Aloitimme eilen Kohti Vaahteramaljaa juttusarjan käymällä läpi pudotuspelien ulkopuolelle ennakoidut joukkueet, ja tänään jatkamme samaista juttusarjaa käsittelemällä ne joukkueet, jotka näin joulukuussa näyttävät menevän ensi vuoden pudotuspeleihin. Haluamme silti muistuttaa, että tilanteita peilataan nykyhetkeen, eivätkä listat varmasti tule näyttämään samalta toukokuun alussa, jolloin julkaisemme virallisen Vaahteraliiga-ennakkomme.
4. Tampere Saints
Alkusyksystä Spagettimaljan voittanut Saints ei välttämättä ollut pelaajamateriaaliltaan kaikkein vahvin joukkue viime kesän 1. divisioonassa, mutta ehdottamasti parhaiten tilanteisiin sopeutunut joukkue se kyllä oli. Tämän lisäksi joukkueelta löytyi myös sarjan paras pelinrakentaja Samson Bialostok, jonka varaan Saintsin oli helppoa rakentaa toimiva hyökkäyksensä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole yhtään aliarvioida tamperelaisten kotimaista runkoa, koska joukkueelta löytyy ensi kesääkin ajatellen todella laadukas kotimainen runko, josta esille on pakko nostaa hyvin toimivat linjat. Saintsin selvästi vahvuudeksi pitääkin sanoa juuri kotimaiset linjapelaajat, joiden tasoa kelpaa vertailla lähes jokaisen kotimaisen joukkueen kanssa.
Hyvät kontaktit nostavat Saintsin ohi pahimpien kilpailujoidensa
Niin kuin jo jutun alussa tuli mainittua, Saintsin viime kauden mestaruus ratkesi hyvän reakointikyvyn lisäksi hyviin ulkomaalaisiin. Eikä tämä asia varmasti tullut monellekaan kotimaista jenkkifutista useamman vuoden seuranneelle henkilölle yllätyksenä, koska Saints on keskimäärin aina onnistunut ulkomailta hankittujen pelaajiensa kanssa. Se onkin se asia, jonka takia Saints pitää nostaa jo tässä kohtaa vuotta pahimpien kilpailijoidensa yläpuolelle. Niin 1. divisioonassa kuin vielä Vaahteraliigassakin ulkomaalaistepalaajat ratkaisevat paljon yksittäisiä tilanteita ja sitä kautta myös otteluita.
Saintsin voi laskea onnistuvan jälleen kerran ulkomaalaistensa kanssa ja se tuo joukkueelle jonkinlaista näkymätöntä selkärankaa jo tässä kohtaa vuotta. Onhan pelaajien helppo treenata ja antaa kaikkensa treeneissä kun jokaisen tiedossa on se, että joukkueen avuksi on vielä kauden kynnyksellä tulossa takuuvarmasti laadukkaita pelaajia. Tietysti optimaallisin tilannehan olisi se, että nämä laadukkaat pelaajat olisivat jo talvella joukkueen mukana harjoittelemassa, mutta nykyisillä resursseilla tähän ei monellakaan Vaahteraliigajoukkueella ole varaa. Joten siksi on tärkeää saada kaikki pelaajat uskomaan, että keväällä tulevat vahvistukset ovat oikeasti pelimiehiä ja joukkueen tilanne näyttää hyvältä. Onhan menestyksen eteen helpompi tehdä töitä siihen uskottaessa kuin silloin, jos edessä olisi vääjämätön taistelu runkosarjan viimeisistä sijoista.
Saintsin pitää saada lähiseudut tuekseen
Saitsin edellinen Vaahteraliigavisiitti 2000-luvun alkupuolella jäi osittain pannukakuksi sen takia, että seura ei saanut lähiseutua taakseen, vaan lähiseudun parhaat pelaajat pelasivat mielummin alempia sarjatasoja oman kylän joukkueessa tai matkasivat jopa kauempana olleisiin joukkueisiin.
