Kun vuodesta 2009 käsipallomaajoukkuetta valmentanut lajilegenda Mikael Källman ilmoitti keväällä ettei aio enää tehdä jatkosopimusta Käsipalloliiton kanssa, alkoi samantien spekulaatiot hänen seuraajastaan. Liiton valinta ei lopulta yllättänyt ketään, mutta ei myöskään ollut aivan kaikkien lajin parissa ahertavien ihmisten mieleen. Kaj Kekki on yksi Suomen menestyneimpiä valmentajia jonka meriitteihin kuuluu muun muassa 10 Suomen mestaruutta ja kahden (1990 ja -94-syntyneiden) poikien maajoukkueen luotsaaminen ikäluokkansa EM-lopputurnaukseen asti, mutta miehen persoona jakaa mielipiteitä suuntaan jos toiseen.
Källmanin maajoukkueesta luopumispäätöksen taustalla oli alkukeväällä pelattujen EM-karsintaotteluiden alla tapahtuneet kieltäytymiset, erityisesti Kekin valmentaman Riihimäen Cocksin pelaajien osalta. Valmentajalla itsellään ei kieltäytymisten kanssa ollut mitään tekemistä, sen sijaan Cocksin puheenjohtajan, joka saman aikaisesti vielä sattuu olemaan käsipallomaajoukkueen pääsponsori, painostuksella vaikutusta oli sitäkin enemmän. Lopputuloksena koko sopassa oli se että samaan aikaan kun Suomi taisteli urhoollisesti Itävaltaa vastaan EM-karsintapelejä yhdeksän Dicken-pelaajan johdolla, Cocks valmistautui kaikessa rauhassa SM-finaaleihin, joissa se lopulta voitti Dickenin suoraan kolmessa ottelussa. Tästä episodista Källman sai tarpeekseen ja veti omat, Suomen käsipalloilun kannalta harmilliset johtopäätöksensä.
”Oli vaikeaa lähteä pelaamaan Suomea vastaan sillä etukäteen näkemästämme Suomen ja Espanjan välisestä otteluvideosta ei käytännössä ketään ollut pelaamassa meitä vastaan” Itävallan tähtipelaaja Robert Weber sanoi Vantaalla pelatun EM-karsintaottelun jälkeen.
Eniten Källmania rasitti se ettei liitto tehnyt elettäkään auttaakseen maajoukkuetta saamaan jalkeille parasta mahdollista kokoonpanoa. Kun maajoukkueelle varatut resurssit leirityksiin jne. oli huomattavasti kaikkia vastustajia vähäisemmät, joutui päävalmentaja vuosikaudet operoimaan työkalupakilla josta puuttui milloin mitäkin.
HC Westistä ensi kaudeksi Atlas Vantaan päävalmentajaksi siirtyvä Källman vie ennen vallan vaihtoa Suomen vielä kahteen EM-karsintaotteluun. 10.6. Vantaalle saapuu väkivahva Saksa ja EM-karsintaurakka päättyy kolme päivää myöhemmin vierasottelussa Logronossa, Espanjassa. Näiden otteluiden tuloksesta riippuu se mistä arvontakorista Suomi kaivetaan tuleviin karsintaturnauksiin, ja joutuuko Suomi hakemaan vauhtia esikarsinnoista.
52-vuotias Kaj Kekki valmensi miesten maajoukkuetta jo vuosina 1993-1998 ja ottaa nyt siis toisen kerran vetovastuun. Eri nuorten maajoukkueiden parissa hän toimi vuosina 2003-2014. Seuraavien 3+2 vuoden aikana Kekille asetetuksi tavoitteeksi on laitettu joukkueen eteneminen vuoden 2020 EM-lopputurnaukseen, jossa joukkuemäärä on ensimmäistä kertaa 24 nykyisen 16 sijaan.
Tavoite on, jälleen kerran arpaonnesta riippuen, nappisuorituksella jopa saavutettavissa. Siihen toki vaikuttaa suuresti Kekin pestistä neuvotellessaan liitolle asettamien vaatimusten toteutuminen sekä Källmanin viimeiset näytökset.
Mikään vaatimuksista ei sinänsä ole suomalaisille joukkuelajeille ihmeellisiä tai uusia. Resurssit kuntoon, apu- ja maalivahtivalmentajat, mahdollisuudet ulkomaan leirityksiin, muitakin harjoitusvastustajia kuin Baltian maat, maajoukkueen leiriviikkojen aikana pelaajien tulisi päästä keskittymään vain ja ainoastaan käsipalloon. Itse asiassa kaikki sellaisia asioita joita edeltäjänsäkin olisi arvostanut suuresti ja jotka olisivat varmasti tuoneet suomikäsiksen vieläkin lähemmäs Euroopan keskitasoa kuin mihin Källman joukkonsa kaikesta huolimatta onnistui nostamaan ja onkin vaikea myös kuvitella etteikö Källman olisi vastaavaa toistuvasti vaatinut. Kaikkien toteutumiseen vaaditaan kuitenkin enemmän rahaa kuin mitä tähän asti on kyetty satsaamaan.
Mielenkiintoiseksi asian tekee se seikka että mistä Käsipalloliitto aikoo hankkia maajoukkueeseen tarvittavan rahoituksen? Kuten lajin parissa ahertavat hyvin tietävät, viime vuosina liitto ei ole pahemmin rahoissa kierinyt ja kulukuuriin vedoten on maajoukkueitakin jouduttu joko lopettamaan kokonaan kesken toimintakauden (useampi nuorisomaajoukkueen ikäluokka) tai toiminnan jäädyttäminen epämääräiseksi ajaksi (naisten maajoukkue). Eikä ensi kaudeksi maajoukkuetoimintaan osoitetussa budjetissakaan juurikaan luvata lisää rahaa joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää lisäsponsoreiden haaliminen sillä muulta toiminnalta ei varoja voi enää enempää vähentää. Vuodesta 2007 lähtien juniorimaajoukkueiden toiminnassa pyöritetty konsepti on toiminut hyvin, mutta muutaman ikäluokan kohdalla projekti on jätetty kesken. Alle 21-vuotiaiden karsintaturnauksissa Suomi on ollut hyvin harvoin ja tuo ikäluokka olisi se joka tarvitsisi kansainvälistä kokemusta juuri aikuisiin nousun kynnyksellä.
Kaj Kekki astuu joka tapauksessa isoihin saappaisiin. Varsinkin viime vuosina yksi Bundesliigan kaikkien aikojen kovimmista pelaajista ollut Källman pesi taktisella osaamisellaan mennen tullen useimmat suurtenkin käsipallovastustajien valmentajista, tasoittaen pelaajiensa tietä otteluissa ja nousten itsekin kokonaan uudelle tasolle valmentajana. Tasolle, jossa seuraava etappi voi hyvinkin olla Saksan maineikas pääsarja. Kekin valmennus- ja peluutustyyli poikkeaa edeltäjänsä tavasta erityisesti siinä että hänen joukkueensa pelaajat toteuttaa kentällä vapaammin itseään joukkuepelin jäädessä helposti taka-alalle. Onkin toivottavaa että luvatut resurssit toteutuu ja että 1.7. lähtien jokikinen maajoukkuetason pelaaja myös sitoutuu tulemaan mukaan, kun kutsu käy.