Jääkiekon finaalipelit ovat kuumimmillaan. Kalpa on yllättänyt oikeastaan kaikki mahdolliset asiantuntijoina itseään pitävät kiekkoanalyytikot housut kintuissa. Ei kaiken maailman ”möttösilä” pitänyt olla mitään jakoa liigassa. Eero Kilpeläinen, kevään sulamisten erikoismies, on loistava runkosarjahäkkäri, mutta muuten ei niinkään. Pekka Virran jätönjätönjättökiekko oli vaan niin nähty ja sitä vastaan pelitapa löydetty. Kuinka väärässä ihminen voi ollakaan? Mutta siitä en ole väärässä, etteikö Liigan avaaminen olisi urheilullisesti paras mahdollinen ratkaisu.
Suljettu sarjasysteemi näytti jälleen urheilulle takapuoltaan, kun Saipa ja Kookoo pleijarijunan karattua päättivät pistää tähtipelaajat teuraaksi. Kaikki kunnia lappeenrantalaisfaneille, jotka jaksoivat vaeltaa Kisapuistoon, vaikka joukkue oli selvästi luovuttanut sarjan sillä samalla hetkellä, kun se laittoi kokeneen maalivahtinsa ja ykkössentterinsä jakoon. Tyhjennysmyynnit ovatkin suljetun sarjan ikävin lieveilmiö. Kun urheilullinen panos loppuu, niin taloudelliset vastuut johtavat arveluttavaan toimintaan ja suoranaiseen fanien murokulhoon kusemiseen.
Avoin Liiga estäisi tehokkaasti tyhjennysmyynnit ja pitäisi urheiluun kuuluvan jännityksen huipussaan. Vain kylmäpäisin toimitusjohtaja voisi kuvitella ottavansa riskin putoamisesta alemmalle sarjatasolle ja myyvänsä huippupelaajiaan. Paljon kannatusta saanut muoto 12 joukkueen avoimesta ja urheilullisesta Liigasta johtaisi myös motivoivampaan Mestikseen. Toiseksi korkeimmalta sarjatasolta olisi aito mahdollisuus nousta ylös, joka taatusti lisäisi ammattimaisuutta jokapäiväiseen tekemiseen. Sääli, että jääkiekkotoiminnan pyörittäminen ei toimi vain ja ainoastaan urheilulliselta näkökulmalta, vaan talousrealiteetit on pakko ottaa mukaan.
Suomalaiset fanit eivät mielestäni ansaitse avointa sarjasysteemiä. Monesti verrokkimaaksi otettu Ruotsi kun ei mitenkään vertaudu suomalaiseen palloilukulttuuriin. Ruotsissa kansa vaeltaa katsomaan omien kyliensä poikia, katsomot pullistelevat väkeä pienissäkin paikkakunnissa ja lehterit täyttyvät laululla yhtä komeasti kuin seurojen kassat kruunuilla. Avoin sarjasysteemi johtaisi kulujen karsimiseen, jonka päätepisteenä olisi nähdäkseni ainakin osittainen puoliammattilaisuus. Palloilukulttuurittomassa Suomessa laatutietoinen kannattaja ei mielestäni kiinnostuisi oman kylän pojista tarpeeksi, jolloin toiminnan taso näivettyisi entisestään eurojen puutteesta ja pelin laatu heikkenisi yhdessä huonomman pelaaja-aineksen kanssa. Eletäänkin jännän paradoksin keskellä. Urheilullisesti paras ratkaisu johtaisi ajatteluni mukaan laadullisesti huonompaan suuntaan. Palloilukulttuuri sulattaisi tällaisen tilanteen. Onkin suorastaan sääli, että Suomessa palloilukulttuuri on lähes olematonta.
Avoin Liiga tulee siis ansaita. Pienten talousalueiden joukkueiden tulee kyetä sitouttamaan kannattajiaan osaksi päivittäistä tekemistä, jolloin seura muodostaa entistä suuremman osan jokapäiväisestä elämästä. Suurempi henkinen merkitys johtaa parempaan sitoutumiseen ja suurempaan kassavirtaan. Suomessa emme ole tässä pisteessä ja epäilen tulemmeko koskaan olemaan. Me olemme laatutietoisia katsojia ja haluamme nähdä tähtiä omissa riveissämme. Omilla pojilla täytetyt rosterit eivät pitkän päälle kiinnosta meitä. Me hengitämme menestystä, emme seurojemme logoja.
Pidetään siis sarja suljettuna, kunnes ansaitsemme sen avaamisen.
Kuva: Matti Raivio / All Over Press