New York Rangers on tällä hetkellä läpikäymässä yhtä joukkueurheilun kiertokulkuun kuuluvaa väistämätöntä vaihetta, joukkueen uudelleenrakentamista. Perinteikkäällä Original Six-seuralla oli pitkään tapana pyrkiä pikavoittoihin palkkaamalla kallispalkkaisia ikääntyviä tähtiä, joiden sitoutumisen tasossa oli liian usein toivomisen varaa.
Nyt ryhmästä on karsittu useita veteraaneja pois ja rinkiin on tuotu määrätietoisesti monia lupaavia nuoria pelaajia. Nuorennusleikkaus voi kuulostaa hämmentävältä, kun katselee nykyjoukkueen tämän hetken ikäkeskiarvoa, joka huitelee 27 vuoden paikkeilla. Uudistuminen onkin ehkä osuvampi termi kuvaamaan tämän hetken tilaa Broadwaylla. Merkittävässä osassa tässä ovat uransa alkutaipaleella olevat pelaajat. Valmentaja David Quinn tuli aiemmin Bostonissa tunnetuksi taitavana junioripelaajien jalostajana ja hän vaikuttaa tähän astisen Rangers-pestinsä perusteella olevan myös riittävän paksunahkainen kestämään jättiorganisaation ympärillä olevat paineet. Supertähdet puuttuvat, mutta tulosta pitäisi pystyä tehdä siitä huolimatta.
Viime kaudella Vegas Golden Knights ylsi Stanley Cupin finaaleihin saakka ja neitsytkauden menestykselle yksi syistä oli se, että monet vähälle peliajalle jääneet pelaajat puhkesivat kukkaan vastuuta saadessaan. Esimerkiksi William Karlsson pelasi Vegasissa viime kaudella keskimäärin yli neljä minuuttia enemmän per peli, kuin Columbus Blue Jacketsissa tahkotessaan. Tämän seurauksena ruotsalainen kohensi piste-ennätystään jopa 53 pisteellä. Sama juttu Alex Tuchin kohdalla. Nuori Minnesota-hylkiö sai paikan Golden Knightsin kärkiketjuista ja merkkautti 37 tehopistettä. Huomattava parannus pienelle peliajalle ja kiikaritehoille Wildissä jääneelle yhdysvaltalaiselle. Piste-ennätyksensä tuplasi myös Nate Schmidt, saatuaan viime kaudella seitsemän minuuttia enemmän jääaikaa. Puolustajaa ei toki voi enää laskea nuoreksi lupaukseksi, mutta sääntö pätee hänenkin kohdalla. Moni tarttuu oljenkorteen mahdollisuuden saatuaan.
Tämän vertautuu myös Rangersiin.
Mika Zibanejad ja Kevin Hayes saivat viime kaudella isomman roolin ja enemmän vastuuta, jonka seurauksena kumpainenkin paransi peliään selvästi nihkeän alun jälkeen. Zibanejad on noussut sinipaitojen ykkössentteriksi ja myös Hayesista on kasvanut luotettava ja määrätietoinen keskikaistan johtohahmo. Eipä olisi vielä aikaisemmin hänestä uskonut, sillä vielä reilu vuosi sitten Hayesin ympärillä leijaili monia kysymysmerkkejä. Amerikkalaishyökkääjä oli väläytellyt taitojaan satunnaisesti, mutta hänellä oli tapana vajota varjojen maille liian usein ja miestä pidettiin liian ailahtelevaisena ja flegmaattisena.
Pelaajat jotka eivät saa riittävästi vastuuta eikä kunnon mahdollisuutta kasvavat harvoin suurpelaajiksi. Filip Chytil on päässyt tällä kaudella pelaamaan Rangersin kahdessa ensimmäisessä hyökkäysvitjassa ja saanut ylivoimaminuuttejakin. Kasvaneen peliajan ja itseluottamuksen myötä hän on noussut uudelle tasolle pelaajana ja on siten myös arvokkaampi työkalu valmentaja Quinnille. Parikymppinen Brett Howden saapui Tampa Bay Lightningin organisaatiosta viime helmikuussa. Entisestä farmipelaajasta on kuoriutunut vakiominuutteja tahkoava alempien ketjujen luottohyökkääjä.
Rangers, jonka kunnianhimoisena tähtäimenä on saada kasvatettua uusia supertähtiä riveihinsä, on suotava jatkossakin paljon peliakaa nuorille ja kokemattomille pelaajilleen, jopa menestymättömyydenkin uhalla. Lupaavimmat pelaajat nousevat potentiaalinsa edellyttämälle tasolle todennäköisemmin kun heitä ajaa määrätietoisesti yhä suurempiin saappaisiin.
Ruotsalainen Lias Andersson varattiin vuoden 2017 Draftissa koko varaustilaisuuden seitsemäntenä pelaajana. Tuolloin Rangers pallotteli pitkään Anderssonin ja Casey Mittelstadtin välillä, päätyen lopulta ruotsalaiseen. Buffalo Sabres varasi Mittelstadtin heti perään ja tuijottamalla pelkkiä kaksikon tämän hetkisiä pistemääriä, voi Rangersin ratkaisu äkkiseltään näyttää väärältä.
Mutta toisin kuin Sabers-hyökkääjä, Andersson on joutunut tyytymään nelosketjun jämäminuutteihin Rangersin kärkisenttereiden pelatessa niin hyvin. Mutta nuoret pelaajat ovat toisaalta kuin hyvät viinit, he paranevat vanhetessaan. Anderssonin tapauksessa nuorukainen joutunee vielä hakemaan vauhtia AHL:stä Hartfordin puolelta, mikä ei välttämättä ole huono asia. Wolf Packin riveissä nuorelle pelaajalle on isoja minuutteja kunnon roolissa. Ja kun uusi näytön paikka tulee, hän on entistä valmiimpi ottamaan paikkansa ylhäältä.
Artikkelikuva: Getty Images