Faneille.comin NHL-ennakossa kurkistetaan Atlantin divisioonan syövereihin. Kärkipäässä häärivät tutut joukkueet, mutta pohjalla alkaa kuplia todella voimakkaasti. Buffalo Sabres ja Toronto Maple Leafs tekevät nousuaan enemmän ja vähemmän määrätietoisesti.
8. Toronto Maple Leafs
Kanadan kiekkomekassa saavutettiin viime kesänä enemmän kuin vuosikymmeniin. Ja aivan pelkästään sen vuoksi, että Auston Matthews on nyt iso osa organisaation tulevaisuutta. Rosteripaikkauksia tehtiin siellä täällä, mutta iso kuva on vielä kehystämättä.
Maalivahtiosastolla kävi hieman isompi luuta. James Reimer on nyt Floridassa ja Jonathan Bernier vaihtoi työnantajaa Frederik Andersenin saapuessa Torontoon. Viime kaudella 17 NHL-ottelua pelannut Garret Sparks on Marliesin veräjänvartija.
Tanskalaisella Andersenilla on nyt saumat mihin tahansa. Viiden vuoden ja 25 miljoonan dollarin sopimuksessa on ainekset patsaanpystytys- ja häpeäpaalutouhuihin. Ja kaikkea siltä väliltä. Viisi vuotta on pitkä jakso maalivahdille suoritua mainiolla tasolla. Ja lähtötilanne on mitä on.
Morgan Rielly kiinnitettiin Andersenin tavoin tulevaisuuden tukipilariksi. Heidän lisäkseen avainpelaajista Nazem Kadrin sopimus jatkuu seuraavalle vuosikymmenelle.
Torontoon on tulossa jälleen välikausi. Suurin mielenkiinto kohdistuu Matthewsin suorituskyvyn ympärille. Mikäli poika menee reippaasti eteenpäin, tulevaisuus on valoisa. Joukkue tosin tarvitsee enemmän kuin täsmähankintoja sinne tänne. Milan Michalekin kaltaisten veteraanien aika vaahteralehtipaidassa vetelee joutsenlauluaan. Nuoruus, nopeus ja Mike Babcockin juonet ovat puskemassa esiin, mutta vielä täytyy odottaa.
VAHVUUDET
– Altavastaajana on helppo lähteä
– Babcock vaikuttanut vuoden, taktista edistymistä on odotettavissa
HEIKKOUDET
– Materiaali ei valitettavasti riitä kuin sätkimiseen
– Runko ei ole tottunut voittamaan edes pienissä pätkissä
7. Ottawa Senators
Pääkaupungin senaattorit ovat Erik Karlssonin joukkue. Suoritus riittää näille sijoille ruotsalaisen henkilökohtaisen taitotason turvin.
Viime kaudella hyökkäysosastolta löytyi viisi vähintään 20 maalia tehnyttä ja Jean-Gabriel Pageaukin naputti 19 kaappia. Mike Hoffman 29, Zack Smith 25, Mark Stone 23, Bobby Ryan 22 ja New York Rangersiin siirtynyt Mika Zibanejad 21 osumaa. Ruotsalaissentteristä vaihdossa tullut Derick Brassard tehoili Isossa Omenassa 27+31.
Joukkueessa on vaihtunut ykkössentteri ja valmentaja. Kaksi suhteellisen merkitsevää roolia. Onko Guy Boucher valmis alkavalla kaudella? Kristallipalloni mukaan ei ole, ja samaan aikaan maalivahtikaksikko Craig Anderson – Andrew Hammond haparoi. Tuloksena on pelillisesti rikkinäisiä koitoksia ja epäonnistuneita korjausliikkeitä. Maalivahtien pokka pettää ratkaisevalla hetkellä.
Bobby Ryan oli Ducksissa 30 maalin mies, nyt tilastot ovat vakiintumassa 20 maalin tuntumaan. Alkuperäiseltä nimeltään Robert Stevenson kaipaa nyt askelta eteen ja ylös.
VAHVUUDET
– Tuntemattomat suuruudet hyökkäysosaston kärkipäässä osaavat tehdä maaleja
– Erik Karlsson vetää mielettömällä tasolla yli puoli tuntia ottelua kohden
HEIKKOUDET
– Andersonin alamäki alkaa ja Hammond ei kykene paikkaamaan
– Valmennus ottaa vasta ensiaskelia pelaajiston kanssa
6. Buffalo Sabres
Puhvelit ovat maalivahtia ja Evander Kanen vaihtoa vaille valmiita pudotuspeleihin. Mikäli Kane alkaa pelata jääkiekkoa vaadittavalla tasolla, temppu on mahdollista suorittaa jo kuluvalla kaudella.
