Joensuu tulee olemaan sarjan vaarallisin sisäpelijoukkue. (Juha Levonen)
Joensuu nappasi viime kauden päätteeksi seurahistoriansa enimmäisen mitalin, kun pronssiottelusarjassa kaatui Pattijoen Urheilijat voitoin 2-0. Kauden jälkeen koettiin isoja muutoksia sekä pelinjohto- että pelaajapuolella. Antti Eteläpää sai väistyä ja Janne Vuorinen, yksi kaikkien aikojen pesäpalloilijoista, valmentajista ja pelinjohtajista otti haasteen vastaan ja lähti luotsaamaan Mailaa kohti huippua.
”Ensimmäinen olennainen tekijä oli ja on nostaa päivittäisen tekemisen taso kaikilta osin lähemmäs kärkeä”
Mediassa on vallinnut ennen kauden alkua melkoinen hype Joensuun suhteen. Joukkue kaappasi itseelleen syksyn siirtomarkkinoilta kovia nimiä: Sami Joukainen, Jonne Kemppainen, Jouni Itävalo ja Eino Järvelä. Kouvolasta tullut Joukainen on kaikkien aikojen lyöjätilaston ykkönen, Kemppainen ja Itävalo nopea etenijä-vaihtaja -kaksikko Kankaanpäästä ja Järvelä nuori ja kehityskelpoinen etumies Oulusta. Joensuun Mailan valmentaja Mikko Pirhonen haluaa korostaa kylmäpäisyyden ja jalkojen maassa pitämisen merkitystä.
– Faktat ensin: olimme runkosarjassa viime kesänä 28 pistettä Sotkamoa ja 24 pistettä Vimpeliä jäljessä, kun taas Raahesta jäimme 2 pistettä. Ero kärkikaksikkoon oli niin valtava, että ensimmäinen olennainen tekijä oli ja on nostaa päivittäisen tekemisen taso kaikilta osin lähemmäs kärkeä. Tämä tarkoittaa sekä harjoittelun entistä parempaa yksilöimistä että myös vielä ammattimaisempaa ja määrätietoisempaa suhtautumista kaikkeen tekemiseen niin pelaajien kuin taustojenkin osalta.
Pirhosen kommentti kertoo siitä, ettei Joensuussa olla havittelemassa pikavoittoja, vaan menestystä halutaan rakentaa pidemmällä tähtäimellä. Valtavan mediahuomion keskellä viime kauden tasoero Sotkamoon ja Vimpeliin on jäänyt monelta huomioimatta, myös minulta. Yli kahdenkymmenen pisteen takamatka runkosarjassa kertoo karua kieltään erosta sekä materiaalissa että taktisessa osaamisessa.
Sotkamon näytti viimeistään pudotuspeleissä, kuka on kuskin paikalla: Kainuun metsurit katkaisivat välieräsarjan suoraan kolmessa ottelussa. Joensuulla oli peleissä omat mahdollisuutensa, mutta ratkaisevilla hetkillä Sotkamo näytti kokemuksen ja taktisen osaamisen merkityksen. Ulkopelissä Mikko Kuosmasen johdolla Jymy oli totuttuun tapaan kova ja piti Joensuun kolmessa ottelussa 22:ssa kotiutusyrityksessä omaa 52 vastaan. Ero on valtava kun puhutaan kahdesta joukkueesta neljän parhaan joukossa. Pirhosen mukaan tuota eroa on kurottava kiinni vähän kerrallaan ja ensimmäisen askeleen ottamisessa uusilla kasvoilla on iso merkitys.
– Uudet pelaajat ja pelinjohto tuovat omalta osaltaan merkittävän määrän särmää joukkueen tekemiseen, se on erittäin keskeinen tekijä. Itse ajattelen asiaa niin, että perustaso on hinattava riittävän ylös siihen että voimme voittaa kärkijoukkueet 4-6 kertaa kymmenestä. Silloin paras viidestä – sarjassakin on pidemmän päälle aidosti myös omassa mielessään voitossa kiinni kerta toisensa jälkeen. Viime kesänä emme saaneet kärkikaksikolta seitsemässä keskinäisessä ottelussa jaksoakaan.
Kovia nimiä myös lähtijöiden listalla
Juha-Matti Sirviö(edessä) lopetti uransa, Itävalo (taustalla) tuli tilalle. (Juha Levonen)
Vaikka Joensuu onnistui syksyllä hyvin pelaajamarkkinoilla ja sai erinomaisen pelinjohtajan, koki joukkue myös kovia menetyksiä.
