NFC South on yksi NFL:n mielenkiintoisimmista divisioonista, vaikka siellä ei pelaa tänäkään vuonna Super Bowlin voittoon yltävää joukkuetta. Divisioonan mielenkiinto perustuukin enemmän tulevaisuuden näkymiin ja siihen kuinka paljon divisioonan sisällä tapahtuu. Samoista syistä myös divisioonan voittajaa on yleensä hyvin vaikea arvioida ennakkoon, koska yleensä aina yksi Southin joukkueista yllättää joko positiivisesti tai negatiivisesti. Tänä vuonna tuo joukkue voisi olla esimerkiksi ensimmäisenä käsittelyyn tuleva Tampa Bay Buccaneers.
Tampa Bay Buccaneers (2–14)
Kausi 2014
Buccaneersin kausi 2014 oli juuri sitä mitä monet varmasti odottivat jo ennen kauden alkua. Olihan Buccaneers laittanut valmennuksensa ja johtoportaansa uusiksi edellisen kauden jälkeen. Uudeksi päävalmentajaksi hankkittu Lovie Smith joutui aloittamaan joukkueen uudelleenrakennuksen ilman minkäänlaista kivijalkaa. Kausi 2014 menikin juuri tuon kyseisen kivijalan rakentamiseen ja sen vuoksi joukkueelta ei voitu odottaa kovinkaan kummoista menestystä heti Smithin ensimmäisellä kaudella. Smithin ensimmäistä vuotta voitiinkin pitää helposti jonkinlaisena välivuotena, jolloin uusiutunut seura sai hakea uusia suuntaviivojaan. Tästä syystä sarjan viimeiseksi jääminen ei ollut mikään maailmanloppu.
Jameis Winston on se pelaaja, jonka harteilla Buccaneersin tulevaisuus lepää. (Getty)
Buccaneers-hyökkäys
Merirosvojen hyökkäyskalusto sai heti viime kauden jälkeen uuden käskyttäjän, kun Atlanta Falconsista potkut saanut Dirk Koetter otti hyökkäyksen ruorin hallintaansa. Koetterin Falconsissa vietettyjen vuosien perusteella Buccaneers tulee esittämään tulevalla kaudella monipuolista heittohyökkäämistä, jonka lisämausteena tulee toimimaan suoraviivainen juoksuhyökkääminen. Joten sen perusteella on helppo ennustaa Buccaneersin pelaavan hyvin katsojiin menevää jenkkifutista. Lisäksi pitää muistaa, että Buccaneersin uudistunutta hyökkäystä tulee johtamaan viime kevään ykkösvaraus Jameis Winston.
Winston onkin se pelaaja, jonka avulla Buccaneers voi lähivuosina nousta takaisin sille tasolle, jolla joukkue oli 2000-luvun alkupuolella. Tuolloin kaupungissa päästiin juhlimaan kertaalleen myös Super Bowlin voittoa. Vahvakätisenä heittäjänä tunnettua Winstonia ehdittiin jo ennen varaustilaisuutta ylistämään tämän vuosituhannen toiseksi parhaaksi yliopistosta valmistuneeksi pelinrakentajaksi. Joten ainakaan nuoren miehen potenttiaalista ei Buccaneersin tulevaisuus tule olemaan kiinni. Toista on sitten pystyykö Winston koskaan lunastamaan niitä kaikkia odotuksia, joita ensimmäisenä pelaajana varaaminen tuo mukanaan. Winstonin onneksi Buccaneersin laitahyökkääjäosasto on liigan parempaa keskikastia, joten heittokohteitten puutteesta Winstonin läpilyöminen ei tule jäämään kiinni. Buccaneersin aloittavina laitahyökkääjinä tulee alkavallakin kaudella toimimaan kokemusta edustava Vincent Jackson ja nuoruuden innolla loistavan rookie-kauden viime vuonna pelannut Mike Evans. Tämän kaksikon lisäksi meriroslaivan miehistöön kuuluu sisemmän laitahöykkääjän paikalla viihtyvä Austin Seferian-Jenkins, jonka Buccaneers varasi toissa keväänä numerolla 38. Joten jonkinlaisesta tulevaisuuden tähtipelaajasta toivottavasti voidaan puhua myös Seferian-Jenkinsistä puhuttaessa. Buccaneers-fanit varmasti odottavat joukkueen heittohyökkäyksen olevan tulevina vuosina erinomaisessa kunnossa, onhan joukkue panostanut nyt kaksi peräkkäistä kevättä juuri heittohyökkäyksensä parantamiseen.
Buccaneersin juoksuhyökkäys tulee olemaan tulevan kauden jälleen Doug Martinin hartioilla. Kaudella 2013 vakavasti olkapäänsä loukannut Martin ei ollut viime kaudella niin fyysisesti kun henkisestikkään selvästi valmis tekemään paluuta pelikentille ja siksi tänä kesänä harjoitusleiriltä kuuluneet huhut ovat olleet innostavia. Moni median edustaja on nimittäin kehunut Martinin harjoitusleirin sujuneen erinomaisesti ja hieman viime kaudesta painoa pudottanut Martin on näyttänyt viime kautta nopeammalta. Palautuneen nopeuden ja peli-ilon myötä Martinilta voidaan odottaa alkavalla kaudella yli 1 000 jaardin runkosarjaa.
