100 hit wonders: Tarina lähes tuntemattomista sadan tehopisteen pelimiehistä

Viaplay LogoVoit katsoa maailman parasta kiekkoa kattavasti Viaplay-palvelun kautta.

KOHTI MANCHESTERIA – Voita matka Old Traffordille Manchester Unitedin ja Arsenalin väliseen otteluun

Lista sadan tehopisteen yhden NHL kauden aikana saavuttaneita pelaajista on yllättävän pitkä. Listalta löytyvät tutut tähdet kuten Wayne Gretzky ja Sidney Crosby. Listalta löytyy kuitenkin nimiä, joista et ole kenties koskaan kuullut. Tämä on tarina muutamasta miehestä. Nämä kaikki herrat ovat NHL-urallaan saavuttaneet maagisen 100 tehopisteen rajan yhden kauden aikana., mutta eivät koskaan nousseet supertähdiksi.

Gretzkyn korvaaja ja valitettavan tuttu tarina

Innoitus tästä jutusta lähti Jimmy Carsonista. Los Angelesilla oli 1980-luvun puolivälissä erittäin kilpailukykyinen joukkue. Nimet kuten Bernie Nicholls tai Luc Robitaille tehoilivat molemmat yli sadan pisteen kausia. Tähän lisättiin vuoden 1986 kakkosvaraus Carson. Avauskaudellaan nuori yhdysvaltalainen tehoili lupaavat 79 pistettä. Seuraavalla kaudella ylittyi maaginen 100 pisteen raja. Samalla tapahtui kuitenkin uran käännekohta. Jääkiekkomaailmaa kohauttanut Wayne Gretzkyn siirto muutti Carsonin elämää dramaattisesti. Nuori Carson oli nimittäin juuri se pelaaja kenen tuli korvata seitsemän vuotta vanhempi Gretzky. Ainakin osittain. Avauskausi sujuikin vielä hienosti. Sadan pisteen kausi oli kuitenkin viimeinen huippukausi. Seuraavana vuonna neljässä pelissä kolme tehopistettä tehnyt Carson siirrettiinkin Detroitiin, missä hän ei kuitenkaan enää noussut vanhalle tasolleen. Carson saavutti urallaan 50 pisteen rajan enää kaksi kertaa ja ura päättyikin farmiliiga IHL:n puolella kauden 1997-98 päätteeksi.

Toinen suuren potentiaalin omannut taituri oli vuonna 1952 Montrealissa syntynyt Jacques Richard. Nuori quebeciläinen oli valtava junioritähti, josta odotettiin sukunimikaimansa Mauricen ja Henrin kaltaista supertähteä. Richard onnistui kuitenkin vasta uransa ehtoopuolella saavuttamaan isoja tehoja yhden kauden aikana. Atlantassa ja Buffalossa vaikuttanut Richard tehoili 100 pisteen kauden vasta ammattilaisuransa 11. vuotena Quebecissä. Ennen Nordiquesiin siirtymistä parhaalla NHL kaudella oli tehotilasto näyttänyt lukemaa 45. Pahoista päihdeongelmista kärsinyt Richard pelasi 100 pisteen kautensa jälkeen enää kaksi kautta NHL:ssä ennen uran päättymistä vuonna 1983. Richard oli varsin tuttu tarina sukupolvensa jääkiekkoilijalle. Päihteet korvasivat urheilun jännityksen. Hän seurasi ja edelsi valitettavan montaa kiekkoilijaa surullisella lopullaan. Richard vietti vuosia vankilassa ennen kuolemaansa 50 -vuotispäivänään vuonna 2002.

