Mies ja poika
Taisin jo fanivideossa mainita, että jututin vanhaa tuttua, nykyään nelosen selostamossa viihtyvää, Jani “Jantta” Alkiota. Nyt onkin se otollisin hetki ottaa miehestä parempaa selkoa, kun herra äänellään meitä Liigakauden kliimaksiin siivittää. Muutaman kerran miehen kanssa saunassa istuneena, tiedän ettei herralta jutut aivan heti lopu, ja sitä olemme päässeet todistamaan jo useamman vuoden ajan myös urheilulähetysten parissa. Annetaan kynä miehen vakaaseen käteen ja ihmetellään millaista tarinaa tällä kertaa meille tarjoillaan.
Jani ”Jantta” Alkio
Joo, moro! Olen Jani Alkio – Jantta – 37-vuotta. Helsinkiläinen urheiluselostaja, joka on tulkinnut herkällä suomalaisen miehen raspikurkulla jääkiekon SM-liigaa, NHL:ää ja Salibandyliigaa. Urheilun lisäksi suurena kiinnostuksen kohteena ja intohimona on musiikki. En keskustele ravintolapöydässä sujuvasti säästä, autoista, enkä politiikasta, mutta näistä kahdesta saattaa tarinaa välillä irrota.
MOTTO: “Ne piirtää, joilla on liitua”
Pikkuskidinä harrastin oikeastaan kaikkea mahdollista. Ainoastaan keilailusta ja floretti-miekkailusta puuttuu suuremmat meriitit. Tossulätkässä olin Pukinmäen paras Hannu Kamppuri.
Musiikki on miehen toinen intohimo
Salibandyn parista löytyy oikeastaan parhaat meriitit ja muistot. Salibandyliigassa tuli pyörittyä 6 kautta Tapanilan Erän ja HIFK:n matkassa. Erästä palkintokaappiin tarttui jo junnuvuosilta B-junujen SM-kulta ja hopea, sekä A-ikäisistä SM-pronssi. Miesten Salibandyliigasta tuli keräiltyä jalometalleja HIFK:n väreissä. Sieltä tarttui mukaan pronssi vuodelta 1998 ja kaiken kermana Suomen mestaruus vuonna 2000. Tuo HIFK:n mestaruuskausi on ehkä kokonaisuudessaan se ikimuistoisin setti. Joukkue oli täynnä melkoisia persoonia ja lopulta vaikeuksien kautta päästiin hienosti myös maaliin asti; Ayia Napaan. Jokainen joukkue, jossa olen pelannut on tarjonnut uskomattomia elämyksiä ja paljon hyviä frendejä.
”Ihanaa Saatana!”
Omia fanituksen kohteita löytyy vaikka kuinka paljon ja monista eri lajeista. SM-liigasta on nykyään duunin vuoksi vaikea nostaa oikeastaan mitään isomalle jalustalle. Selostajana on oppinut nauttimaan enemmänkin hienoista suorituksista ja tunteista, tarjosi niitä sitten kuka tahansa. Tähtipelaajien ja persoonien kautta on tietenkin helpompaa lähteä ajattelemaan tuota peliä. Niistä riittää aina ottelun aikana kerrottavaa pelin seuraamisen lisäksi.
Tottakai sellaiset joukkueet, jotka itsessä herättävät positiivisia fiiliksiä, helpottavat mun duunia, koska silloin pääsee itsekin fiilikseen paremmin mukaan. Voisin esimerkiksi kuvitella, että Maikkarin kiekkokollegoilla ei ole mitenkään herkkua lähteä hakemaan fiilistä MM-kisojen alkusarjan Valko-Venäjä-Slovenia -ottelussa.