– Joukkue on saanut uusia, vahvoja ja monipuolisia pelaajia, juuri sellaisia mitä tarvitsimme. Täytyy kuitenkin muistaa myös, että Kiukkosen lähdön lisäksi meiltä lopetti kaikkiaan neljä pelaajaa (Sirviö, Nousiainen, Hänninen, Raitala) eli etukenttä, kapteeni ja varakapteeni. Nyt on alkanut uuden joukkueen täysin uusi matka ja sen tekeminen on koko vuoden mittainen projekti. Sarjapelien tulokset määrittävät sen missä mennään, harjoitusotteluiden tuloksia ei kannata tässäkään kohtaa liikaa tuijotella, muistuttaa Pirhonen.
Joukkue menetti siis molemmat etumiehensä Juha-Matti Sirviön ja Joonas Hännisen, henkisen johtajan ja kelpo vaihtajan Anssi Raitalan, vahvan kauden pelanneen Joni Nousiaisen sekä äärimmäisen monipuolisen sisäpelaajan, Hannu Kiukkosen (Kiri). Sisäpelissä terveenä ollessaan Sirviö olisi edelleen top 3 kärkipelaajan joukossa ja ulkopelissä kokeneen siepparin tonttia on vaikea täyttää. Nousiainen puolestaan pelasi viime kaudella kenties uransa parhaan kauden kokonaisuudessaan ja oli pudotuspeleissä joukkueen parhaita pelaajia.
Ulkopelissä katseet kohdistuvat etukentälle
Väisäsen on oltava entistä parempi, mikäli joukkue mielii menestyä. (Juha Levonen)
Joensuun kopparipari tulee olemaan Jonne Kemppainen-Lauri Kivinen. Kivinen on Pirhosen mukaan täydessä iskussa ja valmis aloittamaan sarjakauden sunnuntain avausottelussa Kouvolan Pallonlyöjiä vastaan. Kivinen pelasi läpimurtokautensa kaudella 2012 ja viime vuonna odotukset olivat suuret. Polvivamma lopetti kuitenkin miehen kauden lyhyeen ja jätti ison aukon sekä Joensuun sisä- että ulkopeliin. Polvea on kuntoutettu rauhassa ja maltilla ja odotuksissa onkin, että Kivinen jatkaa siitä, mihin kauden 2012 päätteeksi jäi. Totta kai täytyy muistaa, ettei pitkä tauko lajiharjoittelussa voi olla näkymättä ainakaan alkukaudella, mutta fysiikka on kunnossa. Siitä kertoo miehen juoksema 3,83 sekunnin aika 30 metrin matkalla. Lujempaakin on kulkenut, mutta aika on käsittämätön vamman vakavuuteen ja toipumisjakson pituuteen nähden.
Jonne Kemppainen pelasi vahvan kauden Kankaanpäässä ja oli sekä ulkona että sisällä joukkueen avainhahmoja. Yhdessä Kivisen kanssa he tulevat muodostamaan todella ehjän parivaljakon takakentällä. Omassa mielessäni parivaljakko on jopa alkavan kauden paras. Jos Kivinen ei ole pelikunnossa kauden alussa, Ville Ikonen ottaa toisen kopparin roolin haltuun. Perusvarmaa peliä pelaava Ikonen ei kuitenkaan mikään sateentekijä takakentällä, eikä pysty osallistumaan peliin samalla tavalla kuin Kemppainen tai Kivinen.
Linjassa nähdään Tuomas Jussila, Mikko Kemppainen, Aleksi Rautiainen sekä Henri Litmanen. Ehjänä pysyessään nelikko on vähintään samaa tasoa Sotkamon ja Vimpelin vastaavien kanssa ja odotan etenkin polttajakaksikko Kemppainen-Jussila lyövän itsensä läpi myös isommalle yleisölle. Nelikosta on vaikea löytää heikkoa kohtaa. Jos sellaista kaivamalla haluaa kaivaa, niin kenties Litmasen sivuttaisliikkeistä tehdyt suoritukset voisivat olla edellisvuoden perusteellaa aavistuksen verran varmemmalla tasolla.
Vaihtotilanteessa Kemppainen pelannee etulukijan paikan ja Jussila syvemmällä, takatilanteessa Kemppi nähdään 3-vahdin paikalla kolmoskulmassa. Pirhosen mukaan tämä rooli sopii miehen ominaisuuksille todella hyvin. Tämä tarkoittaisi sitä, että Litmanen ottaisi 3-polttajan paikan, jossa korostuu entisestään kyky tehdä kovia ulkopelisuorituksia sivuttaisliikkeestä. On mielenkiintoista nähdä, lähtevätkö vastustajan kotiuttajat hyökkäämään juuri Litmasta vastaan takatilanteessa. Kakkospuolella Jussila ja Rautiainen muodostavat äärimmäisen vahvan kaksikon, eikä sieltä ilmaisia juoksuja ole tulossa.