Hyökkäyksen tärkein osa-alue on kaikesta epäseksikyydestään huolimatta hyökkäyksen linja. Ilman hyvin toimivaa hyökkäyksen linjaa ei nimittäin yksikään pelinrakentaja tai keskushyökkääjä tee NFL:ssä yhtäkään jaardia ja sen tietää myös konkarivalmentaja Smith. Smith onkin ottanut huomioon tämän asian koko rakennusprojektin ajan ja siitä syystä hän hankki viime keväänä loistavaa uraa Patriotsissa tehneen Logan Mankinsin. Mankins ei ole varmasti enään takavuosiensa tasolla, mutta edelleen tätä konkaria voidaan pitää yhtenä sarjan parhaimpana hyökkäyksen linjan keskustassa pelaavista pelaajista. Mikä tärkeintä Buccaneersin kannalta, niin kokenut Mankins pystyy opastamaan nuorempia ja kokemattomampia pelaajia NFL:n vaadittavissa asioissa. Tätä oppia tulee ensi kaudella tarvitsemaan keväällä varaustilaisudeen toisella kierroksella varattu Donovan Smith. Smith on vasta 22-vuotias, joka jätti käytämättä viimeisen vuotensa yliopistossa ja siirtyi siis normaalia aiemmin ammattilaiskentille. Yleensä linjamiehet eivät tätä temppua tee, koska viimeinen yliopistovuosi voi olla kehityksen kannalta hyvinkin tärkeä, mutta Smith teki toisenlaisen ratkaisun ja alkava kausi näyttää sen oliko liike hän uransa kannalta oikea. Kokonaisuudessaan Buccaneersin hyökkäyksen linja kuitenkin näyttää kelvolliselta ja se tietää hyvää myös Winstonin uran kannalta. Usein nimittäin huonojen linjamiesten taakse joutuneet kokemattomat pelinrakentajat tuhoavat uransa jatkuvan kiireen takia ja siksi Winstonin tilanne näyttää montaa aiempaa ykkösvarausta paremmalta.
Buccaneers-puolustus
Nimilistan perusteella Buccaneersin puolustuksen pitäisi olla hyvää keskitasoa, mutta viime kauden tilastoja tutkiessa se ei ollut lähellekkään sitä. Joukkueen hyvän nimilistan kovimmat tähdet ovat tukimies Lavonte David, puolustuksen linjan keskustassa pelaava Gerald McCoy ja aliarvostettu kulmapuolustaja Alterraun Verner. Joten on jopa hämmästyttävää kuinka huonosti Buccaneersin puolustus pärjäsi viime kaudella tilastoja tarkastellessa. Tilastot eivät kuitenkaan aina kerro aivan kaikkea, koska tilastoja tutkiessa huomioon pitäisi ottaa myös se, kuinka paljon Buccaneersin puolustus joutui olemaan kentällä, koska joukkueen hyökkäys oli yksi sarjan huonoimmista. Joten jos joukkueella olisi ollut edes hieman parempi hyökkäys, olisi varmasti myös puolustuksen tilastot olleet viime kauden jälkeen huomattavasti paremmat.
Buccaneersin heittopuolustus on siitä mielenkiintoinen, että puolustuksen linjan uloimpana pelaavat pelaajat eivät ole koko liigan mittapuulla mitenkään erikoisia pelimiehiä. Ja siksipä Buccaneersin hyvä heittoryntääminen perustuu enemmän puolustuksen linjan keskustan ja varsinkin McCoyn pelaamiseen. McCoy sattuu nimittäin olemaan oman pelipaikkansa paras pelaaja ja siitä todisteena voidaan pitää herran viime vuonna kirjoittamaa sopimusta. McCoysta nimittäin tuli viime lokakuussa kaikkien aikojen parhaiten palkattu puolustuksen linjan keskustassa pelaava pelaaja. Toinen McCoyn tasosta kertova asia on tilastot ja niiden mukaan McCoy on saalistanut viimeisen kolmen kauden aikana yhteensä 23 säkkiä 45 ottelusssa. Buccaneersin puolustuksen linja onkin kokonaisuudessaan todella hyvä, vaikka ei sitä aivan St. Louis Ramsin puolustuksen linjaan voikaan verrata.
Heittopuolustuksen muut osa-alueet eli puolustuksen takakenttä on Tampa Bayssa myös hyvin kunnossa, koska viime keväänä vapailtamarkkinoilta hankittu Verner muodostaa toisena kulmapuolustajana pelaavan Johnthan Banksin kanssa ihan toimivan parivaljakon. Kumpikaan herroista ei ole liigan aivan terävintä kärkeä, mutta ei myöskään sitä alempaa keskikastia. Joten jonkinlaisesta luotettavasti kaksikosta voidaan puhua näitä kavereita esiteltäessä. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että Banks on vasta kolmatta kauttansa NFL:ssä aloitteleva pelaaja, jonka kaikkea potentiaalia ei varmasti ole vielä nähty ammattilaiskentillä. Yliopistokentillä Banks kuului pelipaikkansa parhaiden pelaajien joukkoon ja siitä syystä hänet varattiin keväällä 2013 jo toisella kierroksella numerolla 43.