On olemassa mulle kyllä tärkeitäkin joukkueita. Esiin täytyy nostaa: Ikurin Vire, New York Rangers, Tapanilan Erä (kasvattajaseura, ei pelkästään salibandyssä, vaan jo yleisurheilussa), Bayern München ja Pietarinkadun Oilers. Pelaajia ja urheiluesikuviakin on paljon. Kiekon puolelta täytyy mainita maalivahteja, kuten Hannu Kamppuri, Sakke Lindfors, Jarmo Myllys, Patrick Roy ja Martin Brodeur. Maalivahtipeli on jostain syystä kiehtonut aina kaikista eniten. Lasketaan ilmeisesti jonkin sortin perverssiksi piirteeksi??
Huikeita muistoja peleistä on paljon. Tuoreimmassa muistissa on viime kevään Liigan finaalisarjan 5. ottelu, joka ratkesi lopulta ajassa 108:59 Veli-Matti Savinaisen maaliin. Siinä joutui jo selostajankin ääni koville ja jossain vaiheessa tuli tuossa kuudennen jatkoerän aikana mietittyä pääseekö täältä ikinä himaan – pääsi, ja ehti vielä baariinkiin. Tuosta ottelusta jäi myös omaankin käyttöön elämään Savinaisen ensimmäinen lause haastattelussa pelin jälkeen: “Ihanaa, saatana”.
Alastomuus kaunistaa
Toinen ikimuistoinen hetki liittyy Salibandyliigan selostuksiin entisen Urheilukanavan ajoilta. Selostimme ottelut kimpassa Oskari Saaren kanssa ja Josba pelasi finaaliottelunsa täpötäydessä Mehtimäen jäähallissa. Ottelussa oli todella intensiivinen tunnelma ja erätauolla tätä kommentoitiin myös studiosta, jonne Osku oli siirtynyt selostamosta juontamaan. Jossain lauseessa siellä lipsautettiin, että tunnelma alkaa olla jo sen verran kiihkeä, että selostamossa täytyy kohta riisua vaatteita. Ajattelin siinä sitten, että miksikäs ei. Oskun ilme oli melkoinen, kun mies palasi takaisin selostuskoppiin erän alkuun ja meikäläinen esittelee siellä kaunista alastonta miehistä vartaloa. Kovin suoritus tässä oli se, että maestro Saari pystyi ylipäätään jatkamaan töitä sinä iltana.
Jantta normaaleissa työvermeissä
Tekevälle sattuu, mutta suurimmilta sähläyksiltä olen kai tähän mennessä vielä välttynyt!? Pelaajauralla meni kyllä niin paljon helppoja maaleja ettei niitä tähän edes lasketa. Olen muun muassa heittänyt avaussyötön suoraan oman pakin mailaan ja sitä kautta sitten omaan maaliin. Töissä tapahtuneista ei äkkiseltään tule mitään kauhean dramaattista mieleen. Joskus on äänimies jättänyt mainoskatkolle mentäessä äänilinjat hieman liian pitkäksi aikaa auki, mutta omaksi onneksi en tähän väliin ole onnistunut laukomaan mitään kauhean katastrofaalista.
Terveiset Faneille.com seuraajille:
Kevät on urheiluun intohimoisesti suhtautuvien parasta aikaa. Sarjoissa alkaa vähitellen ne kaikkein maukkaimmat matsit, joten elämyksiä on varmasti luvassa. Eläkää mukana ja tunnustakaa väriä. Fakta on kuitenkin se, että selostamiseenkin imeytyy aina lisää fiilistä, kun fanit elää täysillä matseissa mukana.
Rock!
Svoboda Plays Popeda
Jani Alkio on pääasiassa jääkiekkoon erikoistunut Nelonen Pron urheiluselostaja, jonka heleää ääntä pääsee todistamaan myös musiikin parissa. Jantta on seuraavan kerran timangisessa vedossa 7.4.2014 klo 18.30 Nelonen Pro 2 lähetyksessä ottelussa SaiPa-Kärpät. Jantan tuoreimpia kuulumisia pääset haistelemaan twitterin kautta @AlkioJani.
Terveiset vielä täältä Nelosen jääkiekko-tiimille: Keep Up the Good Work!