Taas meni yö ohitse ja heti seuraavaa valvottavaa pukkaa. Pahoittelut työnantajalle, että liikun valkoisena kuin zombie ja kahvia kuluu tavallistakin enemmän. Aikaisina aamuvuoroina ensimmäinen puolituntinen kuluu tiukasti puhelimen äärellä Ruutu-palvelua tai vaihtoehtoisesti Viaplayta tuijottaen, eikä töiden teosta tule mitään. Rehellisyyden nimissä päivät menevät muutoinkin enemmän pohtiessa vaikkapa Kyrie Irwingin tai Sidney Crosbyn suorituksia. On se aika jolloin silmäpussit valuvat polviin, mutta on vain pakko jaksaa.
Finaalit ovat siis käynnissä sekä NBA:n että NHL:n puolella. Ja ainakin itse kuulun siihen osaan urheilukansaa, jonka mukaan nämä viikot on vain jaksettava. Tilanne on vähän sama kuin pienellä lapsella karkkikaupassa, tässä tapauksessa se karkkikauppa on kuitenkin auki vähän hassusti. Sarkastisesti voisikin todeta, että pelit ovat äärettömän hyviä, mutta miksi niitä pitää pelata keskellä yötä, kun ihmisten olisi aika nukkua.
Tiet finaaleihin ovat olleet poikkeuksellisen erilaiset. Siinä missä NHL:n pudotuspelit ovat olleet täynnä yllätyksiä, niin koriksen puolella suosikit ovat porskuttaneet jatkoon suorastaan mykistävällä ylivoimalla. Pekka Rinteen suojelema Nashville Predatorsin maali oli kuin noiduttu sarjassa Chicagoa vastaan, jonka Predsit veivät kaikkien yllätykseksi suoraan neljässä ottelussa. Nashvillen tarinassa onkin paljon samaa kuin Los Angeles Kingisien matkassa Stanley Cup -voittoon vuonna 2012, jolloin Jonathan Quick tukki maalin pudotuspeleissä. Molemmat joukkueet lähtivät loppukauteen sijalta kahdeksan ja tällä hetkellä Pekka Rinne on huippuiskussa. Ainakin oli ennen finaaleja.
Koriksen puolella molemmat superjoukkueet ovat olleet suorastaan musertavia. Golden State Warriors ei antanut San Antonia Spursille, Portland Trail Blazerseille tai Utah Jazzille otteluakaan. Voidaan tietenkin spekuloida, että välieräsarja Spursia vastaan olisi ollut erilainen ilman Zaza Pachulian raukkamaista tekoa, jolla Kawhi Leonardin jo valmiiksi rikkinäinen nilkka hajosi lopullisesti. Leonardin jätettyä kentän loppusarjan ajaksi Spursin selkäranka rikkoutui ja Warriors käveli loppuotteluun.
Heikompitasoisesta läntisessä konferenssissa oli vain yksi suosikki. Cleveland Cavaliers marssikin melko suvereenisti finaaliin menettäen vain yhden ottelun Boston Celticsiä vastaan. Voidaankin sanoa, että pudotuspelit eivät tarjonneet mitään yllätyksiä. Hyvänä puolena tässä on tietenkin se, että finaalissa kohtaavat maailman parhaat joukkueet ja maailman parhaat yksilöt. Loppuottelusarjan herkullisin taistelupari muodostuukin kautta-aikojen listallakin korkealle nousevien Kevin Durantin (kansikuvassa) ja LeBron Jamesin välille.
Käsillä on siis kaksi käsittämättömän kiinnostavaa finaalisarjaa. Maailman parhaat kohtaavat ja allekirjoittaneen on vain pakko jaksaa. Pieni, siis aivan naurettavan pieni, osa minusta oli pahoillaan viimeöisestä Nashville Predatorsin voitosta. En todellakaan ole Penguins-fani, vaan soisin Pekka Rinteelle ja P.K Subbanille Stanley Cup -sormukset, mutta oma unitilanteeni olisi tarvinnut ainakin toisesta sarjasta läpikävelyn. Täytyykin toivoa, että ensimmäisen korisfinaalin eetos säilyy ja Warriors kävelee Cavaliersin yli. Tai sitten vain keittää lisää kahvia ja todeta otsikon mukaan: ”Kuolema kuittaa univelat.” Enkä keksi parempaa syytä kerryttää niitä housut jalassa kuin tajuttoman laadukkaan urheilun katsominen.
Kansikuva: Nathaniel S. Butler / Getty Images