Buccaneersin juoksupuolustus ei ollut viime kaudella kovinkaan hyvää ja tähän asiaan joukkueen johto reagoi jo keväällä hankkimalla vapailta markkinoilta tukimies Bruce Carterin. Aiemmin urallaan Dallas Cowboysia edustanut Carter ei saavuttanut koskaan Teksasin sydämessä niitä odotuksia, joita toisen kierroksen varaus hänelle asetti. Buccaneersin seurajohdossa häneen luotettiin, sillä Carter allekirjoitti heti siirtomarkkoiden auettua peräti 4 vuoden ja 20,5 miljoonan dollarin sopimuksen. Parhaalla kaudellaan 96 taklaukseen yltänyt Carter ei ole kuitenkaan mikään pomminvarma valinta 4–3-puolustuksen keskimmäisen tukimiehen paikalle, mutta toisaalta hyvän liikkuvuuden yli 100-kiloiseksi pelaajaksi omaava Carter voi jopa löytää tältä paikaltaan uralleen aivan uudenlaisen suunnan. Joten on hyvin mielenkiintoista nähdä kauden ensimmäisten otteluiden jälkeen millaiseen vireeseen hyvin valmennettu Buccaneers-puolustus yltää.
Arvio
Periaatteessa Buccaneers voisi olla jo jopa tämän kauden musta hevonen, mutta vaikea sarjaohjelma vaikeuttaa joukkueen kautta huomattavasti. NFC Southin taso kuitenkin antaa mahdollisuuden jopa pudotuspeleihin, jos merirosvolaiva ottaa heti kauden alusta asti tuulta purjeisiinsa. Me Faneille.comilla emme kuitenkaan usko viime kauden jumbon tekevän vielä tällä kaudella merkittävää parannusta ja siksi tarjoamme Buccaneersille saldoa 3–13.
Atlanta Falcons (6–10)
Kausi 2014
Kaudella 2013 tapahtuneen romahduksen jälkeen Falconsin piti olla valmiina jälleen kaudella 2014. Olihan isosta loukkaantumisesta edellisellä kaudella kärsinyt Julio Jones jälleen täydessä pelikunnossa ja muutenkin kaikki näytti edellistä vuotta paremmalta. Puolustuksen totaalinen romahtaminen kuitenkin pilasi Falconsin kauden 2014 ja kauden jälkeen joukkue ei voinut olla muuta kuin pettynyt suoritukseensa. Olihan yksin sarjan tehokkaimmista hyökkäyksistä takonut läpi kauden jaardeja keskimääräistä paremmin, mutta samaan aikaan atlantalaisten puolustus oli ollut jaardeilla mitattuna koko sarjan huonointa. Loistavasti toiminut hyökkäys ei kuitenkaan enään riittänyt seuran korkeimmalle johdolle ja sen seurauksena jo vuosien ajan hieman alisuorittanut valmennus sai lähteä.
Falconsin hyökkäyksen tehokkuus on jälleen siitä kiinni miten Jones ja White pelaavat. (Getty)
Falcons-hyökkäys
Viime kauden jälkeen uudeksi hyökkäyksen koordinaattoriksi palkattu Kyle Shanahan on mielenkiintoinen nimi. Shanahan on nimittäin enemmän tai vähemmän isänsä suosiollisella avustuksella NFL:n päässyt valmentaja, joka vietti ensimmäiset NFL-vuotensa Washington Redskinsin hyökkäyksen koordinaattorina. Tuolloin Redskinsin päävalmentajana toimi Kylen isä Mike Shanahan, joka palkkasi poikansa hieman yllättäenkin oikeaksi kädekseen Redskinsiin. Sittemmin Mike Shanahan sai kenkään Redskinsistä ja samalla myös poika sai lähteä joukkueesta. Siinä missä isäukko jäi eläkkeelle potkujensa jälkeen ei poika tehnyt samoin vaan päätyi viime kaudeksi Clevelandiin ja Browsin hyökkäyksen koordinaattoriksi. Vuoden mittaiseksi jäänyt pesti Clevelandissa ei ollutkaan isän siipien suojasta karuun maailmaan joutuneelle Kylelle mikään unelmien täyttymys vaan ennemmin jonkinlainen painajainen. Brownsin hyökkäys ei nimittäin lähtenyt missään vaiheessa kautta lentoon ja samalla ensimmäisellä kierroksella varattu Johnny Manziel osottautui jonkinlaiseksi ohivedoksi. Joten näistä syistä johtuen Kyle päätti erota tehtävistään heti ensimmäisen Browns-kautensa jälkeen. Nyt tämä ristiriitainen persoona on siis Falconsin hyökkäyksen koordinaattorina ja epäonnistumisen ei pitäisi olla mitenkään mahdollista, koska Shanahan sai käyttöönsä yhden sarjan parhaimmista kalustoista.
