NFC North on yksi koko NFL:n kovimmista divisioonista, ja siksi divisioonan voiton arvo tulee korostumaan yllättävän paljon. Tasainen divisioona nimittäin syö jokaisen siinä pelaavan joukkueen voittoa saldoa ja se näkyy lopullisissa tuloksissa hieman negatiivisena asia. Siksipä NFC Northista ei tule pääsemään alkavalla kaudella jatkoon divisioonavoittajan lisäksi yhtäkään joukkuetta.
Chicago Bears (5–11)
Kausi 2014
Bearsin viime kausi oli suoraan sanottuna SURKEA. Joukkueen valmennus riitautui pelaajiensa kanssa ja samalla pelinrakentajana toiminut Jay Cutler hukkasi itseluottamuksensa täysin. Siksipä ei ollut ihme, että Bears päätyi vaihtamaan kauden jälkeen niin valmennuksensa kun urheilusta vastanneen toimiston väkensä. Olihan nämä henkilöt epäonnistuneet työssään totaallisesti.
Iloinen Jay Cutler tulee muodostamaan aina varman Matt Forten kanssa Bearsin hyökkäyksen sielun.(Getty)
Bears-hyökkäys
Bears jatkoi keväällä ”siivousprojektiaan” uusien valmentajien johtamana ja siitä syystä edellisenä keväänä lähes 40 miljoonan dollarin sopimuksen tehnyt Brandon Marshall sai lähteä. Viidennen kierroksen varausvuoroa vastaan kaupattu Marshall ei tietenkään ollut kauppaamiseensa tyytyväinen ja ilmoittikin Jetsin olevan hänen uransa viimeinen joukkue. Se, tuleeko näin tapahtumaan, ei tietenkään vielä varmaa, mutta se ei oikeastaan ole edes Bearsin ongelma.
Bearsin kannalta Marshallin menettäminen ei ole pelillisesti niin iso asia mitä voisi noin äkkiseltään luulla. Joukkue pystyi hankkimaan Marshallin korvaajan jo heti varaustilaisuuden ensimmäiseltä kierrokselta. Bearsin ensimmäisen kierroksen valinnaksi nimittäin lopulta valikoitui ennakkoon ajatellen koko varaustilaisuuden potenttiaalisin laitahyökkääjä Kevin White. White ei vielä harjoituskaudella päässyt väläyttelemään vakavien jalkavaivojensa vuoksi, mutta viimeisten tietojen mukaan hänen pitäisi olla kunnossa jo heti runkosarjan ensi metreillä. Jos ja kun White pystyy jälleen runkosarjan alettua osallistumaan joukkueensa harjoituksiin täysipainoisesti, tulee Bears saamaan kentälle jälleen todella hyvän heittohyökkäyksen. Löytyyhän joukkueelta Whiten lisäksi reservistään myös yksi liigan aliarvostetuimista tähtikategoriaan luokiteltavista laitahyökkääjistä. Neljättä vuottaan NFL:ssä aloitteleva Alshon Jeffery ei ole saanut vielä sitä kaikkea hehkutusta osakseen, mitä viimeisien kausien otteet olisivat ansainneet. Tietysti Jefferyä on jo huomioitu yhdellä Pro Bowl -kutsulla, mutta tilastojen valossa kutsuja olisi voinut herralle tulla kaksin kappalein. Niin hyvä Jeffery oli myös viime kaudella sekasortoisesta tilanteesta huolimatta.
Hyvät laitahyökkääjät eivät kuitenkaan vielä tee ihmeitä, jos pelinrakentajana toimii itseluottamuksensa kokonaan kadottanut pelimies. Juuri näin tapahtui viime kaudella Chicagossa, jossa joukkueen valmennus aloitti jo hyvin aikaisessa vaiheessa kautta pelirakentajasta keskustelut median kanssa ja median myllyttäessä juttujaan kärsi joukkueen aloittavana pelinrakentajana toiminut Jay Cutler itseluottamuksen katoamisesta. Huonolla itseluottamuksella pelannut Cutler olikin loppupeleissä joukkueelleen enemmän rasite kuin vahvistus. Siitä syystä Bears lähtikin leikkimään kahden pelinrakentajan hippaa ja sen lopputuloksena oli kaksi täysin itseluottamuksen menettänyttä pelinrakentajaa. Alkavan kauden isoin kysymys onkin se kuinka hyvän itseluottamuksen uudeksi päävalmentajaksi nimitetty John Fox on pelinrakentajilleen saanut luotua. Denver Broncosin kaksi vuotta sitten Super Bowliin asti valmentanut Fox on nimittäin tunnettu juuri heittohyökkäämisestään ja ilman itseensä luottavaa pelinrakentajaa ei Fox pysty pelaamaan haluamallaan tavalla. Foxin ja koko Bearsin tulevaisuuden kannalta olisikin tärkeää, että monia hyviä kausia pelannut Cutler pääsee heti kauden alusta asti hyvään vireeseen.