Etukentällä Sirviön ja Hännisen jättämiä saappaita täyttämään saapuivat Itävalo ja Järvelä. Itävalo pelasi vielä viime kaudella linjassa Kankaanpään paidassa, joten mies on joutunut muuttamaan harjoitteluaan ja opettelemaan uuden pelipaikan. En osaa sanoa, miten mies tulee paikalla suoriutumaan, mutta selkeästi valmennus ja pelinjohto luottaa häneen, kun muita etukenttäpelaajia ei ole hankittu. Järvelä on jäänyt mieleeni jo juniorivuosilta hyvänä etupelaajana, joka osaa ärsyttää vastustajiaan. Suu käy jatkuvasti ja miehellä tuntuu olevan rajaton itseluottamus. Mikä tärkeintä, hän tuntuu olevan täysin immuuni huonoista suorituksista ja epäonnistumisista joskus kumpuavalle suoritustason madaltumiselle. Odotankin, että hän lyö itsensä välittömästi läpi myös pääsarjassa ja jatkaa omana värikkäänä persoonanaan. Järvelän kaltaiset pelaajat ovat juuri sitä, mitä Superpesis tarvitsee, etenkin kun Jimi Heikkinen jätti pelikentät muutama vuosi takaperin. Vimpelin Antti Kuusisto ja Alajärven Aki Orava saavat vahvan haastajan suunsoiton jalossa taidossa.
Olin aavistuksen verran yllättynyt, ettei Joensuu joko etsinyt tai saanut hankittua itselleen uutta lukkaria. Mika Väisänen on toki kehittynyt huimasti viimeisen neljän vuoden aikana ja sähäkkä lukkari osaa käyttää pienen kokonsa tuomia etuja häikäilettömästi hyväkseen. Matalan rajamailla pysyvä syöttö nousee mitä kummallisimmilla syöttöliikkeillä ja todella nopeasti, mikä on aiheuttanut ajoittain vastustajien vaihtajille ongelmia. Väisänen ei kuitenkaan ole ollut mitenkään erityisen hyvä hakemaan pieniä vaihtolyöntejä, minkä kanssa on varmasti tehty töitä taas talvikauden aikana. Joensuun ulkopelin kannalta on tärkeää, että Väisänen on kehittynyt talvikauden aikana lähemmäs kohti lukkareiden terävintä kärkeä. Kannattaa seurata, miten mies vaativassa roolissa onnistuu.
Sisäpeli vahvempi kuin koskaan
Juha Niemi iskee juoksuja Joensuun paidassa myös alkavalla kaudella. (Juha Levonen)
Kivisen kuntoutumisen sekä Itävalon ja J. Kemppaisen saapumisen myötä joukkue on viime kautta etenemisvoimaisempi, vaikka Nousiainen ja Sirviö eivät ole enää rosterissa mukana. Jokeriosastolla Juha Niemi ja Joukainen muodostavat pelottavan kotiutuskaksikon ja Ilkka Männikkö on kentälle päästessään käyttökelpoinen pikakiituri. Numerolla Vuorisella on jo mainittujen Itävalon ja J. Kemppaisen lisäksi käytettävissä vahvoja sisäpelaajia, kuten Kivinen, Jussila, Mikko Kemppainen, Henri litmanen ja Aleksi Rautiainen. Pyörittelipä nimiä miten vain, on asetelma herkullinen sekä pelinjohtajalle että Mehtimäen juoksuja janoavalle yleisölle. Erinomaisen viime kauden pelanneen Jussilan lisäksi Joensuussa odotetaan paljon Sotkamon Jymyn kasvatilta Mikko Kemppaiselta.
– Mies on huippukunnossa ja meille erittäin tärkeä paitsi ulkona, myös sisällä. Uusi rooli takatilanteen kolmoskulmassa sopii Keken ominaisuuksille ja sisäpelin puolella parhaat vuodet ovat vasta tulossa.
Keke on monipuolinen sisäpelaaja ja pystyy etenemään, vaihtamaan ja tarvittaessa uittaa kovalla prosentilla viistopystäriä väliin. Huhu kertoo myös, että Keke on harjoitellut talven aikana pompun kuntoon, mikä lisää entisestään miehen arvoa, olipa rooli ja numero mikä tahansa.
