Esittelyssä läntisen konferenssin läntisempi divisioona, Pacific division. Viime vuosien kestomenestyjät Anaheim Ducks, San Jose Sharks ja Los Angeles Kings menivät heittämällä pudotuspeleihin. Ducksin ja Sharksin taival tyssäsi lopulta tulevaan mestariin, divisioonavastustaja Kingsiin.
Kingsin tie mestaruuteen kävi vaikeimman kautta, kun se voitti käsittämättömällä tavalla kolmen ottelusarjan ratkaisevat game sevenit. Mestaruus ratkesi finaalisarjassa selvästi kun Kings kaatoi New York Rangersin voitoin 4-1, voittaen seurahistoriansa toisen Stanley Cupin kolmen vuoden sisään. Onko joukkue luomassa vuosikymmenen ensimmäistä dynastiaa?
Anaheim Ducks – aika Selänteen jälkeen
Saako ankkojen tehosikko Getzlaf-Perry apuja vakituista pelipaikkaa hamuavalta Devante Smith-Pellyltä? (Getty)
Teemu Selänne, seuran historian tehokkain maalintekijä ja pistemies, ripusti hokkarit tällä kertaa lopullisesti ainakin NHL:n osalta naulaan. Teemun pelillinen rooli joukkueessa pieneni merkittävästi viimeisimpinä kausina, eikä seuraikonin viime vuosien tehopisteitä ole mahdotonta olla korvaamatta. Finnish Flashin saappaita on silti täysin mahdotonta täyttää. Pelkkä Teemun läsnäolo pukukopissa loi joukkueeseen uskoa ja positiivisuutta pitkän kauden aikana. Viisi viimeistä kauttaan Anaheimissa viihtynyt Saku Koivu päätti myös pelaajauransa viime kauteen. Kaksikon poissaolo ei välttämättä näy joukkueen tekemisessä heti, mutta kauden edetessä on muiden kokeneiden pelaajien otettava johtavat roolit niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella.
Päävalmentaja Bruce Boudreau palkittiin viime kausien runkosarjamenestyksestä kahden vuoden jatkosopimuksella. Boudreau on johdattanut Ducksit kahdesti läntisen konferenssin kärkisijoille sekä edellisen työnantajan Washington Capitalsin kolme kertaa idän kärkeen. Molempien joukkueiden kohtalona on ollut pudotuspeleissä putoaminen joko ensimmäisellä tai toisella kierroksella. Ducks on voittanut mestaruuskevään 2007 jälkeen vain kaksi pudotuspelisarjaa.
Kapteeni Ryan Getzlaf palasi muutaman välivuoden jälkeen takaisin odotetulle tasolleen ja se näkyi koko joukkueen tekemisessä runkosarjan aikana. Aisapari Corey Perry iski vakuuttavat 43 maalia Getzlafin laidalla, molempien mahtuessa pistepörssin top viiteen. Ducks iski viime kauden runkosarjassa kaikista eniten maaleja.
GM Bob Murray sai vihdoin uskottavan kakkosketjun sentterin hankittuaan Ryan Keslerin Vancouver Canucksista. Loukkaantumisherkälle ja rooliinsa Canucksissa tyytymättömänä olleelle sentterille maisemanvaihdos tekee varmasti hyvää. Toiseen suuntaan Ducks lähetti lupaavan Nick Boninon sekä puolustaja Luca Sbisan, joka ei koskaan vakiinnuttanut paikkaansa joukkueen puolustuksessa.
Dany Heatley irtosi halvalla vapailta markkinoilta ja voi pelipäälle sattuessaan olla potentiaalinen 30 maalin mies etenkin, kun pääsee pelaamaan ykkösketjussa Getzlafin ja Perryn kanssa.
Hyviä hankintoja Myrraylta, mutta silti herää kysymys: milloin Ducksin omia hyökkääjäprospekteja aletaan ajamaan isompiin rooleihin? Organisaation kärkilupaukset, Devante Smith-Pelly, Rickard Rakell ja Emerson Etem ovat kukin väläytelleet lupaavia otteita ylhäällä pelatessaan.