Bearsin juoksuhyökkäys on jälleen ensi kaudella tutun miehen reppuselässä, koska joukkueen juoksuhyökkäys lepää jälleen lähes täysin Matt Forten hartijoilla. Forte on kyllä luotettava pelintekijä, joka on kärsinyt pelipaikkaansa nähden huomattavan vähän vammoja. Forte on nimittäin jättänyt ainoastaan viisi ottelua väliin koko seitsemän vuotta kestäneellä urallaan. Saavutusta voidaan pitää jopa hämmästyttävän kovana, koska pelaamattomista otteluista 4 sattui vuodelle 2011, jolloin Forte kärsi kauden päättäneen polvivamman. Joten Fortea voidaan hyvin nimittää keskushyökkääjien teräsmieheksi, joka tekee duuninsa vuodesta toiseen luotettavasti, vaikka hyökkäyksen linja Bearsilla ei ole ollut kunnossa enää vuosiin. Hyökkäyksen linjaa voikin pitää koko Bears-joukkueen suurimpana heikkoutena nyt kun Bears on saanut edes jonkinlaisen linjan kasattua pallon toiselle puollelle.
Bears-puolustus
Bearsin puolustus on kokenut kesän aikana suuria muutoksia ja kiitos siitä kuuluu Vic Fangiolle, joka siirtyi Bearsin puolustuksen koordinaattoriksi 49ersin vastaavalta paikalta. Suurin muutos viime kauteen verrattaessa on varmasti puolustuksen muodostelman muutos 4–3-muodostelmasta 3–4-muodostelmaksi. Samalla myös eräiden vanhojen pelaajien totutut pelipaikat muuttuivat hieman totutusta poikkeavaksi. Hyvänä esimerkkinä pelipaikan muutoksesta voidaan pitää ikinuorelta vaikuttavaa Jared Allenia, joka on koko aiemman NFL-uransa pelannut puolustuksen linjan ulommaisella pelipaikalla, mutta tulevalla kaudella Allen tulee pelaamaan taas ulomman tukimiehen paikalla. Pelillisesti Allenin rooli ei varmasti aivan kamalasti tule muuttumaan, koska oletettavaa on se, että Allen tulee jatkossakin olemaan se pelaaja, joka yrittää saalistaan kaikin tavoin pelinrakentajan säkityksiä. Allenin pelaaminen ei tulekaan olemaan niin raju mitä pelipaikan mukaan voisi olettaa, koska nykyisin moni joukkue peluuttaa yhtä tukimiestä lähes puolustuksen linjamiehen kaltaisesti.
Kokonaisuudessaan Bearsin puolustusta on todella vaikea arvioida, koska yleensä isojen muutoksien läpiviennissä toimiviksi kokonaisuuksiksi menee aina oma aikansa. Siksi emme lähdekkään arvioimaan Bearsin puolusta kovin tarkasti. Seurattavia pelaajia Bearsin puolustuksesta silti löytyy Allenin lisäksi esimerkiksi puolustuksen linjaan kevään toisella kierroksella varattu Eddie Goldman voi olla pelaaja, joka tulee nousemaan isoihin otsikoihin kauden aikana. Goldman nimittäin omaa valtavan määrän potentiaalia ja jo ensimmäisellä kaudella hänestä voi tulla yksi sarjan parhaimmista puolustuksen linjan keskustassa pelaavista juoksupuolustajista. Täydellinen pelaaja Goldman ei kuitenkaan vielä ole ja siksi hänen pitää parantaa heittoryntäämisestään tullakseen kokonaisvaltaisemmaksi pelaajaksi. Bearsista löytyy myös toinen mielenkiintoinen, joka varattiin keväällä, nimittäin takapuolustajan paikalla viihtyvä Adrian Amos voi olla pelaaja joka yllättää alhaisesta varausvuorostaan huolimatta monet ensi kauden otteillaan. Amos on nimittäin erittäin urheilullinen takapuolustaja, joka pystyy omalla pelaamisellaan pimittämään parempiakin laitahyökkääjiä aivan täysin. Amosin tulevan kauden peliaikaa voi kuitenkin vielä voi syödä kokemattomuus ja siksi häneltä ei voida odottaa Goldmanin tapaisia suorituksia vielä ensimmäisellä kaudella. NFL:ssä yleensä halutaan antaa takakentän pelaajille enemmän aikaa oppia ammattimaiset kuviot kun linjamiehille.
Arvio
Chicagossa pitäisi olla tilanne jälleen hallinnassa ja sitä kautta myös Cutlerin pitäisi saada työrauha, joten on helppo epäillä Bearsin nousevan jälleen taistelemaan pudotuspelipaikoista. Kova divisioona kuitenkin syö hieman mahdollisuuksia ja siksi sijoitus voi olla divisioonan sisällä lähes mikä tahansa. Saldoarviomme on kova 9–7 ja voitoista kolme divisioonan sisältä.
Minnesota Vikings (7–9)
Kausi 2014
Viime syksynä moni ajatteli Minnesota Vikingsin hautautuvan sarjan pohjamutiin kun joukkueen suurin ja kirkkain tähti Adrian Peterson sai koko kauden kestäneen pelikiellon lapsensa ”pahoinpitelystä”. Hieman risua perseelle antanut Peterson sai monien mielestä hieman kohtuuttomankin kovan tuomion, mutta päätös oli päätös ja Peterson lepäsi koko viime kauden kotonaan. Kausi meni kuitenkin lähtökohtiinsa nähden yllättävänkin hyvin ja suurin kiitos siitä kuului loistavan tulokaskauden pelanneelle Teddy Bridgewaterille. Varaustilaisuuden aikoihin mielipiteitä vahvasti jakanut pelinrakentaja nimittäin pystyi pelaamaan lähes 3 000 jaardin kauden ilman kunnollista juoksu-uhkaa. Siksipä Vikingsin viime kautta on vaikea pitää epäonnistuneena, vaikka sijoitus ei edelleenkään ollut päätä huikaiseva.
