Yhdet kesän oletetuista jatkosopimuksista tapahtuivat, kun Minnesota Wild pääsi termeihin joukkueen vasta 24-vuotta täyttäneen puolustajan Matt Dumban, ja viime kaudella yli 60 pistettä tehneen 26-vuotiaan Jason Zuckerin kanssa. Viisi vuotta ja 30 miljoonaa dollaria Dumballe, viisi vuotta ja 27,5 miljoonaa Zuckerille. Täten Wild onnistui myös välttämään palkkojen sovittelun, joka olisi rajoitettuja vapaita agentteja kohdannut.
Vaikka Dumban sopimus oli iso, oli se rahallisesti hyvä, joskin Wildin osalta ehkä vähän liian kallis. Dumba on Minnesotan kovassa top-4 puolustuksessa noussut yhdessä eliittipakki Ryan Suterin ohella yhdeksi joukkueen varmimmista pakeista. Zuckerin sopimus lisää Dumbaan nähden enemmän epävarmuutta. Viimekausi oli hänelle uransa paras, mutta viidessä pudotuspelissä ei pisteitä syntynyt lainkaan. Huolimatta siitä, että sopimukset olivat monestakin syystä hyvin oletetut, kohdistuu niihin silti epävarmuutta. Wild ei ole epäröinyt isojen sopimusten solmimista, mutta näiden tekoon liittyy aina riskinsä. Sen lisäksi, että huonoista sopimuksista on vaikea päästä myöhemmin eroon, on joukkueen myös entistä vaikeampaa saada tarvittavat pelaajat mahtumaan palkkakattonsa alle. Ongelma voi syntyä helposti myös Wildille, joka on ajautunut pitkillä ja kalliilla sopimuksillaan ahtaalle.
Wild suojeli Dumbaa Vegasilta
Vegasin laajennusvaraus tuotti Wildille erityistä päänvaivaa, kun joukkueen piti valita monista vaihtoehdoistaan suojattavat pelaajat. Joukkueen entisen GM Chuck Fletcherin parhaaksi näkemä ratkaisu oli suojata maalivahti, kolme puolustajaa ja seitsemän hyökkääjää. Tämä ratkaisu kuitenkin jätti joukkueen monta arvokasta pelaajaa vapaaksi, minkä johdosta Fletcher solmi monen muun joukkueen tavoin Vegasin kanssa sopimuksen. Antamalla Vegasille joukkueen nuoren lupauksen Alex Tuchin ja laajennusvarauksen kautta Erik Haulan, sai Minnesota pitää puolustaja Dumban lisäksi Eric Staalin ja Marco Scandellan.
Jälkikäteen katsottuna on mahdollista nähdä myös syy sille, miksi Fletcher sai potkut joukkueen pitkäaikaisen toimitusjohtajan paikalta. Sen lisäksi että Vegasin kakkossentterin paikalta 55 pistettä takonut Erik Haula oli iso osa Golden Knightsin menestystä, toimi Alex Tuch top-6 kenttien laidalla tärkeässä voimahyökkääjän roolissa, kirjaten pisteitä ylös runkosarjasta aina pudotuspeleihin asti .50 pistettä per peli tahdilla.
Wildin tilannetta ei myöskään auta se tieto, että laajennusvarauksessa suojatuista pelaajista Marco Scandella, niin kuin ei myöskään Jason Pominville kuulu enää joukkueeseen. Nämä kaupattiin vaihdossa Tyler Ennikseen (ei pelaa enää Wildissa) ja Marcus Folignoon.
