopeutui Veikkausliigaan erinomaisesti. Brasilialainen esiintyi viheriöllä erinomaisella asenteella heti ensimmäisistä otteluista lähtien ja teki valtavasti töitä, minkä lisäksi ruuti oli pääosin todella kuivaa. Klauss käyttää kroppaansa esimerkillisesti hyväkseen ja hän omaa kokoisekseen hyvän tekniikan sekä viimeistelee tehokkaasti, mikä on vastustajien kannalta tuhoista yhdistelmä. Pelkkää ruusuilla tanssimista sesonki ei kuitenkaan ollut, sillä valtavia minuutteja läpi kauden tahkonnut hyökkääjä ei ollut täysin elementissään kesän otteluruuhkan aikana, mikä on tosin ymmärrettävää. Brasilialainen voitti maalikuninkuuden ylivoimaisesti, kun tuloksena oli 21 osumaa 33 ottelussa. Klaussin merkitystä HJK:lle kuvaa se, että sisäisen maalipörssin toiseksi sijoittunut Riku RIski onnistui maalinteossa kuudesti.
Hyökkääjä: Macoumba Kandji, FC Honka
Moni kohotti kulmiaan, kun sarjanousija julkaisi viime kaudella Interissä flopanneen Macoumba Kandjin hankinnan. Lopulta kokenut senegalilainen oli käänteentekevä hankinta. Kandji pääsi loistamaan 4–4–2-ryhmityksessä toisena kärkenä ja muodosti toimivan yhteyden pienikokoisen Borjas Martinin kanssa. Big Mac takoi 25 otteluun 15 maalia ja oli alati vaarallinen vastustajan linjan selustaan suuntautuneiden juoksujensa kanssa.
Valmentaja: Toni Koskela, RoPS
Kauden valmentajasta ei liene epäselvyyttä. Toni Koskela saapui kovaan paikkaan, kun seuraikoniksi noussut Juha Malinen häipyi palloliiton hommiin. Klubissa valmentajaoppinsa saanut Koskela teki rohkean pelitaparemontin Malisen tempofutiksesta pallonhallinnan suuntaan, eikä talvella näyttänyt ruusuiselta. RoPS oli kuitenkin valmis tosipelien alettua. 62 pistettä oli hopeamitalistin kovin noteeraus 33 ottelun sarjassa. RoPS näytti koko kauden hyvin valmennetulta ryhmältä. Se ei esimerkiksi hakeutunut väkisin maalipaikoille, vaan odotti kärsivällisesti tilaisuuksiaan. Tämä näkyy muun muassa siinä, että joukkue keskitti selvästi vähiten koko sarjassa. Koskelalla riittää vielä työtä hyökkäyspelin kehittämisessä, mutta lyhytsyöttöpelaaminen ja puolustaminen olivat kovalla tasolla. Nappikauden lisäarvoa nostaa monen nuoren pelaajan läpimurto.
Kansikuva: All Over Press / Toni Hekkala