Ducksilla on puolustajien suhteen runsauden pula sillä joukkueella on peräti kahdeksan yhden suunnan sopimuksella pelaavaa puolustajaa. Lisäksi rosterista löytyy huikean tulokaskauden pelannut ruotsalaisnuorukainen Hampus Lindholm. Tämän vuoksi kesällä neljän vuoden ja reilun kolmen miljoonan dollarin pahvilla kiinnitetty Clayton Stonerin hankinta ihmetyttää. Viime kaudet AHL:n ja NHL:n välillä palloillut Sami Vatanen sai kesällä seuralta kaksivuotisen yhden suunnaan sopimuksen, joten paikka pakkikuusikossa pitäisi nyt olla pysyvä.
Maalivahtiosastolla joukkue on uuden tilanteen edessä, sillä pitkäaikainen ykkösvahti Jonas Hiller sai väistyä nuorempiensa tieltä, ja sveitsiläinen teki sopimuksen divisioonavastustaja Calgary Flamesin kanssa. Nyt vastuun jakaa tulokas John Gibson ja viime kaudella ensimmäisen NHL-kautensa vakuuttavasti pelannut tanskalainen Frederik Andersen. Gibson sai luottoa Bodreaulta pudotuspelisarjassa Los Angeles Kingsia vastaan. Paikka oli 21-vuotiaalle liian kova ja kausi päättyi romahdukseen seitsemmänessä ottelussa tulevaa mestaria vastaan.
Ducks hoitaa runkosarjan suvereenisti viime kauden tapaan ja keikkuu läpi kauden läntisen konferenssin kärkisijoilla. Entisestään vahvistunut joukkue taistelee edelliskausien tavoin divisioonan voitosta Sharksin ja Kingsin kanssa.
San Jose Sharks – tukehtuuko hai jälleen keväällä mailaan?
Todd McLellanin joukkueelta vaaditaan etenemistä Stanley Cup -finaaleihin (Getty)
Viime kevään 3-0 johtoasemasta tappioksi kääntynyt ottelusarja Kingsiä vastaan kummittelee varmasti edelleen joukkueen pelaajien ja fanien mielissä. Dramaattisen kauden päätöksen jälkeen piti luvassa olla suurien muutosten kesä, mutta mitään suuria ravistuksia kokoonpanossa tai vaihtopenkin takana ei nähty. GM Doug Wilson vihjaili kesällä nuorennusleikkauksen aloittamisesta kapteeni Joe Thorntonin ja seuraikoni Patrick Marleaun kustannuksella, mutta suurimmaksi muutokseksi jäi C-kirjaimen pois ottaminen Jumbo Joen rinnasta.
Kauden 1996-97 jälkeen vain kerran pudotuspelien ulkopuolelle jäänyt Sharks ei ole vielä koskaan edennyt Stanley Cup –finaaleihin asti. San Josessa on toistettu ties kuinka monen vuoden ajan tämän kauden olevan se, kun joukkue etenee pudotuspelien viimeiselle kierrokselle. Tietynlaisessa kriisissä olevalta seuralta vaaditaan nyt sitä kirkkainta. Jos Sharksin kausi päättyy jälleen aikaiseen playoff-pettymykseen voivat GM Doug Wilson ja päävalmentaja Todd McLellan etsiä itselleen uudet työnantajat.
Sharksin hyökkäys kuuluu liigan leveimpiin. Hyökkääjäeliittiin viime kausilla noussut Logan Couture on joukkueen tulevat kasvot, joten hänet todennäköisesti nimitetään kapteeniksi ennen kauden alkua. Joe Pavelski pelasi uransa parhaimman kauden, vaikka pelipaikka vaihteli kauden aikana aina ykkös –ja kolmosketjun välillä. Nuori ja taitava Tomas Hertl nousi isoihin valoihin yhdessä illassa viimeistelemällä neljä maalia New York Rangersin verkkoon tshekkihyökkääjän vasta kolmannessa NHL-ottelussa. Calder Trophyyn loukkaantumiseen asti matkalla ollut Hertl jatkaa nyt siitä mihin viime kaudella jäi.