Monipuolinen Adrian Peterson tulee juoksemaan jälleen alkavalla kaudella vastustajiensa yli ja ohi miten tahtoo. (Getty)
Vikings-hyökkäys
Viime kaudella hyvin onnistunut hyökkäys on todellisen haasteen edessä vasta alkavalla kaudella, koska nyt Peterson on palannut ja kaikki odottavat Vikingsin olevan todella hyvä joukkue. Odotukset voivatkin olla Vikingsin kannalta jopa pahasta, koska nyt joukkue ei pääse enää iskemään puskista ja samalla Bridgewaterin paineet kasvavat viime kaudesta huomattavasti. Toisaalta myös Bridgewater tulee pääsee tavallaan paljon helpommalla kuin viime kaudella, jolloin Peterson ei ollut se joukkueen suurin tähti ja pelaaja, jolle palloa voi antaa ottelusta toiseen jokaisessa tiukassa tilanteessa. Petersonin paluu ei olekaan siis missään nimessä negatiivinen asia vaan juuri toisinpäin, koska nyt Vikings voi pelata jälleen sitä tuttua juoksevaa hyökkäystä. Juoksuhyökkäyksen voidaankin uskoa olevan kunnossa tulevalla kaudella, koska jo viime kaudella hyvin pelannut hyökkäyksen linja ei ole heikentynyt viime kaudesta ja samalla keskushyökkääjäosasto on vahvistunut maailman parhaalla keskushyökkääjällä. Lisäksi pitää muistaa, että tämä maailman paras keskushyökkääjä on saanut lepuuttaa kroppaansa vuoden ja sitä kautta hänen pitäisi olla hyvässä tikissa läpi kauden.
Vikingsin heittohyökkäys oli viime kaudella hyvin monipuolista ja yhtä yksittäistä pelaajaa on vaikea nostaa muiden yläpuolelle syötön vastaajanottajista. Tulevalla kaudella samanlaista ongelmaa ei pitäisi olla, koska vaikeana persoonana, mutta loistavana pelaajana tunnettu Mike Wallace saapui maaliskuun hulluina päivinä Vikingsiin. Miami Dolphinsin kanssa viime kaudella riitautunut Wallace on pelaaja, joka pystyy motivoituneena tekemään todella hurjaa jälkeä. Miamissa ollessaan Wallace keskittyi pelaamisen sijaan kiukuttelemaan ja sellaisella tyylillä tulosta ei tule syntymään Minnesotassakaan. Joten Vikings-fanit varmasti toivovat tämän palkkalistojen kunkun olevan motivoitunut pelaamaan kylmässä ja kolkossa pohjoisessa, koska muuten Vikingsin kaudesta voi tulla ennakoitua hankalampi. Yksin Wallacen ei kuitenkaan tarvitse ensi kaudella palloja kiinni ottamaaan, koska Vikingsin laitahyökkääjäosastolta löytyy yllättävän paljon syvyyttä. Onhan joukkueen vahvuudessa sellaiset pelaajat kuin Charles Johnson, Cordarrelle Patterson ja Kyle Rudolph. Laitahyökkääjän paikalla pelaava Johnson oli nimittäin tilastoistaan huolimatta myös yksi sarjan suurista yllättäjistä. Patterson taas päinvastoin hieman floppasi viime kaudella ja sen takia häneltä voidaan odottaa alkavalla kaudella jonkinlaista ryhtiliikettä, koska tulokasvuotetaan Patterson vaikutti olevan tulevaisuuden suurimpia laitahyökkääjätähtiä. Rudolphilta taas monet ovat odottaneet jo parin vuoden ajan lopullista läpilyöntiä, mutta loukkaantumisista kärsinyt sisempi laitahyökkääjä on antanut odottaa itseään nyt jo liiankin kauan. Jos Rudolph pysyy kunnossa tulevan kauden ajan, voi hänestä tulla 1 000 jaardin ja noin 10 TD sisempi laitahyökkääjä. Eli pistäkääpäs nimi mieleen ja herra fantasy-joukkueeseen mukaan.
Vikings-puolustus
Viime kauden hyvän menestyksen takana Bridgewaterin tuoman piristyksen lisäksi oli vankka puolustus. Varsinkin Vikingsin heittopuolustus, joka näytti pelejä seuraamalla todella hyvältä, ja samaa kertoo myös viime kauden tilastot, joiden mukaan Vikingsin heittopuolustus oli sarjan seitsemänneksi tehokkainta. Se on myös asia, joka nostaa Vikingsin osakkeita NFC Northissa pelaavia joukkueita vastaan. Northissa nimittäin jokaisen joukkueen suurin vahvuus on loistava heittohyökkääminen ja sitä vastaan varustautuminen on ollut Vikingsilta fiksua. Onhan oman divisioonansa voittaminen silloin paljon helpompaa kun keskenäisistä otteluista voittaa yli puolet. Tilastoista huolimatta Vikingsin kulmapuolustajat eivät olleet viime kaudella vielä kovinkaan kummoisia ja hyvä heittopuolustaminen oli enemmänkin seurausta hyvästä puolustuksen yhtenäisyydestä. Tämän asian oli myös Vikingsin seurajohto huomannut viime kaudella ja siksi Vikings varasi kevään varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella Trae Waynesin. Varaustilaisuuden parhaaksi kulmapuolustajaksi arvioitu Waynes onkin juuri sen tyylinen pelaaja, josta Vikingsin päävalmentajan tehtäviä hoitava Mike Zimmer pitää. Zimmerin valinta ei siis yllättänyt ketään, ja sitä kautta myös Vikingsin heittopuolustuksen voidaan odottaa paranevan enitsestään viime kaudesta. Onhan Zimmerillä nyt käytössää kaksi todella nuorta ja lahjakasta kulmapuolustajaa. Waynesiä vastaapäätä tulee pelaamaan toisena kulmapuolustajana Xavier Rhodes, jonka Vikings varasi keväällä 2013 ensimmäisen kierroksen 25. pelaajana.