Shanahanin kannalta ainoaksi ongelmaksi voikin muodostua juoksuhyökkääminen tai oikeastaan sen puute, koska joukkueen keskushyökkääjä-osasto ei näytä paperilta katsottunut mitenkään vahvalta. Aloittava keskushyökkääjänä toimii alokas vuottaan aloitteleva Tevin Coleman ja hänen varamiehenään on vasta toista vuotta pelaava Devonta Freeman. Colemanin tasoa on vaikea arvioida, mutta yliopistopelejen perusteella kyse ei ole mistään tulevasta supertähdestä vaan enemmin tavallisesta työjuhdasta, joka pystyy kantamaan palloa tarvittaessa 2-3 jaardin keskiarvolla. Freeman taas ei ollut ensimmäisellä kaudella mitenkään ihmeellinen ja siksi hänen varaansa ei voi laskea paljoakaan. Joten on mielenkiintoista nähdä miten Shanahan aikoo keskushyökkääjiensä puutteet korvata vaikka toisaalta ei Falconsin kaltaisessa joukkueessa tarvitse olla yhtäkään 1 000 jaardin keskushyökkääjää.
Falconsin hyökkäys tulee nimittäin varmasti ensi kaudella tukeutumaan todella paljon heittämiseen ja siihen, että liigan top 5 -laitahyökkääjiin kuuluva Jones kerää jälleen tilastoihinsa lähemmäksi 1 500 jaardia ja 10 TD:tä. Jonesille hyvää tukea laitahyökkääjä-osastolta antaa kokenut Roddy White, jolle viime kausi oli jälleen todella hyvä tilastojen valossa. Lähentelihän White jäälleen vuoden tauon jälkeen 1 000 jaardin rajaa ja samalla keräsi 7 TD:tä. Silti Whiten varaan Falcons ei voi enää montaa vuotta laskea, koska White on jo 33 vuotias ja sitä kautta hieman iäkäs laitahyökkääjäksi. Alkava kaudella White ja Jones tulevat silti muodostamaan vielä yhden NFL:n vaarallisimman laitahyökkääjä kaksikoista, ellei sitten kesän aikana ole tapahtunut jotain erittäin radikaalia.
Hyvät laitahyökkääjät eivät kuitenkaan vielä riitä, jos hyökkäyksen linja vuotaa. Hyvä pelinrakentaja kyllä voi heittää palloa laitahyökkääjilleen huonommankin linjan takaa, mutta kivaa se ei ole missään vaiheessa. Falconsin ensi kauden menestyksen esteeksi voikin muodostua hyökkäyksen linja, koska paperilla kyseinen osa-alue ei ole kovinkaan vahvan näköinen. Falconsin hyökkäyksen linjasta kyllä löytyy Jake Matthewsin kaltainen tulevaisuuden tähti, mutta muuten linja näyttää hyvin arvoitukselliselta. Shanahan joutuukin lähtemään alkavaan kauteen jonkinlainan raaputusarpa kädessään ja toivomaan viimeisen raapaisun jälkeen voiton osuneen kohdalleen. Nimittäin yhden hyvän linjamiehen kanssa kauteen lähteminen on iso riski, joka voi kostautua pelinrakentajan loukkaantumisten muodossa.
Falcons-puolustus
Viime kaudella tilastojen valossa ylivoimaisesti huonoin puolustus sai piristysruiskeen heti kauden jälkeen, kun Falconsin seurajohto ilmoitti palkaneensa joukkueen uudeksi päävalmentajaksi Dan Quinnin. Quinn toimi ennen Falcons-pestiään Seattle Seahawksin puolustuksen koordinaattorina kahden viime kauden ajan ja sen pohjalta voisi ajatella Falcons-puolustuksen olevan tulevina vuosina todella hyvissä käsissä. Olihan Seahawks-puolustus molempina Quinnin johtamina kausina puolustustilastojen kärkisijoilla. Joten ainakaan valmennuksen tiedon puutteesta Falcons-puolustuksen ensi kausi ei tule jäämään kiinni.
Valmentajan tietotaito ei kuitenkaan auta, ellei pelaajisto ole kunnossa ja tämä on se asia, joka voi vielä ensi kaudella rajoitaa Falconsin puolustuksen tekemistä. Falconsilla ei nimittäin ole edelleenkään kovinkaan nimekäs puolustuksen runko, vaikka viime kaudella heikoksi jäänyt heittoryntääminen sai hurjan vahvistuksen kevään varaustilaisuudessa Vic Beasleyn muodossa. Yksistään Beasley ei kuitenkaan tule samaan erikoista parannusta aikaan Falconsin heittoryntäämisessä, joten katseet pitääkin kääntää muihin puolustuksen linjassa pelaaviin pelaajiin ja varsinkin toissa keväänä varattuun Ra’Shede Hagemaniin. Hageman ei nimittäin onnistunut aivan odotetulla tavalla ensimmäisenä vuotenaan ja siksi häneltä odotetaan alkavalla kaudella todella paljon. Jos Hageman pystyy vastaamaan näihin koviin odotuksiin, voi Falconsin heittoryntääminen kyllä parantua, mutta edelleen se vaatii sitä, että nämä molemmat nuoret miehet pystyvät lunastamaan heihin kohdistetut odotukset. Nimittäin muut Falconsin puolustuksen linjassa pelaavat pelaajat eivät ole tämän kaksikon kaltaisia heittoryntääjiä vaan enemmin niitä tasapainottavia tekijöitä, joiden ansiosta Falcons-puolustuksen linja näyttää suhteellisen tasapainoiselta kokonaisuudelta.
