Seuraa NHL:n varaustilaisuus suorana lähetyksenä Viaplay-palvelussa.Juhannuksena pidettävän NHL:n varaustilaisuuden kunniaksi Faneille.com päätti muistella menneitä ja listata 2000-luvun huonoimmat varaukset. Sijoitusten suhteen ei olla tuijoteltu pelkkiä varausnumeroita, vaan myös vuosikerta on vaikuttanut olennaisesti. Jälkiviisastelu on aina helppoa, mutta monien seurojen faneja varmasti itkettää, kuinka typeriä valintoja seurat ovat toisinaan tehneet.
10. Zach Hamill, Boston Bruins #8, 2007
Tätä nykyä 28-vuotias Zach Hamill lienee tuttu nimi ainakin kotimaisen Liigan ystäville. Kanukkisentteri pelasi kauden 2014-15 HPK:n riveissä, mikä kertoo kaiken olennaisen siitä, kuinka vihkoon Boston Bruinsin valinta tasan kymmenen vuotta sitten meni. Yleisesti ottaen Patrick Kanen johtama varausikäluokka vuosimallia 2007 ei ollut kummoinen. Hamillin sijaan Boston olisi kuitenkin voinut varata heti perään huudetun Logan Couturen, 11. varatun Brandon Sutterin tai 12. poimitun Ryan McDonaghin. Hamill pelasi lopulta vain 20 NHL-ottelua, joihin syntyi tehot 0+4. Viime kaudella Hamill tahkosi Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla IF Björklövenin riveissä.
9. Griffin Reinhart, New York Islanders #4, 2012
2012 oli puolustajien vuosi, sillä kärkikymmenikössä huudettiin peräti kahdeksan puolustajaa. Koko tilaisuuden toisena varattu Ryan Murray oli odotettu kärkipakki, jonka jälkeen toisena puolustajana New York Islanders huusi kookkaan Griffin Reinhartin numerolla 4. Toisen polven kiekkoilija ei ole kyennyt realisoimaan junioreista tuttua dominointia aikuisten tasolle, eikä hänelle ole kirjattu kuin 37 NHL-ottelua. Brooklynissä harmitellaan takuuvarmasti Reinhartin valintaa, sillä tarjolla olisi ollut muun muassa Morgan Rielly (#5), Hampus Lindholm (#6), Jacob Trouba (#9) tai Olli Määttä (#22). Jotain hyötyä Reinhartista Islandersille kuitenkin oli. Edmonton Oilers näki Reinhartin veljessarjan keskimmäisessä painoksessa potentiaalia ja lahjoitti ykköskierroksen 16. vuoronsa toissakesänä kookasta puolustajaa vastaan. Kyseisellä vuorolla saarelaiset nappasivat huippulahjakkaan Mathew Barzalin. Reinhart pääsee yrittämään NHL-uransa käynnistämistä nyt uusiojoukkue Vegas Golden Knightsissa, jonka riveihin puolustaja laajennusdraftissa poimittiin.
8. Rick DiPietro, New York Islanders #1, 2000
New York Islanders oli pitkään taalakaukaloiden yleinen vitsi, eikä syyttä. Seura varasi Rick Dipietron koko vuoden 2000 varaustilaisuuden ensimmäisenä, vaikka oli napannut kolme vuotta aiemmin muuan Roberto Luongon, niin ikään avauskierroksella. Loukkaantumisherkän jenkkiveskarin valintaa seurasi yksi NHL-historian typerimmistä kaupoista, kun Luongo ja Olli Jokinen matkasivat Floridaan, vaihdossa Oleg Kvashaan sekä Mike Parrishiin. DiPietro oli toki huippulahjakkuus, mutta 2000-luku olisi voinut olla Islandersille toisenlainen, jos seura olisi luottanut Luongoon ja varannut esimerkiksi seuraavalla vuorolla napatun Dany Heatleyn tai kolmantena poimitun Marian Gaborikin organisaationsa kasvoiksi.