Hyvän heittopuolustuksen varjopuolena on aina hieman heikentyvä juoksupuolustaminen. Yleensä hyvillä heittopuolustusjoukkueilla on hieman ongelmia juoksun puolustamisessa ja niin on myös Vikingsilla. Vikingsin juoksupuolustaminen oli viime kauden 25. tehokkainta ja se on osa-alue, jota joukkueen pitää pystyä parantamaan tulevalla kaudella, jos se aikoo taistella tosissaan pudotuspelipaikoista. Tähänkin ongelmaan Vikingsin seurajohto kiinnitti huomiota kevään varauksia miettiessään, koska joukkueen toisen kierroksen varaus kohdistui sisemmän tukimiehen paikalla viihtyvään Eric Kendricksiin. Kendricks oli joidenkin ennakkoarvailuissa jopa ensimmäisen kierroksen varaus, joten toiselle kierrokselle putoaminen oli varmasti monille hienoinen yllätys. Vikings-faneille taas tämä putoaminen varmasti sopi, koska juuri keskimmäisen tukimiehen paikka on se, jota Vikingsin piti pystyä vahvistamaan tämän kevään varaustilaisuudesta. Kendricksin valinnan puolesta varmasti puhui myös edellisenä keväänä Minnesotaan numerolla 8 hankittu Anthony Barr, koska nämä herrat muodostivat yhdessä UCLA:n yliopistossa aikamoisen tutkaparin ja siksi Barr antoi varmasti omia suosituksiaan seurajohdolle tukimiestä etsittäessä. Kendricks on myös pelaaja, joka tietää mitä NFL:ssä pelaaminen vaatii, koska hänen isoveljensä Mychal Kendricks pelaa Philadelphia Eaglesissä myös sisemmän tukimiehen paikalla. Joten isoveli on varmasti antanut pikkuveljelleen vinkkejä, mitä asioita hänen pitää parantaa pärjätäkseen NFL:ssä. Muuten Vikingsin juoksupuolustus ei olekaan muuttunut, joten paljolti ensi kauden taso riippuu siitä kuinka tulokasvuottaan pelaava Kendricks selvityy urakastaan.
Arvio
Hyvä heittopuolustus siivittää jälleen Vikingsin hyviin suorituksiin ja nyt viime kautta parempi hyökkäys tulee yllättämään monet, vaikka odotukset ovat varmasti myös jo valmiiksi korkealla. Vikings pystyy onnistuessaan nousemaan aina pudotuspeleihin saakka, mutta se vaatii jälleen divisioonaotteluista useampia voittoja. Arvioimme Vikingsin saldoksi 9–7.
Detroit Lions (11–5)
Kausi 2014
Kausi oli kokonaisuudessaa leijonalaumalle loistava, pystyihän joukkue selviytymään toista kertaa 2000-luvulla pudotuspeleihin. Pudotuspelit eivät kuitenkaan sujuneet aivan niin hyvin mitä moni odotti, koska Lions hävisi jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Dallas Cowboysille. Kyseinen ottelu oli kuitenkin joukkueelle vaikea, koska joukkue oli harrastanut kauden lopussa epäurheilijamaisia asioita ja Lionsin kärsi sen vuoksi monista eri häiriötekijöistä kauden tärkeimmän pelin kynnyksellä. Koko kautta ajatellen Lions otti silti askelia oikeaan suuntaan, ja joukkue ei enää elänyt kaudella nilkavammasta kärsineen Calvin Johnsonin varassa vaan joukkueesta alkoi löytyä uusia ratkaisijoita. Oma huomionsa pitää antaa myös Lionsin hurjalle puolustukselle, joka pystyi kauden aikana mahtaviin suorituksiin.
Calvin Johnson muodostaan yhdessä Golden Taten kanssa NFL:n parhaan laitahyökkääjä kaksikon (Getty)
Lions-hyökkäys
Yksikään NFL:ää aktiivisesti seuraava henkilö ei varmasti yllättynyt viime kaudella siitä, että Lionsin hyökkäys nojautui vahvasti heittämiseen. Löytyyhän joukkueen pelaajistosta jo aiemmin mainostettu Calvin ”Megatron” Johnson, jota voidaan pitää terveenä ollessaan NFL:n parhaana laitahyökkääjänä. Monet varmasti silti yllättyivät siitä, että Johnson ei ollut tilastojen valossa Lionsin paras laitahyökkääjä vaan sen tittelin vei itselleen edellisenä keväänä Seattle Seahawksista siirtynyt Golden Tate. Tate rokotti jaardeissa mitattuna Johnsonia viime kaudella lähes 300 jaardin edestä ja edes Johnsonin suurempi TD:n määrä ei kääntänyt tilastovertailua Megatronin hyväksi. Täyden kauden pelannut Tate kuitenkin sai hieman tasoitusta otteluiden määrässä, koska Johnson ei pystynyt pelaamaan menneellä kaudella 13 ottelua enempää ikävän nilkkavamman vuoksi.