Veteraanipuolustajat Dan Boyle ja Brian Stuart vaihtoivat maisemaa, joten puolustuksessa ohjat ottaa Kanadan olympiajoukkueessa isossa roolissa luutinut Marc-Edouard Vlasic. Puolustusta vahvistaa hyökkääjän paikalta takaisin pakiksi palaava, tehokas ylivoimapelaaja Brent Burns.
Antti Niemen ykkösvahdin paikka ei ole enää kiveenhakattu, ja playoffeissa ykkösvahdin paikan Niemeltä ottaneen Alex Stalockin työmäärä tulee varmuudella kasvamaan. Suomalaisvahdin sopimus on katkolla ja toissakauden Vezina-ehdokkaalta vaaditaan taas niitä ehdokkuuteen johtaneita otteita, jotta ura jatkuisi San Josessa tämän kauden jälkeenkin.
Paikka pudotuspeleissä on läpihuutojuttu, mutta eväitä pitää säästää pitkälle kevääseen. Kovassa divisioonassa on joukkueen onnistuttava kohtaamaan pudotuspelipeikko silmästä silmään, ja unohdettava se viime kauden nöyryytys. Kingsistä on saatava henkinen yliote jo kauden ensimmäisessä kohtaamisessa, jotta urakka ei muodostu ylitsepääsemättömäksi.
Los Angeles Kings – uusi dynastia syntymässä?
Palaako ulososton välttänyt Mike Richards takaisin tasolleen? (Getty)
Hallitseva mestari tulee kärsimään maalinteko-ongelmista sekä pienimuotoisesta mestaruuskrapulasta, mutta tosipelien alkaessa Kings saa päälle sen kuuluisan toisen vaihteen, joten muut joukkueet haluavat välttää L.A:n kuninkaiden kohtaamista keväällä.
GM Dean Lombardi jatkoi tutulla linjalla eikä tehnyt voittavaan kokoonpanoon muutoksia. Ainoastaan luottopakki Willie Mitchell vaihtoi maisemaa, koska hänelle ei löytynyt tilaa joukkueen pakkikuusikosta.
Marian Gaborikin tuominen joukkueeseen kesken kauden osoittautui nappihankinnaksi, ja kevään tehokkain maalitykki solmikin kesällä seitsemän vuoden ja alle viiden miljoonan dollarin pahvin, jota voidaan pitää Kingsin osalta erittäin sopuhintaisena. Slovakialaisella on kuitenkin ollut tapana pelata ailahtelevasti, ja aikaisempien vahvojen kausien jälkeen on seurannut aina heikompi vuosi.
Nelosketjusta itsensä kauden päätteeksi löytänyt Mike Richards pyöri vahvasti ulosostospekulaatioissa kesän aikana. Entiselle ykkössentterille annettiin kuitenkin vielä tämä kausi aikaa näyttää, että mies on lähes kuuden miljoonan dollarin arvoinen.
Kingsin sentteriosasto Anze Kopitarin johdolla on ehkä koko liigan levein. Joukkueella on heittää aloitusympyrään Jeff Carterin ja Jarret Stollin kaltaisia kavereita. Nuoret laitahyökkääjät Tyler Toffoli ja Tanner Pearson pelasivat vahvat pudotuspelit ja nyt nuorukaisten tehtävänä on pelata pitkä kausi samalla tasolla.
Joukkueen puolustuspään liideri on vasta 24-vuotias tuleva Norris -trophy voittaja Drew Doughty. Kaksinkertainen olympiakultamitalisti ja kaksinkertainen Stanley Cup -voittaja on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta voittaa jo lähes kaiken. Monipuolinen puolustus koostuu hyökkäävämmistä Slava Voynovista ja Jake Muzzinista sekä puolustuspäässä huhkivista veteraaneista Robyn Regehristä, Matt Greenistä ja mestaruuden sinetöineen voittomaalin iskeneestä Alec Martinezista.
