Alajärven viime kausi oli vaikea. (Juha Levonen)
Viime kaudella sarjajumboksi 14 pisteellään jäänyt Alajärven Ankkurit noussee tällä kaudella ainakin yhden sijan ylemmäs, kun Kankaanpään Maila tulee olemaan lähes täydellä varmuudella sarjan viimeinen. Pisteitä tulee kertymään enemmän kuin viime kaudella, mutta riittääkö se 11. sijaa korkeammalle, aika näyttää. Ennakkoon Alajärvi kamppailee Seinäjoen, Koskenkorvan, Jyväskylän Kirin ja Kouvolan Pallonlyöjien kanssa runkosarjan sijoista 7.-11.
Joukkue sai johtajan Sotkamosta ja lyöntivoimaa Kouvolasta
Alajärvi onnistui syksyn siirtomarkkinoilla kohtalaisen hyvin. Joukkue vahvistui syksyn siirtomarkkinoiden kuumimmalla nimellä, Aki Oravalla, joka tekee paluun Pohjanmaalle pitkän maakuntakierroksen jälkeen. Sotkamon Jymyn paidassa kolme kautta isossa roolissa viihtynyt Vaasan Mailan kasvatti päätyi vaihtamaan seuraa ymmärrettävistä syistä. – Elämäntilanne on vähän muuttunut. Olen Oulussa aloittanut työt myyntihommissa ja helmikuussa perheeseen syntyy toinen lapsi, kertoi siirron taustoista Yle Urheilulle lokakuussa puhunut Orava. Sotkamossa palkintokaappi lihosi kolmella kultamitalilla ja mies tuli valituksi myös arvo-otteluun, mutta loukkantumisen takia ei kyennyt osallistumaan viime vuoden Itä-Länsi -tapahtumaan. Pidetyn pelaajan lähteminen oli Sotkamolaiselle pesäpallolle, Jymylle ja kainuulaisille kova isku, sillä vuosien aikana kylänmiesten ja -naisten kanssa suustaan helposti kiinni jäävä Orava pelasi itsensä kainuulaisten sydämiin – asia, jota yksikään pohjalainen pelaaja ei tietääkseni ole vielä pystynyt tekemään. Toisen epäonni on toisen onni. Alajärven Ankkurit voittivat siirtolotossa ja samalla Oravan on helpompi keskittyö perhe- , työ- ja pesäpalloelämän yhdistämiseen. Ratkaisu hyödytti loppuen lopuksi kaikkia osapuolia, mutta on jälleen kerran ikävä esimerkki siitä, miten puoliammattilaisurheilijat joutuvat Suomessa tasapainoilemaan. Asia ei koske pelkästään pesäpalloilijoita, vaan melkein kaikkia muita urheilijoita kuin jääkiekon SM-liigan parhaiten palkattuja pelaajia. Oravan lisäksi joukkueen nimekkäimmät uudet pelaajat ovat Kouvolan jättänyt lyöjäjokeri Ismo Ankkuri ja Seinäjoelta tullut Juha-Matti Matilainen. Muita tulijoita ovat Juha-Matti Jaatinen, Kari Kellokoski ja Viljo Sillanpää (Vimpeli) sekä nuori, potentiaalinen Henri Heikkinen (Haapajärvi). Superpesiksen joukkueista Alajärvellä oli suurin pelaajavaihtuvuus. Joukkue menetti Matti Saukon Kouvolaan, Robert Tallbackan Jyväskylään, Jouni Koskelan Koskenkorvalle ja Jukka Ristimäen Kankaanpäähän. Sami Mikkolanaho suuntasi Ylihärmän Pesisjunkkareihin ja Ykköspesikseen, sama sarjataso odottaa myöa Tuomo Rautiota (Ylivieska). Lisäksi loppukauden Jymystä vuokralla ollut Niilo Piiponniemi palasi Kainuuseen, Koskenkorvalta lainalla ollut Henri Itävalo palasi Ilmajoelle ja Matias Rinta-aho Vimpeliin. Tero Rantakangas jätti tietojeni mukaan (korjatkaa, jos olen väärässä) pesäpallon huipputasolla. Kaiken kaikkiaan kauden viimeisen pelin 12 pelaajasta jäljellä on vain viisi pelaajaa. Tosin, Alajärven paidassa nähtiin viime kaudella peräti 21 pelaajaa (suurin määrä kaikista joukkueista), joten mukana on paljon viime kaudella Superin vauhtia kokeillutta pelaajaa. Kaiken kaikkiaan, vaihtuvuudesta huolimatta, sanon Alajärven vahvistuneen edelliseen kauteen verrattuna. Joukkueella on selkeämpi aloituskokoonpano. En voi myöskään korostaa tarpeeksi Aki Oravan henkisen johtajuuden merkitystä nuorelle porukalle. Hän on pelaaja, joka ei kumarra ketään pelikentällä ja tekee aina parhaansa, ja ylikin, joukkueen edun ja voiton eteen. Oravan kaltaisen pelaajan saaminen joukkueeseen nostaa muiden pelaajien itseluottamusta jopa eksponentiaalisesti ja hänen näyttämänsä esimerkki korostuu, jos ja kun Alajärvelle tulee kauden aikana heikompi jakso. Turpavärkki käy vastustajien suuntaan, mutta ennen kaikkea Orava on oman joukkueensa sisällä muita kannustava ja tukeva muuri, joka ei kaadu kovemmassakaan myrskyssä. Hän on Superpesiksen paras henkinen ja pelillinen johtaja.