Jos kaikki miehet ovat kunnossa, pystyy Vuorinen rakentamaan joko yhden todella pitkän kärjen tai kaksi laadukasta kärkeä. Materiaali on niin laaja, että peliä pystytään tekemään mistä kohdasta tahansa, eikä periaatteessa olisi katastrofi, vaikka lyöjät jäisivätkin numeroon neljä tai viisi. Uskon Vuorisen kuitenkin lähtevän tavoilleen uskollisen rakentamaan yhden kärjen, jonka merkitys korostuu mitä pidemmälle kausi menee. Totta kai myös kakkoskärjen tulee kyetä luomaan tilanteita ja tekemään juoksuja, kuten monta kertaa ollaan pudotuspeleissä nähty. Joka tapauksessa, kaikkien pelaajien terveenä ollessa kärki saanee muodon Itävalo, Kivinen, Jussila. Tarvittaessa myös M. Kemppainen pystyy pelaamaan kärkenä ja J. Kemppainen numerolla kaksi. Kivinen ja Jussila vaihtavat kuitenkin miestä niin kovalla prosentilla eteenpäin, että siihen on todella vaikea kenenkään muun murtautua.
Numerolla neljä nähtäneen Aleksi Rautiainen. Rautiaisen sisaruskatraan vanhimmalla jäsenellä on hyvä vaakamailalyönti ja hän taitaa myös hidastetut pussit, varret ja pienet lyönnit. Lisäksi risuun osuessaan Rautiaisella on jatkuva läpilyönnin vaara olemassa, etenkin 2-tilannetta purkaessaan. Joensuun peluutuksessa numerolla viisi oleva pelaaja jää mitä todennäköisimmin vähälle sisäpelivastuulle. Vahvojen jokerikotiuttajien takia tilannetta ei juurikaan tule ko. pelaajalle jäämään, joten oletan joko Järvelän tai Väisäsen pelaavan ”väliinputoajan” numerolla.
Numerosta kuusi lähteekin Superpesistasolle harvinaisen laadukas kakkoskärki. Mikko Kemppainen ja Jonne Kemppainen voisivat pelata myös ykköskärjessä ja voi hyvin olla, että jompi kumpi tai molemmat siellä tulevat kesän aikana myös pistäytymään. Uskon kuitenkin, että alkukaudesta kaksikko nähdään numeroilla kuusi ja seitsemän. Kaksikko on nopea ja esimerkiksi Jonne keräsi viime kaudella Kankaanpään paidassa 127 kärkilyöntiä, joista 75 oli onnistuneita 1-tilanteen purkuja. Kemppaiset muodostaisivat valtaosasssa Superin joukkueista kiistattoman ykköskärjen, mutta Joensuussa edessä on vähän pienempi rooli. Numerolle kahdeksan voi laittaa Litmasen tasoisen vaihtolyöjän, joka kokeili myös päävaihtajan roolia talvikaudella. En pysty tarpeeksi hehkuttamaan Joensuun kakkoskärkeä. En muista, milloin viimeksi oltaisiin nähty oikeasti näin laadukas peräpää. Jos pojilla on lupa pelata, tilannetta syntyy samaa tahtia ykköskärjen kanssa, ja sekös sopii joukkueen jokeripaidoissa olevalle mörssärikaksikolle. Numerolle yhdeksän jää joko Järvelä tai Väisänen ja harvinaista kyllä, rooli tulee olemaan isompi kuin numerolla viisi pelavaalla pelaajalla. Mutu-tuntumalta Järvelä tulee pelaamaan ysinä, sillä miehellä on aavistuksen verran enemmän sisäpelitaitoa Väisäseen verratuna.
Kahdella kuninkaalla mitalijahtiin
Niemi jakaa tällä kaudella kotiutusvastuuta Sami Joukaisen kanssa. (Juha Levonen)
Joensuun markkinointitempauksena ollaan nähty Joukainen ja Niemi pukeutuneena kuninkaan viittoihin muun joukkueen ollessa taustalla. Mainoksessa on teksti ”Kahdella kuninkaalla mitalijahtiin”. Viesti on selkeä: asetelma ja paineet tiedostetaan ja jokerikaksikko tulee olemaan avainasemassa joukkueen menestyksen suhteen. Kun joukkue on avoin tavoitteidensa suhteen ja ne käsitellään sisäisesti, se ohjaa päivittäistä tekemistä parempaan suuntaan ja valmistaa pelaajia henkisesti kauden ratkaisupelejä ajatellen. Mutta. Miten kahden vahvan lyöjäjokerin peluuttaminen soveltuu sisäpelin pyörittämiseen? Sitooko se liiaksi pelitapaa?
