Helsingin IFK koki kevään ja kesän aikana suuria muutoksia, eikä fanit uskaltaneet odottaa paljoa joukkueeltaan tällä kaudella, mutta nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen.
Kelataanpa ajassa kevääseen 2011, kun HIFK-luotsi Kari Jalosen kolmivuotinen projekti oli tullut päätökseensä – kausi päättyi ylivoimaisiin mestaruusjuhliin, kun joukkueelle ei löytynyt pudotuspeleissä haastajaa.
Mestaruusvuoden jälkeen meno on ollut enemmän tai vähemmän vuoristorataa: kolme viime kautta ovat olleet HIFK:n organisaatiossa tuskallisia – Päävalmentajat ovat vaihtuneet, pelaajahankinnat menneet metsään eikä todellista peli-identiteettiä ole löytynyt.
Alkanut kausi on tuonut Helsinkiin aivan uusia tuulia, sillä tulokasvalmentaja Antti Törmänen on saanut ”Stadin kingit” mahtavaan lentoon, vaikka rosteri on paperilla suhteellisen laiha.
Uusi projekti alkanut paremmin kuin hyvin
Antti Törmäsellä on syytä hymyyn
Törmäselle tehtiin samanlainen diili kuin Jalosellekin: kolmivuotinen projekti, jonka aikana joukkueesta muovataan täydellinen. ”Kojo” onnistui projektissaan hyvin ja HIFK oli keväällä 2011 ylivoimaisen kova. Jalosen kaksi ensimmäistä vuotta ei mennyt täysin nappiin, sillä HIFK oli ulkona loppupeleistä jo hyvissä ajoin kautta.
Törmäseltä ei odoteltu näin nopeasti tulosta. Toki kausi on vasta aluillaan, mutta HIFK:n otteista näkyy, että menestystä voi tulla jo tällä kaudella – suurin huomio on kiinnittynyt joukkueen pelitapaan: HIFK:n keski- ja puolustusalueen puolustuspeli ovat olleet täyttä priimaa. Tämän on mahdollistanut joukkueen nopeus, mikä on tuntunut olevan Nordiksella vieras käsite viime vuosina.
HIFK:n kesäharjoittelut ovat selvästi tuottaneet tulosta, sillä joukkue on kurinalaisempi ja nopeampi kuin moneen kauteen. Törmäsen kaltainen velho yhdistettynä nopeaan ja nälkäiseen joukkueeseen on tappava kombinaatio.
Toki HIFK:n pelissä on vielä paljon puutteita, mutta ei ole sattumaa, että helsinkiläisjoukkue keikkuu ensimmäisten kierrosten jälkeen Liigan kärkipaikalla.
Erilainen IFK
HIFK on tullut tunnetuksi joukkueena, joka kiinnittää kovalla prosentilla floppihankintoja. Toki urheilutoimenjohtaja Tom Nybondaksen tililtä löytyy loistaviakin hakuja, mutta pääasiallisesti edellisten kausien aikana on tullut paljon huteja. Nyt HIFK:ta ei olla kuitenkaan rakennettu pelkästään kallispalkkaisten ulkomaalaispelaajien varaan: HIFK on nimittäin ”nimettömämpi” kuin koskaan ennen.
Joukkue on suorastaan kuin isojen seurojen ”SaiPa”, joka rullaa eteen päin tuntemattomilla nimillä. Tämä on osoittautunut loistavaksi vedoksi, sillä joukkue on aivan eri planeetalta kuin männävuosina. Joukkueen kärkipelaajiin ovat kuuluneet Mika Partanen, Robert Leino, Jasse Ikonen, Matti Lamberg, Lauri Taipalus ja Thomas Nykopp – Lista ei herätä suurelle yleisölle kelloja, mutta todellisuudessa kyseessä on äärimmäisen kova nippu.
Nuorekas joukkue tarvitsee aina kokeneita pelaajia ja niitä IFK:sta myös löytyy. Kannattaa ottaa huomioon, että Corey Elkins, Tomas Zaborsky, Juuso Puustinen ja Teemu Ramstedt eivät ole vielä näyttäneet parhaita otteitaan. Kaiken hyvän lisäksi Toni Söderholm on vielä koko alkukauden telakalla. Kun sairastupa tyhjenee ja kärkipelaajat löytävät tasonsa, on HIFK taas piirun verran kovempi joukkue.
Nuoremmat pelaajat kokevat kauden aikana yleensä hieman heikompia jaksoja, mutta tällöin kokeneemmat nimimiehet nousevat esiin ja ottavat joukkueensa reppuselkään. Tätä ei ole kuitenkaan vielä tarvittu.
HIFK:n ykkösmaalivahtina pelaa toista kautta putkeen 19-vuotias Ville Husso, joka saattoi herättää ennen kautta kauhistusta, sillä upeaa tulokaskautta seuraa monesti yksi heikko kausi: niin sanottu ”toisen kauden kirous”. Husso on kuitenkin ollut oma itsensä ja pitänyt tasonsa, joten maalivahtihuolikin on täysin turhaa.
Helsinkiläisten joukkue on rakennettu upeasti: nuorien pelaajahankintojen lisäksi seuraan on tehty järkeviä ja suhteellisen halpoja kiinnityksiä, kuten Otto Honkaheimo ja Daniel Grillfors. Kaksikko on pelannut hienosti punaisten alakerrassa ja täyttänyt roolinsa lähes täydellisesti. Tällaisia pelaajia HIFK:stä löytyy iso pino.
Kapea rosteri ongelmana?
Joukkueen ainut kysymysmerkki löytyy alakerrasta, joka on äärimmäisen kapea. HIFK-puolustus on pelannut yli odotusten, varsinkin kun liideri Söderholm on ollut sairastuvalla koko alkukauden.
Pitkän kauden aikana tulee loukkaantumisia ja HIFK ei kärsi monenkaan puolustajansa poissaoloa. Alakerrasta löytyy oikeastaan seitsemän Liiga-tason puolustajaa, mikä tietenkin tuo omat ongelmansa jossain vaiheessa kautta.
Onkin todennäköistä, että Nybondas hakee vahvistuksia pakkimarkkinoilta, mutta ”jasondesantikset” kannattaisi jättää kotisohvalle. IFK:n puolustus huutaa rightin puolustajaa, joka voisi pelata ykkösylivoimassa viivapelotteena.
Oli miten oli, yksi asia on kuitenkin varma: HIFK on uusiutunut ja yksi Liigan kiinnostavimmista joukkueista. Mikäli joukkueen kausi päättyy jo puolivälieriin, voivat fanit silti olla tyytyväisiä. Menestystarina on vasta alkanut ja se jatkuu ainakin Törmäsen sopimuskauden loppuun saakka.
HIFK kohtaa seuraavaksi perjantaina 26.9 vieraissa TPS:n.