Viime kauden hurjat tilastot kuitenkin kertovat sen, että terveenä ollessaan Lionsin laitahyökkääjät muodostavat varmasti yhden liigan vaarallisimmista laitahyökkääjäkaksikoista. Samainen kaksikko tulee olemaan myös tulevalla kaudella se osa-alue, joka tulee määrittelemään pelinrakentaja Matthew Staffordin kanssa hyvin pitkälle sen, kuinka tehokas Lionsin hyökkäys tulee kokonaisuudessaan olemaan. Onhan Lionsin hyökkäys hyvin pitkälti rakennettu sen varaan, että joukkueen loistavat laitahyökkääjät pystyvät antamaan jatkuvaa pitkien heittojen uhkaa ja samalla hieman lyhyempiin kuvioihin aukeaa tilaa sisemmille laitahyökkääjille. Sisempinä laitahyökkääjinä Lionsissa toimiikin kaksi entistä ensimmäisen kierroksen varausta, koska niin Eric Ebron kun Brandon Pettigrewin ovat Lionsin omia ensimmäisen kierroksen varauksia. Pettigrew Lions varasi keväällä 2009 numerolla 20 ja Ebronin taas toissa keväänä numerolla 10, joten potentiaalia molemmissa herroissa pitäisi olla vaikka ura NFL:ssä ei olekaan lähtenyt käyntiin aivan odotuksien mukaan. Ebron pystyi nimittäin ensimmäisellä kaudellaan keräämään tilastoihinsa ainoastaan 248 jaardia ja 1 TD:n. Toisaalta ei Pettigrewinkään ura ole ollut kaikkein loisteliasin, koska tähän mennessä parhaalla kaudellaan tämä huiman potentiaalin omannut atleetti on pystynyt saalistamaan ainoastaan viisi kiinniotettua TD:tä. Hiipumaan päin oleva Pettingrewin pitäisikin pystyä parantamaan pelaamistaan viime kaudesta, jotta hän pystyy pitämään paikkansa pelaavassa miehistössä koko alkavan kauden ajan, koska jos hänen pelaamisensa ei tule paranemaan, tulee toisen sisemmän laitahyökkääjän paikan nappaamaan Timothy Wright. Wright on siitä mielenkiintoinen pelaaja, että vaikka ura ei ole vielä NFL:ssä ottanut tuulta siipiensä alle kunnolla on hänestä kirjoitettu mediassa paljon. Olihan Wright juuri se pelaaja joka siirtyi New England Patriotsiin kaupassa, jossa Patriotsista Buccaneersin suuntaan siirtyi konkarilinjamies Logan Mankins. Kovasta vaihtoarvostaan huolimatta Wright ei kuitenkaan pystynyt ikinä vakuuttamaan Patriotsin valmennusta ja niinpä hänet vapautettiin kesän aikana. Mestaruussormus sormessaan pelaava sisempi laitahyökkääjä ei kuitenkaan kauan joutunut uutta työpaikkaa etsimään, koska neljä päivää potkujensa jälkeen Wright kirjoitti jo sopimuksen Lionsin kanssa. Joten uskoa Lionsin suunnalta tähän lahjakkaaseen nuoreen mieheen kyllä löytyi.
NFL:ssä hyökkääminen ei voi kuitenkaan perustua pelkästää lahjakkaaseen heittohyökkäämiseen, joten myöskään Lionsin juoksuhyökkäämistä ei pidä kokonaan unohtaa. Lionsin juoksuhyökkääminen onkin se osa-alue, jota parantamalla Lions voi ottaa jälleen yhden askeleen kohti NFL:n aivan kirkkainta kärkeä. Tämän asian on myös Lionsin seurajohto ottanut huomioon, koska Lions käytti kevään varaustilaisuuden toisen kierroksen varausvuoronsa keskushyökkääjä Ameer Abdullahiin. Yhteensä yli 1 800 jaardia ja 22 TD:tä viimeisellä yliopistokaudellaan viimeistellyt Abdullah ehti jo harjoituskauden aikana väläyttelemään osaamistaan, mutta siitä huolimatta hänen roolinsa voi jäädä vielä alkavalla kaudella pieneksi. Todella urheilullisen Abdullahin ongelmana on pallonmenetykset ja niistä pois oppiminen voi viedä kokonaisen kauden. Lionsin on nimittäin täysin turha pitää aloittavana keskushyökkääjänä pelaajaa, joka pystyy juoksemaan 1 000 jaardia, mutta samalla pallonmenetyksiä voi tulla kymmenkunta. Todennäköistä onkin, että Lions tulee pitämään Abdullahin ensimmäisen kauden ajan jonkinlaisena jokerikorttina, jonka käyttöä valmennus harkitsee tarkkaan tilanteen mukaan. Lionsin aloittavana keskushyökkääjänä tulee siitä syystä toimimaan alkavalla kaudella Joique Bell, joka on odottanut kyseistä tilaisuutta jo usemman vuoden ajan. Urallaan jo useamman vuoden kakkosmiehen roolissa pelannut Bell ei ole toiminut vielä kertaakaan ammattilaiskentillä joukkueensa selvänä ykkösmiehenä. Alkava kausi tuleekin olemaan Bellin uran kannalta merkittävä, koska jos tulosta ei ala nyt syntymään, tulee hänen roolinsa jäämään aina rotaatiopelaajaksi. Viime kaudella Bell kuitenkin näytti jo muutamassa ottelussa pystyvänsä kantamaan palloa tehokkaasti ja sen todistaa myös herran viime kauden tilastot, joiden mukaan Bell kantoi palloa viime kauden aikana seitsemän kertaa maalialueella ja eteenpäin jaardeja mukavat 860. Joten potentiaalia Bellillä on hyvään kauteen ja 1 000 jaardin ylittäminen ison roolin siivittämänä ei pitäisi olla minkäänlainen ongelma.