Lyöntitaitoa ja -voimaa on, jalat puuttuvat
Joukkueessa on riittävästi lyöntivoimaa perinteiseen pohojalaaseen tapaan Oravan ja Ankkurin iskiessä keskiosumia ympäri kenttää ja odotan Ankkurin tulevan täynnä virtaa kauteen. Kouvolassa Joukaisen varjossa elänyt Ise pääsee Alajärvellä pääkotiuttajan rooliin ja kotiutusyrityksiä tulee moninkertaisesti eteen verrattuna Kouvolassa vietettyyn aikaan. Oravan kohdalta mieleen on jäänyt erään Sotkamon pelaajan kommentti ’se lyö oikeasti kovaa’. Ankkurin tapaan vasemmalta lyövällä Oravalla tulee olemaan iso rooli sekä 2-tilanteen purkajana että kotiuttajana. Sotkamossa Orava ei onnistunut syrjäyttämään Roope Korhosta pääkotiuttajan paikalta ja kun samaan rooliin oli tarjolla vielä Toni Kohonen ja Kosti Rautiainen, ei Sotkamon vuosina nähty hänen sisäpelipotentiaalinsa täydellistä huippua. Vaihtotilanteissa Seinäjoelta siirtynyt Matilainen ja vaihtajajokeri Jere Saukko tulevat purkamaan 1-tilannetta ja päävaihtajana nähdään vuoden 2012 poikien Superpesiksen Suomen mestari Kari Kellokoski. Tänä vuonna 23-vuotta täyttävä peluri joutuu kovaan tasonmittaukseen numerolla kolme. Tuossa roolissa täytyisi onnistua vähintään 70 % illasta toiseen ja pystyttävä luomaan palottomia tilanteita pääkotiuttajille. Sinällään Alajärvellä on hyvä tilanne, sillä Orava ja Ankkuri pystyvät tarvittaessa kumpikin purkamaan myös 2-tilannetta, joten jos Kellokoskelle tulee vaikeampia hetkiä, voi pelinjohtaja Matti Iivarinen tiputtaa Oravan numerolle kolme ja käyttää jokeri Saukkoa 1-tilanteessa ja Matilaista 2-tilanteessa. Kellokoskella on hyvät peruslyönnit ja Iivarinen voi peluuttaa nuorta kaveria myös paineettomammassa roolissa pääkotiuttajien jälkeen. Numerolla neljä tai viisi pelatessa hän saisi läiskiä palloa suhteellisen paineettomasti ja saada tulostakin aikaan. Iivarisella siis on vaihtoehtoja keskipalkkinsa peluuttamiseen. Kuka Alajärven joukkueesta etenee pesänvälit ja tuo juoksut? Se on se isompi kysymys. Viime kauden joukkueesta katosivat kahdella pienimmällä numerolla pelanneet Koskela ja Saukko ja uudeksi kärkipariksi kaavailtu Taneli Hautala – Juha-Matti Matilainen häviää juoksunopeudessa monen muun joukkueen kärkietenijöihin verrattuna. Matilainen pystyy pompottamaan etenijää 1-2 -taipaleella, mutta miten Hautala kulkee 2-3-välin ja millä lyönneillä Kellokoski häntä siirtelee eteenpäin on ainakin minulle vielä tässä vaiheessa arvoitus. Alajärvi pelannee pelkästään ykköskärjellä, sillä materiaalin laajuus (eikä jalat) riitä peluuttamaan kahta kärkeä. Pelin toimiessa ja lyöntien osuessa keppiin Alajärvi on hyvä sisäpelijoukkue, joka rakentaa taktiikkansa yllätyksellisen ja yltiöaggressiivisen sisäpelin varaan. Lyöntivalinnat ovat monipuolisia ja yllättäviä, mikä pitää vastustajan ulkopelin jatkuvasti hereillä. Varaa nukahduksiin ei ole, sillä viimeisilläkin lyönneillä saatetaan nähdä luukkuvetoja ja rajaleikkureita. Jotta Alajärvi saisi juoksuja aikaan, vaatii se täydellistä onnistumista vaihtotilanteissa kolmikolta Matilainen-Kellokoski-Orava. Ankkuri kyllä lyö hitaampaakin miestä kotiin ja keskipalkissa sekä peräpäässä on pelaajia, jotka saavat lyötyä palloa väliin. Tärkeää on, että myös Oravalle saadaan luotua palottomia ajoja, hänellä on hyvät aktiiviset kotiutuslyönnit ja monipuolinen lyöntivalikoima.
