Lahden Pelicans astuu seuraavana Liiga-ennakoissamme estradille. Kevään 2012 jälkeen menestys on kiertänyt lahtelaiset kaukaa eikä tänäkään vuonna odotukset ole kovin korkealla.
Pelicans oli viime vuonna Liigan sarjataulukossa 12. sijalla eikä joukkue löytänyt missään vaiheessa punaista lankaa peliinsä. Lahtelaiset kärsivät useista loukkaantumisista ja kärkimiehet lähtivät jo hyvissä ajoissa ennen runkosarjan loppua.
Pelicansilla on nyt takana kolme heikompaa vuotta, minkä aikana on sattunut paljon: päävalmentajasekoiluja, huonoja hankintoja ja vain yksi pudotuspelipaikka.
Kevään 2012 finaalipelien jälkeen Lahdessa olivat odotukset korkealla tulevaisuuden suhteen, mutta kelkka kääntyikin laskuun. Tälläkään kaudella Pelicans ei taistele runkosarjan voitosta, vaan lähinnä viimeisistä pudotuspelipaikoista.
Joukkueen kärkiosasto on uusiutunut, mutta tärkein muutos tapahtui valmentajaportaassa, kun Petri Matikainen sekä Pasi Nurminen solmivat Lahteen sopimuksen.
Terve kilpailutilanne
Lahtelaisilla on maalivahti- ja puolustusosastolla mielenkiintoinen tilanne, sillä hierarkiat on heitetty romukoppaan ja jokainen taistelee isosta tontista. Suurin taistelu on ykkösmaalivahdin paikasta: nuori Janne Juvonen on näyttänyt olevansa jo hyvä maalivahti, vaikka matka Liigan eliittiin onkin pitkä. Jos Juvonen pystyy ottamaan seuraavan kehitysaskeleen, on Pelicansilla käsissään loistava veskari.
Juvosen kirittäjä Sami Rajaniemi on myös potentiaalinen läpimurtonimi. JYPistä Lahteen siirtynyt Rajaniemi saa loistavan tilaisuuden nousta ykkösmaalivahdiksi, minkä hän tietää itsekin, joten parhaassa tapauksessa Pelicansilla on kaksi luotettavaa torjujaa. Kokemattomuus aiheuttaa tietenkin harmaita hiuksia ja se saattaakin olla ainut miinus lahtelaisten maalinsuulla.
Myös Puolustuksessa riittää kilpailua, vaikkakin ykköstontit ovat jaettu Juha Leimulle, Jan Latvalalle, Ben Bloodille sekä Stefan Lassenille. Leimun ja Latvalan kunnosta on aina hankala vetää johtopäätöksiä, joten suurimmista minuuteista käydään erittäin kova taistelu tämän nelikon kesken. Esimerkiksi Bloodissa piilee iso potentiaali ja hän voi hyvinkin olla lahtelaisten alakerran kuningas.
Top6:seen on myös tyrkyllä useampi puolustaja, mikä kruunaa kilpailutilanteen. Viimeisitä paikoista taistelevat Niko Tuhkanen, Miro Hovinen, Eetu Sopanen, Juha-Pekka Pietilä ja Nico Manelius, joten tunkua riittää.
Kokonaisuudessaan Pelicans-alakerta näyttää melko hyvältä, sillä lupaavan maalivahtikaksikon edestä löytyy niin taitoa, fyysisyyttä kuin laajuuttakin. Tummia pilviä on kuitenkin liikaa, minkä vuoksi kausi ei suju täysin ongelmitta.
Erkinjuntin vuosi
Antti Erkinjuntti ei ole pelannut kertaakaan Liiga-urallaan yli 40 tehopisteen kautta. (AOP)
Lahdessa katseet kääntyvät tasan yhteen mieheen, kun joukosta poistuivat viime keväänä Tommi Paakkolanvaara, Michal Repik sekä Tyler Redenbach. Se mies on Antti Erkinjuntti, joka saapui Tapparasta Pelsun paitaan.