Lionsin hyökkäyksen linja näyttää myös ennen alkavaa kautta hieman vahvistuneen. Lions käytti kevään varaustilaisuuden ensimmäisen kierroksen varausvuoronsa vaihtokauppaan Denver Broncosin kanssa. Tuossa kaupassa Lions menetti varaustilaisuuden 23. vuoronsa, mutta vastaavasti sai 28. vuoron ja Manny Ramirezin. Hyvän uran Denverissä tehnyt Ramirez tuleekin olemaan kokemuksensa ansiosta hyvä lisä hieman kokemattomaan Lions-linjaan ja samalla hyvä esikuva Laken Tomlinsonille, jonka Detroit varasi tuolla kevään varaustilaisuuden 28. varausvuorolla. Detroit saikin käytännössä kaksi aloittavaa hyökkäyksen linjamiestä yhdellä varausvuorollaan. Vielä kauden alussa hieman löysänä pidetty Tomlinson tuskin tulee olemaan Lionsin avauksessa mukana, mutta viimeistään ensi kaudella Tomlison tulee olemaan varmasti aloittava pelaaja. Onhan Tomlinson teknisesti erittäin hyvä pelaaja, mutta urheilullisuuden puute on asia, joka hänen pitää saada korjattua päästäkseen aloittavaksi pelaajaksi NFL:ssä. Muutenhan Lions hyökkäyksen linja oli jo viime kaudella kunnossa, joten vahvistuttaan sen pitäisi pystyä kyllä auttamaan niin heitto- kuin juoksuhyökkäystäkin.
Lions-puolustus
Viime kaudella Lionsin selkärankana toiminut puoluksen linja hajosi keskustan osalta täysin, koska jopa rotaatiopelaajan roolissa ollut C.J. Mosley vaihtoi seuraa kesän aikana Miami Dolphinsiin. Toinen kevään aikana Miamiin matkannut puolustuksen linjamies oli Ndamukong Suh. Tämän vuosikymmenen parhaana puolustuksen linjan keskustan pelaajana pidetty Suh onkin se pelaaja, jonka lähto tulee varmasti näkymään Lionsin puolustuksen tekemisessä ensi kaudella. Puuttuuhan Lionsin puolustukselta nyt se suuri tekijä, jonka vartioimiseen vastustajan valmentajan pitää käyttää vähintään kaksi pelaajaa ja silti häntä pitää miettiä erikoisen tarkkaan pelisuunnitelmaa laatiessa. Suhin lähtö Lionsista ei olisi välttämättä ollut palkkakatollisien asioiden takia niinkään mahdoton asia, jos jo aiemmin mainittu Mosley ja Suhin vierellä viime kaudella pelannut Nick Fairley olisivat jääneet kaupunkiin. Nyt, kun Fairleykin vaihtoi seuraa, Detroit käytännössä menetti koko puolustuksen linjan keskustan, ja sitä kautta joukkueen suurimman vahvuuden. Kolmen loistavan linjamiehen lähtö ei voikaan olla näkymättä Lionsin juoksupuoluksessa tulevalla kaudella, vaikka tämän kolmikon korvaajaksi hankittu Haloti Ngata on hyvä pelaaja. Ngata ei pysty yksikseen vielä kahden pelaajan paikkaa tukkimaan ja vierelle hankittu Tyrunn Walker ei ole läheskään samaa tasoa mitä lähteneet pelaajat olivat.
Lionsin juoksupuolustus tuleekin tämän takia olemaan ensi kaudella entistä enemmän tukimiesten vastuulla. Lions-fanien onneksi voimme kuitenkin todeta Lionsin tukimiesten olevan hyvää keskitasoa tai jopa hieman keskitasoa parempia. Löytyyhän Lionsin tukimies-osastolta viime kaudella säkkiä juhliessaan polvensa rikkonut Stephen Tulloch ja DeAndre Levy, jota voidaan pitää viime kauden jälkeen liigan aliarvostetuimpana tukimiehenä.
Lionsin heittopuolustus näyttää takakentän osalta viime kauden kaltaiselta. Siksi sen pitäisi pystyä siis viime kauden tasoiseen pelaamiseen, vaikka aikaa vastustajan heittohyökkäykset saavat varmasti hieman viime kautta enemmän. Heittopuoluksen kannalta puolustuksen linjan pelaajista keskustaa tärkeämpiä ovat kuitenkin linjan uloimpana pelaavat ”endit”, jotka antavat omalla tekemisellään pelinrakentajalle sitä kuuluisaa painetta ja sitä kautta pelinrakentajille tulee kiire. Nämä endit ovatkin Lionsin viime kauden joukkueesta jo tuttuja, joten heidän pelaamisensa ei luulisi paljon muuttuvan viime kaudesta ainakaan huonompaan suuntaan. Löytyyhän tältä heittopuolustuksen kannalta tärkeältä osastolta niin Jason Jones kuin Ezekiel Ansah. Ansah on tästä kaksikosta se, jolta voidaan odottaa ensi kaudella vielä viime kautta parempaa tekemistä, koska hän on aloittamassa vasta uransa kolmatta kautta ja potentiaalia vielä nähtyä parempaan pitäisi olla. Ansahia pidettiinkin jo ennen uran alkua muutaman vuoden projektina, jonka piti nuosta loistoonsa vasta muutaman pelatun vuoden jälkeen. Joten siihen nähden tähänastinen menestys on ollut jo hienoinen yllätys ja jopa positiivinen merkki tulevaisuuden supertähteydestä.