Tästä asiasta Saintsin on pitänyt ottaa oppi, mikäli se aikoo ensi kesästä lähtien menestyä liigakentillä. Pirkanmaalta ja Hämeestä kyllä löytyy monia laadukkaita pelaajia joita varmasti kiinnostaa edelleen Vaahteraliigassa pelaaminen Vuosien takaiset mielikuvat ja teot on kuitenkin saatava unohtumaan, jotta nämä pelaajat ja sisämaan ainoa Vaahteraliigajoukkue pystyisi toimimaan yhdessä. Tämän asian merkitystä emme halua väheksyä ja siitä syystä odotamme mielenkiinnolla, pystyykö Saints murtamaan nämä kylmät välit esimerkiksi takavuosina Nokia Ghosthuntersissa loistaneiden pelaajien kanssa. Kyseisistä pelaajista osa on nimittäin viime vuosina matkustanut Vaahteraliigassa pelaamisen takia jopa Seinäjoelle asti. Siksipä ei olisi ihme vaikka tuo vuosia ”piilossa” ollut ongelma tulisi murtumaan tämän talven aikana ja Saints tulisi vahvistumaan useammalla kotimaisella pelaajalla. Murtumista ei ole kuitenkaan vielä todistettu tapahtuneen ja siksipä emme lähde vielä tämän enempää hehkuttamaan tamperelaisten kotimaista runkoa. Nykyiset pelaajat kuitenkin jo takavaat sen, että Saints tulee varmasti taistelemaan kynsin ja hampain viimeisestä pudotuspelipaikasta.
3. Anders Trojans
2014 väkevän paluun liigakentille tehnyt Trojans on ollut viimeiset kaksi vuotta yksi Vaahteraliigan kovimmista ennakkosuosikeista, mutta siitä huolimatta joukkueen menestys ei ole ollut aivan odotetunlaista. Trojansin tilannetta alkavalla kaudella voi helpottaa se, että joukkue ei lähde kauteen niin selvänä suosikkina kun viime vuonna, vaan joukkue pääsee iskemään hieman ”puskista”. Kukaan ei silti varmasti uskalla ennakkoida Trojansin putoavan pois mitalleilta tai edes mestaruustaistelusta. Monien mielestä ensi vuoden mestaruus tullaankin ratkaisemaan kolmen joukkueen kesken ja näistä joukkueista yksi on takuuvarmasti Trojans, joka pystyy jo taloudellisien resurssiensa takia houkuttelemaan monia pelaajia riveihinsä.
Trojansin taloudelliset asiat on hoidettu viime vuosina todella kiitettävästi ja isoin kiitos tästä kuuluu seuran nimessäkin esiintyvälle Anders Inno Oy:lle. Tämä erilaisiin sähköisiin liiketoimintapalveluihin erikoistunut yritys on pystynyt omalla toiminnallaan tukemaan Trojansia taloudellisesti poikeuksellisen paljon. Tästä syystä Turussa pelaaminen on monelle kotimaiselle pelaajalle houkutteleva vaihtoehto, koska seurassa on monia muita kotimaisia seuroja huomattavasti paremmat olosuhteet harrastaa jenkkifutista. Tämä onkin se syy miksi useita kotimaisia kärkinimiä on siirtynyt viimeisien vuosien aikana pelaamaan Turkuun.
Trojans lähtee tulevaan kauteen kotimaisella pelinrakentajalla
Turussa mietittiin varmasti pitkään Helsinki Roosterille kärsityn välierätappion jälkeen mikä joukkueen tekemisessä on mennyt pieleen kahden viimeisen vuoden aikana. Ovathan turkulaiset kärsineet nyt kahtena peräkkäisenä vuonna tappion juuri Roosteria vastaan pudotuspeleissä, eikä kumpaankin otteluun suosikkina lähtenyt joukkue lopulta pystynyt kunnolla edes haastamaan vastustajaansa näissä otteluissa.
Nämä, ja varmasti monet muutkin asiat, saivat Trojansin seurajohdon tekemään viime kausista selvästi poikkeavan ratkaisun ja hankkimaan joukkueen aloittavaksi pelinrakentajaksi kotimaisen pelaajan. Trojansin ensi kauden aloittavana pelinrakentaja tulee olemaan viime kaudella Porvoon Butchersia edustanut Miro Kadmiry. Kadmiry on varmasti kotimaisista nimistä se kovin nimi, mutta silti monet ovat ehtineet jo epäillemään tämän kokeneen nuorenmiehen riittävyyttä mestaruutta havittelevan joukkueen pelinrakentajana Vaahteraliigassa.