Tähtivahti Jonathan Quickilta ei viime kaudella vaadittu yhtä maagisia torjuntoja kuten muutama vuosi aikaisemmin. Kakkosvahti Martin Jones todisti pystyvänsä paikkaamaan Quickia tarvittaessa. Tähän kaksikkoon joukkue voi luottaa illasta toiseen.
Kingsillä on kaikki avaimet voittaa toinen perättäinen mestaruus, joka olisi ensimmäinen kerta sitten kausien 1997-98 Detroit Red Wingsin tuplamestaruuden. Runkosarjassa joukkueen peliesitykset saattavat vaihdella, mutta keväällä kaikki on taas mahdollista. Ja jos jollekin joukkueelle, niin juuri Kingsille tämä tilanne on tuttu.
Arizona Coyotes – uusi nimi, vanhat kujeet?
Nouseeko tanskalainen Mikkel Bödker Coyotesin ykköstykiksi? (Getty)
Uuden nimen ja uudet omistajat saanut seura ei todellisuudessa kokenut sen suurempia muutoksia. Valmentajavelho Dave Tippett onnistuu vuosi toisensa jälkeen luotsaamaan joukkueensa pudotuspeliviivan tuntumaan, joka on saavutus jo sinällään annetulla pelaajamateriaalilla. Coyotes on jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle kahdella viime kaudella, kuitenkin hyvin pienillä marginaaleilla.
GM Don Maloney onnistuu vuosi vuoden jälkeen hankkimaan joukkueen riveihin Coyotesin näköisiä pelaajia: nöyriä työmiehiä, jotka jaksavat uurastaa kentän molemmissa päissä. Tippettin luottopelaajiin lukeutuva Lauri Korpikoski on ruumiillistuma kojootin näköisestä pelaajasta. Muun joukkueen yläpuolelle itsensä nostanut Mike Ribeiro sai monoa vaikka ulososto tuli pienen budjetin seuralle hyvin kalliiksi. Sam Gagnerin hankinta kärkiketjun sentterin rooliin saattaa osoittautua erinomaiseksi paikkaukseksi.
Joukkueen toiseksi paras pistemies Radim Vrabata teki sopimuksen Vancouver Canucksin kanssa, ja nyt Coyotes tarvitsee uusia miehiä korvatakseen menetetyt pisteet. Tanskalainen Mikkel Bödker on esittänyt otteillaan olevansa kärkiketjujen hyökkääjä. Bödker voi taidokkaan sentterin laidalla nousta pelaajana uudelle tasolle.
Varsinaista ykkösketjua Coyotesilla ei ole ollut vaan maalienteko on jakautunut tasaisesti kaikkiin ketjuihin. Joukkue oli liigan neljänneksi tehokkain ylivoimalla, mutta yksi huonoimmista alivoimalla. Koko uransa seuraa edustaneella kapteeni Shane Doanilla on takanaan hankala kausi. Erinomaisena johtajana tunnettu Doan alkaa osoittamaan ikääntymisen merkkejä ja kapteenin peliaika on vähentynyt. Nyt joukkueesta pitäisi löytyä myös nuoria vastuunkantajia, jotta viime loppukaudella nähdyiltä pitkiltä tappioputkilta voitaisiin välttyä.
Puolustuksen isoimmat tekijät ovat vasta 23-vuotias Oliver Ekman-Larsson ja liigan hyökkäävien puolustajien kärkeen kuuluva Keith Yandle. Näiden herrojen varaan on helppo rakentaa kiekkolista peliä.
Ykkösmaalivahti Mike Smith on joukkueen tärkein pelaaja. Coyotesin menestys riippuu pitkälti Smithin torjuntakunnosta.
Joukkueen menestys tulee riippumaan paljon puolustuspelin tiiviydestä, sekä ykkösvahti Mike Smithin torjunnoista. Pudotuspelipaikka tulee vaatimaan ylisuorittamista koko joukkueelta, ja kauden lopuksi Coyotes löytyy sarjataulukossa taas pudotuspeliviivan tuntumasta. Taistelee viimeisistä lännen villi kortti-paikoista.