Arvio
Tasainen divisioonan tason nousu voi näkyä Lionsin ensi kauden saldossa ja siksi veikkaamme joukkueen selviävän kaudesta saldolla 9–7. Potentiaalia joukkueessa on silti edelleen, mutta liian isot muutokset kesän aikana voivat lopulta nousta divisioonan voiton kannalta liian suuriksi.
Green Bay Packers (12–4)
Kausi 2014
Jokainen Packers-fani varmasti muistelee viime kauden loppua hienoisen katkeruuden värittämänä. Olihan Packersillä täydet mahdollisuudet Super Bowlin voittoon, mutta pelinrakentaja Aaron Rodgersin jalkavaivat lopulta pilasivat kaiken. Viime kaudella uran toisen MVP-pystinsä voittanut Rodgers loukkasi pohkeensa juuri ennen kauden huipunnusta viikolla 16 minkä takia koko loppukauden pelaaminen oli jopa epävarmaa. Pelaamaan Rodgers kyllä pystyi vielä kauden viimeisissä otteluissa, mutta samanlaista vaarallisuutta, mihin on totuttu, ei Rodgers kuitenkaan enään pystynyt esittämään. Konferenssifinaalin jatkoajalla päättynyt kausi olikin varmasti monelle suuri pettymys, koska huomattavasti parempaan oli myös mahdollisuus.
Jyrämäisen Eddie Lacyn pysättämiseen tullaan tarvitsemaan alkavallakin kaudella useita pelaajia. (Getty)
Packers-hyökkäys
Packersin hyökkäys on varmasti yksi NFL:n tasapainoisimmista, koska joukkue pystyy etenemään pallon kanssa niin juosten kuin heittäenkin todella tehokkaasti. Siksipä moni odotti vielä kuukausi sitten viime kauden kuudenneksi tehokkaimman hyökkäyksen olevan tällä kaudella vieläkin tehokkaampi. Näitä oletuksia hieman murskasi laitahyökkääjä Jordy Nelson, joka loukkasi polvensa harmittoman näköisessä tilanteessa pari viikkoa sitten käydyssä harjoitusottelussa. Harmittoman näköinen tilanne osottautui lopulta todella pahaksi, koska Nelsonin kausi päättyi juuri kyseiseen tilanteeseen. Nelsonin menetys taas on Packersin hyökkäyksen kannalta todella harmillinen, koska Nelson oli viime kaudella juuri se pelaaja, jota vastaan vastustajien piti asettaa vähintään kaksi pelaajaa. Nelsonin puuttuessa muiden laitahyökkääjien työ tulee alkavalla kaudella vaikeutumaan huomattavasti. Packers-fanien onneksi keväällä vapaillemarkkinoille vapautumassa ollut Randall Cobb kuitenkin päätti jäädä Green Bayhin ja sitä kautta Packersilla on edelleen yksi tähtilaitahyökkääjän kriteerit täyttävä pelaaja kokoonpanossaan. Cobb ei silti ole Nelsonin kaltainen pelaaja, vaan ennemmin se pelaaja, joka sai viime kaudella nauttia Nelsonin tuomasta heittouhkasta. Cobb ei nimittäin ole minkäänlainen prototyyppi joukkueen ykköslaitahyökkääjäksi haluttavasta pelaajasta. Vaikkakaan Cobbilla ei ole suuria heikkouksia niin hänen tekemisestään silti puuttuu se ”jokin”. Se johtuuko ”sen jonkun” puuttuminen vain roolituksesta, ei ole selvää, mutta tähän kysymykseen varmasti saadaan jo vastaus heti ensimmäisten parin viikon aikana. Cobbin takana laitahyökkääjien tilanne ei nimittäin ole kaikkein paras, vaikka huhut ovat viime päivien aikana olleet tuomassa kokenutta James Jonesia takaisin Green Bayhin. Ennen Jonesin varmistumista kuitenkin joukkueen toisena aloittavana laitahyökkääjänä tulee toimimaan kelvollisen tulokasvuoden pelannut Davante Adams. Adamsista on silti vaikea uskoa kuoriutuneen yhdessä kesässä 1 300 jaardin ja yli 10 TD:n laitahyökkääjää, jollaista Packers-hyökkäys kipeästi kaipaisi Nelsonin ”korvaajaksi”.