Wildilla oli suunnitelma – Vegasin väliset kaupat vetivät ahtaalle
On selvää, että Floridan ohella Minnesota oli yksi eniten Vegasin laajennusvarauksesta kärsineistä joukkueista. Jos kuitenkin lasketaan yhteen Minnesotan edeltävän kauden offseasonilla Vegasin ja Buffalon kanssa syntyneet kaupat, näyttäisivät nämä tulojen ja menojen suhteen seuraavalta:
Hankitut ja vielä seurassa (yhteensä):
Marcus Foligno
Buffalon vuoden 2018 kolmannen kierroksen varausvuoro (Jack McBain)
Vegasin vuoden 2018 kolmannen kierroksen varausvuoro: (Connor Dewar)
Menetykset (yhteensä):
Jason Pominville (suojasi)
Tyler Ennis
Marco Scandella (suojasi)
Erik Haula (laajennus)
Alex Tuch
Minnesotan vuoden 2018 neljännen kierroksen varausvuoro (Linus Kronholm)
Vaikka kaupat näyttävät yhdistettyinä melko karulta, eivät nämä olleet vain huonoja siirtoja. Kun otetaan huomioon Minnesotan ahdas palkkatilanne, ja pakollisten sopimusten signeeraukset, oli esimerkiksi Buffalon välinen kauppa siinä suhteessa Minnesotalle tärkeä. Kysymyksen kuitenkin nousee se, käyttikö Minnesota rahat liian ronskisti Dumban ja Zuckerin isoihin sopimuksiin.
Miltä Wildin tulevaisuus näyttää?
Vaikka Dumban ja Zuckerin sopimusten lopullista voittoa on vaikea arvioida, on selvää, että Minnesota on tekemillään isoilla sopimuksilla ajautumassa tilanteeseen, mikä vaikeuttaa esimerkiksi halvalla sopimuksella pelaavan Eric Staalin kiinnittämistä ensi vuonna. Ensikauden arviolta alle kahden miljoonan ylimääräisellä palkalla on myöskin hyvin vaikea saada vahvistettua joukkuetta kevään siirtorajalla. Minnesota on lukinnut Zach Parisen ja Ryan Suterin seuraaviksi seitsemäksi vuodeksi, jolloin molemmat pelaajat ovat jo neljänkymmenen vuoden iässä. Toivoa ahtaassa palkkakatossa tosin on, sillä esimerkiksi kahden vuoden päästä todennäköisesti lähellä eläkeikäänsä oleva Mikko Koivu vapauttaisi Minnesotan käyttöön 5,5 miljoonaa.
Pelaajallisesti vanhan joukkueen organisaatiosta löytyy kuitenkin vielä toivoa tulevaisuudesta, ja Minnesotan prospecteja pidetäänkin hyvin laadukkaina. Esimerkiksi KHL:ssä pelaavaa Kirill Kaprizovia pidetään yhtenä parhaimmista NHL:n ulkopuolella pelaavista pelaajista. Tosin Kaprizovin KHL-sopimuksesta johtuen hänen on mahdollista pelata NHL:ssä vasta kaudella 20-21, jolloin hän on jo 24-vuotias.
Minnesota Wild on ollut viimevuosien ajan Chicago Blackhawksin tavoin varma pudotuspelijoukkue hyvin ailahtelevassa Central-divisioonassa. Johtuen kuitenkin Centralin tason noususta, ei Wildin paikkaa varmana pudotuspelijoukkueena ole mahdollista taata. Kun joukkueet, kuten Nashville ja Winnipeg, tulevat Colorado, Dallas ja St. Louis perässä pudotuspeli- sekä villikorttipaikoista taistellen, on Minnesotan entistä vaikeampaa pysyä nuorempien ja nopeampien joukkueiden perässä.
Yksi kausi voi kuitenkin muuttaa kaiken. Wild ei ole huono joukkue, ja tämän kesän tilanne muistuttaa Minnesotan osalta hyvin paljon viimekesän Washingtonin tilannetta, jolloin Capitals yritti pitää kaikin tavoin kiinni pelaajistaan ahtaassa palkkakatossa. Tässä tilanteessa Washington ei kuitenkaan hätäillyt, minkä seuraukset voimme nyt nähdä. Koska Minnesotan ja Washingtonin pelaajisto rakentuu hyvin erillä tavalla, on nostettava esiin joukkueen johdon merkitys. Siinä missä Washingtonin GM Brian MacLellan ei hätäillyt, ei saa hätäillä myöskään Minnesotan uusi GM Paul Fenton.
Kansikuva: Hannah Foslien/Getty Images