Tasapainoisen puolustuksen linjan takana juoksupuolustuksen lukkona tulee toimimaan varaamattomana pelaajana kaksi vuotta sitten liigaan saapunut Paul Worrilow. Lähtökohtiinsa nähden häikäisevää jälkeä tehnyt Worrilow onkin pelajaa, johon Falcons-juoksupuolustus tulee nojautumaan vahvasti. Worrilowin kanssa aloittavina tukimiehinä tulevalla kaudella tulee toimimaan Cowboysista siirtynyt Justin Durant ja Texansista siirtynyt Brooks Reed. Kumpikaan näistä herroista ei ole aivan Worrilowin tasoinen taklauskone, mutta kolmikkona he ovat varmasti hyvin toisiaan tukevia. Siitä syystä onkin hyvin oletettavaa, että Falconsin juoksupuolustus tulee paranemaan tulevalla kaudella huomattavasti. Onhan alkavan kauden nimilista juuri tuon puolustuksen boksin osalta hyvin nimekäs.
Heittopuolustus sitten voikin olla edelleen viime kauden tavoin hieman heikompaa. Ellei sitten hyvin kokemattomista pelaajista kasattu takakenttä pysty yllättämään ja nostamaan yhden kesän aikana tasoaan huomattavan paljon. Potenttiaalihan näissä nuorissa miehissä pitäisi olla, mutta vielä viime kaudella se ei näkynyt kentällä työskentelyssä positiivisena asiana. Enemmän silmään pistikin takakentän pelaajien isot virheet, joista vastustajat pääsivät rankaisemaan armottomasti. Tätä näkemystä tukee myös viime kauden tilastot, joiden mukaan Falconsin heittopuolustus päästi keskimäärin 279,9 jaardia ottelua kohden ja oli samalla koko liigan tehottominta. Joten hienoisia ihmeitä on Quinn on saanut yhdessä kesässä tehdä, jotta sarjan ylivoimaisesti huonoin heittopuolustus on tullut kuntoon.
Arvio
Falcons-fanien harmiksi tulevakaan kausi ei tule palauttamaan joukkuetta sarjan kirkkaimpaan kärkeen. Jo pelkästään pudotuspeleihin pääsy vaatisi joukkueelta selvää venymistä ja sitä tuskin tullaan näkemään, joten Falcons jää saldoon 5–11.
New Orleans Saints (7–9)
Kausi 2014
Saints aloitti viime syksynä kautensa todella huonosti häviten neljästä ensimmäisestä ottelustaan peräti kolme. Se oli edellisenä vuonna 11–5-saldoon päässeelle joukkueelle jonkinlainen shokki, josta se ei selvinnyt missään vaiheessa kautta kunnolla. Syitä heikkoon kauden aloitukseen oli varmasti monia, mutta mikään yksittäinen asia ei kuitenkaan selitä koko romahdusta. Osa varmasti syyttää romahduksesta pelkästään joukkueen puolustusta, mutta allekirjoittanut ei sitäkään sulata kokonaan. Olihan romahduksen taustalla varmasti muitakin syitä ja loppupeleissä edes kauden ensimmäiset tappiot eivät selitä joukkueen jäämistä pudotuspelien ulkopuolella. Olihan NFC South kokonaisuudessaa niin heikko, että Saintsin olisi pitänyt pudotuspeleihin selvitä vähän huonommallakin puolustamisella.
Benjamin Watson joutuu astumaan ensi kaudella isoihin saappaisiin. (Getty)
Saints-hyökkäys
Railakkaasta hyökkäyspelaamisesta viime vuosina tunnetuksi tullut Saints jatkaa varmasti tulevalla kaudella tutulla ja turvallisella linjalla, koska joukkueen valmennus on säilynyt huonosta kaudesta huolimatta viime vuoden kaltaisena. Saints nimittäin päätti kokeilla mielummin pelaajiston kuin valmentamisen vaihtamista kauden jälkeen ja siksi pelaajistosta sai lähteä laitahyökkääjä Kenny Stills, sisempi laitahyökkääjä Jimmy Graham ja keskushyökkääjä Pierre Thomas. Stills ja Graham vaihtoivat maisemaa erikoisten kauppojen kautta ja Thomas taas sai maaliskuun alussa monoa muuten vaan. Joten tulevalla kaudella Saints-hyökkäys on hieman uudistunut pelaajamuutosten takia, vaikka pelisuunnitelmallisesti se olisi entisen kaltainen.