Vancouver Canucks – uutta suuntaa etsimässä
Sedinin veljekset saavat pelata jälleen omilla vahvuuksillaan (Getty)
Vancouverissa puhaltavat sekavan viime kauden jälkeen uudet tuulet. Uusi GM, entinen Canucks-pakki Jim Benning, ja uusi päävalmentaja Willie Desjardins tuovat joukkueeseen taas normaalin terveen työilmapiirin.
Temperamenttisuudestaan tunnettu John Tortorella sai lyhyen valmentajapestinsä aikana Canucksin pakan pahasti sekaisin. Sedinit joutuivat jatkuvasti epämukavuusalueelleen, kun Torts vaati heiltä puolustamista ja kiekkojen blokkausta. Desjardins palauttaa hyökkäävämmän tyylin kiekkokontrolleineen, ja Sedinit saavat jälleen pelata omilla vahvuuksillaan. Radim Vrbata hankittiin maalintekijäksi Sedinien rinnalle ykkösketjuun. Viime kaudella pahasti ylipeluutetut kaksoset ovat joukkueen ainoa syömähammas, eikä tulitukea pahemmin saada alemmilta ketjuilta. Etenkin kun kakkossentteri Ryan Kesler kaupattiin Anaheim Ducksiin, kasvaa kuilu entisestään.
Kauden ainoaksi positiiviseksi asiaksi voidaan luokitella Canucksin ja maalivahti Roberto Luongon vuosia kestäneen väännön saaminen vihdoin päätökseen. Luongo lähetettiin Florida Panthersiin, josta toiseen suuntaan saatiin entinen maalivahtilupaus Jacob Markström ja alempien ketjujen hyökkääjä Shawn Matthias. Kesleristä Canucks sai vastineeksi lupaavat pelurit: hyökkääjä Nick Boninon sekä puolustaja Luca Sbisan.
Canucksilla on prospektiosastolla lupaavia nuoria hyökkääjiä: edellisten vuosien ykköskierroksen varaukset, Bo Horvat, Hunter Shinkaruk ja kanadalais-suomalainen Jake Virtanen. Edellämainituista ei ainakaan kauden alussa saada vielä vahvistusta hyökkäykseen.
Joukkueen puolustuksen johtaja Alexander Edler haluaa unohtaa viime kauden ja liigan huonoimman plus/miinus-tilaston. Puolustuksen runko on hyvä ja se koostuu sekä kokeneista ratsuista että kokemattomistakin nuorukaisista.
Ryan Miller on kovan luokan vahvistus tolppien väliin, kun seurajohto ei luottanut kahteen kokemattomaan ruotsalaiskassariin. Viime kaudella Luongon kauppaamiseen asti hyviä otteita esittänyt Eddie Läck saa jälleen tyytyä varamiehen rooliin ja Markström pelannee koko kauden farmissa. Vaikka Miller epäonnistuikin lyhyellä vierailullaan St. Louis Bluesissa, lukeutuu veteraanitorjuja edelleen liigan kärkikastiin.
Uusi päävalmentaja Desjardins saa joukkonsa varmasti parempaan iskuun kuin edeltäjänsä, mutta paikka pudotuspeleissä vaatii onnistunutta starttia ja yllättäviäkin tasonsa nostajia. Viimeiset paikat pudotuspeleissä ovat joukkueelle realistinen tavoite, mutta kovassa lännessä Canucks joutuu vielä tämän kauden ajan korjaamaan edelliskaudella aiheutuneita vaurioita. Ajat ovat muuttuneet Vancouverissa ja vuoden 2012 paikka Stanley Cup -finaaleissa on enää vain pelkkä muisto.
Calgary Flames – tulevaisuutta rakentamassa
Joutuuko Karri Rämö tyytymään kakkosvahdin rooliin kesällä hankitun Jonas Hillerin takana? (Getty)
Viime kaudella uudelleenrakennuksen aloittanut seura jatkaa palapelinsä rakentamista eikä turhia odotuksia alkavalle kaudelle ole asetettu joukkueen ylle. Flames kuului läpi kauden odotetusti liigan häntäpään joukkueisiin, mutta kaudessa oli kuitenkin paljon positiivista mistä ammentaa tuleviin koitoksiin.