Packersin tehokkuus tuleekin tästä syystä lepäämään alkavalla kaudella hieman viime kautta enemmän juoksuhyökkäämisen varassa. Onhan aivan selvää, että jos laitahyökkääjät eivät pysty itse tekemään itselleen tilaa viime kauden tapaan pitää sitä tilaa tehdä juoksu-uhkaa kasvattamalla. Tästä syystä Aaron Rodgersin jälkeen tärkeimmäksi Packersin pelaajaksi on nousemassa keskushyökkääjä Eddie Lacy. Vankkarakenteinen Lacy on nimittäin pelaaja, joka tulee kantamaan suurimman vastuun joukkueensa juoksuhyökkäämisestä, koska hänen varamiehenään tulee toimimaan viime kausien tapaan James Starks, jolta ei voi ihmeitä odottaa. Tästä syystä Lacyn loukkaantuminen voisi myös olla Packersin kauden kannalta lähes yhtä ratkaisevaa kuin pelinrakentaja toimivan Rodgersin. Rodgersilla nimittäin tulee olemaan jopa parempi varamies tulevalla kaudella mitä Lacyllä. Rodgersin varamiehenä nimittäin toimii tulevalla kaudella Brett Hundley, jonka Packers varasi keväällä numerolla 147. Korkeasta varausnumerostaan huolimatta Hundley oli yksi viime kevään mielenkiintoisimmista pelirakentajavaihtoehdoista ja juuri sellainen pelaaja, joka voisi sopia Rodgersin korvaajaksi tarvittaessa. Vaikka eihän sarjan parasta/tärkeintä pelaajaa pysty yksikään pelaaja täysin korvaamaan.
Packers-puolustus
Viime kaudella Packersin puolustus oli NFL:n keskikastia ja siksi ei ollut mikään ihme, että Packers käytti neljästä ensimmäisestä varausvuorostaan kolme juuri puolustuksen vahvistamiseen. Olihan Packers ollut viime kaudella hieman paremmalla puolustuksella vielä nähtyä vaarallisempi joukkue ja olisi jopa voinut voittaa tappioksi kääntyneen konferenssifinaalin. Olihan kyseinen ottelu Packersille täysin voitettavissa oleva, jos joukkueen puolustus olisi pystynyt hieman parempaan suoritukseen ottelun jatkoajalla. Konferenssifinaalin ratkaissut maali ei kyllä ollut mikään räikeä puolustuksen virhe, mutta pienestä virheestä oli silti kyse. Yleensä kovien joukkueiden kohtaamiset ratkeavatkin näihin pieniin virheisiin, koska joukkueiden välillä ei kovinkaan suuria eroja. Joten tästä syystä puolustuksen vahvistaminen oli Packersilta hyvinkin järkevä liike.
Keväisistä varauksista tekee silti hieman ihmeellisen se, että varaukset olivat lähtökohtaisesti heittopuolustusta vahvistavia ja juuri heittopuolustus oli viime kaudella Packers puolustuksen selvästi vahvempi osa-alue. Olihan Packersin heittopuolustaminen tilastojen valossa liigan kymmenenneksi tehokkainta kun taas joukkueen juoksupuolustus oli samaisten tilastojen valossa yhtä sarjan huonoimmista. Yhtä kaikki, Packers varasi kevään ensimmäisellä kierroksella takapuolustajaksi merkatun Damarious Randallin, josta joukkueen valmennus alkoi leipomaan heti ensimmäisenä kesänä kulmapuolustajaa. Vielä Randall ei olekaan päässyt sinuiksi uudella pelipaikallaan ja siksi häneltä ei voida odottaa vielä ensi kaudella kovin ihmeellisiä tilastoja. Varaustilaisuuden aikoihin Randallia silti pidettiin varaustilaisuuden parhaana heittopuolustajana pelipaikallaan, joten mistään ohivedosta ei pitäisi vähäisestä alku kauden panoksesta huolimatta puhua. Toisella kierroksella varattu Quinten Rollins oli myös hienoinen yllätys, koska koripallotaustan omaava Rollins oli lähes Randallin tapainen pelajaa, jonka kypsymiseen oletettiin menevän se 1 tai 2 vuotta. Joten hänestäkään tuskin on vielä alkavalla kaudella kauheasti apua joukkueelleen. Packersin ensimmäisien kierroksien varaukset eivät kuitenkaan tulleet siihen tarpeeseen, jota vuodesta toiseen Super Bolwiin asti pyrkivä joukkue olisi kaivannut juuri nyt. Neljännellä kierroksella varattu Jake Ryan olikin sitten lähes täydellinen valinta juustopäiden puolustukseen. Onhan hyvin liikkuva Ryan juuri sellainen pelaaja, joka pystyy hyvän liikkeensä avulla pelaamaan monipuolista roolia, ja sitä kautta auttamaan joukkuettaan niin heittäviä kuin juokseviakin joukkueita vastaan. Vielä kauden alussa Ryankaan ei varmasti ole joukkueensa aloittavia puolustajia, mutta kauden edetessä tämä hyvänä urheilijana tunnettu jässikkä varmasti ottaa itselleen aloituskokoonpanon paikan jolloin myös Packersin juoksupuolustus tulee entistä nopeammaksi.
Muuten sitten Packersin puolustus näyttääkin varsin tutulta viime kauden perusteella ja siksi siltä voidaan odottaa viime kauden tasoista suoriutumista tehtävistään.
Arvio
Nelsonin loukkaantuminen hieman vaikeuttaa Packersin menoa, mutta siitä huolimatta Aaron Rodgers tulee taikomaan joukkonsa jälleen uskomattoman kovaan iskuun. Ellei alkavalla kaudella Packersin hyökkäyksen pelikutsuista vastaava Tom Clements lähde täysin hölmöilemään ja tuhoamaan sitä kautta Rodgersin johtamaa hyökkäystä. Me kuitenkin uskomme Clementsin olevan mies paikallaan ja Packersin porskuttavan divisioonansa voittoon saldolla 11–5.