Pelaajista isoimman muutoksen eteen varmasti joutuu sisemmän laitahyökkääjän paikalla pelaava Benjamin Watson. Watsonin pitäisi pystyä kasvamaan 20 kiinnioton pelaajasta Seahawksiin kaupatun Grahamin korvaajaksi. Tuon tempun tekeminen ei tule olemaan helppoa, koska Graham koppasi kahden edellisen kauden aikana yhteensä 171 palloa ja näistä palloista 26 päätyi maalialueelle saakka. Siksi yhdentoista NFL-kautensa aikana 32 TD:tä tehnyt Watson on todellisen haasteen edessä tulevalla kaudella. Toinen kovan paikan edessä alkavalla kaudella oleva veteraani on takavuosina hirmu tehoja paukutellut Marques Colston. Colston nimittäin osoitti jo viime kaudella pieniä hiipumisen merkkejä ja siitä huolimatta hänen pitäisi pystyä palaamaan jälleen huippuvuosiensa tasolle, koska Stillsin kauppaaminen nosti Colstonin jälleen aloituskokoonpanon pelaajaksi. Aloituskokoonpanon laitahyökkääjiltä taas pelinrakentaja Drew Brees on tottunut saamaan aukotonta tukea. Joten, jos Colston ei jostain syystä enää löydä vanhaa tasoaan, joutuu Breeskin alkavalla kaudella kohtaamaan yhden viime vuosien kovimman haasteensa. Onhan yhdelle luotettavalle laitahyökkääjälle pallon toimittaminen huomattavasti vaikeampaa kuin monelle samaan aikaan kentällä juoksevalle. Yleensä useammasta kohteesta yksi pääsee vapaaksi, jolloin heittäminen helpottuu huomattavasti. Breesin onneksi kuitenkin ensi kauden luottomiehen nimi on Brandin Cooks, joten avoimia heittopaikkoja pitäisi tulla vaikka puolustukset ottaisivat tämän ykkösmiehen erikoisvartiointiin. Cooks on nimittäin erittäin nopea ja muutenkin vikkelä tulevaisuuden tähti, jonka läpilyönti jäi vielä tekemättä tulokasvuonna. 100% varma supertähti hänkään ei ole vielä alkavalla kaudella, mutta silti olisi ihme, jos Cooks jäisi alle 1 000 jaardiin ja 10 TD:hen. Heittopainoitteisessa systeemissä nimittäin aloituksessa olevien pelaajien on lähes pakko kerätä tuollaiset määrät, jotta joukkue voi menestyä edes kohtuullisesti. Breesin kannalta tuleva kausi tulee olemaan hyvin haasteellinen ja siksipä on vaikea uskoa konkarin enää yltävän aivan takavuosiensa tilastoihin. Breesin huononevat heittotilastot taas tietävät sitä, että Saintsin juoksuhyökkäyksen pitää ottaa viime vuosia enemmän roolia itselleen.
Tämän takia on mielenkiintoista nähdä millaiseen vireeseen useista loukkaantumisistaan urallaan kärsinyt Mark Ingram yltää alkavalla kaudella. Viime vuonna tilastojen valossa parhaan kautensa pelannut Ingram on nimittäin pelaaja, jolta on odotettu jo varauksesta asti valtavia jaardimääriä. Vielä kertaakaan tämä 100-kilonen jässikkä ei ole tuota lukemaa pystynyt ylittämään. Alkavan kauden tavoitteeksi Ingramin pitääkin asettaa vähintään tuo 1 000 jaardin saavuttaminen, koska ensi kaudella siihen on todellinen mahdollisuus. Onhan Saintsin varmasti pakko juosta viime vuosia enemmän ja sitä kautta Ingramin kuormitus tulee varmasti kasvamaan. Saintsin toisena keskushyökkääjänä tulee toimimaan alkavalla kaudella vapailta markkinoilta hankittu CJ Spillerin. Vielä pari vuotta sitten liigan vaarallisimpiin keskushyökkääjiin kuulunut Spiller ei ole kuitenkaan enään ihan takavuosiensa iskussa, koska uraa on hidastanut viime vuosina loukkaantumiset. Spilleriltä ei voida tämän takia odottaa enää mitään 1 000 jaardin kautta, mutta kakkosmiehenä hän varmasti pystyy sellaiseen 600-700 jaardiin.
Taitepelipaikkojen muutoksien keskellä myös Saintsin hyökkäyksen linja on saanut uutta verta vahvuuteensa. Samassa kaupassa, jossa Graham siirtyi Seattleen, matkusti vastavuoroisesti hyökkäyksen linjan keskimmäisenä miehenä viihtyvä Max Unger jazzin ja bluesin luvattuun kaupunkiin. Monipuolisesta musiikistaan ja ranskalaisista vivahteistaan tunnettu kaupunki saikin hyökkäyksen linjaansa todellisen johtajan, koska Unger on yksi pelipaikkansa luotettavimmista pelaajista. Toinen Saintsin hyökkäyksen linjaa ensi kaudella vahvistava pelaaja on Andrus Peat, jonka Saints varasi keväällä numerolla 13. Isokokoinen ja vahva Peat ei varmasti ole heti kauden alussa aloituskokoonpanon pelaaja, mutta kauden mittaan varmasti tulee ottamaan paikansa avauksessa ja parantamaan sitä kautta Saintsin jo ennestään hyvää hyökkäyksen linjaa.