Rick DiPietron sijaan Islanders olisi voinut varata Marian Gaborikin. (Bruce Bennett/Getty Images)
7. Scott Glennie, Dallas Stars #8, 2009
Winnipegistä kotoisin oleva Scott Glennie lukeutuu listan nevöhöörd-osastoon. WHL:ssä yli 300 pinnaa nakuttanut hyökkääjä oli vuonna 2008 Dallasin ykkösvaraus ja koko tilaisuuden kahdeksas valinta, mutta siitäkään huolimatta Glennie ei ole pelannut kuin yhden NHL-ottelun. AHL-pelejä kanadalaisen tililtä löytyy vastaavasti lähemmäs 300. Vuoden 2009 ikäluokka ei John Tavaresin ja Victor Hedmanin johtaman kärjen takana ole aivan niin laadukas, mutta esimerkiksi Glennien jälkeen varatuista Ryan Ellisistä (#11), Chris Kreideristä (#19) tai Ryan O’Reillystä (#33) Stars olisi saanut kelpo NHL-pelaajan.
6. Cam Barker, Chicago Blackhawks #3, 2004
Vuosi 2004 muistetaan kahden venäläisen megalupauksen vuotena. Ensimmäisenä huudettiin Alexander Ovechkin, toisena Jevgeni Malkin ja kolmantena Cam Barker, jonka varasi Chicago Blackhawks. Kyseinen vuosi ei tason laajuudessa mitattuna ollut järin laadukas, sillä Lauri Tukonen (#11) ja Petteri Nokelainen (#16) varattiin ykköskierroksella. Toki Barker oli isona, 191-senttisenä kiekollisena kanadalaispuolustajana houkutteleva vaihtoehto, mutta mies lienee 310 pelatusta NHL-ottelusta huolimatta yksi draft-historian huonoimmista kolmosvarauksista. Varsinaisia supertähtiä Blackhawks ei missannut, mutta myöhemmin Chigagossa kiekkoillut Andrew Ladd (#4) tai Blake Wheeler (#5) olisivat olleet reippaasti pehmeää Barkeria parempia valintoja.
Cam Barker oli Chicagolta hutivalinta. (Sara Davis/Getty Images)
5. Alexandre Pickard, Columbus Blue Jackets #6, 2004
Jos joku ihmettelee miksi vuonna 2000 NHL:n liittynyt Columbus Blue Jackets on päässyt pudotuspeleihin vain kolmesti, kannattaa tutkailla seuran varaushistoriaa, joka on täynnä aivopieruja. Yksi kamalimmista varauksista oli vuonna 2004 varattu Alexandre Pickard, joka pelasi lopulta vain 67 NHL-ottelua saalistaen tehot 0+2. Kuten edellä todettiin, ei 2004 ollut venäläistähtien takana häävi vuosi, mutta esimerkiksi Travis Zajacista (#19) tai Alexander Radulovista (#15) Blue Jackets olisi saanut sentään NHL-pelaajat. Pickardin myötä kutosvaraus valui kaivoon.
4. Alexander Svitov, Tampa Bay Lightning #3, 2001
2001 oli vuosi, jolloin kärkipäässä varanneet NHL-seurat hullaantuivat venäläisistä. Ykkösenä varattua Ilja Kovalchukia voidaan pitää osumana, mutta kolmantena varattu Alexander Svitov oli pahemman luokan huti. Omskista kotoisin oleva kookas sentteri yritti läpimurtoa 2000-luvun puolivälissä, mutta NHL-ura jäi 179 ottelun ja 37 pisteen mittaiseksi. Turhakkeeksi Svitovia ei kuitenkaan voi kutsua, sillä hän on pelannut lähes 400 KHL-ottelua, kipparoinut AK Bars Kazania viimeiset kolme kautta ja voittanut maailmanmestaruuden vuonna 2012. Tampan näkökulmasta Svitov oli kuitenkin hukkaan mennyt valinta, jonka olisi voinut käyttää vaikkapa muutaman vuoron myöhemmin varattuun Mikko Koivuun (#6).