Ruotsalaiskaksikko tolppien välissä Robin Lehner – Anders Nilsson ei hohkaa onnistumisen säteitä. Viime kaudella päävastuun kantanut Chad Johnson siirtyi Calgaryyn, joten kaista on auki 27 ottelua aloittaneelle Lehnerille. Sabresin torjuntaosasto oli kaiken kaikkiaan värikäs, nyt kaivataan ryhtiliikettä. Se, että Lehneristä ja Nilssonista on tuon ryhtiliikkeen maestroiksi, vaatii pienimuotoista ihmettä.
Rasmus Ristolainen haluaa dollarienkin muodossa puolustuksen johtajaksi. Turkulaisen jälkeen siniviivalla on riittävä miehistö taistelemaan pudotuspelipaikasta. Etenkin jos valmentaja Dan Bylsma puheidensa mukaan keventää RR55:n taakkaa. Tällöin energiaa jää hyökkäyssuuntaan entistä enemmän.
Jack Eichel on vuoden valmiimpi. Tulokaskauden tehot 24+32 eivät ole lainkaan hullummat. Kapteeni Brian Gionta ottaa oman tonttinsa alemmista kentistä ja antaa sähäkkyydelle sijaa kärkikenttiin. Kesän suurin hankinta Kyle Okposo on mielenkiintoisessa tilanteessa. Onnistuuko pisteiden kerääminen yhtä lailla, vaikka vierellä ei olekaan John Tavares?
Ryan O’Reilly on toisaalta lähes yhtä pätevä pelimies. Tässä ryhmässä on potentiaalia, mutta rutiini ei riitä vielä aivan kevään tosipeleihin.
VAHVUUDET
– Divisioona ei ole kovin mahdollinen, yllätykselle jää sijaa
– Dan Bylsma jatkaa vahvaa tekemistään kokemattoman joukkueen kanssa
HEIKKOUDET
– Alemmilla kentillä riittää tekemistä jopa nollanollan pelaamiseen
– Maalivahtiosasto on silkkaa kysymysmerkkiä
5. Detroit Red Wings
Punasiipien pudotuspeliputki sai kun saikin jatkoa. Tulevalla kaudella putki katkeaa niukimmalla mahdollisella erolla.
Detroitin pelaaminen on ollut melkeinpä yhtä kuin Pavel Datsyuk ja Henrik Zetterberg. Venäläissentteri siirtyi isiensä maille ja ”Zeta” on julkisesti kertonut sivuttaneensa uransa lakipisteen. Ennakkoasetelmat eivät ole autokaupungin ylpeyden kannalta parhaimmat mahdolliset.
Datsyukin tilanteen lisäksi kesä oli kaksijakoinen. Keskikaistaa saapui vahvistamaan monipuolinen Frans Nielsen, joka pelaa ensimmäistä kertaa muualla kuin Long Islandilla. Vaikea uskoa 32-vuotiaan laatupelaajan kotiutumisvaikeuksiin, mutta kaikki on mahdollista.
World Cupissa ihastuttaneen Team Europen riveistä saapuu toinenkin tulokas Detroitiin. Wildissa ulososton leimaamaksi jäänyt Thomas Vanek tuo NHL-tason maalintekovoimaa. Kokonaisvaltainen pelaaminen ja pitkässä runkosarjassa pärjääminen ovat suuria kysymysmerkkejä, sillä näihin seikkoihin itävaltalaisen ura oli jopa päättymässä tällä tasolla.
45 pisteen tulokaskauden pelannut Dylan Larkin on isojen saappaiden edessä. Niin isojen, että ohi ei voi astua. Siihen, miten bootsit sopivat jalkaan, Yhdysvaltojen ja Kanadan passit omistava hyökkääjä voi vaikuttaa.
Petr Mrazekilla on jo vilkku päällä ja ohituskaista alkamassa. Jimmy Howard on oikealla. Kuinka käy?