Saints-puolustus
Saintsin aloittava puolustus tulee kokemaan kovia muutoksia viime kaudesta. Siitä huolen tulee pitämään niin keväällä varatut pelaajat kuin viime kaudella loukkaantumisten takia sivussa olleet pelaajat. Näistä viime kaudella loukkaantuneiden kirjoissa olleista pelaajista esille pitää nostaa Saintsin heittopuolustusta varmasti vahvistava Jairus Byrd. Kovilla odotuksilla Saintsiin toissa keväänä siirtynyt Byrd ei kylläkään vakuuttanut viime kauden neljässä pelaamassaan ottelussa, mutta siitä huolimatta terveenä ollessaan tämä viime vuosien kovin pallohaukka tulee olemaan joukkueelleen todella tärkeä pelaaja. Byrdin ylle pitää silti laittaa pieniä kysymysmerkkejä, koska viime kaudella hajonnut polvi voi vaivata vielä alkukaudesta Byrdin tekemistä ja silloin hän ei ole välttämättä mikään vahvistus joukkueelleen. Toinen Saintsin alkukautta loukkaantumisensa takia heikentävä pelaaja on normaalisti toisen aloittavan kulmapuolustajan paikalla pelaava Keenan Lewis, joka kävi viime viikolla lonkkaleikkauksessa ja on sen takia pelikentiltä sivussa arviolta 4-6 viikkoa. Saintsin heittopuolustus voi olla hienoisissa ongelmissa kauden ensimmäiset viikot.
Saintsin juoksupuolustuksen pitäisi olla viime kautta paremmassa iskussa ja isoin kiitos siitä kuuluu seuran varauksista vastaaville henkilöille. Saints nimittäin käytti yhdeksästä käytössä olleesta varauksestaan peräti kolmen tukimiehen varaamiseen ja yhden puolustuksen linjaan. Joten juoksupuolustusta ajatellen varauksia kertyi peräti neljä kappaletta. Tukimiehenä varattu Davis Tull tulee todennäköisesti kyllä pelaamaan puolustuksen linjan ulompana pelaajana, mutta hänen vahvuutensa ovat silti enemmän juoksupuolustamisessa ja siksi laskemme hänetkin selväksi juoksupuolustuksen vahvistajaksi. Uusiutunutta juoksupuolusta edustaa myös konkarilinjamies Kevin Williams, joka vielä 2000-luvun alkuvuosina dominoi linjapelaamista ”veljensä” Patrick ”Pat” Williamsin kanssa. Sittemmin uransa kiellettyjen aineiden kanssa ryvettänyt Kevin ei ole enää ihan parhaiden vuosiensa tasolla, mutta edelleen Saints saa hänestä luotettavan juoksupuolustajan. Saintsin juoksupuolustuksen pitäisikin olla näiden hankintojen vuoksi huomattavasti viime kautta paremmassa iskussa.
Arvio
Saints tulee olemaan alkavalla kaudella joko todella kova tai sitten totaalinen floppi. Me veikkaamme jälkimmäistä ja annamme saldoksi 6-10. Helppo divisioona silti pelastaa joukkueen täydelliseltä pohjakosketukselta.
Carolina Panthers (7–8–1)
Kausi 2014
Kahdella voitolla käynnistynyt runkosarja oli Panthersin kannalta aikamoista vuoristorataa. Panthersin onneksi myös muut divisioonan joukkueet olivat kauden aikana sekaisin ja joukkue selvisi pudotuspeleihin vahvan runkosarjan lopun ansiosta miinusmerkkisellä saldolla. Näin Panthersista tuli NFL:n historian toinen joukkue, joka pääsi pudotuspeleihin miinusmerkkisellä saldolla. Huonosta saldostaan huolimatta Panthers pystyi jatkamaan hyvää virettään myös pudotuspeleissä ja sen ansiosta joukkue selvisi pudotuspelien toiselle kierrokselle. Kokonaisuutenahan kausi oli varmasti Panthersille hienoinen pettymys, mutta tuloksellisesti pudotuspelien toiselle kierrokselle pääseminen oli hyvä suoritus.
Panthers-hyökkäys
Panthersin epätasainen viime kausi johtui pitkälti pelinrakentaja Cam Newtonin vammoista, jotka rajoittivat yleensä hyvin liikkuvan pelimiehen pelaamista. Alkavalla kaudella näiden vammojen kuitenkin pitäisi olla historiaa, ja samalla Panthersin hyökkäyksen tason pitäisi tasaantua. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita hyökkäyksen olevan alkavalla kaudella viime kautta tehokkaampaa, koska viime kaudella joukkueen tehokkaimmaksi laitahyökkääjäksi noussut Kelvin Benjamin katkaisi muutama viikko sitten harjoituksissa eturistisiteensä ja on sivussa sen takia koko alkavan kauden. Panthers-fanit varmasti toivovat seurajohdon osuneen jälleen kultasuoneen viime keväänä varatessaan isokokoisen Devin Funchessin, mutta kahden huippulaitahyökkääjän löytäminen peräkkäisinä keväinä tuntuu hieman kaukaa haetulta. Joten Panthers-fanien tarvitsee toivoa Funchessin olevan edes tehokas redzone-pelaaja jollaisena häntä pidettiin ennen kevään varaustilaisuutta. Keskinkertaisilla jaloilla varustettu Funchess tuskin koskaan tuleekaan olemaan mikään 1 000 jaardin laitahyökkääjä, mutta jo 10 TD:n kausi voisi helpottaa Panthersin tekemistä alkavalla kaudella. Panthersin alkavan kauden jaardeista voisi silloin vastata potkunpalauttajana uraa aiemmin tehnyt Ted Ginn. Ginn on nimittäin pelaaja, joka voisi nopeutensa ansiosta kyllä tehdä isoja pelejä, mutta muuten puuttellinen tekniikka tuskin riittää TD:n tekemiseen jolloin jonkun muun pitää tehdä ne. Toinen merkittävä kiinniotoilla etenevä pelaaja tulee alkavalla kaudella olemaan sisemmän laitahyökkääjän paikalla viihtyvä Greg Olsen. Viime kaudella ensimmäistä kertaa urallaan 1 000 jaardin merkkipaaluun asti yltänyt Olsen voikin nousta jopa joukkueensa eniten edenneeksi pelaajksi, ellei sitten Ginn yllätä ja pelaa unelmiensa kautta.