Tilastollisesti nämä epäilijät ovat varmasti osittain oikeassa, mutta toisaalta taas hyvinkin väärässä, koska Kadmiry ei ole aiemmin urallaan päässyt pelaamaan lähtökohtaisesti voittavassa joukkueessa. Tuleva kausi tuleekin olemaan Kadmirylle täysin uudenlainen kokemus. Kadmirynkin on huomattavasti helpompaa valmistautua kauteen kun ympärillä on joukkue, jolle voittamisen ei pitäisi olla mahdotonta jos herran oma peli lähtee kulkemaan mallikkaasti. Toisaalta taas nämä lähtökohdat varmasti luovat myös jonkinlaista painetta tälle nuorelle miehelle, koska nyt Kadmiryn on käytännössä pakko onnistua tai hänestä tullaan jatkossa puhumaan vielä enemmän menetettynä tapauksena.
Trojansin ulkomaalaiset ovat tilastollisesti kovia
Siinä missä Trojansin pelinrakentajavalinta on herättänyt puhetta, on sitä tehnyt myös turkulaisten ulkomaalaishankinnat. Eniten puheita ja juttuja on varmasti aiheuttanut toissa vuonna Vaahteramaljasta itsensä ulos hölmöillyt Jocques Crawford. Tämä ruutitynnyrimäisen luonteen omaava herra kun ei aina ole joukkueelleen se paras vahvistus, vaikka kentällä ollessaan Crawford on aina todella vaarallinen ja tehokas keskushyökkääjä. Crawfordin suurimmat ongelmat ovatkin juuri henkisellä puolella ja varsinkin tilanteissa, joissa vastustaja pääsee hieman ottamaan henkistä yliotetta. Näiden ongelmia takia Crawford onkin ollut kahden Suomessa pelaamansa vuotensa aikana usemman kerran pelikiellossa. Joten Trojansin ja heidän faniensa kannalta olisi suotavaa, että Crawford olisi kasvanut henkisesti viimeisen vuoden aikana Suomesta poissaollessaan, koska jos näin on käynyt niin Trojansilla on rosterissaan yksi sarjan vaarallisimmista pelaajista.
Muut Trojansin ulkomaalaiset ovat aikanaan NFL:n portteja kolkutellut takapuolustaja Gary Walker ja viime vuosina Suomessa ihastusta herättänyt Roman Runner. Runner on varmasti kaikille Vaahteraliigaa seuranneille tuttu pelaaja ja hänen monipuolisuudestaan on turha alkaa sen enempää puhumaan. Walker sen sijaan on mielenkiintoinen pelaaja, koska hän oli yksi niistä pelaajista jotka saivat lähteä Baltimore Ravensin pukuhuoneesta juuri ennen NFL-kauden alkua syksyllä 2013. Walkeria voidaankin sen takia pitää ennakkoon yhtenä kovimmista pelaajista joita Vaahteraliigassa on 2000-luvulla nähty. Tilastot ja historia ei kuitenkaan aina kerro kaikkea ja sen takia on mielenkiintoista nähdä, mihin tämä laitahyökkääjäkin varmasti ensi kaudella toimiva herra pystyy kotimaamme kentillä.
Jos Walker ja kumppanit osoittavat tasonsa olevan sitä mitä monet epäilevät, on Trojansilla kasassa yksi sarjan kovimmista nipuista. Siksipä turkulaisia ei pidä yhtään aliarvoida, vaikka me sijoitammekin joukkueen vasta kolmanneksi tässä vaiheessa jenkkifutisvuotta.
2.Seinäjoki Crocodiles
Viime kaudella Vaahteramaljassa tappion kärsinyt Crocodiles lähtee tulevaan kauteen varmasti vain yksi tavoite mielessään: mestaruus. Niin lähellä seinäjokelaisten mestaruus oli jo viime vuonna.