3. Nikita Filatov, Columbus Blue Jackets #6, 2008
Columbuksen varaama Nikita Filatov lienee yksi lahjakkaimpia 1990-luvulla syntyneitä venäläiskiekkoilijoita. Nuorten kisoissa loistanut moskovalainen tiedettiin kuitenkin ongelmatapaukseksi, jonka kanssa Blue Jackets otti tietoisen riskin. Riski ei kuitenkaan kannattanut ja Filatovin NHL-ura jäi vain 53 ottelun mittaiseksi. Ex-lupaus on hakenut itseään myös Venäjällä, jossa hän pelasi päättyneellä sesongilla uransa ensimmäisen hyvän kauden KHL:n jämäjoukkue Lada Toljattin riveissä, jossa syntyi 57 otteluun tehot 19+21=40. Kuutosvarauksensa Blue Jackets olisi voinut käyttää hyökkääjistä vaikkapa Mikkel Bödkeriin (#8) tai Jordan Eberleen (#22), kun taas puolustajista tarjolla olisi ollut Erik Karlsson (#15), Tyler Myers (#12) tai John Carlson (#27).
Varaustilaisuudessa vielä hymyilytti. Nikita Filatov oli yksi Blue Jacketsin lukuisista hudeista. (Richard Wolowicz/Getty Images)
2. Nail Yakupov, Edmonton Oilers #1, 2012
Aikanaan huippulupauksena pidetyn Nail Yakupovin sijoittaminen listalle on siinä määrin typerää, että venäläislaituri oli vuonna 2012 päivän selvä ykkösvalinta. Kovaa jälkeä OHL-kaukaloissa tehnyt räjähtävä laituri olisi joidenkin arvioiden mukaan ollut ykkösnimi myös vuotta aiemmin. Edmontonissa mikään ei kuitenkaan onnistunut ja viisi vuotta myöhemmin Yakupovia voidaan pitää yhtenä NHL-historian huonoimmista ykkösvarauksista. St. Louisissa uutta alkua etsiskellyt laituri vuorotteli katsomon ja nelosketjun väliä, tehden 40 otteluun tehot 3+6=9. Yakupov on pelannut lähes 300 NHL-ottelua ja tehnyt yli 100 pistettä, mutta 23-vuotiaan kiekkoilijan tehosaldo on lohduton, -91. Yakupovista voi vielä tulla pelaaja, mutta Ryan Murraysta (#2), Alex Galchenyukista (#3) tai vaikkapa Filip Forsbergistä (#11) Oilers olisi saanut huomattavasti paremman pelaajan – kenties pilattavaksi.
1. Hugh Jessiman, New York Rangers #12, 2003
Kuka ihmeen Hugh Jessiman? Tämä on täysin validi kysymys, sillä New York Rangers töpeksi oikein huolella hassatessaan vuoden 2003 ykköskierroksen varauksensa Dartmouthissa yliopistolätkää pelanneeseen jenkkilaituriin. 2003 on tason laajuudessa mitattuna ylivoimaisesti kovin vuosikerta 2000-luvulla, joten kahden NHL-ottelun Jessiman oli katastrofaalisen surkea valinta. Hänen jälkeensä ykköskierroksella huudettiin sellaisia nimiä kuin Dustin Brown (#13), Brent Seabrook (#14), Zach Parise (#17), Ryan Getzlaf (#19), Brent Burns (#20), Ryan Kesler (#23), Mike Richards (#24) sekä Corey Perry (#28), joten manhattanilaisilla oli varaa mistä valita. Lähes 500 AHL-ottelua pelannut Jessiman kiekkoili viimeksi kaudella 2014-15, jolloin miehen seura oli Itävallan pääsarjaa pelannut Vienna Capitals.
Lähde: Eliteprospects
Kansikuva: Bruce Bennett/Getty Images