Rovaniemeläinen taitoniekka pelasi kymmenen vuotta sitten kasvattiseurassaan RoKissa Suomi-sarjaa, josta hän siirtyi Mestikseen Kajaanin Hokkiin. Hänen kehityksensä lähti tuolloin huimaan nousuun ja vuoden Mestis-keikan jälkeen Erkinjuntti lähti Turun Palloseuraan, missä hän teki heti läpimurtonsa. Huipputaitavasta Lapin pojasta kohistiin paljon ja hänen odotettiin nousevan isoksi tähdeksi lähivuosina, mutta se todellinen murtautuminen eliittiin ei ole vieläkään tapahtunut.
29-vuotiaan Erkinjuntin uralta ei löydy yhtään yli 40 tehopisteen kautta, mutta olisiko nyt sen aika? Hän sai C-kirjaimen rintaansa, paikan ykköskentästä ja rajattoman luoton, mikä on jo näkynyt harjoituskaudella hänen pelissään. Tulevalla kaudella nähdään taatusti parempi Antti kuin koskaan ennen, mikä nostaa myös Pelicansin osakkeita huomattavasti.
Kapteenin lisäksi lahtelaisten nipusta erottuvat Vili Sopanen, Ryan Potulny sekä Anrei Hakulinen. Tämän kolmikon ympärillä riittää kuitenkin epäilijöitä, sillä yksikään heistä ei ole sataprosenttisen varma suoriutuja. Sopanen on parhaimmillaan 40 tehopisteen laituri, mutta hänenkin pelinsä ailehtelee paljon eikä rikkonainen viime kausi helpota asiaa.
Hakuliselta odotetaan vielä läpimurtoa Liigaan ja tällä kaudella sellainen varmasti nähdäänkin, mutta kuinka isoksi pelaajaksi hän pystyy nousemaan?
Potulny on puolestaan totaalinen mysteeri: entinen huippulupaus, joka on pelannut NHL:ssä ja iskenyt siellä parhaalla kaudellaan 32 tehopistettä 64 ottelussa. Viime vuodet ovat menneet muun muassa loukkaantumisten vuoksi AHL.ssä eikä jälki ole ollut vakuuttavaa. Potulny ei ole ollut täydessä kunnossa harjoituskaudella, mutta hänessä on selvästi pelimiehen ainesta. Jos hän pääsee takaisin samaan fyysiseen kuntoon kuin uransa parhaimpina vuosinaan, tulee hänestä koko sarjan yksi vaarallisimmista hyökkääjistä.
Pelicansilla on kapea kärki, mutta 2-4 kentistä löytyy kelpo pelimiehiä, joilta ykköstykit saavat tulitukea. Muun muassa Juhani Tyrväinen, Joonas Alanne, Marko Pöyhönen, Teddy Da Costa ja Henri Heino ovat kaikki potentiaalisia 20 tehopisteen ylittäjiä.
Pelicans on parhaimmillaan fyysinen ja ärsyttävä vastus, jolta löytyy myös tarpeeksi kiekollista osaamista. Matikainen luotsasi aikoinaan Bluesin hopealle, vaikka rosteri ei ollut isojen seurojen tasolla. Silloinen Blues muistuttaa hiukan nykyistä Pelicansia, joten ei olisi suuri ihme, jos Lahdessa palattaisiin tänä keväänä pudotuspelikiekon pariin.
Arvio: sija 10
Pelicansin mahdollisuudet päästä pudotuspeleihin ovat hyvät ja se tulee varmasti taistelemaan aina loppuun asti viimeisistä paikoista aurinkoon. Lahtelaisilla on kasassa hyvin mielenkiintoinen joukkue, joka näyttäisi sopivan päävalmentaja Matikaisen sapluunaan. Matikaisen joukkueet ovat suoraviivaisia, taistelevia ja fyysisiä, mihin nykyinen kokoonpano sopii loistavasti.