2. Crocodiles viime kauden runko on pysynyt hyvin kasassa
Crocodilesin menestys viime kaudella perustui todella hyvin yhteen pelanneeseen joukkueeseen ja samaa voidaan odottaa myös ensi kaudelta, koska joukkueen rungossa ei ole tapahtunut menneen syksyn aikana isoja muutoksia. Joukkueen aloittavana pelinrakentajana tulee toimimaan tulevanakin kesänä jenkki Justin Sottilare, ja hänen heittojaan tulee ottamaan kiinni viime kesän tavoin Spencer Cutlan ja Timothy Thomas, joiden passeissa komeilee Iso-Britannian vaakuna. Eikä monipuolisena jenkkinä tunnetuksi tullut Damonshay Pittikään vaihtanut joukkuettaan talven aikana, joten jo sen takia Crocodilesin tilanne näyttää todella hyvältä jo tähän aikaan vuodesta.
Kotimainen runkohan Crocodilesillä on aina ollut kapea, mutta sitäkin laadukkaampi, ja samalta se näyttää myös ensi kauden osalta. Kotimaisista nimistä esille on pakko nostaa vasta viime kaudella Vaahteraliigassa debytoinut Filip Zacok. Tämä slovakkitaustan omaava nuorimies voitti jo heti ensimmäisellä kaudellaan Vaahteraliigan säkkitilaston ja valittiin kauden päätteeksi Vaahteraliigan vuoden tulokkaaksi. Ulkomaalaisista taustoistaan huolimatta Zacok on Crocodilesin oma kasvatti ja sitä kautta jälleen hyvä osoitus siitä, kuinka laadukkaita pelaajia lakeuksilla on kasvatettu jo usemman vuoden ajan. Vaikka monet mieltävät Crocodilesin pelkästään ulkomaalaisien varassa eläväksi jengiksi, ei se ole koko totuus. Joukkueesta löytyy myös todella laadukas kotimainen runko.
Seinäjoki houkuttaa edelleen pelaajia ympäri Suomen
Crocodiles on ollut jo 10 vuoden ajan joukkue, joka on pystynyt hyvin hoidettujen taustojensa takia huokuttelemaan pelaajia vähän kauempaakin joukkueeseensa. Eikä tuo kiinnostus ole näyttänyt tippaakaan laimentuneen viimeisien vuosien aikana ja tähän on varmasti syynä se, että joukkue pystyy harjoittelemaan monia seuroja laadukkaammin omassa hallissaan, ja samalla tekemään kaikeinlaisia muita pelaajia kiinnostavia asioita. Crocodiles onkin Trojansin ohella se seura johon pelaajat haluavat mennä, koska taustahommat ja muut asiat tuntuvat olevan muita joukkueita paremmin hallussa. Siinä onkin varmasti ne päälimmäiset syyt miksi esimerkiksi monipuolinen Aatu Suhonen ja hyviä otteita heti ensimmäisellä Vaahteraliigakaudella esitellyt Santeri Inkinen tekivät jatkosopimuksen Pohjanmaalle, vaikka herrat normaalisti asuvat Itä-Suomessa. Nämä ovatkin niitä asioita joiden takia Crocodiles pitää jälleen nostaa toiseksi finalistiksi ohi turkulaisten.
1. Helsinki Roosters
Vahvassa mestaruusputkessa oleva Roosters on jälleen nousemassa Vaahteraliigan ennakkosuosikiksi ja tähän on hyvinkin yksinkertainen syy. Roosters on pystynyt läpi syksyn vahvistamaan joukkuettaan kotimaisilla nimillä, ja samaan aikaan joukkue on saanut taloudelliset asiansa niin hyvään kuntoon, että seura pystyi pitämään pelinrakentaja Mic Brownin ja keskushyökkääjä Jaycen Spearsin läpi vuoden Suomessa. Tämän kaksikkon jääminen Helsinkiin koko talveksi on se syy mikä nostaa Roostersin osakkeita huomattavasti viime kaudesta. Roostersilla on nyt läpi talven joukkueensa kaksi tärkeintä hyökkääjää treeneissä, ja sitä kautta ajoituksien hiominen on vaivatonta. Ainoat pienet ajoitukselliset ongelmat voivat syntyä jenkkilaitahyökkääjä Bernard Lusterin kanssa, mutta hänkin pelasi jo viime kauden lopun Roostersissa, joten ajoituksien pitäisi olla edes jotenkin kunnossa. Lisäksi Luster on pelinrakentaja Brownin velipuoli joten heidän välillään on varmaan aina jonkinlainen yhteys.
