NBA-kausi päättyi maanantaina aamuyöstä San Antonio Spursin juhliin. Ylivoimaisella tavalla tullut mestaruus oli jatkumoa koko upealle kaudelle.
San Antonio jäi viime kaudesta niin paljon hampaankoloon, mutta tänä vuonna se hoiti homman niin, ettei mitään jossiteltavaa jäänyt. Se voitti runkosarjan, pudotuspeleissä Dallasin, Portlandin ja Oklahoma Cityn sekä finaaleissa murskaavasti Miamin. San Antonio aloitti vahvasti ja paransi koko ajan kauden edetessä. Se voitti runkosarjassa 62 ottelua johon mahtui myös 19 ottelun voittoputki.
Mikä teki San Antoniosta sitten niin hyvän?
Tähtikolmikko
Joukkueen tähtiä ovat edelleen 38-vuotias Tony Duncan ja heinäkuussa 37 vuotta täyttävä Manu Ginobili, joka oli yksi ratkaisufinaalin ratkaisijoita. Duncan pelasi huikeat finaalit ja hän liikkuu kentällä edelleen kuin nuori mies ja kouluttaa toistakymmentä vuotta nuorempiaan. Ginobili osoitti jälleen arvonsa viidennessä finaalissa, kun hän toi joukkueensa mukaan peleihin. Hän pelasi niin ikään kokonaisuudessaan erinomaiset.
Tony Parker täydentää ”konkarikolmikon”. Monipuolinen ranskalaistalismaani on joukkueen hyökkäyspelin sielu. Kolmikko on ollut San Antonion menestysajan takuumiehiä, sillä he ovat voittaneet yhdessä neljä mestaruutta. Duncan oli voittamassa San Antonion organisaation ensimmäistä mestaruutta jo vuonna 1999.
Sivuroolin esittäjät
Päävalmentaja Gregg Popovichin strategiana on, että pallo ja miehet liikkuvat. Tällä kaudella ne liikkuivat paremmin kuin ehkä koskaan aiemmin. Popovich on päävalmentajana hyvin pitkäkatseinen ja kaikki tähtäsi pudotuspeleihin. Runkosarjan aikana kukaan San Antonion pelaajista ei pelannut keskimäärin yli 30 minuuttia. Hän kierrätti joukkuetta ja pelaajia. Hänelle antoi siihen mahdollisuuden NBA:n paras ja levein penkki. Spurs teki eniten pisteitä penkiltä käsin sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä.
Vaikka kirkkain valo yleensä kohdennetaan tähtikolmikkoon, takaa löytyy aivan yhtä arvokas joukko pelaajia. Finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi noussut Kawhi Leonard kasvoi tässä finaalisarjassa pojasta mieheksi. Kaksi ensimmäistä ottelua hän vaelsi varjojen mailla yrittäessään pysäyttää LeBron Jamesia. Kolmessa seuraavassa pelissä hän mätti jokaisessa yli 20 pistettä samalla kun hän vartioi Jamesia. Se ei ole ihan helppo homma. Spursin tulevaisuus onkin Leonardin käsissä ja se tulevaisuus näyttää erittäin hyvältä.
Danny Green ei yltynyt näissä finaaleissa samanlaiseen heittoiskuun kuin viime vuonna, mutta oli tärkeässä roolissa puolustuksellisesti. Hänen nopeat kädet kahmivat hanakasti palloa Miamin pelaajien käsistä ja hänen riistonsa olivatkin yksi avaintekijä kolmannen finaalin ratkaisussa.
Boris Diaw nousi kolmannessa pelissä aloitusviisikkoon korvaten Tiago Splitterin ja toi monipuolisuudellaan aivan uuden ulottuvuuden Spursin pelaamiseen. Hän oli joukkueensa paras syöttelijä, hän kahmi levypalloja, teki pisteitä ja raatoi puolustuksessa. Hieman jopa ujo ranskalainen pelasi kuin parhaimpina päivinään.
Patty Mills löi tahdit Spursin karkumatkalle viidennessä finaalissa ja Marco Belinelli heitti tärkeitä pisteitä saadessaan mahdollisuuden. Splitter tuntui saavan entistä enemmän rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta tullessaan penkiltä kentälle. Matt Bonner, Aron Baynes, Jeff Ayres ja Cory Joseph täyttivät niin ikään vähillä minuuteilla paikkansa.
Pelityyli
San Antonion pelityyli on varmasti NBA:n ”eurooppalaisin”, joka perustuu joukkuepelaamiseen enemmän kuin yksilötaitoon. Ei ole sattumaa, että Spursilla on kokoonpanossaan kahdeksan pelaajaa jotka eivät ole yhdysvaltalaisia. Egot eivät kolahtele, vaan kaikki tekevät töitä joukkueen eteen.
Popovich on toiminut joukkueen päävalmentajana vuodesta 1996 ja vaikka peli näytti tuolloin hyvin erilaiselta kuin nyt, on Popovich saanut kehittää joukkuettaan rauhassa ja iskostaa pelitapaa. Siihen auttaa se, että hänellä on kentällä Duncanin, Ginobilin ja Parkerin kaltaiset johtajahahmot.
Popovich ei hanki joukkueeseen suoraan tähtipelaajia, vaan on koulinut heistä huippuja. Duncan on joukkueen ainoa pienellä numerolla draftattu pelaaja. Parker varattiin ensimmäisen kierroksen loppupäässä ja Ginobili tarttui mukaan toiselta kierrokselta. Leonardin varasi ensimmäisellä kierroksella Indiana, mutta tuli vaihtokaupassa Spursin riveihin. Green ja Mills olivat muiden joukkueiden varaamia toisen kierroksen varauksia, mutta joutuivat pian waiver-listalle. Diaw liittyi mukaan, kun silloinen sarjan huonoin joukkue Charlotte antoi hänelle rukkaset.
Popovich on hankkinut pelaajia jotka sopivat sekä tyyliltään että asenteeltaan joukkueeseen. Jokainen tekee joukkueen eteen töitä ja jättää omat henkilökohtaiset agendansa sivuun. Tulos on nähtävissä tulostaululla.
Tulevaisuus
Tämän kauden ajateltiin olevan tietynlaisen dynastian loppu, kun monet arvioivat Popovichin, Duncanin ja Ginobilin lopettavan tähän kauteen. Popovich jatkanee edelleen päävalmentaja, Ginobili on ilmoittanut halustaan pelata vielä pari kautta, mutta Duncan on sen sijaan ollut jatkoaikomuksistaan vaiti. Muuten joukkueen tämän kauden runko jatkanee seurassa.
Spursin ei kuitenkaan tarvitse miettiä kokoonpanonsa kanssa. Muiden joukkueiden on pohdittavaa kesän aikana, kuinka he pystyvät kuromaan eron kiinni San Antonioon. Siinä onkin seurajohtajilla pähkinä purtavaksi, sillä niin ylivoimainen San Antonio tällä kaudella oli.