VAHVUUDET
– Jopa juniorit ovat marinoituneet pudotuspelihuumassa
– Kotipelaaminen
HEIKKOUDET
– Monivuotiset pelilliset kapellimestarit vetävät viimeisiä piirtojaan
– Erikoistilannepelaamisella ei saa revittyä eroa vastustajiin
4. Boston Bruins
Bostonin karhuille kannattaa antaa omat mahdollisuutensa, mutta kokonaisvaltaiseen ihailuun ei ole aihetta. Tuukka Rask voittaa toisinaan yksin pisteitä, ja World Cupissa dominoinut parivaljakko Patrice Bergeron – Brad Marchand tuo vahvan panoksensa illasta toiseen. Dominanssiin vaikutti varmasti se, että keskushyökkääjänä kaksikon välissä hääri muuan Sidney Crosby.
Alisuoriutunut saksalainen ulos ja… alisuoritunut saksalainen sisään. Bruins päätti vapauttaa Dennis Seidenbergin velvoitteistaan ja nyt World Cupin jälkeen tarjoaa näyttöpaikkaa Christian Ehrhoffille. World Cup todisti ainakin jollain osin, että molemmista herroista on vielä pelaamaan kiekkoa hyvällä tasolla. Seidenberg sai vuoden sopimuksen Islandersiin.
Bruinsin isoin hankinta vetelee luistimenpiirtoja keskikaistalle. St. Louis Bluesin kapteenina toiminut David Backes allekirjoitti seuran kanssa viisivuotisen sopimuksen. Nyt joukkueella on paperilla kolme mainiota keskushyökkääjää, sillä Bergeronin ja Backesin lisäksi David Krejci on uskottava sentteri. Saattaako jopa käydä niin, että lähes jokaisena vuonna Selke Trophy -finaalissa paistatteleva Bergeron iskettäisiin World Cupin tavoin laiturin paikalle?
Saattaa olla liian kaukainen ajatus. Bruins kaipaa tasaista suorittamista jokaiseen kentälliseensä. Alemmissa kentissä on ikävä kyllä liian väljää ja onttoa.
Dominic Moore tuo soturimaisen asenteensa New Yorkista keskelle, mutta laidoilla on vajaata. Tähän kun yhdistetään se, että puolustus ei ole liigan terävimmästä kärjestä, pudotuspelipaikassa riittää taisteltavaa. Karhut nappaavat paikan juuri ja juuri Raskin ja vahvan keskustansa turvin.
VAHVUUDET
– Sentteriosasto
– Rask näytti kisoissa olevansa vireessä
HEIKKOUDET
– Bruins ei ole enää niin ikävä vastustaja mitä se on ollut, nyt kaivataan luonnetta
– Puolustus, jaksaako Zdeno Chara pitkää runkosarjaa?
3. Montreal Canadiens
Canadiens oli kesän supervaihtokaupan toinen osapuoli. Monen mielestä se häviävä. Etenkin mediassa ja fanien keskuudessa pidetty Pernell Karl Subban vaihtui yksi yhteen Predatorsin kapteeni Shea Weberiin. Weber on vanhempi, Subban monipuolisempi, Weberissä on enemmän äijää ja niin edelleen. Kahden loistavan puolustajan vertailu näin kesällä on hieman turhaa.
Joukkueen suurimpiin etuihin kuuluu terve Carey Price. Olemme saaneet todistaa hänen vaikutustaan kokonaissuoritukseen. Hänen kanssaan voitetaan, ilman häntä on tuskaista.
Pricen hyvyys antaa anteeksi vajaavaista puolustusta. Mutta se on selvää, että Habs tulee menettämään kourallisen pisteitä yksinkertaisesti siitä syystä, että puolustus ei ehdi, sijoittuu väärin ja tekee hätiköityjä ratkaisuja. Fakta.
Hyökkäyksessä ehdottomasti suurin mielenkiinto kohdistuu venäläisstara Alexander Raduloviin. Vuoden sopimuksella voi olla melkoinen kultakaivos. KHL ei ole mikään leikkinurkka, jossa ilman todellisia taitoja napataan pistepörssin kärkisijoja. Mikäli Radulov omaksuu pohjoisamerikkalaista tyyliä edes hitusen, yli 60 pisteen kausi on realismia.
Joukkue luottaa kotipelaamiseensa kuin vuoreen. Sen lisäksi Andrew Shaw toi sopivasti rosoisuutta ja ennakkoluulottomuutta vieraspelaamiseen. Alex Galchenyukia ja Brendan Gallagheria pidän erittäin potentiaalisina pistelinkoina. Canadiens on vaikea voitettava.