Panthersin juoksuhyökkäys on nojannut viime vuosina vahvasti kahden hyvän keskushyökkääjän systeemiin, mutta tulevalla kaudella asiat tulevat muuttumaan. Tämä johtuu siitä, että vielä viime kaudella ajoittain aloittavan keskushyökkääjän roolia kantanut DeAngelo Williams sai maaliskuun alussa potkut Carolinasta. Alkavalla kaudella Panthersin juoksuhyökkääminen tuleekin nojautumaan entistä enemmän superkaksikosta Carolinaan jääneeseen Jonathan Stewartiin. Stewartin varaan laskeminen on Panthersilta jonkinlainen riskiveto, koska tämä viime kaudella ajoittain väläytellyt juoksukone ei ole pystynyt pelaamaan viimeiseen kolmeen vuoteen yhtään täyttä kautta. Toisaalta taas kunnossa ollessaan Stewart on varmasti pelaaja, joka pystyy kuljettamaan palloa tarpeeksi tehokkaasti ja siitä huolen pitää myös Pantersin hyökkäyksen linja. Panthersin hyökkäyksen linja on nimilistan perusteella sellainen porukka, että heittoblokkaaminen ei välttämättä aina suju parhaalla mahdollisella tavalla, mutta juoksublokkaamisessa ei pitäisi olla minkäänlaisia ongelmia.
Panthersin tukimies-osasto tulee olemaan jälleen Luke Kuechlyn ja Thomas Davisin johdolla sarjan paras (Getty)
Panthers-puolustus
Panthersin puolustuksen boksi tulee olemaan alkavalla kaudella sarjan paras. Jo viime kaudella hyvin pelannut seitsikko sai nimittäin kevään varaustilaisuudessa uuden jäsenen Panthersin ensimmäisen kierroksen valinnaksi valikoidusta Shaq Thompson. Loistavana urheilijana tunnettu Thompson pystyisi pelaamaan niin puolustuksen takakentällä kun tukimies-osastollakin. Ensimmäisten tietojen mukaan Thompsonin pelipaikaksi valikoituu juuri toisen ulomman tukimiehen paikka. Jolloin Panthers saa tukimies-osastollaan kasattua todella loistavan porukan. Panthersin tukimiesosastosta nimittäin löytyi jo ennen varaustilaisuutta sarjan paras tukimies Luke Kuechly ja ikinuori Thomas Davis, jonka panosta Panthersin puolustukseen ei pidä yhtään väheksyä. Panthersin puolustuksen linjassa taas pelaavat varaustilaisuuden aikaan monia sydänvaivojen takia pelottanut Star Lotulelei, viime kevään varaus Kony Ealy, hieman tuntemattomampi Kawann Short ja aina luotettava Charles Johnson. Joten puolustuksen linjan pitäisi olla melkein tukimies-osaston vertainen kokonaisuus. Tämän takia myös Panthersin juoksupuolustusken pitäisi olla yhtä sarjan parhammista.
Jos Panthersin puolustuksesta pitää etsiä heikouksia niin ne löytyvät varmasti puolustuksen takakentältä. Loistavaan puolustuksen boksiin verrattaessa nimittäin puolustuksen takakenttä punastuu häpeästä jo ennen vertailun aloittamista. Sen verran ”huonompia” pelaajia puolustuksen takakentältä löytyy. Silti viime kauteen verrattaessa Panthersin takakenttä on hieman parantunut, koska toiseksi aloittavaksi kulmapuolustajaksi on tullut kokenut Charles Tillman. Kaksi viime kautta loukkaantumisista kärsinyt Tillman on terveenä ollessaan edelleen liigan parempaa keskitasoa, joten Panthers varmasti toivoo kokeneen konkarin pysyvän kunnossa koko kauden, koska silloin myös Panthersin heittopuolustuksen pitäisi olla kunnossa.
Arvio
Edes Benjamin loukkaantuminen ei voi viedä Panthersilta divisioonan voittoa. Joten arvioimme joukkueen saldoksi 9–7.