Jimmy Carson oli todella lähellä nousta todelliseksi supertähdeksi 1980-luvulla. Kuva: Melanie Maxwell/
All Over Press

Käsi ylös, jos tunnet

Yksi listan kovimpia tehoilijoita on ehdottomasti Rob Brown. Ammattilaisurallaan Kanadan Kingstonissa syntynyt Brown tehtaili jopa viidellä kaudella yli 100 tehopistettä. Valitettavasti neljä näistä kausista oli farmiliigan puolella. Läpimurto NHL:ssä jäi tekemättä vaikka 100 pisteen raja ylittyi jo toisella kaudella 1988-89. Tästä kesti kuitenkin vain kaksi kautta ennen siirtoa Hartfordiin, josta tie vei parissa vuodessa farmiliigaan. Jojossa eläminen NHL:n ja farmiliigojen välillä kesti Brownin uran loppuun asti. Mies onkin kenties tunnetuin sanonnasta ”Down goes Brown”, joka syntyi tappelussa Torontossa. Yli 15 kauden ammattilaisurallaan Brown oli todellinen pistenikkari. Kokonaistehot ovat huimaavat, vaikka tähtistatus jäikin uralla saavuttamatta. Juniorisarja WHL:ssä 242 otteluun 522 tehopistettä. NHL:ssä 543 ottelua ja 438 pistettä. AHL:ssä 400 ottelua ja 632 pistettä. IHL:ssä 139 ottelua ja 146 pistettä. Varsin vakuuttavat lukemat kenelle tahansa yli 15 kauden veteraanille. Listan toinen Atlantassa vaikuttanut quebeciläinen on Guy Chouinard. Pitkän valmentajauran tehnyt entinen kiekkoilija Chouinard oli lyhyen aikaa erinomainen pistenikkari NHL:ssä. Mies kuitenkin lopetti jo 11 ammattilaiskauden jälkeen, kun pelipaikka NHL:ssä katosi vuonna 1985. Mies tehtaili Atlanta Flamesissa kaudella 78-79 vakuuttavat 105 pistettä. Edeltävällä kaudella oli syntynyt vain 58 pistettä ja seuraavalla kaudella vaisummat 77 pistettä. Muutaman kauden ajan Chouinard oli kuitenkin aito pelote NHL-puolustajille. Kauden 82-83 jälkeen tehot kuitenkin katosivat ja ura loppui parin vuoden päästä. Chouinard oli kenties lyhyt tähdenlento pelaajana, mutta tätä on seurannut jo vuosikymmeniä kestänyt valmentajaura QMHJL:ssä, minkä aikana suuri määrä NHL pelaajia on noussut Chouinardin käsien kautta kiekkomaailman huipulle.

Vic Hadfield oli pitkän uran tehnyt alempien kenttien puurtaja. Kaudella 1971-72 New Yorkissa pelannut kanadalainen koki todellisen suonenvedon. Edellisellä kahdella kaudella yhteensä 98 pistettä tehnyt Hadfield iski nyt 106 tehopistettä. Rangers eteni kauden All-Stars miehistöön valitun Hadfieldin johdolla finaaleihin asti häviten kuitenkin Bostonille otteluin 4-2. Seuraavalla kaudella Hadfield pelasi vielä lähes piste per peli tahtiin, mutta pikkuhiljaa tehot hyytyivät loukkaantumisten myötä ja ura päättyikin Pittsburghissa kauden 1976-77 päätteeksi. Hadfieldin uraa kuvaa parhaiten vakuuttavat yli 1000 ottelua, jotka hän puursi yli 15 kauden aikana. Viimeinen tarina kuuluu Blaine Stoughtonille. Niin NHL:ssä kuin kilpailija WHA:ssa sadan pisteen kaudet tehoillut aloitti uransa jo 70-luvun alussa ja päätti sen 80-luvun lopussa Italiassa. Matkan varrelle kertyi siis useita seuroja ja sarjoja. Mies nousi kuitenkin isoksi nimeksi Hartfordissa, missä viiden NHL ja yhden WHA kauden aikana syntyi tehot 228+161=389. Pidempi jakso NHL:ssä olisi kenties tehnyt Stoughtonista suurenkin tähden. Ailahtelu ja sarjojen vaihto piti miehen kuitenkin poissa suurimmista parrasvaloista.

NHL:n sadan tehopisteen yhden kauden aikana tehneiden listalta löytyy upeita tarinoita. Samalla listalla on kuitenkin myös lyhyitä tähdenlentoja ja surullisia kohtaloita. Listan voi käydä tarkastamassa itse osoitteesta: icehockey.wikia.com(linkki vie suoraan listaukseen).

Kansikuva: Christopher Szagola/CSM/AOP