Kolme suomalaista kiekkoilun ikonia päättivät uransa saman kauden aikana. Hokkarit naulaan löivät Teemu Selänne, Saku Koivu ja Ville Peltonen. Kaikkia voidaan hyvällä syyllä pitää suomalaisen kiekkoilun ikoneina.
Numeroa 16 kantanut Ville Peltonen oli mukana voittamassa Suomen ensimmäistä maailmanmestaruutta tai pikimmiten ratkaisijan roolissa siinä. Vaikka hänellä ei ole yhtä montaa NHL-peliä kuin Teemu Selänteellä tai Saku Koivulla, niin se ei vähennä hänen arvoansa suomalaisessa kiekkoilussa yhtään. Peltonen nousi urallansa isojen pelien mieheksi, vaikka Ville itse on hyvin vaatimaton.
– Mä olen aina yrittänyt olla sellainen kaikkien pelien mies ja todennäköisyydet onnistua niissä isommissakin peleissä on vähän noussut, Peltonen paljasti.
Villen paluu HIFK:hon oli monien fanien unelmien täyttymys. (AOP)
Uran alku ja nousu huipulle
Peltonen aloitti Liigauransa kaudella 1991-1992 pelaamalla kuusi ottelua HIFK:n paidassa. Yhtäkään tehopistettä ei vielä silloin alle kaksikymppiselle pelimiehelle tullut. Seuraavalla kaudella pelejä kertyi jo 46 ja pisteitäkin ropisi kiitettävästi.
Kausi 1994-95 oli miehelle ikimuistoinen, vaikka HIFK:n kausi päättyikin jo puolivälieriin kolmen ottelun jälkeen. Suurin nautinto koettiin Globenissa keväällä, kun Suomi voitti maailmanmestaruuden. Mestaruus oli ensimmäinen aikuisten tasolla Peltoselle. Tuon jälkeen vyölle tuli vielä kaksi Suomen mestaruutta ja yksi Sveitsin mestaruus.
– Kyllä mulla päällimmäisenä muistona on nuo mestaruudet. Toki sitten ylipäätänsä vuodet Luganossa ja sitten takaisin kotona IFK:ssa sekä maailmanmestaruus totta kai ovat lämpiminä muistoissani, Peltonen mietti.
Ura NHL:ssä ei auennut
Peltonen kokeili siipiään muun muassa Floridassa. (Getty)
Ville Peltonen ei syystä tai toisesta onnistunut pelaamaan pitkää uraa NHL:ssä, vaan ura siellä jäi vain 382 ottelun pituiseksi. Peltonen yritti NHL:n valloitusta kolme kertaa viettäen seurassaan aina useamman kauden, mutta silti matka toi parin vuoden jälkeen takaisin Eurooppaan. Vaikka ura NHL:ssä ei ottanut tarttuakseen, teki mies siitä huolimatta huikean uran.
– On hyvä fiilis siitä, että voi katsoa jälkikäteen sitä mitä on tehnyt, ja miten on tehnyt sekä halunnut tehdä. Myös se, mitä on muiden kanssapelaajien kanssa touhunnut. On paljon hyviä muistoja sekä ystäviä ja muutama rakas voitto siellä. Sitten ovat myös ne sellaiset vahvat veljessiteet, jotka sieltä muodostuivat, niin ne ovat parhaimpia muistoja, Peltonen fiilisteli.
Paluu HIFK-paitaan
Peltonen tunnetaan HIFK:n miehenä henkeen ja vereen. Sydän on punainen, vaikka pieni harha-askelkin on uralla otettuna. Keväällä 2001 Peltonen palasi Liigaan, mutta kaikkien yllätykseksi hän valitsi joukkueekseen Jokerit. Tuloksena oli Suomen mestaruus, mutta niissä pudotuspeleissä Peltonen ei loukkaantumisen vuoksi pelannut. Vielä seuraava kausi meni Jokereissa, kunnes matka jatkui Luganoon.
Peltosta arvostetaan myös Luganossa. (AOP)
Luganossa tilille tuli Sveitsin mestaruus ja hyvät muistot. Tämän jälkeen kolme kautta NHL:ssä Florida Panthersissa ja sitten paluu Eurooppaan lopullisesti. Ensin vuosi Dinamo Minskin kapteenina KHL:ssä, minkä jälkeen paluu tuttuun ympäristöön ja tuttuun pelipaitaan. Syksyllä 2010 Ville Peltonen puki HIFK:n punaisen paidan päällensä ja paluu kotiin oli tapahtunut. Heti ensimmäisellä kaudella tärppäsi ja HIFK juhli Peltosen johdolla Suomen mestaruutta.
– Kyllä se oli sellainen uran huipentuma jollakin lailla. Mä olin siitä pienestä pojasta asti haaveillut ja siinä oli tapahtunut kaikennäköistä, eikä se aina ollut itsestäänselvyyttä, että voiko niin käydä. Oli upeaa, että pääsin IFK:hon ja kotiin nauttimaan jääkiekosta Nordenskiöldinkadulla vielä viimeiset vuodet, Peltonen tunnelmoi.
Ura päättyi kauteen 2013-2014. Vuosi ei ollut menestyksekäs IFK:lle eikä sitä kautta Villellekään. Vielä kauteen lähdettäessä hän ei ollut tehnyt päätöstä uran päättymisestä, mutta pieniä viitteitä siihen kuitenkin jo oli.
– Kauteen lähdettäessä mun iso tavoite oli nauttia ja tehdä asiat hyvin. Kyllä mä onnistuin siinä mielestäni, Peltonen paljasti.
Eläköitymisen jälkeen hänet on nimitetty HIFK:n junioripäälliköksi, Leijonien apulaisvalmentajaksi sekä Karjala-turnauksen yhteydessä hänet nimettiin Jääkiekkoliiton Hockey Hall Of Fameen. Suomen Urheilugaalassa Peltonen palkittiin urheilu-urastansa. Kaikki suitsutukset ja palkinnot tämä suurten pelien mies on kuitenkin ansainnut.
Mies iski kuitenkin kolme maalia Ruotsin verkkoon 1995 – Tuloksena maailmanmestaruus. Sama toistui 2011, kun ratkaisevassa Liiga-finaalissa Peltonen iski kolme maalia Bluesin verkkoon ja tuloksena Suomen mestaruus kasvattajaseuransa paidassa. Pelaajaura tuli päätökseen, mutta edessä on vielä valmennusura. Aika näyttää, millaisia tarinoita Ville Peltonen käsikirjoittaa valmentajana.