– Entäpä jos toinen lyöjäjokeri lyökin jo vaihtotilanteeseen? Silloin pystymme kahden vahvan kärjen ja kärkiparin (0- ja 1-tilanteen purkaja) avulla nimenomaan tekemään tilanteen lähes mistä kohtaa tahansa. Läpilyönteihin vaihdoissa ei voi pidemmän päälle peliä perustaa, mutta Joukainen on sen tason pelote kakkosvaihdossa että aivan herkästi miehelle ei luukkuja auota. Hallipeleissä ja kuluneen viikonlopun ulkoharjoitusotteluissa läpilyöntejä näissä tilanteissa on tullut yllättävänkin paljon. Vaihto ja takatilanteen luominen on ykköslähtökohta, valottaa Pirhonen Joukaisen ja Niemen peluutusta.
Niin. Joukaisen tai Niemen käyttäminen vaihtotilanteissa on sen verran iso pelote, että väistämättä kentälle jää tilaa saumalyönneille ja lyhyille vaihtolyönneille, jolloin saadaan aikaan helppojakin vaihtoja. Ja kuka sanoo, etteikö esimerkiksi Joukaisella voisi ensin siirtää miestä kakkoselta kolmoselle ja sen jälkeen ottaa vielä kotiinkin?
Joukaisen tiedetään olevan vahva persoona ja ratkaisijatyyppi, joka elää ja hengittää henkilökohtaisten onnistumisen ja joukkueen menestyksen kautta. Onko vaaraa, että lyöjäjokerien egot joutuvat törmäyskurssille?
– Niemi ja Joukainen ovat hyvin erityyppisiä ja eri kohdassa uraa menossa olevia lyöjiä. Molemmilla on annettavaa toisilleen ja ennen kaikkea joukkueelle. Joukaisen käyttö vaihtotilanteissa on lähtenyt hyvin käyntiin ja se antaa liikkumavaraa peluutukselle. Pidän tätä tärkeänä, koska pienten tilannemäärien peleissä nimenomaan koko kotiutusarsenaalin Rautiainen, Niemi & Joukainen hyödyntäminen [toim. lisäys] täysimääräisesti on pelkkien takatilanteiden varjolla erittäin hankalaa. Tämän kehittäminen ja siinä onnistuminen läpi kesän on tärkeä haaste meille.
Urheilusanomien kausiennakossa (numero 19/2014) Joukainen totesi avoimesti lähteneensä Kouvolasta tavoittelemaan uraltaan puuttuvaa mestaruutta. Samassa haastattelussa hän myönsi kunnioittavansa äärimmäisen paljon Vuorista pelinjohtajana.
– Arvostan Jannea valtavasti. Hänen ei tarvitse kopissa ääntään korottaa, että saa viestinsä perille, kertoi Joukainen Urheilusanomille.
Joukaiselta puuttuva kultamitali ja kunniotus pelinjohtajaa kohtaan takaavat sen, että lyöjäkuningas ei ala turhia kukkoilemaan. Hänen, kuten koko Joensuun Mailan tekemistä ohjaa vain yksi tavoite: mestaruus.
Joensuun Mailan mahdollinen avauskokoonpano sunnuntaiseen Kouvola-otteluun (klo 15, Mehtimäki, Joensuu)
1. Jouni Itävalo 1v
2. Lauri Kivinen 2k (jos ei ulkokentällä, Jussila)
3. Tuomas Jussila 2p (jos Kivinen ei ulkona, Litmanen)
4. Aleksi Rautiainen 2v
5. Mika Väisänen L
6. Mikko Kemppainen 3p
7. Jonne Kemppainen 3k
8. Henri Litmanen 3v (jos Kivinen ei pelaa, VIlle Ikonen 2k)
9. Eino Järvelä s
10. Juha Niemi
11. Sami Joukainen
12. Ilkka Männikkö (jos Kivinen ei ulkona, niin silloin Kivinen numero 12)
Kolme väitettä Joensuun pelaajista ja kaudesta 2014
1. Joukkue saavuttaa mitalin
2. Tuomas Jussila rikkoo runkosarjassa 170 kärkilyönnin rajan
3. Joensuu lyö runkosarjassa eniten juoksuja
Lähteet:
Mikko Pirhosen haastattelu (4.5.2014)
Urheilusanomat nro 19/2014 (s. 31-32)
Kuvat: Juha Levonen