Roostersin kotimainen runko näyttää erittäin kovalta
Roostersin viime kesä oli hyvin vaikea monista syistä, mutta yksi päälimmäisistä oli varmasti se, että joukkueen kotimaisesta rungosta oli lopettanut todella moni pelaaja eikä korvaajia löytynyt muualta. Ensi kesänä tätä ongelmaa ei pitäisi olla, koska osa välivuotta pitäneistä pelaajista tekee paluun jälleen ensi kesänä jenkkifutiskentille. Sen lisäksi Roosters on pystynyt hankkimaan muista joukkueista muutamia täsmähankintoja joukkueeseensa. Näistä hankinnoista mielenkiintoisimmat nimet ovat TAFTista siirtyneet Akseli Olin ja Richard Laine.
Olin on yksi Vaahteraliigan monipuolisimmista pelaajista, ja siksi hänen panostaan ei pidä väheksyä yhtään mietittäessä helsinkiläisten ensi kautta. Olin pystyy pelaamaan lähes jokaisella taitopelipaikalla ja vieläpä todella laadukkaasti. Laine taas on isokokoinen linjamies, jonka saapuminen Roostersiin antaa joukkueen hyökkäyksen linjalle hurjasti lisää syvyyttä ja sitä kautta myös varmuutta. Olihan Roostersin hyökkäyksen linja viime kaudella hyvinkin kapea ja Laineen saapuminen on jo siitä syystä tervetullut asia.
Paluun Roostersiin tekee välivuosien jälkeen lähes 10 pelaajaa, joista esille voidaan nostaa esimerkiksi Lauri Vainio, Esa Vanhoja, Tuukka Hämäläinen, Aaro Eliasson ja Sampo Ranta – kovia pelimiehiä jokainen. He tuovat varmasti kaivattua syvyyttä ja tasoa Roostersin kotimaiseen runkooon. Ei Roostersin kotimainen runko huono ollut viime kaudellakaan, mutta kun tämän tason pelimiehiä tulee yhteenkin kotimaiseen jenkkfutisjoukkueeseen, on heitä pidettävä vahvistuksina.
Roosters jatkaa tutussa valmennuksessa
Monesti varsinkin kotimaisesta jenkkifutiksesta puhuttaessa unohtuu valmennuksen taso, tai se, millainen valmennus oikeastaan on. Roostersista puhuttaessa ei kuitenkaan tätäkään asiaa kannata unohtaa, koska joukkueelta löytyy yksi Suomen parhaista kokonaisuuksista valmennuksensa puolelta. Juuri kokonaisuus on se asia, mikä Roostersin valmennuksesta pistää silmään. Yksikään valmentajista ei joudu tekemään töitä yksikseen, vaan aina löytyy tueksi se toinen valmentaja, joka voi auttaa jossain pienissä asioissa. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää päävalmentaja Juha Hakalaa joka toimii myös Roostersin puolustuksen koordinaattoria, mutta hänellä on apunaan Kalle Karppinen. Karppista voidaan pitää yhtenä suomen parhaista puolustuksen valmentajista. Tästä syystä Roostersin puolustus ei ole yhden ”neron” varassa vaan kahden, ja heidänkin apunaan on Toni Luomajoki, jota voidaan pitää myös hyvin pätevänä puolustuksen valmentajana laajan kokemuksensa ansiosta. Tästä syystä Roostersin ensi kauden joukkueesta ei löydy tällä hetkellä kovinkaan suuria aukkoja ja siksi Roosters on pakko nostaa tämän hetken suurimmaksi ennakkosuosikiksi.
Kansikuva: Faneille.com
Twitter: Tyhjatasku