Moni nuori pelaaja otti merkittäviä luistimen vetoja eteenpäin, näistä mainittavimpana ykkössentterin paikan ensimmäisellä NHL-kaudellaan ottanut 19-vuotias Sean Monahan. Mike Cammallerin lähtö itäiseen konferenssin New Jersey Devilsin riveihin oli suuri menetys, mutta nuorten hyökkääjien ottaessa ennakoitua aikaisempaa roolia, on Flamesilla mahdollisuus korvata Cammallerin pisteet.
Paluun Pohjois-Amerikkaan KHL-vuosien jälkeen tehnyt Karri Rämö pelasi nihkeän alun jälkeen varsin hyvän kauden surkeasti pelanneen joukkueen takana. Kauden jälkeen seurajohto ilmoitti luottavansa Rämöön myös ensi kaudella, hankkien hetkeä myöhemmin Anaheim Ducksista ylimääräiseksi jääneen Jonas Hillerin. GM Brad Trelivingin toimintatapoja voidaan kyseenalaistaa myös, kun puolustaja Deryk Engellandille lätkäistiin kolmivuotinen lievästi ylihintainen sopimus.
Vuoden yliopistopelaajaksi valittu, hurjia tehoja Boston Collegessa mättänyt Johnny Gaudreau saanee paikan kärkiketjuista heti kauden alussa. Hyökkääjän raamit (173 senttiä, 72 kiloa) herättävät kysymysmerkkejä pelatessa isoja miehiä vastaan, mutta viime kevään MM-kisoissa Gaudreau oli USA:n paras hyökkääjä todistaen, että koko ei ratkaise. Viime kaudella väläytellyt Markus Granlund aloittanee kauden farmijoukkue Adirondack Flamesin vahvuudessa. Nuorempi Granlund saa varmasti näytönpaikkoja sveitsiläisen Sven Bärtschin ohella kauden aikana, jos ja kun viimekauden otteet saavat jatkoa.
Liigan aliarvostetuimpiin puolustajiin lukeutuva Mark Giordano lunasti paikkansa nuoren joukkueen kapteenina, näyttäen esimerkkiä rikkomalla henkilökohtaisen piste-ennatyyksensä.
Flamesin maalivahtikaksikkona toimii Hiller ja Rämö. Joni Ortio näytti viime kauden pystyvänsä pelaamaan NHL-tasolla, mutta jatkaa vielä toistaiseksi AHL:n puolella. Mahdollisten loukkaantumisten sattuessa on turkulainen ensimmäinen mies joka saa kutsun ylös.
Flamesin suunta on oikea, mutta tuloksia ei nähdä vielä ainakaan tämän kauden puolella. Seura on vahva ehdokas varaamaan ensi kesän kärkipäässä, jolloin kanadalaisseuralla olisi mahdollisuus napata superlupaus Connor McDavid tai taitava Jack Eichel.
Edmonton Oilers – milloin rakennustyö kantaa hedelmää?
Lunastaako Nail Yakupov kolmannella NHL- kaudellaan ykkösvaraukseen kohdistetut odotukset?
Vihdoin kohti parempaa huomista? Kahdeksan kautta putkeen pudotuspelit missannut Oilers haluaa mennä eteenpäin ja seura onkin ollut uudelleenrakennusvaiheessa jo liian kauan. Se on päässyt varaamaan viimeisen kahdeksan kauden aikana jopa seitsemän kertaa kymmenen ensimmäisen joukossa.
Päävalmentaja Dallas Eakins tuotiin kääntämään joukkueen kurssi, mutta kausi oli taputeltu jo varhain syksyllä eikä joukkueen tekemisessä ollut havaittavissa muutosta paremaan. Kausi päättyi lopulta tuttuun pettymykseen Oilersin jäädessä koko liigan kolmanneksi viimeiseksi. Nyt Eakins aloittaa toisen kautensa joukkueen peräsimessä, tavoitteenaan luotsata Oilers pudotuspeleihin. Tämä on vasta toinen kerta sitten vuoden 2008, kun Oilers lähtee kauteen saman päävalmentajan kanssa kuin edellisvuonna.