Orava uudella paikalla ulkopelissä
Janne Kivipellon on noustava seuraavalle tasolle, mikäli Alajärvi mielii pudotuspeleihin. (Juha Levonen)
Uuden pelipaidan lisäksi Oravaa odottaa uusi pelipaikka. 2-polttajana kauteen lähtevä Orava nähdään tyylilleen uskollisena myös linjassa: Odotettavissa on rajattomasta itseluottamuksesta kumpuavaa aggressiivista pelaamista. Seuraa Aki saa Henri Heikkisestä (3p), Hautalasta (3v) ja Matilaisesta (2v). Kokonaisuutena linja on Superin alempaa keskikastia, mutta silti Alajärven vahvin osa-alue ulkopelin näkökulmasta. Koppareina nähdään Viljo Sillanpää ja Jukka Tuomisto. Alajärvi päästi viime kaudella runkosarjassa eniten juoksuja (276) ja osa tuosta määrästä voidaan kipata suoraan viime kauden koppareiden niskaan. Tuomisto pelasi kakkoskopparina jo viime kaudella ja tällä kaudella tason on noustava. Sillanpää on kokematon koppari Superpesistasolla ja odotettavissa on melkoinen tulikoe. Vastustajat tulevat muutaman pinnan kaulan saatuaan etsimään jakson tappavia ratkaisulyöntejä juuri Ankkureiden takakentältä, ja avaralla Kitron stadionilla juoksuja kyllä tulee, mikäli pallo läpi menee. Oman pikantin mausteensa Kitrolla kopparipeliin tuo Alajärven kuuluisa ilta-aurinko. Kesällä nähdään jälleen kerran junnupesiksestä enemmän tuttuja lippalakki-aurinkolasi -yhdistelmiä, sillä oikealle korkeudelle lyöty pallo häviää täysin auringonvaloon. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että olo on aika orpo siinä vaiheessa kun yli 100 km/h matkaava kumimorkula häviää 10 metriä ennen oletettua räpyläkontaktia. Siinä vaiheessa vedetään kroppa isoksi ja toivotaan osumaa muualle kuin hampaisiin tai silmään. Etukentän valloittaa kokenut Jouni Oja-Lipasti, Kellokoski ja lukkarina häärii toisen polven pesäpalloilija Janne Kivipelto. Kellokoskelta odotan paljon, Oja-Lipastin toivon pysyvän terveenä. Kivipelto ei ylittänyt odotuksia viime kaudella, muttei myöskään pettänyt. Mies lähestyy sitä ikää, jolloin olisi otettava seuraavia kehitysaskeleita kohti valtakunnan huippua. Muutaman vuoden päästä fyysisten ominaisuuksien kehittäminen tulee olemaan todella hankalaa, kokemusta toki voi hankkia vielä yli kymmenen vuoden ajan. Odotan Iivarisen ulkopelin olevan viime kauden tapaista, joten vastustajat pakotetaan käyttämään joko pomppua tai kovia vaihtolyöntejä. Kivipellon asema korostuu, sillä Alajärven takatilanteen pitävyys ei tule olemaan sarjan kärkipäässä.
Kohtalona jäädä pudotuspeleistä rannalle
Isot muutokset pelaavassa kokoonpanossa, etenemisvoiman puuttuminen ja ulkopelin pitävyys (tai pitämättömyys) koituvat Alajärven kohtaloksi alkavalla kaudella. Pisteitä joukkue tulee keräämään viime kautta enemmän, enkä usko uusiutuneen joukkueen olevan putoamisvaarassa. Tällä materiaalilla ei kuitenkaan pystytä kamppailemaan pudotuspelipaikasta, vaikka Iivarinen on luonutkin Ankkureille omalaatuisen ja yllätyksellisen pelitavan. Juoksuja Alajärven peleissä, etenkin Kitrolla, tullaan näkemään mutta valitettavasti niitä tullaan päästämään enemmän kuin tekemään. Alajärvi sijoittuu runkosarjassa joko sijalle 10 tai 11. Mikäli Alajärvi saa kaivettua rosteriinsa jostain nopeajalkaisen ja varman kopparin ennen siirtorajan umpeutumista, on joukkueella pienet mahdollisuudet kammeta itsensä pudotuspeleihin. Seurassa tiedetään, mitä tulevana syksynä etsitään ja jo kaudella 2015 Ankkurit voi olla pudotuspelijoukkue. Tänä vuonna se ei sitä ole.
Mahdollinen avauskokoonpano sunnuntaisessa Sotkamo-ottelussa (Alajärvellä, klo 15)
1. Taneli Hautala 3v
2. Juha-Matti Matilainen 2v
3. Kari Kellokoski s
4. Aki Orava 2p
5. Janne Kivipelto L
6. Viljo Sillanpää 3k
7. Henri Heikkinen 3p
8. Jouni Oja-Lipasti 1v
9. Jukka Tuomisto 2k
10. Ismo Ankkuri
11. Juha-Matti Jaatinen
12. Jere Saukko
Kolme väitettä Ankkureista ja pelaajista kaudella 2014:
1. Aki Orava valitaan Itä-Länteen
2. Joukkue ei selviydy pudotuspeleihin
3. Ismo Ankkuri lyö yli 55 juoksua Kuvat: Juha Levonen