Jyväskylän JYP voitti kuluneella viikolla ensimmäisen CHL-mestaruutensa. Samalla joukkue toi Suomeen sen mitä mikään 2000-luvun dynastia ei ole kyennyt kahmimaan. Euroopan parhaan seurajoukkueen tittelin. Jyväskylässä kyse ei ole parhaista olosuhteista, suurimmasta budjetista, pisimmistä perinteistä tai kovimmasta juniorituotannosta. Jyväskylän menestys johtuu siitä, että se on maailman paras keskisuuri seura.
Urheilu ensin
Urheilukaupunki Jyväskylä on ennen kaikkea tunnettu roolistaan suunnannäyttäjänä suomalaisessa kiekkoilussa. 1980- ja 90-luvuilla oli Erkka Westerlund, Hannu Aravirta ja No Smoking Team. 2000-luvulla seuran uusi nousu alkoi Matti Alatalon päävalmentajakaudella. Yhtälöön lisättiin myöhemmin vielä pelaajatarkkailun supermies Jukka Holtari. Samalla seuran taustoja rakennettiin kohti lopullista nousua sarjan huipulle. Tämä nousu tapahtui kaupungin oman kasvatin Risto Dufvan johdolla. JYP otti kauden 2008-2009 päätteeksi ensimmäisen mestaruutensa pääosin omien kasvattiensa johdolla. Sama toistui seuraavan keskisuomalaisen päävalmentajan Jyrki Ahon johdolla. Ahon aika päättyi kauden 2012-2013 päätteeksi ja pääkäskijäksi nousi seuralegenda Marko Virtanen. Ahon alaisuudessa toiminut Virtanen oli osoitus siitä, kuinka JYP kasvattaa myös päävalmentajansa itse. Virtasen aikakausi on ollut kaksijakoinen. Joukkue menestyy runkosarjassa, mutta ei ole ollut kykeneväinen ottamaan viimeistä askelta mestaruuteen. Tämä muuttui tiistaina, kun Virtanen toi kolmantena päävalmentajana perättäin pokaalin Jyväsjärven rannoille.
Jyväskylässä on ennen kaikkea osattu hyödyntää rajalliset resurssit erinomaisesti. Toki yliopisto tuo paikkakunnalle myös lahjakkaita valmentajia ja tietotaitoa, mutta pääasiassa Jyväskyläläiset juniorit saavat paikalliselta valmentajalta oppinsa. Tälle valmentajalle on luotu pelitapa ja filosofia läpi koko junioriportaan. Jyväskylässä pelataan hyvin omaleimaista jääkiekkoa, joka näkyy liigasta kiekkokouluun asti. Tässäkin asiassa liigajoukkueen ja junioriorganisaation yhteistyö on toiminut erinomaisesti. Täytyy muistaa, että vaikka Keski-Suomi on iso alue, ovat jääresurssit alueella varsin rajalliset. Samoin kilpailevia lajeja on huomattavasti enemmän kuin pääosin lumettomassa Etelä-Suomessa. Tähän on pitänyt vastata työn laadulla. Yksi Jyväskylän arvokkaimmista helmistä on ollut JYP-akatemia. Ympäri Suomea parjattu akatemia-joukkue on suoltanut liigavalmiita pelaajia kaudesta toiseen. Tämä on helpottanut pelaajakulujen kanssa, kun omasta takaa voidaan aina nostaa lähtijän tilalle kykenevä pelaaja. Jyväskylässä nähdään kuinka, panostus urheiluun on palkinnut myös talouspuolella. Junioreita kasvatetaan oman filosofian mukaan kiekkokoulusta aikuisiksi asti. Tällöin varat riittävät myös omien kasvattien ”kotouttamiseen” uran loppuvaiheella.
Tulevaisuus hämärän peitossa
JYP:n lähitulevaisuudessa on paljon kysymysmerkkejä. Tärkeimpänä se kuinka CHL-mestaruus vaikuttaa liigakauden loppuun. Arviot ovat vaihdelleet mestaruusmarssista krapulaan. On hyvä tunnustaa JYP:n olleen pahassakin pulassa Ruotsin SHL:ää johtavaa Växjötä vastaan. Puolustus kuitenkin piti ja voitto tuli. Tämä lupaa hyvää playoffeja varten. JYP on kykeneväinen voittamaan yhdessä ottelussa kenet tahansa. Samalla herää kuitenkin kysymys nouseeko joukkue mahdollisesta ulospuhalluksesta, kun liigapelit jatkuvat. Olympiatauko tulee JYP:lle hyvään saumaan sillä joukkue ehtii kasaamaan itsensä ennen runkosarjan loppukiriä. Tauon aikana ehtii myös asettaa uudet tavoitteet kaudelle nyt kun yksi mestaruus on voitettu.
Jyväskylässä on myös aika valmistautua aikaan ilman Marko Virtasta. Poikkeuksellisen pitkä valmennuskausi on lähenemässä loppuaan. Iso kysymys onkin mihin suuntaan hurrikaanipaidat lähtevät. Linja Dufva-Aho-Virtanen oli selkeä jatkumo. Traktorikiekoksi nimetty pelityyli ajettiin läpi koko seuran. Mistä löytyy tälle linjalle jatkaja? Palataanko kenties Ahon alaisuuteen vai löytyykö organisaatiosta jälleen uusi vastuunkantaja? Samalla seuran on pohdittava urheilujohtoaan. Kuten niin moni muukin seura, myös JYP tiivistyy muutamaan rautaiseen nimeen. Nimet kuten Seppänen, Tyni, Holtari ja Palsola kantavat paljon vastuuta harteillaan. Urheilumaailmassa mikään työpaikka ei ole ikuinen, joten muutoksiin on osattava varautua. Pelaajatarkkailu ja kasvattaminen ovat jyväskyläläisten erikoisosaamista. Jossain vaiheessa on maailman parhaan keskisuuren seuran osattava reagoida.
Kansikuva: All Over Press