GM Graig MacTavish vahvisti parjattua puolustusta kolmella pakkihankinnalla, kun Nikita Nikitin, Mark Fayne ja Keith Aulie tuotiin vaikeuttamaan vastustajan maalille pääsyä. Edellämainituista etenkin Nikitin sekä Fayne tulevat saamaan ison roolin heti joukkueen takalinjoilla.
Hyökkäys on kunnossa nuorten taitureiden Taylor Hallin, Ryan Nugent-Hopkinsin, Jordan Eberlen ja David Perronin johdolla. Sentteriosasto on kuitenkin huolestuttavan kapea, etenkin Tampa Bayn kautta Arizonaan päätyneen Sam Gagnerin lähdön jälkeen. Oilersin viime kesän ensimmäisen kierroksen varaus, saksalaislupaus Leon Draisaitl, saattaa nousta heikon tilanteen takia jopa kakkossentterin rooliin. Benoit Pouliot ja Teddy Purcell tuovat alempiin ketjuihin kokemusta ja työmoraalia. Oilers-ikoni Ryan Smyth ripusti hokkarit naulaan, joka merkitsee tietyn aikakauden loppumista. Uusiksi seuran kasvoiksi on nousemassa takavuosien ykkösvaraus Hall, joka pelasi todellisen läpimurtokauden sijoittuen pistepörssin seitsemänneksi.
Kesän 2012 ykkösvaraus Nail Yakupov ei kahdella NHL-kaudellaan ole vastannut häneen kohdistuneisiin odotuksiin. Kesällä agenttinsa Igor Larionovin kanssa avoimesti siirtoa toiseen seuraan pyytänyt venäläinen omaa taidot ja röyhkeyden kärkiketjujen hyökkääjäksi, mutta palikat eivät lupaavan rookie-kauden jälkeen vielä ole loksahtaneet kohdilleen. Tulokassopimuksen viimeistä vuotta pelaavalta Yakupovilta odotetaan nyt välitöntä tason nostoa, tai muuten nuorukaisen päivät Edmontonissa tulevat päätökseen tämän kauden jälkeen.
Tänäkin vuonna vahvat näytöt harjoitusotteluissa antanut Jesse Joensuu pääsee rymistelemään nelosketjuun. Viime kausi meni piloille loukkaantumisten takia, mutta nyt ehjänä pysyessään porilaisella on mahdollisuus vakiinnuttaa paikkansa joukkueen rouhijaosastolla.
Onko puolustus riittävän hyvä? Viime kaudella joukkue päästi eniten maaleja koko liigassa, eikä yksikään pelaaja jäänyt plus/miinus-tilastossa plussan puolelle. Stanley Cup-voittaja Andrew Ference hankittiin tuomaan Edmontoniin voittamisen kulttuuria ja veteraani nimitettiin viime kaudella joukkueen kapteeniksi. Ference on myös hyvä esimerkki nuorille pakkilupauksille Oscar Klefbomille ja Darnell Nurselle, jotka saavat näytönpaikan kauden edetessä.
Ben Scrivens ja Viktor Fasth muodostavat tasapainoisen maalivahtikaksikon. Kummallakaan ei ole kokemusta ykkösvahdin roolista, mutta lupaavia otteita aikaisemmissa seuroissaan esittäneet vahdit rauhoittavat tilannetta eikä aikaisempien kausien maalivahtifarssia toivottavasti tulla enää näkemään. Scrivens lähtee kauteen pienenä suosikkina, mutta ruotsalainen Fasth on hyvä kirittäjä kanadalaiselle. Tiukka kilpailuasetelma maalinsuulla on vain hyväksi koko joukkueelle.
Oilers on yhä kaukana pudotuspelipaikasta, mutta ottaa kehitysaskelia eteenpäin. Joukkue sijoittuu divisoonassaan kuudenneksi, jättäen taaksen ainoastaan Calgary Flamesin.