VAHVUUDET
– Carey Price on planeetan paras maalivahti
– Kotipelaminen
HEIKKOUDET
– Puolustuksesta poistui kiekollisuutta äijämäisyyden tieltä
– Onko Tomas Plekanec riittävä ykkössentteri? Onko keskikaista kaiken kaikkiaan riittävä?
2. Florida Panthers
Pantterit tulivat divisioonan kärkikahinoihin jäädäkseen. Muutamat vuodet pohjalla ja onnistuneet varaukset realisoituvat tällä kaudella entistä enemmän. Puolustusta paikattiin hyvillä palasilla.
Keith Yandle paikkaa enemmän kuin hyvin Brian Campbellin. Jason Demers tuo tasaisuutta ja antaa esimerkiksi Michael Mathesonille lisäaikaa murtautua. Koko puolustuksen kukkona on tietysti Aaron Ekblad, joka ei ole vielä huippukausiaan pelannut. Se on huono uutinen kaikille muille joukkueille.
Valmentaja Gerard Gallant on tehnyt miehistönsä kanssa hyvää työtä. Ykköskenttä Aleksander Barkov laidoillaan vasta 44-vuotias Jaromir Jagr ja 23-vuotias Jonathan Huberdeau on ollut enemmän kuin osiensa summa. Alemmissa kentissä kaivataa Jared McCannilta ja Jonathan Marchessaultilta onnistumisia mieluummin ennemmin kuin aiemmin.
Bottom-6:n taso ja se, että riittääkö joukkueella sisukkuutta runkosarjan läpi, ratkaisevat isosti. Taktinen puoli on kunnossa. Kriittisillä paikoilla (ykkössentteri, maalivahtiosasto, kiekollinen puolustaja) on riittävät tekijät. Notkahdus tulee jossain kohtaa, mutta aina on kyse siitä, että kuinka nopeasti joukkue siitä nousee.
VAHVUUDET
– Puolustus antaa joka ilta mahdollisuuden voittaa
– Yandlen myötä ylivoima saanee kaivattua piristystä
HEIKKOUDET
– Joukkue ei kestä ykköskentän yskimistä
– Onko joukkueesta vielä voittamaan?
1.Tampa Bay Lightning
Kaikista GM Steve Yzermanin rakennusongelmista huolimatta pidän joukkueen rakenteesta. Anton Strålman on noussut raketin lailla Blue Jacketsin ylijäämäpakista koko liigan merkittävimpiin shut down -pakeista. Pakkiparina häärii vielä tulevaisuuden Norris-voittaja Victor Hedman. Kyllä luulisi kelpaavan.
Viime kaudella Lightning jäi divisioonansa toiseksi kuuden pisteen erolla Panthersiin. Voittoja varsinaisella peliajalla ja voittolaukauskilpailussa kertyi kuitenkin kolme enemmän kuin panttereilla. Nyt alkavalla kaudella muutama lisäpiste enemmän yleisönviihdyttämiskilpailusta, niin piikkipaikka on hyvinkin varma.
Boltsin uhkakuvat ovat tolppien välissä. Ben Bishop on liigan parhaimpia maalivahteja, mutta katkolla oleva sopimus ja Andrei Vasilevskyn huima nousu varjoista ovat merkittäviä tekijöitä tulevaisuuden yhtälössä.
Yzermanin kesä on ollut kiireinen. Viimeinen ja kapteeni Steven Stamkosin kiinnittämisen ohella merkittävin yksittäinen sopimus on vielä tekemättä. Viime kaudella 30 maalia ja kaikkiaan 66 tehopistettä iskeneen Nikita Kucherovin mahduttaminen palkkakaton alle vaatii vähintään David Copperfieldin avustusta. Vielä edellä mainittuja runkosarjatehopisteitä merkittävämpi tilastonoteeraus löytyy pudotuspelien puolelta. Kaksi viime kevättä: 43 ottelua, 21+20.
Stabiili puolustus, Stamkosin nimi pitkässä jatkosopimuksessa, Tyler Johnsonin ketju ja Valtteri Filppulan tasapainottava vaikutus. Näistä aineksista leivotaan menestyvä joukkue vielä vähintään muutaman kauden ajaksi.
VAHVUUDET
-Laadukas puolustus ja nuoruuden intoa pursuava hyökkäys
-Alivoima
HEIKKOUDET
-Materiaalista huolimatta viime kaudella 28:nneksi ”tehokkain” ylivoima
-Case Bishop voi aiheuttaa notkahduksen
Kansikuva: Getty